Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tällä viikolla opetin eräälle johtajalle, että se legendaarinen paksu nahka on opittavissa oleva taito. Hän oli saanut palautetta ja joutunut kestämään kritiikkiä. Hän itse yllättyi siitä, kuinka ihon alle tuo tilanne meni. Virheet harmittivat erityisen paljon, varsinkin, kun ne eivät olleet omia. Mutta johtaja ei pääse vastuustaan. Kipua lievitettiin, ohjaamalla sitä viattomaan mieleen. Näin käy, kun paine kasvaa, alkaa liikehdintä. Yksi pistää ilman ennakkotarkistusta sanansa ilmoille ja toisen mielenhaava on valmis. Siinä sitä huomaa kiemurtelevansa ärtymyksen esiasteiden kanssa, vaikka kuinka yrittää olla vain. Sitä koettaa kertoa mitä on ehkä tapahtunut, koska asiaa pitää selvittää. Nyt siihen ei vain annettu mahdollisuutta, teloitus oli jo aloitettu. Mielenhillintä ja pahoittamattomuus ovat hankalia, varsinkin jos kyseessä on itseen kohdistuva ylempi auktoriteettinen johtamistilanne. Pitää sievistellä. Sitä tulee automaattisesti hillittyä itseään. Sitten huomaa olevansa allapäin, koska kantaa vastuuta. Jotain mistä jokainen kanssa ihminen haluaisi päästä nauttimaan. Sitten natinaa tapahtuu kulissien takana. Miksi toi minua noin tylytti. Yleensä omalle pomolle annetaan siimaa, jos sillä on rankat ajat. Kuten kanssaihmisille yleensä. Se on vain inhimillistä. Haluat vähemmän draamaa. Tässä tulee lääkettä. Sinun pitää oppia tulkitsemaan ajatuksiasi, ennen kuin avaat suutasi.
Opi kiittämään ajatuksistasi.
Se oli vain ajatus. Kiitos. Ja eteenpäin. Kuten yhdeksänvuotias tyttäreni kyseli iltasadulle mennessä. ” Mitä isi tekisin, kun pelottaa mennä nukkumaan”. Tästä kehkeytyi viisas keskustelu. Ensin kysyin, että mitä sinä muruseni pelkäät. Hän vastasi, että mörkö tulee ja syö. Ja ne unet on joskus niin pelottavia. Selvästi katsottu liikaa tik tokkia. Eipä siinä mitään. Kysyin, että jos sinä olisit mörkö, niin tulisitko tähän taloon kutsumatta sisälle, kun suomen vahvin turpaan vetäjä, eli isi on täällä. Silmät aukesivat ja ilo tuli ilmoille. No en todellakaan. No sitten seuraava kysymys. Kun tuo sinun ajatuksesi on vain ajatus, niin mitä jos aina tyhmän ajatuksen tullessa vedät vaan peiton korviin ja sanot hiljaa mielessäsi kiitos tuostakin ajatuksesta. Olisiko tuo kokeilemisen arvoinen asia. Harjoitellaanko. Joo. No niin, huomaatko, että enää ajatus ei kiusaa. Mielesi ymmärtää, että ei ole hyödyllistä jatkaa, kun hyötysuhde on niin huono. Sinä et enää ota vastaan, mielesi päästää irti. Kiitos isi. Tyttö nukahti minuutin sisällä. Asiaan ei enää palattu.
Sinun ei tarvitse toimia jokaisen päähänpiston putkahtaessa vastaanottimeen.
