Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.
Tiesitkö, että yhdeksän kymmenestä on kohdannut otsikon todellisuuden. Et siis ole mitenkään erityisessä asemassa. Luulit olevasi joskus paras ystävä jonkun kanssa, vain todetaksesi, että et ole tai et halua olla enää olla tekemisissä kyseinen tyypin kanssa. Juu, olosuhteet muokkaavat, mutta yleensä paljastavat vain totuuden. Ette sopineet yhteen alun perinkään. Jotain minkä tiesit sydämessäsi jo alun pitäen. Ehkäpä siinä kohtaa ei ollut muita tarjolla ja elämäntilanteet vain sopivat niin kätevästi yhteen. Valitsit ystäväsi pelosta, et rakkaudesta. Useimmat tekevät näin. Se tuntuu niin hyvältä, kun saa huomiota. Ehkäpä toinen eli samankaltaista vaihetta elämässään ja siksi haitte toisistanne turvaa. Sitä sanotaan, että erilaiset persoonat täydentävät toisiaan. Tosi asia on kuitenkin se, että vain saman sulan linnut parveilevat yhdessä. Vähänkin erilainen, niin olet jotenkin virheellinen. Jos variksella on vähänkin valkoista sulissa, niin muut varikset ajavat sen pois. Onneksi ihminen voi päättää olla eläintä parempi ja pitää huolta myös vähemmän kyvykkäistä. Älä elä kipeiden muistojen ohjaamana, olet vain viisaampi ensi kerralla. Sitä kasvamiseksi kutsutaan. Valitettavasti vain, kaikki eivät kypsy koskaan.
Älä jää majailemaan sinne, missä sinun todellista arvoasi ei arvosteta.
Huomaat sen pienistä asioista, jos vain uskallat katsoa. Kuulemma helpottaa, jos avaat edes toisen silmän. Ehkäpä tämä aihe siksi muovautuu aina eniten itsetuntoasiaksi, kuin havainnointikyvyttömyydeksi. Tiedät kyllä, mutta aristelet tilannetta. Mikään ei kuitenkaan muutu paremmaksi, ellet sinä suostu muuttumaan. Puolisot vaihtuvat, työpaikat vaihtuvat, lapsia ei ole nähty vuosikymmeniin. Kaikille sama selitys. Ei sovittu yhteen. Näistä kaksi valitset ihan itse. Kun kukaan meistä ei saa valita synnyin perhettään. Näissä kaikissa on kuitenkin kyse jonkinlaisesta perheestä ja kaikille perheille yhteistä on se, että ajan saatossa jokainen perhe purkautuu lopulta. Synnytään ja kuollaan.
Virtahepo ei ehkä pärjää vuoriantiloopin kanssa kauneuskilpailussa, mutta pään aukomista tapahtuu vähemmän. Tämä opettaa elämästä sen, että olet joko vaarallinen varoittaaksesi muita matsin kannattamattomuudesta tai olet orja pahuudelle. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Aivan kuten sanat tulevat suustasi ulos, joko rakentaen ystävyyttä tai haastaen riitaa. Valinta on sinun. Miksi reagoida ollenkaan, jos vaihtoehto on olla välittämättä ympäristön hälyäänistä. Varsinkin jos ne eivät kosketa sinua mitenkään. Toki jokainen joutuu elämässään valitsemaan myös sen, minkä puolesta on valmis tappelemaan. Jokainen lähtee täältä, se on varmaa, mutta kuinka moni elää jonkun todellisen puolesta. Kuole siis ei minkään takia, tai taistele jonkun tärkeän parissa. Suurin uhka rauhan aikana olet sinä itse. Vai mietipä minkälaista elämää, saisit elää, jos olisit ollut vähemmän aikaansaamaton. Jotenkin sitä itseoikeuttaa ne vätystelyt joihin sortuu. Mutta älä huoli. Aina kun on mahdollisuus olla jouten, se tarkoittaa, että sinulla on kapasiteettia parantaa juoksua. Toki vanhan kansan lorut muistuttavat meitä elävästi. Ken persiinsä nostaa, se paikkansa menettää. Ehkäpä tämä lorvailu onkin siis opetettu tapa. Mukavuudenhalu, siinäpä vasta vitsaus ihmissielulle. Jotain, mitä nämä hyvät ja lempeät, rajattoman valtion velan ajat tarjoilevat, suoraan saavista kurkkuun. Ei ihme, jos vähän tukehduttaa. Vaari vainaa oli kovin hiljainen, kun sodasta olisi jotain pitänyt mainita. Aina silloin tällöin suusta kuitenkin murahdettiin jotain aiheesta. Kuten ”tarvittaisiin taas yski sota, että opittaisiin tavoille”. Ei hän oikeasti sotaa kaivannut. Tuon hän sanoi, kun katseli ikkunasta, kun nuorisoraggarit maalasivat Stockmannin ikkunaa. Tarkoitti sitä, että monesti ihminen muuttuu, vasta kun on pakko, eikä muita vaihtoehtoja tarjoilla.
Tulee mielen Juha ukin kertoma tarina kuninkaasta ja kotkista.
Se on jännä, miten jotkut tarinat jäävät niin elävästi mieleen. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin ja silti tarinan muistaa, kuin eilisen päivän. Kunpa vain osaisi aina soveltaa oppimaansa parhaiten. Sitä eläisi jo kaipaamaansa elämää.
Eräänä kauniina päivänä, kuningas sai kaksi kotkaveljestä lahjaksi. Hän innostui niistä kovin ja alkoi opettamaan niitä tavoille. Toinen ottikin heti opikseen ja alkoi loistaa kuninkaan silmissä. Siellä lennettiin korkealla ja saalistettiin matalalla. Kotka toi saaliit näytille ja kuningas oli hyvillään. Toinen kotka ei kuitenkaan hievahtanut oksaltaan. Ei vaikka mitä herkkuja sille tarjottiin. Kaikki valtakunnan tietäjät kutsuttiin tutkimaan kotkaa, joka vain istui paikallaan. Mikään ei ratkaisu toiminut. Mikään raha ei saanut sellaista keksintöä aikaan, jolla kotka olisi ottanut siivet alleen ja ollut sitä, mihin se oli tarkoitettu. Kun kaikki oljenkorret oli käytetty, kuningas viimein alkoi kyselemään keneltä tahansa. Lopulta eräs maanviljelijä ilmaantui paikalle, jolla oli ratkaisu ongelmaan. Kun kuningas aamulla herää, hän tulee näkemään tuon kotkan lentävän. Suuria lupauksia, mutta enää ei ollut muitakaan vaihtoehtoja jäljellä. Kun kuningas seuraavana aamuna heräsi, tämä ongelma kotka istui hänen ikkunalaudallaan kotkaveljensä vieressä. Tämä oli siis lentänyt pois oksaltaan. Suuressa riemussa kuningas kutsui maanviljelijän luokseen ja pyysi selitystä tapahtumalle. Miten tämä oli onnistunut mahdottomassa tehtävässä, kun viisaimmat eivät saaneet mitään aikaan. Maanviljelijä vastasi. ”Sahasin yöllä sen oksan pois, jolla kotka istui, vaihtoehtoja oli aika vähän jäljellä”. Näin kuningaskin sai opetuksen. Joskus se ratkaisu on koko ajan nenän edessä ja tapoihinsa kangistunut ei vain saa edes itsestään selvää aikaiseksi. Joskus meillä käy niin, että ne asiat joihin tavoissamme tartumme, estävät meitä olemasta sitä mihin meidät on tarkoitettu. Kaikki istuvat jollain oksalla. Millä oksalla sinä istut? Siinä hyvä kysymys.
Tarinassa on monta opetusta.
1. Älä koskaan lopeta etsimistä, niin kauan kuin ongelma on olemassa.
2. Ei ole väliä mistä ratkaiseva tieto tulee, kunhan sen saat.
3. Jatka tekemistä, kunnes saat aikaiseksi.
Hyötysuhde on jotain mikä opitaan matkalla, mutta sitä varten pitää saada kokemuksia ja vertailutietoa.
Jos jotain olen matkalla oppinut.
Jokainen yrittää vain selviytyä omalla kaistallaan. Eivät ne tahallaan myy sinulle hyödyttömiä tuotteitaan. Yrittävät vain ruokkia perhettään. Jos sinulle saa korulauseille myytyä jotain, niin sitä koitetaan uudestaan. Tässä on kyse lopulta siitä, mitä luvataan. Jos vain kirjallinen ajattelu pelastaa sinut turhilta sopimusriitelyiltä, niin mikään sopimus ei pelasta tyhjältä pankkitililtä. Katsos, omistussuhde voi muuttua allekirjoituksella, mutta se ei tarkoita, että rahat olisivat tilillä. Siksi omistus muuttuu vasta, kun rahat on maksettu. Ja näin se tulee kirjoittaa. Silti annat avaimet vasta, kun rahat ovat sinulla hallussa.
Koin kolme ihmeellistä kohtaamista kuluneella viikolla. Ensimmäinen liittyi työntekoon. Sain ymmärtää, että vain minuun ollaan sijoittamassa. Toinen liittyi voimaharjoitteluun. Eräs SM tasolla kilpaileva kertoi, että olen hänen henkinen ohjaajansa ja se mitä olen joskus ohimennen sanonut, tarttui kiinni. Hän ymmärsi, että pitää seurata kehitysprosenttia. Sen tulee olla tietyn käyräinen, jotta kannattaa jatkaa sitä mitä tekee. Muuten tulee muuttaa jotain. Kolmas liittyi musiikkiini. Se tunne, kun tuntemattomat kertovat kuunnelleensa Spotifyista musiikkiani ja tulevat kyselemään, että mikä näistä hiteistä on oma lempi kappaleeni. Ai, että. Vastasin, että ne ovat kaikki tarinoita elämästä ja rakkaudesta, joten en voi laittaa oman elämän kokemuksia mihinkään järjestykseen. Ehkäpä kuitenkin Narriprinssi. Se tulee ensimmäisenä mieleen. Kun sieltä kaikki alkoi. Pelokas poika lastenkodissa ja elämä edessä. Mietipä. Biisi on kirjoitettu 35 vuotta sitten ja vasta nyt se näki päivän valon.
Ei siis ole niin väliä, menikö vähän kauemmin, kunhan et juokse hautaasi laulamaton laulu rinnassa.
Mitäs oksaa sinä sahaat seuraavaksi?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti