Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Kyllä joku siellä kiittää työn ja vapaa-ajan välisestä sopivuudesta elämäänsä. Silti he tulevat kotiin vain katsomaan Netflixiä. Eikä siinäkään mitään vikaa. Ongelmat vain alkavat, kun täyttymystä ei tule. Toki joku meistä voi kuvitella, että kaksi viikkoa kesällä maailmaa tutkien on riittävästi, jotta voi laskeutua jo joutamaan. Silti aivosi ovat supertietokone, jolle ei löydy vertaista, ainakaan tämän hetken tunnetusta maailmasta. Nyt kun näin sanoin, niin eiköhän tämäkin matto pian vedetä invaasion temmellyksessä jalkojen alta. Sillä tavalla se ironia toimii. Aivan kuten aivot. Niitä pitää käyttää. Saa olla kekseliäs ja toteuttaa ideoita. Ehkä hieman painekoestaa niitä ensin. Katsos, kun aivan jokainen Amerikan valloitusmatka, perjantaisen illan baari-ilta idean jälkeen, ei ole se mitä olet oikeasti hakemassa. Tai älä ainakaan ota puhelinta käsille. Jotta et tule hurmoksessasi vahingossa irtisanoutuneeksi työstäsi lopullisesti. Koska solvasit pomoa samalla verisesti ja poistit näin tehokkaasti mahdollisuuden krapulamorkkiksen ”Anteeksi, saisinko työni takaisin” aneluihin. No, saat kyllä kiinni tästä idean hyödyllisyyden tarkastelusta, ennen varsinaista toimintaa.
Tiedän ihmisiä, jotka elävät minimillä ja nauttivat joka hetkestä.
Sosiaalituet ovat ihania. Suomi on hyvä maa tällaiseen. Toki leipä on hieman ohuempi, kuin suurten saavutusten vaatima kalorimäärä, mutta eivät nämä ihmiset sellaista ole hakemassakaan. Sitä paitsi, roskaruoka on halpaa. Ei hyvin toimeen tulevat käy mäkkärillä, kuin käytännöllisyydestä festari reissuun.
On siellä joukossa fiksujakin ihmisiä, jotka ovat keksineet keinon toteuttaa itseään juuri sellaisella toimeentulolla, että saa tehdä sitä mitä haluaa, mutta eivät elä loisimalla. Eivät ole missään sidoksissa muuten mihinkään. Ei velkaa, ei omaisuutta, jolla olisi väliä. Vain se suuri missio. Ai, että. Hienoja tyyppejä. Eivät siis loisi yhteiskunnasta, vaan telmivät omaa juttuaan toteuttaen. Siinä tavoitetta jokaiselle. Tuo on kaunis melodia.
Sitten herääkin kysymys. Mistä löytää se oma hittimelodia? Tämähän on se asia elämässäsi, mistä on markkinatutkimukset tekemättä. Katsos, se viraalihitiksi somessa noussut kenraalin puhe, jossa hän kehottaa petaamaan aamulla sänkysi. Ei välttämättä käsitellytkään itse sängyn petaamista. Ja pikainen tutkimus aiheeseen antaa ymmärtää, että sänkyä ei välttämättä kannata pedata heti ensimmäisenä aamulla. Ainakaan jos hikoilee yöllä. No, ymmärrät asian. Kyselet siis vain tarpeeksi, niin johan löytää webin asiantuntija kertomaan sinulle pölypunkkien keskimääräisen eliniän ja sängyn petauksen optimaalisen hetken. Elämmehän sentään gurujen luvattua interweb aikaa. Jos haluat rahaa tilille, kysyt häneltä, joka on rahaa samoista olosuhteista tehnyt. Kun haluat olla vahva, kysyt kymmenkertaiselta kultamitalistilta, miten tulla kestävästi vahvaksi. Yksinkertaista. Jokaiseen erityistaitoon löytyy mestari. Hyvä, sitten vain etsimään oikeaa henkilöä.
Nyt puhutaan siitä markkinatutkimuksesta.
Tämä vaatii aktiivisuuttaa selvittää. Kaikkea mahdollista myydään kyllä, mutta avain sana on myymisellä. Joku ostaa idean. Aivan kuten kokispullon kiskalta. Jos et tee sitä mitä tehdä pitää, missiosi ei ole oikea. Ehkä et ole vielä löytänyt sitä sydämen asiaa tai elät jonkun pelon kautta. Tosi asia on se, että ei saa unohtaa unelmiaan arjen kiireissä, vaan työstää osa-aikaisesti unelmaa kohti leikkauspistettä.
Moni ruoskii kuollutta hevosta. Moni törmää soutaessaan tyhjään veneeseen ja riehuu, vaikka asialle ei ole syyllistä. Kaikki voi mennä pieleen. Tee, kaikesta huolimatta. Vaikka olisit perinyt loisimiseen riittävät varat, sinun elämääsi ei ole tarkoitettu odottamaan kuolemaa. Sinussa on aineksia niin paljon enemmän.
Kenraalin puhe kertoi kurinalaisuudesta. Tehdä sitä, mikä tehdä pitää. Armeijassa sängyn petaamattomuus johtaa ongelmiin. Aivan kuten sinun aikaan saamattomuutesi vie kohti tyhjyyttä. On aika aloittaa sielun vahvistaminen. Selityksiä riittää, kivempaa on kertoa kokemuksista.
