Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Teit sitten mitä tahansa, on olemassa teoriaa ja käytännön kokemusta. Pyykkikoneesta tulevan lakanan pitäisi olla puhdas, mutta tuntuu käteen jotenkin erilaiselta, kuin aiemmin. Vain kokenut osaa nyt kertoa, että käyttäjälle on tulossa erilainen kokemus, kuin mihin on tottunut. Paitsi, jos käyttäjä on ensikertalainen. Yhden on vaikea uskoa, mitä toinen kertoo, jos ei ole kokemuspohjaa. Kaikki tuntuu hieman etäiseltä. Miksi sitten toiselle on ihan ok, että lakana on edelleen likaisen tuntuinen. Miksi työn laatu vaihtelee. Ymmärtääkseen, pitää hetkeksi palata sinne, mistä kaikki alkoi.
Kun aikanaan aloitin työn lapsen ikäisenä. On rakkain muisto joka aamuinen aamupala, jonka työnantaja tarjosi koko henkilökunnalle. Leipäbuffet, jossa oli kaikki herkut. Koko henkilökunta tuli paikalle, näin oli sovittu. Kukaan ei saanut olla pois, eikä kukaan halunnutkaan olla pois. Jos meinasi luistaa, niin radiopuhelimesta, jota siihen aikaan käytettiin hanakasti, kajahti kysymys. Missä olet. Selityksen maku kitkettiin kysymällä, että oletko tulossa, vai pitääkö hakea. Kukaan ei jäänyt ulkopuolella. Muistan omat kokemukset aiheesta, kuin eilisen päivän. Jos olin jossain etäämmällä töissä, niin ei mennyt kauaa, kun Esa ajeli ohi ja otti kyytiin.
Tämä rituaali on ollut yksi tärkeimmistä yksittäisistä työkaluista, jota olen käyttänyt yli kaksikymmentä vuotta johtamistyössäni. Olen oppinut, että kaikki ei pidä kaikista. Ei siihen ole edes tarvetta, mutta jokaisen täytyy tulla toimeen. Ja paras tapa tähän on ollut tuoda ihmiset yhteen, murtaa leipää suojat alhaalla ja keskustella päivän polttavat aiheet samalla. Ihminen on suojautumaton, kun on leipä yhdessä ja kahvikuppi toisessa kädessä. Ruoka on myös hormonaalinen tekijä. Tulee lisää virtaa, mieli kirkastuu ja jaksaa taas. Tämä on hyvää huolenpitoa kanssa ihmisestä.
Yksi pieni vartti taukoa yhdessä ja maailman huolet on heivattu.
Mielipahat on poissa ja työt jaettu tasapuolisesti. Kutsun tätä ilmiötä ryhmäkurin kulttuuriksi. Katsos, kukaan ei uskalla porukalle jäädä kiinni siitä, että on ollut se loinen, joka välttelee töitä ja tahallaan satuttaa työkavereita. Pahinkin kiukuttelija pitää suunsa kiinni sopimattomuuksista ja hommat jaetaan tasan. Veljellis-siskollinen naljailu kuuluu terveeseen yhteisöön ja siellä vitsissä on aina totuuden siemen. Joka yleensä kuitataan nopeasti vasta vitsillä, jonka jälkeen tiedetään missä mennään. Yleensä vitsiä ei tarvitse toistaa ja pian vitsin aihe on taas kunnossa. Jos usein vitsaillaan samasta aiheesta, niin alkaa muodostumaan käsitys oikeasta ja väärästä. Siellä missä on totuttu hoitamaan puutteet kuntoon, pysyy tämä vitsailu terveellä tasolla. Jonka yhteydessä aina sovitaan, miten asia laitetaan kuntoon. Mikäli se sellaista sorttia, että se tulee kuntoon laittaa. Surullista se on silloin, kun yhteys on rikki ja vitsaillaan toistuvasti tärkeillä asioilla. Niistä tulee vitsejä, joita kukaan ei ota enää vakavasti.
Jokainen työyhteisö, jossa olen ollut osallisena, on päässyt nauttimaan leivän murtamisesta kanssani. Toistan vielä, että tämä on tärkein työkalu, mitä tulet koskaan kokemaan. Syy on ilmeinen. Ruoka on tärkeä osa ihmisen elämää ja hyvinvointia. Kun tarjoat ruokaa toiselle, niin osoitat ystävyyttä ja huolenpitoa. Jotain, mitä jokainen ihminen elämäänsä kaipaa.