Odotat vaan hetken ja vielä toisen. Ihan vaan itsellesi. Voit todeta, että tätä pitää hieman miettiä tai selvittää. Se ajatus, joka mieleen putkahtaa. On vain ajatus. Taitava osaa asettaa itsensä kolmanteen persoonaan hetkellisesti. Ikään kuin antaisit nuorelle itsellesi neuvoja siitä vierestä. Olen aika varma, että et ole harjoitellut tätä taitoa. Sen verran helposti otetaan itseensä ja annetaan pahaa samalla mitalla takaisin. Yleensä yliampuen. Sinun tarkoituksesi ei ole pahoittaa omaa mieltä, ja vielä vähemmän läheistesi. Ja tuohon läpipiiriisi kuuluu yllättävän monta työkaveria ja sidosryhmää. Ei pelkästään puoliso, lapset ja ystävät. Työaika on aivan liian pitkä pätkä elämää siihen, että hukkaat sen arjen toimeen tulemattomuus taisteluissa. Toki joudut aina valitsemaan mihin paukkusi laitat. Se on varmaa, että liiallinen työ ilman hauskaa ei tuota pitkässä juoksussa mitään hyvää. Siksi panostaisin yli kaiken ilmapiiriin ja asioista sopimisen hyvän hengen laatuun. Äärimmäisen harvinaista tänä päivänä. Olette kaikki kuuluisassa samassa veneessä. Jos yksi keikuttaa venettä, niin kaikilla jalat kastuvat. Miksi ihmeessä niitä mieliä tarvitsee pahoittaa. Yksi johtajan tehtävistä, aikuisen roolin vetämisessä, on käydä keskustelut sivistyneesti. Kunnioituksella. Menetä tuo, niin kaikki muu meni samalla.
Ihminen on yllättävän herkkä olento.
Juna liikkuu molempiin suuntiin. Peruuttaminen hyvästä fiiliksestä toiseen äärilaitaan, tapahtuu yhtä nopeasti, kuin ehdit kissaa sanomaan. Siksi pitäisin asiattomuudet omana tietona. Vaikka edessäsi olisi minkälainen tilanne tahansa, niin omien hermojen säilyttäminen säästää monesti murhenäytelmältä. Jos tilanne on sellainen, että on suora väkivallan uhka, niin yleensä kauhu tekee tehtävänsä lietsomisen hillitsemiseksi. Kaukana ollaan ajoista, jolloin poliisia kunnioitettiin. Tänä päivänä poliisiystävät kertovat tarinoita, joilla ei oo vertoa. Rosvo Roope elää uutta vaihetta jälleen syntyneenä ja ihmiset vastaan apinat, on lähempänä totta, kuin yksikään tieteiselokuva kehtaa kertoa. Turpaan tulee ja meikkiä naamaan. Miehen ei pidä lyödä, mutta tosi asia on, että aikamme katuapina todellakin lyö naista.
Suomessa ammutaan vähemmän porukkaa poliisin asiakaspalvelutilanteissa, kuin naapurimaissa. Mutta säännöllisesti näistäkin saa lukea ja keskustella, jos kiinnostaa. Kenellä nyt on enää aikaa lukea uutisia tai tavata ystäviä. Moni tekee kahta työtä ja suunnittelee vähintään kevytyrittäjyyttä kolmanneksi kylkeen. Elämisestä on tulossa todella kallista, kun samaan aikaan henki ei ole koskaan ollut näin halpa. Venäjällä se on röökiaskin verran ja koti suomessa yhden kelan maksaman korvaushoidon väliin jääminen. Kun pölly nukutti yli sulkemisajan. Jollekin se pitää kostaa. Pakotettu seksi lievittää stressiä siinä missä luvallinenkin ja puukottaminen nyt vain kuuluu asiaan. Eihän sitä keklua nyt huvin vuoksi mukana kanneta.
Vaimo kävi töissä autollani ja palkinnoksi tuli rikki lyöty kuljettajan sivuikkuna. Rikosilmoitus, vahinkoilmoitus, omavastuu ja matka jatkuu ilman rangaistusta tekijälle. Tekijä oli toki tunnistettu, koska on tuttu korvaushoidokki, joka teon tehdessään hymyili kauniisti kameraan. Kyseisellä tyypillä vain sattui olemaan huono päivä. Nyrkki lasiin. Tyypin rikosrekisteri nyt vain sattui olemaan jo niin pitkä, että tästä häntä ei enää rangaista. Mitään näpäytystä tekijälle tai korvausta teosta kärsineelle ei ole tulossa. Suomessa elää siis kävelevää paskaa, joka saa tehdä mitä huvittaa. Ja sinä pääset maksamaan. Lasia piti odottaa pari viikkoa maailmalta, mutta onni onnettomuudessa. Se lasi oli laminoitu. Jee. Hahaa. Siitä sait ja siitä. Halleluja. Saikin jatkaa ajamista. Lasi meni vain säröille. Mitä nyt hieman piti imuroida siruja penkiltä, etteivät ne piippaa pyllyyn. Tosin auton pesua piti välttää tuon uuden lasin odotusaika. Onneksi en ollut paikalla, kun törppö päätti toimia valitsemallaan tavalla. Näistä paskiaisista saa kuulemma saman tuomion, kuin oikeasta ihmisestä. Ei siis kannata. Antaa pakkasten ja yliannostusten hoitaa osuutensa. Toivottavasti narkki on vasikka ja saa gongilla sen mitä ansaitsee. Tosin tämän kaltaiset tyypit yleensä lusivat lisko-osastolla, niin tuotakaan oikeutta tuskin on tulossa. Nooh, koitetaan ymmärtää. Siinä sivussa treenataan, että jos osuu kohdalle, niin ei tule ainakaan itselle turpaan. Siinä ohessa voi myös pelastaa muutaman sivullisen uhrin, jotka eivät pystyneet itseään puolustamaan.
