Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Sinulla on kaikki onnistumisen edellytykset. Rohkeutta, riittävä älykkyysosamäärä ja sykkivä sydän. Siinä kaikki mitä onnistuaksesi tarvitset. Ja sinultahan nämä löytyvät. Nyt kysymys on enää siitä, miten nämä hurjat voimasi sinua parhaiten palvelevat. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto ja uusi alku on sitäkin raikkaampi. Kuten joka maanantaina alkava ruokavalio. Usko pois. Sekin on parempi, kuin ei yrittämistä ollenkaan. Tulee vielä aika, kun motiivisi on kohdillaan. Sitten ei enää energianheilahtelut vie niin pahasti mukanaan. Tiesitkö, että ruoka, eli energia, näyttelee pääosaa jokaisessa elävän organismin liikkeessä. Kyse on aina energiasta. Jokainen riita vaatii riitelijänsä. Kun energiaa on paljon saatavilla, ei tule mieleen, että sitä pitäisi jotenkin säästellä. Myöhemmin kyllä miettii, että olisihan sitä voinut olla vähän viisaampi. Energiaa hukkuu lähes kaikessa. Valtio karuna esimerkkinä. Olet kyllä oppinut märehtimään ongelmissa ja riitelemään. Näin ruokit loputtomasti jotain, minkä olisi pitänyt antaa nääntyä nälkään jo kauan sitten. Paras tapa lopettaa turhuudet on vain lopettaa. Kun on aika luopua jostain, niin laitat vain energialta sulun kiinni. Ja se peli oli siinä. Nyt täytyy kuitenkin tutkia vielä hieman tarkemmin, mistä kolmoisvelttoilusi johtuu. Katsos, jos vesimittari ei koskaan pysähdy, niin jossain on edelleen vuoto.
Rohkeutta on seurata sydäntään, vaikka älli kuinka toista yrittää väittää.
Viisas mies joskus kirjoitti, että sinulla on lopulta vain yksi aito asia, johon voit itse vaikuttaa. Se mitä ajattelet. Kun natsien keskitysleirillä pistettiin mies kävelemään polttouunia kohti. Hänellä oli jäljellä valinta. Kävelläkö uunia kohti valittaen, vai pää pystyssä. Sinun valintaasi ei kukaan voi viedä pois. Ja mitä valtaa toiselle sinuun jää jäljelle, kun sinulta on jo kaikki viety. Siinähän on vapautettu kaikesta maallisesta murheesta. Tehty erittäin vaaralliseksi. Jotain mikä sinun tulee oppia jo eläessäsi, jos meinaat elää kunnon elämää. Ja aina voi juoppo tulla kylkeen. Siksi jumalat nauravat suunnitelmillesi. Jopa siinä määrin, että eivät kuluta energiaansa niiden huomioimiseen. Ei millään tavalla. Ja siinä piilee menestyksesi salaisuus. Suunnitelmat ovat juuri niin tyhmiä, että ihmisen kaltainen maallinen reppana voi niitä toteuttaa. Kunhan vain jatkat, loputtomasti, eikä juoppo osu kohdalle, niin sinä perit maailman. Heitä maailmanmestareiksi kutsutaan. Ihmisen pitää vaan kadota paikkaan, johon kukaan muu ei halua mennä. Tätä on rohkeus. Yleensä tämä vaatii alkuun sen, että joku vetää sinut puolivahingossa saunaan mukaansa. Sinä mietit, että mitä hemmettiä tässä nyt muutakaan tekisi, kuin saunoisi. Sitten siitä saunasta voi alkaa tykkäämään. Jopa siinä määrin, että se saunavuoro suunnitellaan säännölliseksi tavaksi. Siitä pidetään kiinni. Ja jumalauta jos joku yrittää sinne saunaan sinun vuorollasi, niin tulee tupen rapinat. Toki porukalla saunominen on kivempaa, mutta siitä sovitaan aina erikseen. On aika ilkeää paukahtaa toisen mökkisaunaan kutsumatta.
Älykäs hillitsee sydämensä, kun osaa hyöty kohdistaa energiaa.
Itse tykkään ajatuksesta, että varman kuoleman edessä kannattaa puhkaista silmä natsilta ja ottaa se ihmiskilveksi samalla, kun yrittää luotien viuhuessa päästä porukan turvin hyvin suunnitellulle pakoreitille. Parempi sekin, kuin kuolla hupi pupia, jonkun natsin nauraessa kohtalollesi huoratalon ikkunasta.
Kuten eräs viisas lastenkotini nuorisotyöntekijä opetti minua aikanaan. ”Jos tiedät kuolevasi ensi yönä nukkuessasi, niin älä mene nukkumaan yhtään huonommin, kuin menisit muutenkaan. Koska kuolet joka tapauksessa, etkä sitä voi enää välttää. Miksi pelätä väistämätöntä. Elä, kun vielä voit”.
Sanat ovat jääneet kaikumaan, kuten monet muutkin opit. En kirveellä, enkä sahalla muista hänen nimeään. Täytynee kysyä joltain samaan aikaan lastenkodissani olleelta, josko joku muistaisi hänet. Samainen tekijä opetti halukkaille aikidoa, lastenkodin liikuntasalissa. Aikanaan kyyhötin huoneessani ja leikin sairasta, jotta saisin olla rauhassa. Sitten tämä kyseinen yksilö sai hetken kanssani kahdestaan. Toiset lapset lähtivät viikonlopun viettoon, mutta minulla ei sinä viikonloppuna ollut muuta paikkaa. Jäimme kahdestaan. Illalla hän kysyi, että voitko Antti kuvitella tunteen, kun uskaltaa kävellä pimeällä ilman pelkoa. Siitä hetkestä asti olen treenannut, aina maailman huipulle asti ja matka jatkuu. Kiitos siis tälle tyypille. Hän antoi paljon. Paljon enemmän, kuin hetkellisessä neuvonannossaan saattoi kuvitellakaan. Älä siis koskaan aliarvioi yhdessä vietetyn ajan, viisaan keskustelun ja sydäntahdon vaikutusta toimintasuunnitelmaan. Miltä sinusta tuntuisi ajatus, että ei tarvitse pelätä? Eikös ole parempi olla soturi puutarhassa, kuin puutarhuri sodassa. Ihmiset voidaan lietsoa tahtomaan ja sitä kivunsietoa vastaan on turha rimpuilla. Katsos, ihmisen tahtoa ei pysty mittamaan. Anna siis joku, jolla tahtoa riittää, niin minä näytän sinulle mestarin, joka kerta. Ei tarvitse maksaa, kun toinen tekee ilmaiseksi. Sitä kutsutaan unelmatyöksi. Mistäs sinä olet viime aikoina unelmoinut?
Nyt sinusta on tullut jo riittävän viisas, kuuntelemaan sydämesi ääntä.
Enää rohkeus puuttuu. Elämä toimii siten, että sitä mitä tehdään, se tuottaa sen mitä tuottaa. Saat siis sen mitä pystyt tuottamaan. Kaikessa on kyse energiasta. Sen laitat sisään, miten paljon tykkäät tekemisestä. Mitä enemmän tykkäät, sen parempi on yrittäminen ja sen paremmat mahdollisuudet onnistua. Viisas kuitenkin ymmärtää, että hiekkalinna ei ole kovin kestävä. Sellaiseen ei kannata sijoittaa, ei ainakaan enempää, kuin yhden päivän rantaleikki. Sitten on aika palata todelliseen maailmaan. Kun elämä vetää turpaan pyytämättäkin.
”Eikö siis kannata yrittää onnistumista sellaisen asian parissa, jota rakastaa, kuin epäonnistua joka tapauksessa, tehdä jotain sellaista, mitä vihaa”.
Lause on jäänyt kaikumaan mieleen. Ihminen orjuuttaa itsensä helposti asioihin, joiden puolustaminen ei tee elämästä yhtään turvallisempaa tai reilumpaa. Siksi pitää pyrkiä parempaa kohti, vaikka henki menisi. Tiedät kyllä, kuka on tervettä seuraa. Siellä missä on sitä mitä kaipaat, mene sinne. Ota kaverit mukaan. Yksin on kurjaa ja vaarallista.
Ota puhelin käteen ja kysy neuvoa. Yllätyt, miten asiat alkavat ratketa, kun hieman rohkaise itseään toimimaan. Kyllä sinä kelpaat. Ja jos et kelpaa, niin älä nyt hyvä ihminen sinne enää itseäsi tyrkytä. Lähde kauas pois, sinne missä on lämmin ja niin paljon elävämmin, loistaa tähdet ja kuu. Kyllä joku niitä tähtiä haluaa kanssasi ihmetellä. Älä vain anna kenenkään sammuttaa lapsellista intoasi. Sitä joka saa on saanut sinut liikkeelle ja pitää siellä, kunnes palatsi on valmis. Sitten voitkin rakentaa seuraavaa. Mutta vain jos palatsi on sellainen, että muutkin pitävät sitä hyvänä sijoituksena. Miksi muuten kukaan mitään sijoittaisi tai kanssasi rakentaisi. Ja yksin kovin vaikea rakentaa mitään isompaa. Harvalla on rajattomat resurssit takataskussa. Ja se on kuitenkin lopulta niin, että mieluummin rannalla teltassa rakkaansa kanssa, kuin yksin kylmässä kartanossa.
Elämä on sattumankauppaa parhaimmillaankin.
Lopulta kyse on siitä, että yhden pienen pojan elämän pelastaa, yksi hyväsydäminen ihminen. Hän, joka järkensä rajoissa ymmärtää, että poika pitää saada huostaan. Moni on kysynyt, että eikö lasten perään katsota yhteiskunnan toimesta. Lyhyt vastaus on, että ei. Sitten jos katsotaan, niin yleensä vääristä syistä. Toki Vilja-Erikan kaltaiset karmeat tapaukset hieman madaltavat kynnystä, mutta ei riittävästi, koska tapauksia on liikaa, jotta tukea voitaisiin jokaiselle sitä tarvitsevalle riittävä määrä antaa. Maailmassa on siis pimeitä onkaloita, joihin erityisesti lapset ovat vaarassa kadota. Niitä tarinoita sitten luetaan lehdistä, kun joku tyttö on naisen iässä löytänyt tiensä takaisin valoon. Ei puhtaana tai terveenä, mutta nauttimaan siitä mitä elämää on jäljellä. Niin kauan, kun henki kulkee, voi aloittaa uudestaan. Niin monta kertaa, kuin tarvetta on. Ja näitä kertoja voi jollekin kertyä, vaikka neljäkymmentä. Koska elämässä niitä nallekarkkeja ei jaeta tasan ja tarpeiden mukaan. Kertojen määrällä ei ole väliä, vain sillä, että onnistut.
Päivän sana on kiitos.
Jos et mitään muuta sano, niin sano kiitos. Kiitos edesmenneelle Aarnelle, joka otti pienen pojan hellään huomaan ja vei mukanaan Lieksa-Nurmeksen korsuihin. Näytti roolimallia siitä, että elämä voi olla myös tasaista turvaa ja mielenkiintoista tekemistä. Ja sen, että maailmassa on muutakin, kuin tylsistyneiden rikollisten ahdistusta ja kaupungin porttikongeissa kattoon sylkemistä. Aikaa voi viettää, vaikka Mannerheim linjan juoksuhautojen historiaa tutkien, joissa vilkasmielinen voi vielä kuulla sankarivainajien taisteluhuutojen kaikuvan ikuisuuteen. Kiitos itsenäinen Suomi.
Kiitos lastenkodin Kallelle, joka löysi isän vierelleni yhdeksi vuodeksi. Vuosi riittää ihmeisiin, kun sen tehokkaasti käyttää. Ja isä käytti. Laskin äkkiseltään, että vietimme tuona vuonna sellaiset sata päivää yhdessä ja sain selitykset asioille, jotka muuten olisivat vainonneet minua lopun ikääni. Isä rakasti. Ilman Kallea, tämä kokemus olisi jäänyt väliin. Onneksi olet elossa ja pääsin kiittämään sinua kädestä käteen.
Kiitos lastenkodin omalle nuoriso-ohjaajalle Jan-Mikaelille, että jaksoit innostaa ja viedä punttisalille. Toit vanhoja Muscle-mag ja Budoka lehtiä ja opetit nostamaan rautaa. Tämä harrastus muuttui elämäntavaksi ja edelleen kasvavat voimat ovat ennätyksien siivittämänä vieneet elämässä pitkälle. Voimanosto on opettanut pitkäjänteistä työntekoa, jolla olen saanut menestyä myös muussa elämässä ylitse ymmärryksien. Voimailun mestaruudet ja ennätykset ovat olleet suoraan suhteessa muussa elämässä tehtävään työhön ja mikään työ ei ole tuntunut enää raskaalta, kun nostaa maailmanmestaruuskilpailuissa kultaa. Myös sinua pääsin onnekseni kiittämään kädestä käteen, kun niin moni muu on jo siirtynyt paremmille metsästysmaille.
Kiitos Rafael, että lastenkodin rehtorina annoit pojalle mahdollisuuden istua työhuoneesi puhelimella ja soittaa keltaiset sivut läpi. Vaikka tuo alkuun tuntui vain hullulta vitsiltä. Kerjäläiselle se tarkoitti mahdollisuutta hyvään elämään ja sehän sieltä tuli. Tuli vielä paljon enemmän, kuin mitä uskalsi villeimmissä unelmissaan toivoa. Sinua en koskaan päässyt kiittämään, kun ehdit poistumaan maallisesta vaelluksesta. Olit myös tukena, kun isä kuoli ja muistan lempeän möreän äänesi vielä erityisen elävästi. Kiitän sinua tästä ja lukemattomista muista kokemuksista, jotka meille annoit. Erityisesti mieleen jäi tapa, jossa jokaisena kouluaamuna luit meille aina ensimmäisen tunnin kirjaa. Sinuhe egyptiläinen oli siis ensimmäinen äänikirja, jonka olen kuunnellut. Kaksikymmentä vuotta ennen äänikirjojen aikakautta. Jyrisevä lausumisesi oli lähinnä iltasatua, mitä meistä kukaan pääsi kuulemaan. Ja vaikka se osuikin aamutuimaan, on se silti yksi rakkaimmista muistoistani lapsuudestani. Olen jatkanut samaa, mutta iltaisin. Omille lapsille luen joka ikinen ilta sadun. Aisopoksen opettavaiset eläinsadut on luettu sataan kertaan. Ja lapset tykkäävät. Eivätkä edes suostuisi nukahtamaan ilman joka iltaista satua. Tytär kertoo nyt yhdeksänvuotiaana, että on kivaa, kun saa isän kanssa näin rakkaita muistoja. Jotain, minkä itse sain koulun rehtorin kanssa. Tästä oppia muille opettajille maailmalla. Saatatte tehdä jotain korvaamatonta. Tästä aamuisesta rituaalista sain kokemuksen, että yhdessä vietetty aika ja opitun pohtiminen ovat tärkeitä yhteishengen ja asioiden parantamisen työkaluja. Siksi myöhemmin työelämässä olen saattanut työkaverit usein yhteen ja viettänyt aikaa yhteiselämää parantaen. Tällä on ollut ratkaiseva rooli loistavassa menestyksessämme. Josta on palkintona monet ystävyydet ja tähtihetkien valokeilat. Iso hali sinne pilven reunalle.
Kiitos lastenkodin koulun opettajalla Ilkalle. Vaikka sydämesi ei kestänyt kovin kauaa rikkinäisten sielujen kaitsemista, ehdit opettaa minulle yhden tärkeimmistä opetuksista elämässä. Katselin kerran Budoka lehden kuvia välitunnilla ja kävelit selkäni taakse. Kuvassa oli elokuvatähti Jean Claude Van-Damme spagaatissa jalkojen venytyslaitteessa. Päivittelin ajatusta, että tuo olisi hieno, mutta turha edes haaveilla moisesta. Laite maksaa maltaita ja sijaitsee rapakon takana. Miten tällainen köyhä poika ikinä tuollaista saisi hankittua. Kysyit minulta, että haluatko tuon oikeasti. Sanoit, että hetken kuvaa katseltuasi huomaat, että meillä on kaikki tarvittavat välineet ja materiaalit, jotta tuon voi itse valmistaa. Jos oikeasti haluat sellaisen, niin tee se itse. Hän opettaa. Koska lastenkodissa oli mahdotonta (moni ei osannut lukea, eikä laskea) noudattaa mitään opetussuunnitelmaa, oli tapana houkutella lapsia opiskeluun, minkä tahansa kiinnostavan asian pariin. Jotain aktiviteettia, josta olisi hyötyä. Tällä tavoin hän kävi kanssani kauppaa, että jos hän auttaa minua tuon rakentelun kanssa, niin minä autan häntä, opiskelemalla myös muita aineita. Sopimus piti, ja valmistuvan laitteen ohella minä opin lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perusteita. Sanomattakin on selvää, että aukot sivistyksessä olivat valtavat. Mutta sinä sanoit samaa, kuin lukion matikanopettaja aikanaan ”muista Antti, että tiedon määrä ei ole koskaan mikään älykkyysosamäärän mittari”. Motivaatio oli kohdillaan ja työ maistui. Tapahtui tuottamisen ihme. Jotain, mistä suomalainen työelämä on päässyt nauttimaan isosti myöhempinä vuosina. Jotain, mitä aikakautemme yhteiskunta tarvitsee isommassa mittakaavassa, että jälkipolvilla elämä olisi edes jotenkin siedettävällä tasolla. Syvässä kuopassa ollaan, mutta vaarin sotaviisaiden mukaan luovuttaminen ei ole suomalaiselle vaihtoehto, niin mitä jos alettaisiin tuottamaan. Ehkäpä se velkakin tulisi joskus maksetuksi ja yhteiskunnallinen ryhmäkurinkulttuuri ei enää sallisi tätä holtitonta tuhlaamista.
Iso kiitos Pertille, että otit pojankoltiaisen oppisopimukselle kiinteistönhuoltoyhtiöön, kun tuhannet muut antoivat pakit. Sinä opetit mitä on työnteko ja samalla mitä on hyvä johtaminen. Puolustit minua, kun sen hetki koitti ja ojensit jämäkästi, kun aihetta oli. Todella moni nuori putoaa tyhjyyteen peruskoulun jälkeen ja tälle tyhjiölle pitää tehdä korjaavia liikkeitä. Muuten meillä on yhteiskunnassa vain syrjäytyneitä työkyvyttömiä elämänalkuja, jotka eivät ikinä tuota mitään. Rikkovat senkin edestä. Tarvitaan jatkokoulutusta ja palkkatyötä, jotta meillä on tulevaisuudessa lisää yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia ja siihen tarvitaan lisää Perttejä. Ole sinäkin, niin kuin Pertti.
Kiitos Timolle. Sinä puskit minua eteenpäin lisäkouluttautumaan. Ja autoit läpi ammatillisen erikoiskoulutuksen, josta alkoi johtajan elämä. Teit kaiken hienovaraisesti ja pistit minut itse miettimään. Kysyin apua lukemattomia kertoja, mutta koskaan et antanut suoraa vastausta. Joka ikinen kerta johdattelit kysymyksilläsi minua ajattelemaan itsenäisesti. Tästä kehkeytyi palkittu kulttuurijohtajuusmalli, kirjailijan elämäntyö, jota tuotan monttuun asti. Samaa oppia olen jatkojalostanut ja kierrän nyt itse opettamassa lukemattomissa työyhteisöissä ja tutkintomaailmassa.
Olin kouluttamassa hallinto-oikeuden ylituomareita kulttuurimuutokseen ja ajatus hiipii mieleen. Muu maailma pitäisi sitä hieman hassuna, että tällainen peruskoulua käymätön nurmikonleikkaajapoika on teitä viranomaisten valvojia täällä opettamassa yhtään mihinkään. Onneksi Ann-Mari on viisas nainen ja sanoi, että olet täällä kertomassa, miten se teidän onnistunut kulttuurimuutos tehtiin, et kilpailemassa koulutustasolla.
Jos elämä jotain on opettanut, niin usko kerrasta, kun ihminen näyttää todelliset kasvonsa. Ja sille, joka toista kohtaan on väärin käyttäytynyt, annan ohjeeksi pyytää anteeksi. Sitähän voi vaikka saadakin. Tosin tulee muistaa, että käärme luo nahkansa vain kasvaakseen isommaksi käärmeeksi. Käärme puree, myrkyttää, kuristaa ja tappaa. Usko kerrasta, että käärme on käärme.
Tänäänkin on hyvä päivä tehdä töitä itsensä parantamiseksi. Kehonkunto ja voima, osaamistaitosi, ajattelumallisi, roolimallina olo, tiedonkartutus ja tekemisen tunnollisuus. Ovat kaikki sellaisia taitoja, jotka saat pitää ja joista sinua ihaillaan. Niitä ei kukaan toinen voi sinulta pois ottaa. Pystyt itse tuottamaan ja sehän on taidoista paras. Tästä sinut tunnetaan. Ei huono paikka olla.
Kun kipu vahvistaa, kyyneleet tekevät rohkeammaksi ja sydämen särkyminen viisaammaksi. On aika kiittää menneisyyttä paremmasta tulevaisuudestasi.
t. Antti