Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä. Työelämätaidot fokuksessa.
Harvassa on hyvät käytöstavat. Ja nyt ei puhuta pelkistä kohteliaisuuksista toisia tavatessa. Suureksi harmiksemme, ei ole enää pula-aikojen isovanhempia meitä opettamassa. Heillä, kun oli aikanaan tapana kirjaimellisesti nuijia meidän vatipäiden pahviaivoihin, että juuri nämä hyvät tavat rakentavat luottamusta ja vahvistavat ihmistä. Työelämätaidot, kuten hyvät käytöstavat luovat perustan ihmissuhteillemme. Kun ihmisestä tulee vakaa ja ennakoitava, tulee hänestä juuri sellainen, johon halutaankin sijoittaa. Vaikka laki estää työhaastatteluissa kyselemästä omasta terveyshistoriasta, on silti juuri tämä se asia, josta siellä halutaan ottaa selvää. Kuinka huurussa se kuuppa oikein on, kun niin monella on. Ja liian monelta pääsee ihanneajattelun keskellä todellisuus karkaamaan. Elämme ihanasti vainoharhaisuuden luvattua aikaa. Joka päivä saamme lukea uutisista rikollisten nerokkaista keksinnöistä, jotka ovat aina yhden askeleen sinua edellä. Koita tässä nyt luottamusta rakentaa. Neuvojia kyllä riittää, tekijöitä on vähemmän.
Edukseen esiintyvälle annetaan korkeintaan mahdollisuus ansaita pysyvää vastaavaa. Ja jotta saisit edes mahdollisuuden työskennellä leipäsi eteen. Harva silti työskentelee tai tekee oikeita töitä. ”Noi on maksavinaan ja mää oon tekevinään”. Tunnen erään toimitusjohtajan, joka tekee seitsemäntoistatuntista päivää tilanteen takia ja katselee vierestä, kun muut samassa firmassa tekevät noin kaksi ja puoli tuntia töitä samaan ajanjaksoon. Tasan ei mene nallekarkit. Ei ihme, jos vanhankansan tuohivirsun kuva piirtyy mielessään jokaisen vätyksen takapuoleen. Ja hän on aivan oikeassa. Kun pyydettyä ei tule, vaadittua ei ole tullut, eikä tarvittavaa ole tulossa. Hemmetin hyvä sijoitus. Harvassa on aikaansaajat, silti ihmisiä tarvitaan. Työelämätaidot, kuten sitoutuminen ja vastuunotto, erottavat aikaansaajat muista.
Eikä tälläkään ole enää mitään väliä. Ei toivotuista yksilöistä pääsee laillisesti eroon, alta aika yksikön. Ainoa suoja elämässä olet sinä itse, jos teet palveluksia omille vakuutussuojeluehdoillesi. Pitkä ja vaikea sana ymmärtää. Harva tekee palveluksia itselleen. Useimmat tapaamani ihmiset eivät edes tykkää itsestään. Ei kait sellaisille mitään palveluksia tehdä. Moni ryyppää juuri tästä syystä. Ymmärrän.
Mitä ovat hyvät käytöstavat?
Tapahtui jälleen kerran, surullisen kuuluisan S-marketin parkkipaikalla. Nainen oli tulossa kaupasta autollensa. Työnsi kärrynsä suoraan autolleen, muusta liikenteestä välittämättä. Koska hänellä on oikeus. Samaan aikaan auto kurvasi parkkiin hänen autonsa viereen ja välittömästi nainen koki oikeudekseen alkaa noitumaan. Hän arvosteli autosta noussutta perhettä rumin sanoin. Haistatteli päin naamaa perheen alakouluikäisille, kuin hänellä olisi yksinoikeus tonttiin. Suusta tuli noitumista, joka ei sivistyneen käsistä kestä kirjoittamista, vaikka olisikin osa tarinankerrontaa. Edes perheen pienimmät autosta noustessaan, eivät saaneet minkään näköistä rauhoittumista naisessa aikaan. Perheenisä selkeästi opetti lapsille, että kaikki sekoilu ei vaadi reagoimista. Jos nainen ei tule kimppuun, niin antaa hullun puhua itsekseen. Isä kuitenkin asetti terveellisesti itsensä noitujan ja lasten väliin. Kuten miehen mallin kuuluukin tehdä. Jotain hyvää siis tästäkin tragikomediasta. Toivoa ei ole menetetty. Ihailin tuota isää ja mietin samalla, että mikähän tuosta naisesta on tehnyt noin karmeasti pahoinvoivan. Sääliksi käy, kun nainen selkeästi näkee virheitä vain itsensä ulkopuolelta. Hänellä tulee olemaan vielä surullisempi kohtalo, kuin mitä on jo tapahtunut. Elämä olisi kyllä runnellut häntä jo riittämiin. Mutta hän näyttää kuitenkin pitävän hyvää huolta, etteivät ikävyydet pääse hänen osaltaan loppumaan.
Kun osoitat arvostusta muita kohtaan, rakennat luottamusta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia niin työssä, kuin vapaa-ajallakin. Tuo noituva nainenkin sai yhden hyvän kokemuksen, kun perheenisä ei ottanut onkeensa turhaa painoa. Näin näytetään roolimallia. Hatunnoston paikka, aikana, jolloin ei paljon hatunnoston arvoista nähdä. Työelämätaidot, kuten kunnioittava käytös, ovat avain menestykseen ihmissuhteissa ja uralla.
Käytöstapojen avulla lisäät itseluottamusta ja hyvinvointia.
Kun osaat käyttäytyä tilanteen mukaan ja noudatat hyviä käytöstapoja, tunnet olosi varmemmaksi ja hallitummaksi. Tämä lisää itseluottamusta ja vähentää stressiä, mikä puolestaan parantaa yleistä hyvinvointiasi. Samalla lataat ympäristöön juuri oikeanlaista varausta.Mahdollisuudet vain kolisevat suuntaasi. Työelämätaidot, kuten tilannetaju ja empatia, vahvistavat tätä vaikutusta työpaikalla ja sen ulkopuolella.
Missä tahansa kulttuurissa, kuten siellä työpaikalla. Löydät neljää perustyyppiä, jotka kamppailevat huomiosta. Jokainen ansaitsee osuutensa, mutta hieman eri lailla. Kyse on numeroiden ja arvojen erotuksesta. Realiteetin ja idealismin ristitulesta.
Tässä nuo tyypit ovat.
- Ihmiset, jotka saavat numerot aikaan ja jakavat arvomme.
- Ihmiset, jotka eivät saa numeroita aikaan, mutta jakavat arvomme.
- Ihmiset, jotka eivät saa numeroita aikaan, eivätkä jaa arvojamme.
- Ihmiset, jotka saavat numerot aikaan, mutta eivät jaa arvojamme. (Haaste).
Ensimmäisistä pidät hyvää huolta ja varmistat, että he etevät urallaan. Toisen ryhmän otat lähemmäs ja haastat heitä (johtajan neljänneksi tärkein tehtävä), annat uuden mahdollisuuden kasvaa ihmisinä ja ammattilaisina, koska heillä on vielä mahdollisuus näyttää mihin pystyvät. Heidän vain tulee ymmärtää oma vaikutusvaltansa tulevaan. Se pitää olla heillä kirkkaana mielissä. Kolmas ryhmä onkin helppo. Teet vain (johtajan tärkeimmän tehtävän) ja otat selvää keitä he ovat, ja olet kartalla. Loppu on helppoa (johtajan toiseksi tärkein tehtävä), kun teet selväksi, eli hankkiudut eroon vääristä ihmisistä. Neljäs ryhmä onkin sinulle kuuluisa johtajan päänsärky. Nämä tyypit takovat tulosta ja tietävät arvonsa, mutta eivät jaa yhteisiä arvoja, ainakaan vielä. He saattavat tehdä töitä aivan vääristä syistä ja takovat tilipussiaan mistään muusta välittämättä. Tällä voi olla kohtalokkaita seurauksia koko organisaatiolle. Tämä tarkoittaa sinulle tärkeää työmaata. Tässä ryhmässä lojuu mahdollisuus saada uskollisia lipunkantajia, jos vain voitat painimatsin. Helppoa ei tule olemaan, eikä väkisin kannata. Mutta nämä ovat niitä tyyppejä, jotka puolelle voitettuasi, soittelevat vielä vuosikymmenien päästä kuulumisia, ja toivovat, kunpa vielä joskus saisimme tehdä työtä yhdessä. Mietipä minkälaista elämää olet saanut elää heidän kanssaan? Kaiken mahdollistaa läsnäolo (johtajan viidenneksi tärkein tehtävä), ole paikalla.
Tässä lepääkin ne mahdollisuudet suurempaan kasvuun.
Kuten olen jo monta kertaa aiemmin opettanut, jokainen meistä johtaa vähintään itseään. On olemassa järkevät ajat, milloin tulee osata (johtajan kolmanneksi tärkein tehtävä) pyytää apua ja etsiä oikeat auttajat. Tätä jatkat, kunnes tässä onnistut. Jos olet kuin työmuurahainen, tulet onnistumaan. Vai oletko joskus kuullut epäonnistuneesta muurahaisesta? Aivan…
Eräällä toimitusjohtajalla meni kolmetoista vuotta löytää oikea ihminen auttamaan työpaikan ihmiset kasvamaan pois vanhasta ja oppimaan uutta. Oli lähellä, ettei hän odotellessa itse saanut potkut monta kertaa ja tuhonnut koko yritystä. Ensimmäinen sitten lopulta kävikin. Mutta välissä ehti tapahtua paljon. Enkä koskaan unohda sitä, kun kyseisen yrityksen hallitus piti kerran kokoustaan ja eräs sapattia viettävä miljonääriosakas lausui kuuluisat sanat. ”Ainoa hyvä asia, mitä sinä olet toimitusjohtajana saanut aikaiseksi tämän kolmentoistavuoden aikana. On se, että palkkasit tämän kulttuurimuutosjohtajan tähän yritykseen”. Melko rumasti sanottu, mutta tuo oli täysin totta. Numerot ja alenavat tulokset eivät valehtele. Tekeminen ei ollut muuttunut, kaikista niistä seminaareista, ja lukemattomista sopimuksista huolimatta. Lupaukset rikottiin joka kerta, vuosi toisensa jälkeen. Kunnes eräänä päivänä toimitusjohtajan visio käveli ovesta sisään. Tämä ei tosin tapahtunut vahingossa. Tämä vaati sen kuuluisan kantapään kautta oppimisen ja taipumisen pois omista tuhoisista tavoista. Asiat olivat jo lian pitkällä, eikä toimitusjohtaja pystynyt enää pelastamaan omaa nahkaansa. Mutta hän sai muutoksen liikkeelle ja pelastettua koko yrityksen varmalta tuholta. Eikös tuo ole jo palkinnon arvoinen juttu?
Hän onnistui tässä lopulta aiemmista toimintatavoistaan poiketen, pyytämällä apua omalta organisaatiolta. Tarpeeksi monta keskustelua epävirallisesti turvallisessa ympäristössä ja avautumista alkoi lopulta tapahtumaan. Ainoa selvä asia oli se, että oman firman sisältä ei tuollaista kulttuurimuutoksen toteutumiseen pystyvää ihmistä löydy. Ensin apua oli haettu rekrytointiyrityksistä. Kerta toisensa jälkeen nämä kokeilut epäonnistuivat, tuottaen vain isompaa kuoppaa. Seilattiin pettymyksestä seuraavaan. Kunnes eräänä päivänä, toimitusjohtaja kuuli aamukahvilla työkaverin suusta kuuluisat sanat. ”Siinä on ihminen, joka meillekin tarvitaan”. Siltä istumalta hän otti selvää, kenestä puhutaan. Samana päivänä he jo keskustelivat puhelimessa ja loppu on historiaa.
Kyseessä oli siis muutos, jossa johtaja alkoi viettämään kahvitaukonsa työntekijöiden keskellä ja näiden keskusteluiden turvallisesta puheensorinasta kajahti lopulta oikean ihmisen nimi. Tämä vaati sieltä norsunluutornista laskeutumista alas, sinne missä rehelliset keskustelut käydään. Työkaverien keskuuteen. Suuri syy pitkäaikaiseen kurjuuteen oli siis kuitenkin se kuuluisa johtajan ego. Itsekin kuuluin pitkään siihen ryhmään, jossa google saa kysyä minulta, jos joku asia on epäselvä. Onneksi ihminen voi muuttua ja pelastaa siinä sivussa itsensä lisäksi, myös paljon muutakin.
Oletko sinä ensimmäinen ihminen, joka tietää jo kaiken, vai mihin asiaan sinä kaipaat seuraavaksi apua?
Sinusta on, usko siihen.
Ota yhteyttä ja rakennetaan yhdessä luottamusta menestykseen!
Linkki:
Ota yhteyttä
t. Antti