Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Olen sen nähnyt niin monta kertaa. Itkun tilanteessa, jossa sitä ei odottaisi. Aina taustalle ei liity sen suurempaa draamaa. Tilanne vain harmittaa. Töitä on tehty ja pieleen meni silti. Onneksi tiedät jo, ettei joka päivä voi sataa. Myös sadetakki auttaa silloin mukavasti. Jossain siellä on pohjakin olemassa. Loukkaantuneelle urheilijalle, yksi väliin jäänyt kilpailu tai jopa koko kausi, ei sekään ole loppu. Koeajalla päättynyt työsuhde oli vain tapa kertoa, että tämä ei ollut sinun paikkasi. Myyntitykin tilastossakin käy joskus niin, että tulee huono putki vääriä kontakteja. Ne eivät johda mihinkään. Kauppakello ei kilise. Mutta mitä tekee paras ystävä, esimies tai valmentaja, nähdessään pettymyksien tunteet suojattinsa kasvoilla. Siitä kerron sinulle nyt. Jotain minkä olisin halunnut itse kuulla jo moniuraisen elämäni alkupuolella.
Suorituskyky ja tuotantoteho.
Olen nyt voimanostanut, tuottanut musiikkia ja johtanut työkseni yli 25 vuotta. Ensimmäisestä on kaappi täynnä mitaleita ja mestaruuksia. Tätä kirjoittaessani olen hallitseva mestari ja suomenennätyksen haltija. Jotain, mistä en olisi nuorempana uskaltanut edes haaveilla, puhumattakaan ääneen lausua. Oma nimi maailmantilaston ykkösenä. Tämä on vain yksi arkinen esimerkki päättymättömästä suorituskyvyn nostosta. Päämäärä ei määrittele menestystä, vaan kuka ilmestyy paikalle ja jatkaa intohimoisesti työtä, josta ei näkyviä palkintoja tule vuosiin tai jopa vuosikymmeniin. Kyllä, joskus kehitys on niin hidasta, että mitään markkinoilla kilpailukyvyllistä ei synny edes vuosikymmenessä. Tiesitkö, että maailman menestyneimpien yrityksien joukossa on sellaisia, jotka tekivät vuosikymmeniä tappioita, itseään luodessaan. Ulkopuolisille tuo on näyttänyt mielisairaalta, mutta yrityksen sijoittajat tiesivät jotain, mistä muille ei kerrottu. Tulokset puhuivat sitten aikanaan puolestaan. Kannattaa lukea kirja hyvästä paras, jos menestys oikeasti kiinnostaa. Suurella todennäköisyydellä et niin tee ja menestys sataa jonkun toisen laariin. Kuten, jos vaikka lukisitkin kyseisen opuksen, niin et opettele sitä kuitenkaan ulkoa, jotta voisit opettaa sitä eteenpäin ja toteuttaa sen oppeja. Ja koska et muista siitä mitään, et pysty oppeja käytännössä koskaan soveltamaan. Menestyjät saavat siis kellua juomalasi kädessä uimapatjoillaan, kun sinä teet yötöitä heille. Menestys on niin autistisen tylsää, että sitä mitä tekee, on pakko rakastaa niin paljon, että tekisit sitä joka tapauksessa. Ilman potkimista ja todennäköisesti aivan liikaa. Ainakin ilman ohjastajaa suitsimassa sinua aisoihin. Siksi minullakin on valmentaja, vaikka olen jo täysin kykeneväinen valmentamaan itseäni. Ilman suitsia tämä olisi jo loppunut aikoja sitten, liialliseen intoon ja yliyrittämiseen.
Palkittu kulttuurimuutosjohtaja.
Titteleitä on ollut. Nurmikonleikkaaja, kiinteistönhoitaja, päivystäjä, tiiminvetäjä, työnjohtaja, yhteyspäällikkö, yksikönpäällikkö, liiketoimintajohtaja, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Kaikki tasot on tullut koluttua. Jokainen tasonnousu piti sisällään kaksi opetettua pyyntöä ja niissä loistamista. Vastuuta ja mielenkiintoisia tehtäviä. Näin minulle opetettiin ja näin olen pyytänyt urallani jokaisessa kehityskeskustelussa ja oikean paikan tullen. Tuokin on aivan yhtä tärkeä osa elämää, kuin voimaharjoittelusta palautuminen. Kipeällä lihaksella ei kannata puskea, ellei halua loukkaantua. Samaa pätee pomolle juttelemisessa. Pitää odottaa suotuisaa tuulta ja iskeä sellaiseen hermoon, että sinuun halutaan sijoittaa. Siksi olen oikean paikan tullen aina pomolta kysynyt, olenko ollut paikkani arvoinen. Tiesin jo, että vastaus on kyllä. Mutta siitä huolimatta se on kiva kuulla aika ajoin. Olet paikkasi ansainnut. Saisit tämän paikan tänään uudelleen, jos sitä hakisit. Perään olen aina kysynyt hautaanko täällä vielä minuun sijoittaa, vai onko aika hakeutua muualle. Koskaan ei ole tarvinnut tämän vuoksi työpaikkaa vaihtaa. Ne tilanteet ovat sitten liittyneet arvoihin ja siihen, mihin haluaa oman nimensä yhdistettävän. Harva haluaa kumartaa pahaa kuningasta tai kuningatarta. Sillä kohtalosi on hetken päästä se, mitä pienimmälle tehtiin. Voit aina luottaa siihen, että kun tuuli kääntyy etelään, niin sinut uhrataan aivan yhtä nopeasti, kuin edeltäjäsi. Niin paha toimii. Jos sinut saa houkuteltua pahoille teille, se on oleva loppusi. Mutta ammattilaiselle, joka ylittää hyvän työnantajan odotukset. On tuleva palkintoja, joita et osannut edes kuvitella. Täällä tai sitten tuolla. Tähän liittyy vain sellainen vaatimus, että nyt pitää ymmärtää tasoja ja sen mukaista ansaintalogiikkaa. On mahdollista, että sinulle halutaan maksaa tuplaliksaa, koska olet kolmen työntekijän arvoinen. Tämä tosin vaatii sitä, että olet ympäristössä, jossa kehittyminen ja sen tuomat hedelmät palkitaan tai pystytään ylipäätään palkitsemaan. Toki elämän voi viettää niinkin, että työntää vain kynää pöydällä pitkin päivää ja siitä maksetaan nippa nappa kuukausittainen leipälaskusi. Täytyy kyllä myöntää, kun näitä säikähtäneitä kynänpyörittäjätuttuja tulee tuolla kaupan kassajonossa tervehtimään. Tulee ajatelleeksi, ettei tuota kohtaloa toivo kenellekään, josta edes vähän tykkää. Silmissä loistaa sellainen haikeus, joka häkkieläimelle muodostuu. Ikään kuin suru olisi tullut päättymättömäksi osaksi elämää, eikä pois pääsyä ole näkyvillä. Siellä on leijonia joukossa, jotka hyppivät kuin rusakot. Täytyy tosin ymmärtää, että se on ainoa malli, mitä ovat koskaan nähneet. Myötähäpeä on vain niin käsinkosketeltava, että tilanteesta yleensä halutaan mahdollisimman nopeasti pois. Osa leikkii, että ei nähnyt, jotta säästyisi häpeältä. Se on surullista, miten surkeasti ihmiselle voi käydä, kun hän laitostuu vankilaansa. Unelmat on tuolloin luotu ruokkimaan vain kaipuuta ja pettymystä. Nälkää ei tule, kun vatsa on pieni, kuin keskitysleiripotilaalla. Tästä päästäänkin siihen, että ihminen on ruokaa ja vettä. Penkkipunnerruksen maksimi potentiaali on laskettavissa treeneissä kulututuista kaloreista ja siitä mitä suuhun laitetaan kalorivajetta täyttämään. Isompi syö enempi, mutta skaala on ja pysyy. Katso vaikka maailmanennätystilastoja. Ne eivät valehtele. Mutta kovin harvojen herkkua tuo on, siitä ei pääse mihinkään. Sama pätee pörssissä tuotettuihin euroihin. Löytyy siis selitys, miksi toiset yritykset menestyvät ja toiset eivät. On turha änkyttää huonoa markkinatilannetta, kun toiset tekevät samaan aikaan kaikkien aikojen voittoa ja vielä samalla toimialalla. Joku taisi vain pudota kehityksen kelkasta pois. Samalla tavalla, kuin johtamisen tason tulee nousta yrityksen kasvun mukana, tulee voimaharjoittelun tai vaikkapa kanteleen soiton harjoittelun tason nousta, kun vaatimustaso kasvaa. Voipi olla, että pelkkä auton ratinkääntelytaito ei enää auta voittamaan rallia, siellä missä keinoälyinen paikaltaan lähtöavustin kiihdyttää huonomman kuskin auton aina sinun ohitsesi, tekemättä mitään. Et saanut mahdollisuutta alun perinkään. Samat lait pätevät auton virittämiseen, kuin voimaharjoitteluun. Jos et rakenna vahvaa koko ketjua, tulee aina joku paikka hajoamaan heikoimmasta päästä. Näin käy monelle yritysidealle. Hyvä ajatus omasta mielestä, mutta markkinat eivät ostaneetkaan. Pitää keksiä paremmin myyvä esitys. Muuten on suuri vaara kehittyä vain kaikkien aikojen parhaaksi tuote-esittelijäksi, jolta kukaan ei koskaan ostanut mitään. Mitä haluat? Aivan, no mutta se on tässä. Nimi alle, kiitos ja ensi kertaan.
Ja takaisin suunnittelupöydälle.
Kitara on ollut kädestä 12-vuotiaasta asti. Legenda tyylistä elää, jolla musiikinopettaja laittoi kaiken tapahtumaan. Tästä olen kertonut edellisissä kirjeissä. Silloin ajatus oli tulla maailman parhaaksi solokitaristiksi. Jotain mistä jokainen nuori arpeggiotiluttelija unelmoi. Hassua on se, että kun muusikko jalostuu ajan patinassa myös maku muuttuu. Et ole enää sama ihminen ja musiikkiin sekoittuu laaja kattaus elettyä elämää. Kesti pitkään, että uskalsin laulaa. Rohkeus tuli vain harjoittelemalla, kuten moni muukin asia. Yksi tärkeimmistä oli kuulla omaa ääntään ja ymmärtää, että jokaiselle on oma ääni. Niitä ei pidä vertailla. Tärkeintä on että pysyä vireessä. Hallita äänenpainetta. Tuo ei tapahdu kuin harjoittelemalla. Siellä on paljon muuttuvia tekijöitä, jotka ymmärtää vain kokemuksella.
Kesti 35 vuotta päästä muusikkona sinne, missä tapahtuu haluamiani asioita. Hassuinta on se, että kitarasolot vaihtuivat laulumelodioihin ja äänen sävyllä tulkitsemiseen. Joskus mietin sitä, miksi laulujen tekeminen kesti niin kauan. Välissä on kyllä tehty musiikkia koko ajan, mutta koskaan ne se ei miellyttänyt omaa korvaa riittävästi. Joku pitää sävellysaikaa pitkänä ja onhan se toki ihmiselämästä pitkä aika. Sitten ymmärsin paremmin. Monta asiaa on muuttunut välissä. Yksi rumpali kuolee, toinen tulee tilalle. projekti alkaa alusta. Välissä pojasta kasvoi mies. Vasta miehelle tuli ääni, joka resonoi riittävää ajan patinaa. Piti elää elämää, jotta tuli riittävästi tarinoita kerrottavaksi. Miehen piti kypsyä, jotta hänestä kuoriutui se lauluja, joka pystyy tarinat kertomaan. Siellä mennään niin henkilökohtaisuuksiin ja sellaisille alueille hipiää, ettei aristelevampi versio artistista pystyisi niitä uskottavasti esittämään. Näin käy monen asian kohdalla elämässä. Kypsyminen on tärkeä osa prosessia. Väärään aikaan syöty hedelmä ei maistu oikealta. On siis syy, miksi kotipakastimessa tulee olla juuri sopiva pakkanen. Samasta syystä kitarasoolot ovat jääneet vähemmällä ja tilalle tullut itse musiikki. Kaikella on siis paikkansa ja aikansa. Tämä on yksi tärkeimmistä neuvoista, joka tulee aina pitää mielessä.
Jotkut asiat vain vievät pitkään. Kuten erästä kuuluisaa kirkkoa rakennettiin yli 600 vuotta. On täytynyt kutsua paljon ihmisiä ylisukupolviseen mahtavuuteen, jotta rakennusprojektin aloittaneet jaksoivat pistää elämänsä peliin. Luottaen, että tulevat sukupolvet jatkavat työn loppuun. Tästä päästäänkin takaisin alkuun. Luottamus on tuo valuutta, jolla kirkot rakennetaan. Jos johtaja olisi kertonut kaikki karmeat yksityiskohdat ja työn hinnan koko laajuudessaan, olisivat tekijät tuupertuneet jo alkumetreille. Eihän tässä nyt enää tarvitse kiirettä pitää. Paras esimieheni ikinä teki hienon onnistumisuskon kasvatustyön, jättämällä laajennusosat kertomatta. Hän keskittyi aina yhteen pieneen osaan kerrallaan ja pyysi jokaista tekemään parhaansa sen pienen palasen kanssa, mikä oli osoitettu omalle vastuulle. Jumppa on joskus valtava, mutta se ei tunnu niin valtavalta, pieninä palasina. Tärkeintä on kehitys, se tulee pitää mielessä. Menetkö eteenpäin. Parempi sinä, paremmat tulokset. Pystyt isompiin haasteisiin.
Olen nähnyt näitä ”syödään norsu pieninä siivuina” johtajia liiaksikin. Jotka eivät ymmärrä slogania ja tappavat työmoraalin lähtöruutuun. Ylikuormittamalla ja vitsailemalla tärkeillä asioilla. Siinä sitten vitsaillaan kaikki yhdessä, eikä ollut tarkoituskaan onnistua. Vai mitä tekee työntekijä, joka ymmärtää, että palkintoa ei ole koskaan tulossa. Enemmän töitä vai. Aivan.
Summa summarum. Kokonaisuus ratkaisee. Pitää rakentaa turvaverkkoa, joka kestää kuorman vaihtelut. Joskus joutuu pyytämään apua, ja silti keventämään harjoittelua, kun ketään ei ollutkaan varmistamassa. Homma jatkuu vain, jos sinä olet jatkamassa. Älä ota turhia riskejä. Tämä on jotain, mikä tulee vain ymmärtää. Vaikka kuinka yrittäisit muuttaa systeemiä eduksesi. Ehkä joskus tulee se leikkauspiste. Siihen asti vaarojen arviointi ja hallittu riski on tärkein osa etenemistä. Älä lopeta harjoittelua.
Sinusta on, usko siihen.
T. Antti