Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Niin kauan, kun henki kulkee, olet vanhassa kunnon oppikoulussa. Elät ja opit. Jos geenijaossa hyvin kävi, olet sopeutuvainen ja avoin, sisään pyrkivälle järkitiedolle. Useimmat eivät ole. Oppikoulu silti tarjoilee. Siitäkin huolimatta, että kyseistä opinahjoa ei sitten 81 päättyneen uudistuksen jälkeen, ole enää ollut olemassa. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Ei taida kuitenkaan päteä ihan kaikkiin muisteloihin. Haikeasti, he ketkä analogisen maailman ovat kokeneet, kertovat tarinoita ajasta, jolloin ihmiset olivat vapaita ja puhelin oli ruuvattu seinään. Legendaarinen post-it liimalappuseinä työpaikan eteisessä oli ainoa, joka muistutti, että joku on sinua yrittänyt tavoitella. Tänä päivänä post-it ryhmätöitä pidetään lähinnä vain vaivaannuttavina vitseinä. Ainoa vain, että näiden turhien lippulappujen keskellä ne seuraavat paremman tekemisen tavat piilottelevat. Niistä ei vai sinulle haluta kertoa. Saadaksesi tietää, sinun pitäisi olla kiinnostunut, työstä ja ihmisistä. Ja heidän sinusta, sillä tavalla, että auttaminen kiinnostaa. Ja muistatko edes, koska viimeksi olet ollut kiinnostunut töistä. Harvinaista herkkua, masennuksen luvatulla aikakaudella. Paljon hyviä ideoita, ainakin omasta mielestä. Ai niin, jonkun pitäisi vielä ostaa.
Tämän päivän trendit ovat sellaisia, että monesta vapaudesta on tullut vankiloita ja ihmiset kärsivät. Kukaan ei ollut kertomassa, että kuvia ei saa enää netistä pois, ei ikinä. Oli ne sitten luvatta tai ihan itse sinne ladattu. Kuvan ottajasta ja tilanteesta riippumatta. Helppo on aikakautemme uusi kansantauti. Ei ole kuin surua ja murhetta tarjolla helpon elämän ihmisille. Liiallinen helppous tekee kaikenlaista tuhoa ja monelle pysyvästi. Meni mieli ja terveys. Enää ei toimi, kuin nepalin kautta kiertävä sähköposti. Ja sekin yhtä hitaasti, kuin aivosumuisen ajatus. Ei hattua päästä, tis kokeilijoiden surkeille elämille. Olin todella iloinen, kun en tiennyt yhtään haluatko miljönääriksi visan tis ja bb kysymyksiä. Jos helpon elämän ainoa pelastus mokelolle, on osallistua visaan, jossa pärjää vain pisu ja tisu tiedoilla. Olen mielelläni ihan tavallinen duunari voittaja. Luit ihan oikein. Voittaja.
Kirjoita tavoitteet kuulakärkikynällä, mutta polku sinne lyijykynällä.
Ilman tavoitteita, olet vaarassa. Päivät lipuvat helposti ohi, ilman yhtään tuottavaa tekoa. Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että jos et tykkää tasostasi, niin olisiko aika sitä nostaa. Jos käyt vain töissä, niin pyöritätkö vain kynää pöydällä. Virkamiehen tavoitteet, lounas ja kotiinlähtö. Ehkä sitä keksisi jonkun työtapaturman, niin voisi lomailla kalastellen, ja ilman karenssia, täydellä palkalla. Ei tällaisessakaan elämässä mitään vikaa ole, muuten kuin epäinhimillinen tapa kuluttaa elämäksesi kutsuttua kasvun aikaa hukkaan. Ei tule lisää liksaa, ei parempia etuja. Toki tämä on ok, jos olet valmis vain odottamaan joskus edessä häämöttäviä eläkepäiviä. Toivottavasti ei käy, kuten työkaverini sedälle. Kuoli ensimmäisenä eläkepäivänä. Kannatti odottaa.
No, jos henki kulkee, niin ehkä jotain roposia tulee ruokakassaan. Tosin en laskisi enää kovin kauaa sen varaan, että tuota eläkettä sinulle maksetaan. Ainakaan riittävästi. Jos olet onnekas ja sinulla on oma talo, josta olet pitänyt hyvää huolta, voit elellä säästäväisesti sen tuomalla myyntisummalla. Sekään ei riitä kovin pitkälle. Ei ainakaan suurimmalle osalle, kun ollaan totutettu itsensä ylenpalttisuuteen. Kaiken keskellä on hyvä pysähtyä ja kirjoitella hieman ylös. Mitä sydän sinulle kertoo. Kirjoita tavoitteita ylös, niin sinulla on jotain mikä muistuttaa sinua tämän päivän pelistä. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä unelmista totta. Tärkeintä on edelleen se, että aika ei mene hukkaan. Tiimalasi tyhjenee. Jos tuo ajatus pääsee ihon alle, niin paniikki on lähellä. Siksi kannattaa touhuta tuottavia juttuja ja kerätä kokemuksia rakkaittensa kanssa. Mieli tykkää, kun näin teet. Anna kanteles kajahtaa. Ei tule mielipuolta. Vielä vähemmän, kun teet sitä mitä pystyisit tuottamaan. Kasvavasti. Ei mene aika hukkaan. On sitten jotain mitä muistella kiikkustuolista. Luonnostelmasta ne kauneimmatkin piirustukset lähtevät. Luonnos tehdään lyijyllä, niin on helpompi tehdä vähemmän täydellistä, jotta ei aina tarvitse aloittaa alusta, kun jotain pitää muuttaa. Silti kuvaksi muodostuu juuri se, mitä alun perin suunnittelikin. Kuva lohikäärmeestä on kuva lohikäärmeestä. Vaikka kuinka joutuu kumittelemaan. Kunhan luonnostelet vain. Tee sitä tarpeeksi pitkään ja kauniisti, niin kuvasta tulee totta. Joku vielä maksaa sinulle siitä, että teet mitä sydämesi tuottaa.