Sitä on olla mies.
Hatunnostoinen arvoinen juttu, aikana, jolloin on niin kovin vähän mitään hatunnoston arvoista uutisoitavana. Puolustetaan nyt myös sitä narkkien puolustajaa. Katsos, se yrittää vain pelastaa yhden sielun kerrallaan ja sitä ei auta kukaan. Sekin on ihminen. Jokainen on jonkun lapsi ja se tulee pitää mielessä. Yhteiskunta ei vaan ymmärrä miten ympäristöä tulee rakentaa, että olisi kaikille turvallista. Älä ole hiljaa, kun ongelmia putkahtaa esille. Tämä elämä vain toimii siten, että päättäjällä ei ole enää samoja ongelmia, kuin sinulla. Siksi asiat eivät yleensä muutu, ennen kuin kansanedustajan oma tytär sattuu leijailemaan pahaa aavistamattomasti, turvallisena pitämänsä kaupungin keskellä. Kotia kohti ja korvaushoitopaikan läpi. Saa kauhukseen sitten kullista ja puukosta sisäpihan kellariportailla. Vain koska erehtyi kulkemaan väärän tontin läpi. Ei muuta, kuin iloisia ajatuksia. Jonkun valtaapitävän raivosta se muutos sitten tapahtuu. Sijoitellaan ongelmat siten, että ne eivät aiheuta lisää ongelmaa. Samalla korjataan se, mihin tällä tähdätään. Koska parantumista ei tapahdu, ilman asianmukaista hoitoa.
Panostukset eivät saa valua hiekkaan.
On ihan ok hemmotella omaa rakastaan. Kunhan se ei tapahdu sen vuoksi, että toinen rakastaisi. Klassinen itsetunnon heikkoustehoste. Ostetaan rakkautta. Aika tuttu yhteiskunnallinen ilmiö. Tällekin on paikkansa. Eikä kenelläkään ole valtaa muuttaa asiaa miksikään. Ainoa valta, mitä sinulla oikeasti on, liittyy sinuun itseesi. Se mitä ajattelet. Sekin vain on. Koska ajatusta ei voi koskettaa. Se on siis vain tietoa.
Älykäs osaa laskea, mitä tuleman pitää. Miksi sitten päättää toimia, järjenvastaisesti. Jos hetken mietit järjellä. Tajuat, että taustalla on jotain. Toiset ihmiset vaikuttavat voimakkaasti ja valta vielä voimakkaammin. Ihminen on voitu pelotella muottiinsa. Harvalla on oma psyyke ja arjen elämä järjestelty siten, että eläisi suojattua elämää. Aika, raha, energia on kaikki rajallista. Mitä pidemmälle elät, sitä vähemmälle aika ja energia käy. Raha ei katoa mihinkään, mutta sinä kyllä haalistut lopulta pois. Tulit tähän maailmaan ilman mitään ja samalla tavalla poistut. Suhde rahaan siten märittelee paljon sitä, minkälaista elämää elät. Perustoimeentulon jälkeen, raha on vain harhautus. Ketään ei muisteta rahoistaan. Suuret keksijät ja taitelijat jättivät tuotoksensa elämään ikuisesti. Rahasta ei puhu kukaan.