Aloittaminen on aina vaikeaa. Siksi pitää kaivaa voimia vain yhtä kohtaamista varten. Kuten vaikeat asiat yleensä. Niitä vältellään. Mutta yleensä se menee niin, kun virtahevon nostaa pöydälle, alkaa todellisuus paljastua. Moni kuvittelee peloissaan olevansa kuin vankilassa, mutta ei vapaana kulkevan ihmisen kuulu ajatella niin. Totuudesta alkaa eheytyminen. Ja sitten miettii, miksi ihmeessä katsoi tilannetta niin pitkään. Näin helposti tulee vahvan itsetunnon alkusykäys takaisin. Pitkä on prosessi ehjäksi, mutta sitä kohti. Eli ei muuta kuin kohti seuraavaa suurta kusetusta. Elämä tarjoilee, siitä voit olla varma.
Monesti vaikeissa asioissa on kyse vain omien reaktioiden hallinnasta.
Aivan kuten vaikeiden ihmisten käsittely. Tämän päivän suurimmat haasteet työelämässä liittyvät juuri näihin vaikeisiin tyyppeihin. Sitten ei voi kuin ihmetellä tätä aikaansaamattomuutta. Suurin yksittäinen selittäjä on roolimallien puute. Jotenkin kuvitellaan, että asemavalta toisi esihenkilöille myös käytännön katuosaamista tullessaan. Ai, että se muuten helpottaa, kun pääset keskustelemaan samoista tilanteista selvinneiden kanssa. Ei sitä vertaistueksi turhaan kutsuta.
Ei tule tylsää ihmisviidakossa. Sen verran neiti ja herra negatiivia löytyy jokaiselle automatkalle, rattiraivo palkintona. Rattia hakataan ja suu käy. Mitään ei tosin kuulu. Jotenkin se räyhääjä kuitenkin saa hoivaa siitä, että saa ilmaista itseään. Joskus kansainvälisin viittomin. Tulee aina mieleen se kauppakeskuksen liikennevaloissa tapahtunut episodi, jossa keski-ikäinen mies näytti sormimerkkiä väärään autoon. Ehkäpä tuo venäläinen rekisterikilpa ja kaljut nahtatakkityypit auton sisällä, olisivat kuitenkin olleet riittävä varoitusmerkki. Mutta ei. Hänellä oli oikeus olla kusipää. Veriroiske oli sellainen 15 metriä, kun poks ääni kuului miehen päästä. Katsos, valoissa noustiin autosta osoittamaan mieltä ja venkku autosta noussut tyyppi otti vauhtia pääpukkaukseen, joka osui suoraan toista nenään. Valot vaihtuivat sopivasti, niin en jäänyt katsomaan näytelmää. Tosin järjestyksenvalvojat juoksivat jo tapahtumaa kohti, olihan kyse kuitenkin kauppakeskuksen alueesta. Mitä opimme tästä? Vaikka olisit kuinka kova tappelemaan, aina tulee isompi ase vastaan. Mieti vielä kerran käytöstäsi ja mieti vielä uudestaan.
Itsehillintä on mestaruutta.
Aivan kuten kyky kohdata elämän vaikeat asiat ja mennä silti eteenpäin. Sydän auki, jotta muurit eivät estä onnea. Aina voi rakentaa uudestaan, eikä ketään ainakaan suomessa tapeta kulutusluottojen takia. Aivan kuten eräälle eron jälkeiselle yksinhuoltaja tyypille kävi. Auto hajosi ja viesti lähti interwebbiin, josko löytyisi korjaaja auttamaan hädässä. Tuo korjaaja löytyi, vaan hän ei koskaan enää lähtenytkään.
Sinusta on niin moneen, että nauraisit vain vaikeuksille, jos tietäisit mitä järkevän edessä lepää. Ihminen vain joutuu kokeilemaan aika paljon, jos ei ole vielä löytänyt onneaan. Ihmisiä ja töitä, tulee ja menee.
Kyse on asenteesta tarpeita kohtaan. Samalla, kun hiot itseäsi älykkäämmäksi selville ottajaksi. Tässä muuten tulee olla mestari. Teet samalla sitä jatkuvaa markkinatutkimusta. Silti olet aina altis muutoksille ja ne niiden tuomille ongelmille. Mikään elämäntilanne ei ole pysyvästi tasainen. Tänne tullaan ja täältä lähdetään. Siksi oikea itselle rehellinen tekeminen on kaikkein tärkeintä. Luojamme antoi ihmiselle rajattoman taidon mahdollisuuden, koska yhden varaan rakennettu ei ole koskaan kestävä. Yrityksiäkin pitää olla viisi jatkuvasti meneillään, jotta joku alkaa antamaan enemmän kuin ottaa. Näin teet samalla tunnollista työtä sen tärkeimmän kanssa. Joku ostaa, joku ei, mitä sitten, seuraava. Kysymys kuuluu, onko sinulla seuraava? Katsos, se hyötysuhde. Sitä pitää parantaa ja se opitaan vain tekemällä.
Olet rakentamassa parempaa tulevaisuutta ja siitä pääsee läheisetkin nauttimaan. Lapsille turvallisempi elämä. Soturi puutarhassa, eikä puutarhuri sodassa.
Paras tapa tehdä bisnestä, on olla bisneksessä. Missä bisneksessä ajattelit olla seuraavaksi?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti