Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Kiitos itsellesi. Jokainen kaipaa kannustusta. Ja kun sitä tulee, se tuntuu todella hyvältä. Tulee sellainen fiilis elämys, että työllä on suurempaa vaikutusta. Elämässä kun on monia tärkeitä asioita, mutta yksikään niistä ei vaikuta sinuun ja elämääsi niin vauhdittavasti, kuin se tunne, että sinua kaivataan. Sinulla on merkitystä.
Juuri kun koit, että maailma on enemmän kuin sekaisin, ystävä oli kosinut ja tuleva vaimo vastannut kyllä. Ai, että. Toivoa on!
Tätä kirjoittaessani, aivan suunnaton ikävä iskee. Huomaan kaipaavani kovin niitä työkavereita, joiden kanssa kasvettiin vuosien varrella yhdessä ja tultiin ystäviksi. Kaiken rytinän keskellä. Tuo työllinen yhteiselämä loppui ihmisten ahneuteen ja ehkä siksi se tuntuu erityisen pahalta. Olla tietoinen siitä, että jotain erikoisen mahtavaa saatiin aikaan ja tultiin erotetuksi rahan takia. No, lohtua tulee siitä, että tiesin näiden ihmisten siipien kasvaneen jo niin vahvoiksi, että pärjäävät. Juuret kestävät elämän myrskyjä ja ihan ilman minua. Itse sain kuitenkin vielä isomman kasvun lahjan.
Tulet puheeksi tämän tästä, kehuina hyvästä esimiehestä ja uskomaton ihminen.
Jos ei itku meinannut vielä irrota, niin tuota lukiessa kyynel tulee silmä kulmaan. Tavoite on ollutkin auttaa mahdollisimman monta. Kertoa, että sinua kaivataan ainakin täällä. Uskon, että sinusta on. Sinä pystyt siihen.
Vakuutusyhtiöiden tilastossa tuo kaipaaminen saa pitkäaikaissairaat palaamaan töihin. Ei ehkä samaan tehtävään, mutta pois työkyvyttömyyseläketilasoista. Jotain mitä siellä johtamiskouluissa pitää alkaa opettamaan, sen exelin näpyttelyn ohella. Tiedän tämän tilanteen varsin tarkasti, kun olen tiedustellut tuhansilta koulutettavilta näitä kysymyksiä ja aina vastaus on hiljaisuutta. Inhimillisyys on se mikä tuntuu puuttuvan päiväkodin riitojen sopimisen jälkeen melkein jokaisen vastaantulevan kasvutarinasta. Ollaanko kavereita. Ai ei täällä töissä mitään kavereita etsitä. No, otan osaa surkeaan kohtaloosi, jossa sinustakaan ei välitä kukaan. Puukotetaan kyllä selkään, jos mahdollisuus tulee. Ei kiva kohtalo. Kannattaisiko vielä miettiä.
Aina voit kaveeraamista vältellessäsi tehdä sen pahanmielen sairaslomalla olijan työt, kun et välittänyt ihmisestä.
Kolmannes työkyvyttömyyseläkkeistä kirjoitetaan nuorille ihmisille. Tuo tarkoittaa tänään 12.8.2023, että joka vuosi niistä nyt jo n. 18000.sta uudesta työkyvyttömyyseläkeläisestä on vähintään 6000 nuorta ihmistä, jotka haluavat kuolla eläessään, mieluummin, kuin elää paremman tulevaisuuden imussa. Jos ymmärrät lukuja ollenkaan, niin luulisi eurojen valossa jotakin valtaista kiinnostavan, koska inhimillisen kärsimyksen hinta tulee maksamaan kaiken. Meille, ketkä vielä töihin pystyvät. Luku kasvaa kasvamistaan. Aivan, kuin tulevaisuus olisi jo niin toivoton, että ei kannata enää edes yrittää.
Pitää siis opettaa yrittämään paljon ja epäonnistumaan eteenpäin. Lisätään tietoa, kunnes onnistuu.
itselläni on tähän mennessä ollut noin 30000 työkaveria ja jokainen on tullut töihin odottaen, että heistä välitetään. Jokainen työpaikkaa vaihtanut on kokenut, että heistä ei ole välitetty. Joukossa on he, kenestä haluttiin eroon ja jokainen heistä, kenestä ei olisi haluttu eroon. Niin, aina ei stemmaa, mutta ei sitäkään ilkeästi tarvitse hoitaa.