Älä käsitä väärin. Raha on meidän aikakautemme leivän lähde. Johan siitä maanomistamisesta on verojen kautta tehty niin kallista, että omavaraisuus on vain haave. Mummon mökki ja perunamaa, ei elätä enää ketään. Osaisiko nykynuoriso elää ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Oma tytär kauhistui puolen tunnin sähkökatkoa tavalla, jota en olisi odottanut. Meni hetki, että sain tyllerön ymmärtämään, tilanne on väliaikainen ja on ihan ok tehdä läksyt kynttilän valossa. Siitä tulikin ihan hauskaa. Istua hämärässä ja jutella mukavia. Sen jatkuvan tik tok selailun sijaan. Hieman harmaita aiheutti iphonen alle kymmenenprosentin laskeva akun varaus. Sitten sähköt tulivat takaisin päälle. Juuri sitä ennen tyttö ehti kysyä, että mitä jos sähköt eivät koskaan tulekaan takaisin. Siinä miettimistä jokaiselle. Toisille se olisi siunaus.
Liian moni odottaa, että joku laittaisi valot päälle.
Aihe on tuttu lukemattomista johtajan kirjeistä. Aihe toistuu, koska sitä on sivuttu usein. Syy on ilmeinen. Tämä on mielenterveytesi ja elämänlaatusi kannalta kaikista tärkein asia. Mietipä hetki, miltä ihminen sinulle näyttää, jos hän on ainoastaan huonojen kokemusten kertomusastia. Eikä siinä mitään. Kyllä huolet pitää hengitellä pois. Ja mielellään heti. Ystävien kanssa. Tehdä omat hullut pelot vähemmän pelottaviksi. Huono vain tuntuu olevan pääosassa tässä elokuvassa. Ei kaikkia valoja kuuluu päällä pitääkään. Olet onnellisimmillasi, kun uppoudut omaan tekemiseen ja unohdat hetkeksi kaiken muun. Siksi harrastukset ovat niin tärkeitä. Parhaimmillasi saat tasoa nostavaa tekemistä, joka tekee sinusta paremman. Et siis saa vain hetken mielenrauhaa, vaan palkinnoksi sinusta tulee myös viisaampi.
Elämä on monelle pääosin huonojen kokemusten keräämistä. Näistä ihminen sitten koostuu. Hyvät asiat jäävät huonojen alle. Ei kiitetä siitä mitä saatiin, ainoastaan valitetaan, kun jotain menee taas pieleen. Yksi virhe ja pieni musta piste vie kaiken huomion, ihan kaikilta. Ympärillä olisi vaikka mitä ja ainoa mitä näet on musta piste. Kaikki hyvät asiat jäävät virheen satimeen. Ainoa ongelma on siis se, että olet päättänyt kerätä jokaisen huonon kokemuksen, joista sitten muistutat itseäsi säännöllisesti. Ilkeä itsepuhelu, syö elämäniloa.
On aika kiittää tuostakin ajatuksesta ja päästää irti.
Vaatii muistamista, eli harjoittelua. Päättäväisyyttä, eli tahtoa ja kertausta, jotta muodostuu hyvä tapa. Itsekin kamppailen vilkkaan mielikuvituksen ja kaiken moisten asetelmien kanssa jatkuvasti. Alitajuisesti myrskyää ja tämän aiheuttamat oireet putkahtelevat esille tahtomatta, kun vatsan pohjaa kouristaa. Tulee siis kauhukohtausten esiasteita. Itse en ole koskaan paniikkikohtausta kokenut, mutta ymmärrän hyvin mitä silloin ihmiselle tapahtuu. Keho on hormoniensa orja. Jos tilanne ehtii kehkeytyä pahaksi, voi irtautuminen olla todella vaikeaa, siinä hetkessä. Tarpeeksi monta tällaista kokemusta, jossa hallinta on jossain muualla, niin ei mikään ihme, jos tulee hieman kauhulle allergiseksi. Kaikki eivät todellakaan tykkää katsoa kauhuelokuvia.
Sitä kiitosta voi joutua viljelemään ihan huolella.
Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että ruoka ei ole mihinkään loppumassa. Kunnalliseen hoitoonkin vielä pääsee, jos pahasti käy. Ainakin omia läheisiä seuraten. Työpaikkoja on tarjolla enemmän, kuin koskaan. Oman perheen muistisairaat vanhukset kävelevät Ikean käytävillä vastaan ja heitä saattamassa ovat ventovieraat. Auttamisen halu ei ole kadonnut mihinkään. Oma kauhu siitä, että joutuu kävelemään mummonsa ohi kaupassa, kun tämä ei tunnista sinua enää. Ei ole muuttunut mihinkään. Ihminen pääsee itkemään läpi elämän. Itkien tultiin ja itkien lähdetään. Ehkäpä viimeinen asia, jonka hauras mieli muistaa, hetki ennen loppua. On juuri nämä huonot kokemukset. Mielen vammat. Kortisoli tuottaa vielä vahvoja impulsseja ja mielestä irtoaa tunnejälki. Viimeiset päivät ovat sekavia, raivokkaita. Onneksi on turvallisia ihmisiä ympärillä, jotka pitävät huolta. Säilyttävät normaalien toimien tuokiot osana arkea. Saa lähteä kuuluisat saappaat jalassa. Kirves kädessä. Kukapa ei haluaisi näin lähteä.
Ihminen tasoittaa arjen tuskaa mukavuuksilla.
Halvalla pysyy hengissä. Ja itseasiassa terveempänä, kuin länsimaisen roskaruokakulttuurin tuoma elintaso muuten tarjoilee. Kukaan ei ole vielä tähän mennessä lihottanut itseään porkkanoilla ja kaurapuurolla. Arki tekee sen verran kipeää, että sitä hampurilaista ja pizzaa kuluu yli äyräiden. Tiesitkö, että yhden hampurilaisaterian hinnalla syö kolmekuukautta kaurapuuroa. Menestys ei ole siis ole kovin kaukana, hipiä ei vain kestä tylsyyttä, tylsien asioiden päälle. On aika koulia mieltä.
Joku viisas on sanonut, että menestys on tapa. Sinun tulee vain yhden kerran kokeilla ja tapa on saanut mahdollisuuden. Kyseessä on siis seura. Seura tekee kaltaisekseen. Mene huumeluolaan ja ota yksi pistos käsivarteen. Se oli menoa se. Mene kaverin kanssa kauppaan terveellisille ostoksilla. Kävele yhden kerran herkkujen ohi. Ja se on menoa. Tietysti repsahdukset kuuluvat inhimillisyyteen. Mutta on se vaan kivempi aloittaa ruokavalio maanantaina uudestaan, kuin käydä katkolla neljäkymmentä kertaa. Vain kuollakseen yliannostukseen, jossain roskiksessa.
Sitten tulee jaksotus.
Lopulta kaikessa on kyse oikeasta ajoituksesta. Itse en pysty syömään mitään makeaa, jos laitan suuhuni vahvaa salmiakkia. Vahva maku tappaa makeanhimon. Eivätkä ne karkit enää maistuisi miltään. En pysty myöskään syömään mitään herkkuja, kun olen menossa voimaharjoituksiin. Tulee muuten aika herkästi oksennus. Käsi ei käy kaupan namihyllyllä arkisin, koska olen oppinut viivästyneen palkinnon maukkauden. Harvoin sitä edes kovan treenin jälkeen kaipaa mitään muuta, kuin kehittävää ravintoa. Sitä se tavoitteellisuus teettää. Sitä ne hyvät tavat teettävät. Tavat, jotka tulivat kuin onnellisena vahinkona. Apua näissäkin tarvitaan, koska kukaan ei näe omia virheitään. Siinä välissä voi käydä nauttimassa valmentajan kanssa Fazerin maidottomat berliininmunkkikahvit, koska tänään on ansaittu lepopäivä. Ja energia menee palautumiseen. Samalla olet kehittävässä seurassa, haastamassa itseäsi seuraavalle tasolle. Nyt tiedät koska on sopivaa herkutella. Joku viisas sanoi, että on tärkeämpää pitää huolta, mitä suuhunsa laittaa uuden vuoden ja joulun välissä, kuin toisin päin. Moni tosin lepää, vasta kun keho siihen pakottaa. Tai muuttaa tapojaan, vasta ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeen.
Olisiko sinunkin aika tehdä hieman suunnitelmia. Käydä hyvien tapojen keskustelua turvallisessa ympäristössä. Opetella nauttimaan kaurapuuron mausta. Palkinnoksi saat ihmetellä maailman menoa, kun sinä et enää stressaa, ainakaan kuten muut. Voitko kuvitella tunteen, kun vatsanpohjan kouristukset pitää hakea huvipuiston laitteista. Eikä maanantaiaamun odotuksesta.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti