Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Koulutusta on, tai sitten ei. Parisuhde tuo iloa elämään tai sitten ei. Työtä on yleensä liikaa tai sitten ei ollenkaan. Monessa koulutuksessa olen kysynyt, että kuinka moni menisi huomenna töihin, jos palkanmaksu päättyy tänään. Vain muutaman kerran käsi on noussut ja silloin kyse on ollut yrittäjästä. Hekään eivät menisi töihin, jos ei olisi pakko. Yleensä syy on se, että nai liiketoimintansa kanssa. Ei tiennyt mihin ryhtyi, ja sinne meni samalla se oikea naiminen. Katsos, kun kyseisen työn kanssa naimisissa olevasta ei riitä enää puolisolle. Aika paljon joutuu suunnitelmissa ottamaan huomioon ja sitten tulee se kuuluisa herra Murphy, joka kertoo, miten asia oikeasti lepää. Jos tarvitset rahaa tullaksesi onnelliseksi, tulet juoksemaan sen perässä itseä naiden koko elämäsi. Ja jos oikeasti rakastaisit rahaa, niin tekisit sitä ilman muuta ja olisit onnellinen. Harva on. Rahan tekeminen ei ole vaikeaa.
Kerran eräs työkaveri vastasi, että hän on surkea, koska ei tule koskaan ajamaan, sillä autolla, jota rakastaa. Vastasin hänelle, että jos oikeasti rakastaisit sitä autoa, ajaisit sillä jo tänään. Työkaveri sanoi, että ei ole siihen rahaa. Siihen vastasin, että rahaa on vaikka kuinka paljon, mutta sinä et halua sitä. Hän katsoi minua hölmön katseella. Sitten hän kysyi, että mitä tarkoitan.
Vain katsomalla asioita, niin kuin ne ovat, voit haastaa toisen oppimaan.
Google kertoo pikaselauksella, että sen sinun unelma autosi saa halvimmillaan sellaisella viidensadan euron kuukausierällä. Verot ja vakuutukset päälle. Sivutyösi tunneissa tämä tarkoittaisi sellaista kolmenkymmenen lisätyötunnin panosta kuukausitasolla. Ja jos teet sen vielä sivutoimisena kevytyrittäjänä, lukema putoaa tuosta. Koska osakeyhtiössä yli kolmenkymmenen prosentin omistusosalla palkan sivukulut tippuvat ja voit vielä päälle nostaa suuren osan tuosta, verovapaina korvauksina. Kun jaksat vielä kerätä pää omaa hiemaan lisää, tämä helpottaa entisestään. Verohuojennettu osinko kattaa pian koko tarvitsemasi summan. Kuten sanoin, et sinä oikeasti rakasta sitä autoa. Muuten ajaisit sillä tänään.
Jos rakastaisit, tekisit sitä jo tänään.
Sanomattakin on selvää, että tänä päivänä hän ajaa rakastamallaan autolla. Itseasiassa hän ajoi sillä jo seuraavana päivänä tuosta keskustelusta. Se on kyllä hieno. Juuri sellainen auto, jolla ajaessaan voi nauttia oikeasti moottorin hyrinästä. Eli joka kerta, kun hän menee autolleen, nousee hymy huulille. Ja se vähäinen lisätyö ei tunnu työltä ollenkaan. Tästä on jo aikaa. Auto on tänä päivänä jo velaton ja toimii edelleen, kuin uusi. Alle satatonttua mittarissa. V8 kestää vielä kauan ja siitä saa hyvän rahan, kun joskus myy. Muskeliauton hinta ei ole tippunut yhtään niin pahasti, kuin yleisten markkina-autojen hinnan kehitys. Siitä saa jopa enemmän, kun hyvin pitää. Onpa hän saanut jopa yli täyden hinnan tarjouksen kiesistä. Hän ei kuitenkaan ole luopunut unelma autostaan. Hän ei rakasta rahaa, hän rakastaa tuota autoaan. Se tuo onnellisuutta yli äyräiden. Hän kuitenkin kärsi asiasta tietämättään. Koska kukaan ei ollut opettanut ajattelemaan oikein.
Oikea oppi saattaa pelastaa elämäsi.
Työkaveri kiitti, samalla, kun kertoi, että tämä oppi pelasti myös hänen avioliittonsa. Katsos, kun he olivat ajautumassa umpikujaan, eivätkä viettäneet aikaa enää yhdessä. Arki oli muuttunut erilliseksi ja iloa ei paljon ollut. Mutta nyt he viettävät aikaa yhdessä ajellen, käsikädessä ja hän on ollut koko sen ajan niin hyvällä tuulella, että vaimo ei meinannut alkuun tunnistaa miestään. Auto on nyt kuin perheen jäsen. Sitä huolletaan ja puunataan. Pestään ja myllytetään. Palkintoja voitetaan. Auto on terve ja kaunis, ja niin on myös avioliitto. Joskus se vaatii yhden auton. Yhteinen harrastus.