Ratkaise ongelma, tai jätä se taaksesi. Älä vietä elämääsi sen kanssa.
Liian moni odottaa. Elämä lipuu ohi. Eikä siinäkään mitään. Eräs työkaverini kertoi minulle tarinan, kun aikanaan kehuin tämän pohjoisen miehen työmoraalia. Oli noudattanut ohjeita kirjaimellisesti. Hän sanoi, että pitää kuitenkin varoa sanojaan. Jos ei tiedä perustuksia. Kehu saattaa tehdä viekkaasta ketusta entistä viekkaamman. Mietin, että kylläpäs kaveri vitsin murjaisi, juuri kun häntä kehuin. Eikö ollut tottunut siihen, vai mistä oli kysymys. Kysyin häneltä asiasta. Vastaus oli seuraavanlainen.
”Meillä pohjoosessa pruukhaa olemaan tapana ottaa ohjehet kirjaamellisesti. Jos pomo sannoo, että käypä hakaisemassa posthi. Niin sittenpähän se vain haethan. Mennähän kelkalla lootalle ja noudethan. Kerran phalasin päivän pietteeks konthorille. Pomo äityi, et mis sää olet olluna kokho päivän. Minä vastasin, et siellä postiloothalla. Kun ei se posti tul tännään”.
Onneksi kyseinen vanha kettu oli ryhtynyt opettajaksi. Ja hyvä hän siinä olikin. Kettu oli oppinut johtajan neljänneksi tärkeimmän tehtävän. Hän haastoi oppimaan. Oli sitten edessä kuka tahansa. Virheen edessä. Arvostan.
Toki olosuhteita pitää ymmärtää. Hän kertoi samalla, että pohjoisen työskentely ympäristö tuo omat haasteet. Ei tunturin laella olevalle mökille voi lähteä noin vain, ilman varautumista. Vaikka kuinka olisi vikailmoitus tullut ja keikka on kiireellinen. Voi kesken matkan tulla lumisade ja kelkkareitit hukkuvat piiloon. Myrskyssä on vaara kadota tunturin vaaroille. Eikä sinua löydetä ikinä. Kännykät ei toimi, kun kenttää ei ole. Se tarkoittaa sitä, että tietoa, osaamista, työkaluja, ruokaa, varusteita, polttoainetta, varaosia pitää olla ja siten että homma onnistuu. Vaikka vähän soveltaen. Jos jotain ei ole, se pitää pystyä tekemään itse. Tai keksimään ratkaisu lennosta. Vaarat tulee olla arvioitu. Taitaa etelän elämä olla vähemmän vaarallista, kun ei näitä vaaroja arvioida.
Aikakautemme on enää tällaista aikaa, että luovaa ongelmanratkaisuharjoittelua ei juurikaan ole tarjolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tämän tarvitsee olla juuri sinun kohtalosi. Mielesi ja sielusi kiittää, kun hieman pääset käyttämään aivonystyröitäsi. Ja ihan oikeiden asioiden parissa. Tämä tietysti vaatii, että hoidat tonttisi, etkä vain surkuttele. Moni asia elämässä kirkastuu, kun hintalappu paljastuu. Olisitko kuitenkin ollut valmis tekemään hieman enemmän, jos olisit tiennyt, kuinka lähellä onnistumista kävit. Ja miltä olisit selviytynyt, jos olisit hieman yrittänyt enemmän. Ratkaisu on yleensä lähempänä, kuin arvaatkaan.
Vie minut aikaan, jolloin nauru oli loputonta ja unelmani olivat suurempia, kuin pelkoni.
Tämän puute taitaa olla suurin syy nykypäivän masennuksiin. Töissä ei saa unelmoida, kun pitää noudattaa menettelykäytäntöjä ja toimintajärjestystä. Eikä näissäkään mitään vikaa, mutta ollaan vaarassa, jos aletaan käskemään muodollisia velvollisuuksia alueille, missä on oikeaa merkitystä myös inhimillisillä arvoilla. Ei saa vitsailla tärkeillä asioilla, jos halutaan, että asiat otetaan vakavasti.
Tiesin olevani hyvä tyyppi ja polulla paremmaksi johtajaksi, kun aamukahvihuoneessa jatkettiin naurua ja vitsin aiheeksi vaihtui minä, kun saavuin huoneeseen. Samalla minulle kaadettiin kahvia ja tehtiin tilaa muiden väliin. Ilma oli raikasta ja kenenkään ei tarvinnut sanojaan varoa. Tämän opettaminen kesti vuosia. Mutta loppu on antoisaa. Kunnes tietysti ahneus vei meiltä keikan opitun ja ansaitun. Emme muistaneet, että valta on siellä missä valta on. Tässä tapauksessa raha on ratkaiseva tekijä. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Jos haluat laulaa omia laulujasi, niin parempi tuottaa sen arvoisesti. Että, joku haluaa sinulle siitä edelleen maksaa, tavalla taikka toisella. Laulajaksi voit päästä, mutta kovin montaa kertaa ei lavalle kannata tulla humalassa. Laulamaan nuotin vierestä, jos meinaa saada jatkaa hoilausta. Samoin käy siellä, missä pelaat jonkun toisen rahoilla. Tarkkana pitää olla.
On aika hieman päästää irti, turhista peloista ja niihin liittyvästä häpeästä. Puhelinmyyjäkin sanoo, että vaikka hän ei koskaan kuvitellut kyseistä työtä pystyvänsä tekemään. Niin silti, kaiken nykyajan työhön liittyvän herjauksen keskellä, hän ei enää halua muuta tehdä. Ihanat keskustelut ihmisten kanssa ovat muodostunet elämän suolaksi. Monesta on tullut ystäviä ja tilaavat häneltä tuotteita säännöllisesti. Yleensä herjaajat hiljenevät tässä kohtaa. Taitavat olla vain kateellisia. Kun tuokin kerran pystyy.
Eikä aina kaikkea tarvita, mutta tunnin puhelinterapia on monelle sen arvoinen, että kipot ja kupit ovat tervetulleita. Ja saattaahan niitä oikeastikin joskus tarvita. Ja Aku Ankka on opettanut jokaiselle tuiki tärkeitä elämänohjeita ja antanut tekemistä tylsille kesäpäiville, kun ulkona sataa. Katsanto riippuu aina, mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Sinullakin on usein lapsellinen hetki. Näet asiat niin kuin ne ovat. Sitten käytännöllisyyden vuoksi olet hiljaa. Jätät nauramatta, kun joku muuten loukkaantuu. Pitäisikö kuitenkin vain antaa lapsen leikkiä. Kasvaa ihan kaikessa rauhassa ja pitää kiinni siitä inhimillisestä puolesta loppuun asti, jolloin ilma on raikasta ja näkymät selkeitä. Talosta voi tulla kaunis, jos joku vain sen osaa kuvitella.
Jos ongelma oikaistaan aina, kun ongelma ilmenee. Silloin virhe on totuuden polku.
Harvoin vain pomoa oikaistaan. Siitä ei kuulemma mitään hyvää seuraa. Tuon lauseen olen kuullut lukemattomia kertoja. Keskustelin tässä hetki sitten vanhan työkaverin kanssa. Muistelimme menneitä. Hän kertoi, että on kiva keskustella kanssani nyt ja muistella, vaikka ajat eivät aina olleet näin suotuisia. Minä en aina ollut niin suotuisa tyyppi. Hän piti sitä jopa uskomattomana, miten nopeasti käänsin silloin kelkkani. Kehityskäyrä oli raju. Osa liittyi aikaan, jolloin tuli jälkikasvua ja näin kasvukivut lähietäisyydeltä, oikeanlaisen onnistumistarvemotivaation kanssa. Samoihin aikoihin tuli järki, että työaika on lian pitkä, ilman työystäviä. Silläkin uhalla, että minua loukataan ja tietoja käytetään joskus minua vastaan, avasin takkini ja kerroin kaiken minusta. Pian muutkin alkoivat tekemään samoin. Kerroin vuolaasti, miten ihailin isiä ja äitejä esimerkillisestä kasvatustyöstään. He kasvattivat pian johdettaviaan työkavereita paremmin, kuin olin koskaan nähnyt. Kehuin ja kannustin ja kerroin, että kaikki menee hyvin. Vaikka turpaan tulisi, niin juoksette vaan vahvempien selän taakse. Minua sai käyttää kilpenä. Pian he eivät minua enää tarvinneet. Tänäkin päivänä pärjäävät hienosti. Osaavat pitää puolensa ja tuoda epäkohtia esille, ilman sen suurempaa draamaa. Tällä tavalla ovat muuttaneet maailmaa paremmaksi ja saaneet jopa jääräpäisimmät ympärillään muuttamaan kantaansa. Ei huono paikka olla. Vaatii toki virheen korjaamista ja niiden esille tuomista. Mielellään tavalla, joka ruokkii yhteistyötä ja auttamishalua. Riitaa on helppo haastaa, koitapa ensin sovitella. Ja katso mitä käy.
Tänäänkin on hyvä päivä keskustella sivistyneesti ja näyttää mitä rakentavaa mielessä liikkuu. Ajatuksesta sekin yhteistyö silloin alkoi.
t. Antti