Muistan erään aamupalaverin, jossa työnjohtaja oli käynyt hakemassa subwaystä täyspitkät subit jokaiselle. Tällä kertaa ihmeellistä oli se, että kyseinen työnjohtaja oli itse tehnyt kyseiset subit. Hän oli siis käynyt kysymässä tutulta subway yrittäjältä, että voisiko tämä joku aamu ennen avaamista opettaa hänelle, miten subit kasataan ja ottaa kuvan hänestä niitä tekemässä. Edellisellä viikolla, hän oli kysynyt minulta lupaa, että saako käyttää rahaa tällaiseen. Lupa tuli ilman muuta ja halusinkin nähdä työkavereiden ilmeet, kun saavat tietää mistä on kyse. Kuva työnjohtajasta oli pöydällä sub paperikassien vieressä. Ei mennyt kauaa, kun joku äkkäsi, että tuohon tuttu jäbä. Oli siinä porukalla ihmettelemistä. Yksi kysyi, ”teiksää oikeesti tän meitä varten”. Toinen sanoo, ”tämä kauneinta, mitä hänelle on koskaan työelämässä kukaan tehnyt”. Työnjohtaja itse kertoi, että sekin yksilö tiimistä, joka aina valittaa kaikesta, oli tällä kertaa hiljaa ja söi kaikessa rauhassa subiaan.
Opetus: On vaikea syödä herkkua ja valittaa samaan aikaan elämän kurjuutta.
Asiakas naurahtaen sanoo, että älkää nyt hyvät ihmiset enää palkatko ketään alaa osaamatonta.
Niin siinä helposti käy. Kiire on aina suurin yksittäinen syy. Aikaa ei ole ja materiaali on mitä on. Miksi rekrytointi aloitetaan aina vasta siinä vaiheessa, kun on jo kurat housussa. Armeijassakin suojatilalla on aina varakäyttöpäällikkö. Seuraaja, joka on koulutettu täysin samalle tasolle varsinaisen päällikön kanssa. Avain sanalla koulutettu. Ei mitään rasti ruutuun, kuuletko, kuulen, näetkö, näen pelleilyä. Vaan ihan aikuisten oikeasti koulutettu. Ja joku muukin on nähnyt, että homma toimii. Ja sitä varten pitää silti harjoitella säännöllisesti. Muuten on piru merrassa. Tiedätkö sinä, kauanko kestää sulkea ilmanvaihto omasta kodistasi, niin, että sinne ei pääse myrkyt sisään. Aivan. Ollaan jo vuosi myöhässä, kun tarvitaan uusi ihminen, joka pitää tietää. Sinulla on työssäsi tärkeitä ja vähemmän tärkeitä osaamisalueita. Kuka osaa laittaa ne oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Tottuminen on vaarallista. Siinä käy, kuin jojo laihduttajalle. Paino tahtoo palata yleisimmin vallinneeseen painoon. Käy kerta toisensa jälkeen niin, että elimistö tulkitsee korkeimman koskaan saavuttamansa painon mukavuuspainokseen, ja yrittää aina pyrkiä siihen uudelleen. Rasvasoluissa on tilaa ja venähtänyt iho kaipaa täytetty. Ruokahaluun vaikuttaa toki aina perimä, mutta koko systeemin saa takuulla sekaisin ihan silkalla lihomisella. Se lihavuuden ehkäisy onkin se kaikista tärkein asia. Koska kun kerran lihoo, fysiologia suosii jatkossakin lihavuutta. Samoin käy kaavoihin kangistuneelle työyhteisölle, joka ei saa ravisteltua vanhan kulttuurin pölyjä pois harteiltaan. Pitää opetalla uudet tavat ja tottuminen vie aikaa. Pelkäävä ei luota hetkessä.
Tekemisen laatuun vaikuttaa voimakkaasti tunteet.
Oletko innostunut, vai jotain muuta? Mietipä millä tavalla innostunut ihminen yleensä käyttäytyy. Täytätkö kriteerit. Mikään ulkopuolelta tuleva ohje ei ole koskaan avain kestävään kehitykseen, vaan sitoutuminen muutokseen alkaa tarkastelemalla ihmisen omaa elämää. Luit aivan oikein. Ihmisen omaa elämää. Yleensä ne ongelmat siellä työpaikalla ovat kovin henkilökohtaisia. Samalla tavoin, kuin yksilön kotielämä. Kun parannat ihmisen omaa näkemystä, niin silloin sisäsyntyisesti tulee uusia tapoja, jotka kantavat pitkällä tähtäimellä. Oli sitten kyse uudesta ruokailutottumuksesta tai omista tuhoisista käyttäytymistavoista. Sitoutumisen määrä on suoraan suhteessa osallistumiseen. Toiselle tärkeä, ei ole itselle tärkeä. Eikä toisen ongelmat ole omia ongelmia. Ellei yhdessä nähdä, että niistä tulee sellaisia. Ihmisellä on vain yksi elämä ja itsetunto pitää opettaa vahvaksi. Yhdessä leivän murtamisen taika on vahva. Samalla on vaikea ahmia liikaa, kun joku on jo kysynyt, montako leipää sinne läpeen pitikään mennä. Yksin tulee nopeasti sokeaksi ja tietämättömäksi. Yksin voi alkaa tottumaan siihen, että vääryyksiä tapahtuu ja tuo nyt vai on osa omaa elämää. Mitä sitä turhaan yrittää edes muuttaa. Kohtalo on kohtalo. Ole sinä oikeudenmukaisuuden soihdun kantaja. Yhteiskunnalle, mutta myös itsellesi.
Älä erehdy luulemaan hymyä ystävyydeksi.
Saatana hymyilee kauniisti. Viekoittelee sinua juuri niillä asioilla, jotka saattaisivat sinuun toimia. Pomo lyö turpaan pikkujouluissa ja tarjoaa palkankorotusta, jos olet asiasta hiljaa. Rahapulasta kärsivälle tuo saattaa olla riittävä hiljentäjä. Olen tavannut näitä hulluja ihan riittävästi urani polulla. Otin tuossa taas näyttöä vastaan, kun työpaikkaohjaaja muistutti hirviöistä, joita matkalla on tullut vastaan. Vain oikeusvaltioaikakautemme sallii sen, että tämä saasta saa elää vapaana keskuudessamme. Katsos, jos oltaisiin hieman kauempana ajassa, niin nämä tyypit olisivat kuolleet kaksintaisteluissa jo kauan kauan sitten. Yleensä näitä hyypiöitä yhdistää samankaltaisuudet. Suorituskyvyttömiä loisia, jotka hyötyvät muista. Ovat päässet valta asemaan vahingossa ja levittänyt myrkkyään ympäristöönsä, kuin valtameren pohjassa lojuva ongelmajätetynnyri. Toinen yhdistäjä on harhaisuus. Ei pelkästään vainoharha, koska hehän ovat itse niitä vainoajia. Harha siitä, että koska ovat päässet asemaan, jossa saa päättä muden elämän sisällöstä, niin kuvittelevat, että se on heidän omien voimiensa ansiota. Yleensä herjat liittyvät jotenkin siihen, että kuvittelevat itsestään aivan liikoja. Jopa niissä tilanteissa, joissa ei ole mitään järkeä. Some tiktok aika lisää harhaisuutta, kun kuka vaan voi esittää tappeluhaasteen vapaaottelukehään, ilman mitään taitoa tapella. Yleensä matsi perutaan ennen h hetkeä. Harhainen on myös pelkuri, joka hakkaa työntekijöitään vain kännissä firman pikkujouluissa. Valta asema suojelee hieman, koska hakattu pelkää työpaikan menettämistä. Kertoo kaiken näistä reppanoista.
No, se mitä halusin sanoa, on se, että pysy kaukana näistä tyypeistä. Heti kun tajuat minkälaisista ihmisistä, on kyse, niin vaihda maisemaa. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi näihin idiootteihin. Kuten totesin vanhalle tutulle työpaikkaohjaajalle. Toivon vain, että saan kulkea tätä elämää ilman, että polkuni koskaan risteää näitä hulluja. Siitä olisin kovin kovin kiitollinen. Ja aina välillä voi myös pelastaa jonkun pahan hampaisiin joutuneen viattoman, pois sieltä tyrannien keskeltä. Ei mennyt elämä hukkaan. Ei oma, eikä toisen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Hyvä kiertää takaisin.