Ai, että. Oppi on jäänyt päälle. Rahaa on jäänyt nyt muuhunkin ja sivutoiminen yrittäjyys on jättänyt firmaan mukavasti rahaa. Summa kerääntyy kumulatiivisesti kassaan ja verohuojennettu osinko kerran vuodessa on jo perusduunarin vuosipalkan verran. Sitäkään ei tarvitse enää kuluttaa, kun työssä käyvä perhe selviää hyvin palkoillaan. On kuulemma kiva tunne, kun tilillä on rahaa. Enää ei tarvitse jännittää, riittäkö käyttötilin kate ruokakaupan kassalla. Unikulman sänky oli ainoa sijoitus, josta on ollut yhtä paljon iloa, kuin itse autosta. Josta kaikki alkoi. Uniongelmat, kun meinasivat pilata avioliiton lähtökohtaisesti. Nyt sitäkään ongelmaa ei ole. Tai oikeastaan. Kaikkihan alkoi työpaikan kahvipöydästä, jossa työkaveri lausui herättävät sanat. Ai, että, jos opettajaonni on myötä.
Et ole tänään se oma hymyilevä itsesi, jona olen sinut tottunut näkemään. Onko kaikki hyvin.
Montakohan kertaa olen kuullut sanat ”tunteet pois työmaalta”. Oma kokemus tilasto vain kertoo, että siellä missä ihmisestä ei välitetä, käydään vain töissä. ”Mää oon tekevinään, kun noi on maksavinaan”. Olen tehnyt työtä sen verran monen tyrannin kanssa elämäni aikana, että enää koskaan en siihen kelkkaan lähde. Suojelen kyllä elämää, näiltä päälle hyökkääjiltä. Minun vahtivuorollani ei kiusata ketään. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Paras kiusaamattomuusvakuutus on ammattitaito, jota voi hyödyntää uudessa työssä, jonka olet hankkinut varalle, jos nykyinen työpaikka ei osaa arvostaa sinua.
Kukaan ei arvosta sinua, jos sinä et arvosta ensin itseäsi.
Opettajaonni on mahtava asiaa. Kärsimykset voivat muuttua nopeasti iloksi ja voimavaraksi. Iso kiitos siis opettajilleni. Niitä riittää. Moni on siirtynyt jo pilven reunalle. Elätte näissä muistoissa ja tarinoissa. Kunnioitan teitä, kuten te teitte minulle. Valani pitää. Autan niin montaa, kuin suinkin pystyn. Osaa teistä en ehtinyt kiittää kasvotusten, kuten niin moni ystävä on kadonnut viereltä yhtäkkiä. Tänään on hyvä päivä halata puolisoa. Laittaa viesti tärkeälle ihmiselle ja kertoa, että olet tärkeä.
Raha ei tuo onnea, eikä se helpota, vaikka vaarivainaa kuinka väitti muuta.
Olen tienannut vähän ja todella paljon. Molemmilla palkoilla pysyi hengissä, mutta kummastakaan palkasta ei jäänyt yhtään sivuun. Vika ei siis ollut palkassa. Elintaso nousee ansainnan mukana, jos raha polttaa taskussa. Siinä on viisautta. Mitä mummi vainaa sanoi. Syö säästäen savea. Mummilla oli tapana soittaa ystävälle, joka puhui hänet joka kerta pois turhista ostoksista. Meistä jokainen tarvitsee vähintään yhden tällaisen ystävän. Sellaisen joku tulee auttamaan hädässä. Mummi sanoi monta kertaa, että ostamalla jotain turhaa, häntä harmitti heti välittömästi, kun rahat olivat kassaneidin kädessä. Koskaan ei kuitenkaan tullut paha mieli, kun soitti tälle ystävälle. Monen monta reissua tekivät yhdessä ja nauroivat tuhat naurua. Usein näille ”melkein” turhille ostoksille. Parhaat muistot liittyivät rahaan, mutta ei sen käyttämiseen. Ellei kyseessä ollut lomareissu parhaan ystävän kanssa. Joka oli jo maksettu, kun lomalle lähdettiin. Ei siis velaksi.
Mummi ei koskaan antanut minulle rahaa. Mutta sain tehdä työtä, kuten ikkunoiden pesua tai roskien kuskausta, josta sain palkkaa. Mummi sanoi, että työ ilman palkkaa on orjatyötä. Se on laitonta. Jotain mistä vielä tänäkin päivänä kuulee tarinoita, minimipalkkaa maksavista yrityksistä, joissa kelmeillään kaikki mahdolliset edut pois pieneltä. Näillä on paljon opittavaa inhimillisyydestä. Ei ihmisen tuskaa saa käyttää hyväkseen. Roistoille pitää antaa vasten suuta. Samalla, kun toisella kädellä leipoo pullaa työkavereiden huomiseen palaveriin. Niin, jokainen kenen kanssa teet töitä on sinun työkavereitasi. Tittelistä riippumatta. Työkaverille puhutaan aina, kutun tärkeälle ihmiselle puhutaan. Kunnioituksella ja huolenpidolla.
Aika monesta pomosta olen kuullut, joista entiset alaiset kertovat vakivaltafantasioistaan heitä kohtaan.
Ihminen muistaa aina sen miltä tuntui, ei välttämättä aihetta, josta puhuttiin. Moni pomo olisi hyötynyt valtavasti käytöstapakoulusta, jossa olisi opeteltu sanoittamisen jaloa taitoa. Ei ole aivan yhden tekevää, mitä suustaan päästää. Ei olisi tullut niin montaa tappouhkausta uralla. Moni heistä odottaa kuolemaa, vain tietämättään siitä. Ehkä joku orastava kummitus on omatunnossa siitä, että aina ei ole tullut käytöksellään tehtyä palveluksia itselleen. Tietysti vaatii sen, että omatunto kolkuttaa. Siinähän voisi jopa korjailla vahingossa virheitään. No, joku päivä osuu sitten kohdalle. Poliisi varoittaa rikollisia uhkakuvista, joihin törmäävät tutkinnan yhteydessä. Kuka varoittaisi huonoa pomoa tulevasta vaarasta, kun kukaan ei tutki huonoa johtamista. Ei siis tule varoitusta, ennen kuin nalli napsahtaa.
Onko lääkitys kunnossa.
Monta kertaa olen ollut tilanteessa, jossa työkaveri ärähtää. Olen kysynyt siinä kohtaa, että mikä sinulla on hätänä. Yleensä kyse on jostain arkisen triviaalista asiasta, josta selvitään pienellä aihe keskustelulla. Jos tämä jättää tähän, ei kuitenkaan keskustelun tason nousun kehitystä tapahdu. Pitää muistaa aina sanoa, että jos tarkoitus ei ollut koukata, niin voisiko tuon sanoittaa ensi kerralla nätimmin. Kun, eikös lopputulos ole parempi sillä tavalla. Yllättävän usein olen saanut viestillä anteeksi pyynnön tuon jälkeen. Monta kertaa viestissä on lisäksi ollut kertomus, siitä kuinka vaikeaa on. Ja, että lääkitystä on juuri justeerattu. Eiköhän se tästä. Yllättyisit, jos tietäisit, kuinka moni työskentelee lääkittynä. Siis tarvitsee pilleriä, saadakseen hampaat aamulla harjattua. Tärkein lääkitys on kuitenkin se oikea ruokavalio, jolla verensokeri pysyy tasaisena ja on energiaa toimia. Sitten voi keskustelutkin olla järkeviä, jolla niitä arjen ongelmia setvitään. Ja ne ongelmat, nehän voi olla sitten ihan mitä tahansa. Yksi on varmaa. Yksin niitä ei kannata kovin kauaa pohdiskella.
Paras ohjaaja on aina toimiva systeemi
Systeemin rakentaminen vaatii kuitenkin kurinalaisuutta ja paljon tietoa, joten kuri on tässä hetkessä parempi. Jokainen meistä kärsii yhdestä. Kurin kipu tai katumuksen tuska. Valitse kuri. Elämästä tulee parempaa. Kuri kuitenkin opitaan ja se lähtee jo kotikasvatuksesta. Harvaa saa reilun lähtökohdan elämälleen. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että peli olisi nyt menetetty. Jos luet tätä kirjettä, kuulut siihen porukkaan, jolle on paljon annettu. Se tarkoittaa, että sinulta vaaditaan paljon. Paljon enemmän, kuin heiltä, jotka opettelevat vielä ryömimään. Vaatimus tuntuu joskus rankalta, mutta lopussa kiität. Se on varmaa. Kukaan ei opeta uusia aikuisia, jos sinä et vedä, sitä aikuisen roolia.
Ei ole kauaa, kun keskustelin vanhan työkaverin kanssa. Meillä oli paljon yhteistä ja muistoja samasta ympäristöstä, vuosien varrelta. Vaikka emme koskaan tehneet suoraan työtä yhdessä. Hän kertoi muisteloissaan, että edelleen hänellä on kaunaa entistä esimiestä kohtaan. Siellä oli ollut ihan nyrkkitappelu. Jotain mistä pomo olisi päätynyt putkaan ja työsuhde olisi purettu. Sen sijaan, pomo oli antanut palkankorotuksen, uuden työauton, nostanut asemaa ja antanut ison bonuksen, jotta asia painettiin villaisella. Edelleen kauna oli se, että jos joskus tulee paikka kostaa, niin silloin lävähtää. Ei niin hauskaa tästä tekee se, että kohtasin tämän kyseisen esimiehen hetki sitten. Hän ei ole muuttanut tapojaan. On siis päässyt tutkan alla pitkän aikaa. Kelmeillen eteenpäin. Vaikutti kovin iloiselta. elämässä oli tapahtunut paljon. Iloiset tarinat huoraamisesta ja huuruista. Tapoja ei siis ollut muuttanut. Hän oli autuaan tietämätön, että kohta voi sattua pahasti. Aikaa moni meistä elää illuusiossa. Mieltä voi kuitenkin prosessoida, jos osaa kysyä oikeat kysymykset. Oletko miettinyt, onko tyylisi paras mahdollinen auttamaan kaveria onnistumaan? Kysymys sopii ihan jokaiselle, asemasta riippumatta.
Mukavaa vaalipäivää.
T. Antti