Opetuksia siis pukkaa. Yleensä siellä missä niitä vähiten odottaa. Kuten kuntosalilla tai kaupan kassajonossa. Siellä näkyy kaikenlaista kansaa. Yhdelle ei selvästi olla opetettu käytöstapoja kotona ja nyt raukka kärsii siitä lopun elämänsä, ellei sitten opettajaonni potkaise loppu päädyssä. Ja mieluummin ennen, kuin tulee oikea potku joltain, jolla ei ole enää mitään väliä.
Toiselle on opetettu koko nippu kohteliaita tapoja ja ennen kaikkea ihmisten kunnioitusta. Tästä merkkinä 14-vuotias salilla kävijä kantaa paitaa, jossa lukee, kiitos 1939–1945. Poika ei ehkä aivan täysin vielä ymmärrä tuon paidan merkitystä, mutta lupaa hoitaa tonttinsa, jos niikseen tulee. Itsenäisyys on kuulemma kova juttu. Poika haluaa olla yhteiskuntakelpoinen kansalainen ja hyvä roolimalli, jonka tuleva perhe saa elää upeassa vapaassa suomessa. Toivoa ei siis ole vielä menetetty. Toivottavasti tämä homma menee niin, että poika ei koskaan joudu painekoestamaan isänmaallisuuttaan.
Ihmisten kasvattamisesta vastuuseen tässä on kyse.
Vastuuta on monenlaista. Ja jotta itse saisit mahdollisuuden kasvaa ja tulla parhaimmaksi versioksi itsestäsi, tarvitset suotuisan kasvuympäristön. Tämä ei tarkoita, että sinut pitää saada pysyvälle lomalle suojatyöpaikkaan tai, että sinun pitäisi tyytyä laiminlyövään parisuhteeseen. Ei, tämä tarkoittaa sitä, että sinulle oikeassa paikassa sinua työnnetään lempeästi ja jatkuvasti seuraavaa tasoa kohti. Elämä lupaa hyvää ja siksi sinä elät eloisasti. Elämän ilo tarttuu itseen ja muihin. Ei kettuilun ilkeys sinua haikeuta. Se leikillinen huolta pitävä naljailu, joka paljastaa tuhoisat tapasi, kertoo, että sinä olet nyt sinulle oikeassa paikassa. Turvallinen kehys ympärillä sinä uskallat. Ja innokas energia, joka sinusta nyt kumpuaa, johtuu iloisesti kaikkeen mihin ryhdyt. Nyt on kiva palata kerta toisensa jälkeen. Töihin, kotiin, treeneihin. Näkemään nuo elämää sulostuttavat kanssa ihmiset. Voimat kasvavat ja siivet kantaa. On turvallinen fiilis ja energiankäytön hyötysuhde paranee.
Viekö kehityshaasteet sinua eteenpäin ja tykkäät siitä mitä sinusta on tulossa?
Nuori vahvistuja miettii, että menisi nyt esittäytymään vanhoille kiusaajille ja kostamaan kaunat uusilla supervoimillaan. ”Olisi niin kiva ilkkua ja vetää kölin alta nuo itse ilkimykset. Mutta onneksi täällä on niin kiva olla, että tuollaiset ajatukset kääntyy äkkiä iloisemmaksi mietteiksi”. Siinä jokaiselle miettimistä omasta nykyisestä elin seurastaan. Ei enää haluta latistaa muita, vaan antaa samaa hyvää kiertämään, mitä itse on saanut. Turvassa terveen ajatukset muuttuu valoisammiksi.
Jos yhtään mietityttää, niin kysy itseltäsi, että mistä ne itsetunnon itsetuhoiset puutteet elämässäsi oikein johtuvat.
Jos elämästä ei ole tulossa parempaa, niin olisiko aika muuttaa suuntaa?
Olen sanonut sen monta kertaa ja sanon sen uudelleen nyt. Mitä sellaista voit tehdä heti, joka on ihan yhtä helppo jättää tekemättä? Ja heti toimeen. Pienestä se itsetunto paranee. Sano tänään läheiselle, ystävälle, työkaverille poikkeuksellisen kauniista mitä tämä tarkoittaa sinulle. Kaiku vastaa, mutta vain jos ensin kaiutetaan itse.
P.S. Jos et pidä näkymistä, niin voit muuttaa suuntaa tänään. Samalla muuttuu määränpää.
t. Antti