Ihminen on yleensä ajatuksissaan jossain muualla.
Syitä on monia. Yleensä ihminen elää elämää, jota ei haluaisi elää. Jatkuva haaveilu synnyttää luottamusvajetta ja oma alitajunta ymmärtää, että olet vankilassa, josta ei ole ulos pääsyä. Yritä siinä olla onnellinen ja naureskella.
Pitää ymmärtää, että energia on vakio. Sitä ei tule lisää tai poistu. Sitä voi vain käyttää ja yleensä väärin. Tuhlattu energia on tuttua jokaiselle. Myös valtion velka on saanut tästä osuutensa. Joku viisas onkin sanonut, että kun opit katoamaan maailmalta tarpeen tullen, tarpeeksi pitkäksi aikaa, niin saat aikaan sen mikä pelastaa sinut murheiltasi ja samalla katoaa se energian tuhlaus. Hyödyllinen taito. Kovin vaikea toteuttaa, tämän päivän ruudunvirkistys taajuuden kanssa. Ihmisiä syövä alien on jo keskuudessamme.
Jotta ratkaisisit ongelmia nopeasti, ole lempeä ihmiselle, mutta ankara ongelmalle. Kannattaa siis ottaa jokainen vastaan tulija, kuin opettaja, jolta voit oppia jotain. Yleensä se tarkoittaa sitä, että kannattaa kysyä hyvä kysymyksiä, katsoen ihmistä silmiin ja olla sitten vain hiljaa. Mitä tapahtuu sen jälkeen, yleensä kertoo enemmän, kuin mitkään sanat, joilla asiaa yritetään selittää. Kun haluat oppia oikeasti, niin kunnioita ihmistä. Katso silmiin, kuuntele ja kirjoita ylös. Sinun pitää oppia muistamaan mikä on tärkeää. Jos et muista toisen nimeä, niin kysy uudestaan. Se on hyvää kunnioitusta toista kohtaan, josta toiselle tulee arvostettu tunne. Osoita kunnioitusta julkisesti, mutta arvostele vain varoen, eikä sitäkään kannata koskaan tehdä julkisesti. Mitään iloa se ei sinulle koskaan tule tuomaan. Toisin sanoen, palautetta tarvitaan, mutta toista kunnioittaen. Rakastan sinua, mutta vihaan sitä, mitä nuo tuhoisat tavat tekevät sinulle. Yksinäisyys on se tämän päivän hiljainen pandemia ja ihminen kaipaa ihmistä. Älä oleta, vaan odota, että ihmiset todella haluavat tutustua sinuun. Koska sinä olet hyvä tyyppi. Odota, että ne ovat hyviä tyyppejä, kunnes toisin todistetaan. Usko sitten kerrasta. Ole sinä se, joka tervehtii ensimmäisenä, mutta älä odota vastausta. Ainakaan heti. Ihmiset on opetettu ujoiksi pelkureiksi.
Kun ihmiset kertovat sinulle ideoistaan, niin vastaa aina ”kyllä ja”. Toiset tykkäävät, kun et tyrmää heidän ideoitaan, mutta saat tuotua esille vaikuttavat seikat ja jatkettua sitä omalla ajatuksellasi ilman tyrmäystä.
Harmi, kun tänään sataa, vaikka pitää olla ulkona töissä. Kyllä, ja onneksi meillä on niin hyvät sadevarusteet.
Kukaan ei tykkää valittajista, jotka juoruavat. Kerro mieluummin tarinoita elävästä elämästä. Ystävällinen koira saa taputuksia, ärisevä koira viedään helpommin piikille. Opetus, joka kannattaa muistaa. Yleensä se on niin, että ihmissuhteittesi taso, määrittelee elämäsi onnellisuuden tason. Jotta näkisit tarpeelliset asiat elämässä, tarvitset avointa luottamusta ja sen tuomaa rehellisyyttä. Ai, tuosta en tiedä vielä tarpeeksi, kerro lisää. On yleensä aika hyvä lause, moneen paikkaan. Tai miten voisin sanoa tämän paremmin. Taso yleensä nousee ajattelun mukana.
Tänäänkin on hyvä päivä hieman miettiä, mitä on tulossa ja riittäkö se.
Sinusta on siihen.
t. Antti