Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Loukkasiko joku, vai loukkaannuitko vain? Siinä kysymys. Saa olla herkkä ja ottaa itseensä. Tai sitten mietit vielä kerran, onko tuolla mitään väliä. Varsinkin, jos sait sen mitä olit hakemassa. Aikana, jolloin kukaan ei enää vahdi käyttäytymisen kultaisia sääntöjä, eletään yhä enempi perusviettien varassa. Juu, olet reagoiva olento perimältäsi ja alkeellinen vastaustapa tulee luonnostaan. Tuon ei tarvitse tarkoittaa, että se on juuri sinun roolisi ja kohtalosi tässä pelissä. Ellet sitten niin halua. Poliitikot esittävät päivän uutisissa omalääkäri mallia, jossa jokaiselle olisi osoitettu omat hoitajat. Uutisoinnissa kerrotaan, että henkilöitä voi vaihtaa, jos kemiat eivät kohtaa. Aikamoinen vaihdosralli olisi siis edessä.
Ihminen on oikukas olento, parhaimmillaankin.
Mitäs sitten, kun ihmistä ei voi vaihtaa. Perheenjäsenten kesken joudut monesti vain nielemään. Toki yrität parhaasi, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä ja kaikki siellä ovat jonkun lapsia. Kaikki olivat joskus suloisia lapsia. Moni taantuu takaisin lapseksi. Toiset eivät kypsy koskaan. Käy kuten apteekissa. Elämään kyllästynyt lapsiäijäproviisori kiukuttelee elämäntuskaansa ja saa asiakkaat katoamaan. Apteekkari ei ole taaskaan paikalla, eikä kukaan kauhuaan nieleskelevästä henkilökunnasta uskalla puuttua tyrannin toimintaan. Mitä jos tyranni onkin apteekkari itse. Noh, kun reppanaa katselee, tulee vakisinkin mieleen ymmärrys. Tasan ei mene elämän lahjojen nallekarkit. Sitten pitääkin vain muistaa. Jos sian kanssa lähtee painimaan, niin siinä likaantuu itsekin. Ero on siinä, että sika tykkää hieroa mutaa sieraimiinsa, mutta sinä et välttämättä jaa intoa. Joskus on siis vain hyvä olla hiljaa. Nauttia omasta ekosysteemistään, jossa siat ei varasta rauhaa. Jos se päälle tulee, niin sitten puolustaudutaan. Muuten vain äkkiä karkuun a antaa sian jäädä mutimaan. Väkivallassa on kuitenkin onneksemme, vielä aika harvinaisesta ilmiöstä kyse. Siat ei muutenkaan yleensä hakkaa, kuin naisia ja lapsia. Eli voimme siis kuitenkin joutua kilveksi väliin, kun sika innostuu liikaa. Sinua siis tarvitaan. Vaikka kuinka narkkaavan houkuttelevalta oma rauha siellä autiolla saarella tuntuu, piipahda aina silloin tällöin myös ihmisten ilmoilla. Edes muistuttamaan, miksi rakastat sitä omaa rauhaa niin paljon. Juu, tiedän. Se on voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa, nauttia nyt omaa rauhaa. Emme silti pärjää, jos ihmiset eristäytyvät. Menestys tulee edelleen toisten ihmisten kautta. Jokainen metsien mies kaipaa hoivaajaa, kun jalka menee poikki. Tulee kuntoon ja pääsee takaisin leikkimään.
Olet parasta mitä minulle on tänään tapahtunut.
Näin sanoin, kuin aloitin luennon vastuullisesta työkäyttäytymisestä. Sitten muistutin, kuten ajatusten herättäjä kirja opettaa. Tänäänkin on hyvä päivä kysyä puolisoltasi, miten voisin tehdä sinusta tänään onnellisemman. Kaksi lausetta, mitä kukaan luennolla istuva ei ollut aiemmin kuullut. Mietipä mitä voit vielä oppia hyötysuhteesta ja onnistumistodennäköisyyden parantamisesta. Maailma on kysymyksiä täynnä ja sinulla mahdollisuus opetella tärkeimmät. Välissä on enää vain pari juttua, jotka estävät menestystäsi. Ai, mitä ne ovat? No, opiskelitko ja kysyitkö? Katsos, molemmat ovat aivan yhtä helppoja, kuin tekemättä jättäminen. Pitää viitsiä, osata ja kehdata. Täytyy löytää rohkeutta ja sielunvoimaa, tehdä tarvittava. Muuten voi käydä ohraisesti. Kuten eräs osallistuja niin hurjasti totesi, ennen luennon alkua.
”Elämäni on kuin painajaista, jossa minut joka aamu revitään johonkin helvetilliseen rinnakkaistodellisuuteen. Jossa joudun tahdostani riippumatta mukaan tappavaan pakohuonepeliin, josta ei ole pois pääsyä”.
Onneksi todellisuus ei ole aivan näin hirveää, vaikka se hetkellisesti saattaakin pahalta tuntua.
Mitä siis tehdä, kun on vaikea tarttua virheisiin.
- Toimintaohjeet.
Et uskoisi, minkälaisia ohjeita olen joutunut kirjoittamaan, jotta oltaisiin jotenkin omalla kaistalla. Mutta miten opetat lapselle, että tuli polttaa. Sormet tulee siis palamaan. Varsinkin jos oletat, että kyllä tuo nyt sen verran tajuaa. No kun ei tajua. Joskus pitää vaan painaa nollaus nappulaa ja kirjoittaa säännöt uusiksi. Ainakin kirkastaa. Muuten moraali rapisee, kun toisia katsotaan läpi sormien. Ammattietiikka haihtuu, kun kulttuuri opettaa ohittamaan sulkuviivan kohdalta. Viimein mukaan laki tulee, joka toteaa, tasapuolinen kohtelu. Rakkaus on rajoja. Turvallisuus on luottamusta, joka ansaitaan. Toimiva arki vaatii liikennevaloja ja näitä kunnioittavaa kulttuuria. Joskus näitä ohjeita pitää kirjottaa itselleen, kun muuten voi olla vaikea muistaa. Kuten siirtyminen muovikasseista kestokasseihin. Niitä on nyt 50 ja ne ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki eteisen naulakossa, yhteen kassiin sullottuna. Arvaa ostinko taas eilen muovikassin, kun se yksi mukaan otettu jäi auton ovitaskuun.
- Perehdytys.
Luulitko, että tuo pelkkä toimintaohjekupongin olemassaolo riittää? Katsos, kulttuuri vaatii sitä, että minä tiedän, että sinä tiedät. Ja koska tuokin tietää, niin siitä jää kiinni. Sitten tulee kurinpito. Jos tästä jää epäilys, niin syyte ei pidä moraalissa, etiikassa, eikä oikeudessa. Tarvitaan parempia työkaluja viedä asiat arkeen. Kieli, käytäntö ja näyttäminen. Ei saa luistella siellä, missä edellytyksiä luodaan. Pois muodollisten velvollisuuksien hiekkalaatikolta ja kohti oikeaa tekemistä. Mikä tässä on tärkeää? Miksi se on tärkeää? Miten kuuluu toimia? Miten varmistat onnistumisen? Miksi uskot, että onnistut? Ilman viimeistä ei tapahdu, kuin pakotettua liikettä.
- Muistuttaminen.
Jokainen ymmärtää, että tärkeillä asioilla ei vitsailla. Muuten kaikki tärkeä on pian yhtä vitsiä. Monesti olen kuullut sanat, tuohon olisi pitänyt puuttua. No, miksi et sitten puuttunut? Mikä estää ja halvaannuttaa tervettä järkeä. Älä nyt käsitä väärin. Vitsit ovat tervetulleita. Niillä puhalletaan elämää sinne, missä sitä kuuluukin olla. Tähän on kuitenkin olemassa soveliaisuuden rajat ja niitä ei tule ylittää. Nämä rajat voivat hämärtyä ajansaatossa, jos niitä piirretä riittävän usein ja selkeästi. Käypäs joskus eläintarhassa ja katsele apinoita. Nuo rauhallisesti elelevät olennot viettävät 80% ajastaan toisistaan huolehtien. Johtaja mukana. Mutta menepäs kutsumatta liian lähellä. Silloin johtaja ravisuttaa kaltereita tavalla, joka muistuttaa kaikille asioiden järjestyksestä. Ilman tätä kaikilla on epämukava olla. Pitää pystyä luottamaan, että asiat menee oikein.
Niin, halusitko minulta jotain vai mikä oli tarkoituksesi?
Yleensä kun poliisi tulee paikalle, tapahtuu ihme sivistyminen. Yleensä, kun epäedullinen lopputulos ilmaantuu, tapahtuu ihme parantuminen. Jos ei tapahdu, on syytä olla tavallista enemmän hereillä. Koska aina löytyy ihmisiä, joilla ei ole enää mitään väliä. He kulkevat omaa polkuaan kohti tuhoaan ja vievät heikommat mukanaan. Siksi häkin ravistelun ohella syytä muistuttaa johtajaa, tutusta ja tuiki tärkeästä listasta. Johtajan tärkein tehtävä on ottaa selvää. Minkä kanssa olet tekemisissä. Kannattaako sijoitusta jatkaa. Kuinka turvassa olet. Pystyykö asioihin vaikuttamaan. Se on ihanaa, kun ihminen pystyy hoitamaan tonttinsa. Se on raikasta, kuin kesäpäivän sade. Luottamus elämään paranee ja on yksi murhe vähemmän.
Onko siis sovittu vai pitääkö sopia uudestaan. Jos ei vielä aivan lähtenyt, joudut palaamaan piirustuspöydälle, kunnes onnistuu. Mikä on vaihtoehto, luovuttaa vai? Antaa anarkian vallata ja kirosanojen muodostua uudeksi normaaliksi. Ei, ei ja vielä kerran ei. Toki lopun aikoina elukkamaisuus rehottaa ja se kuuluu ihmisluonteeseen. Mutta tässä kohtaa kaikki muuttuu helpommaksi. On siis suora vihollinen, jota vastaan suojautua. Jokainen perhe omiensa puolesta. Toisin kävi Afganistanissa, kun rauhanturvaajat vedettiin pois. Ymmärrettiin vihdoin, että näkymätöntä vihollista vastaan on vaikea taistella. Miten voittaa sota, kun et tiedä ketä vastaan taistella. Ymmärrän hyvin, että vetäydyttiin. Täällä arjen keskellä, kun marssiväsymys meinaa iskeä, on helppo syyttää kaikkia ja kaikkea muuta ongelmistaan. Lopulta asioille tehdään jotain tai se saa jatkua. Turha tässä on mistään clichéistä muistutella. Kuluneita totuuksia riittäisi päiviteltäväksi.
Kun huomaat virheitä, niin omassa, kuin toisten tekemisessä. Puutu. Ensin lempeästi ja sitten vähemmän lempeästi. Sitä saat, mikä on sinulle ok. Välinpitämättömyyden hinta on kuitenkin sietämätön. Eikä nykyinen somesyöte tee meille tässä palveluksia. Ihminen on syöksykierteessä mukavuuteen ennennäkemättömällä vauhdilla ja se on sinun tehtäväsi pysäyttää kierre. Katse pois luurista ja kirjoittamaan siitä. Niin minäkin teen. Ai, että on vapauttavaa. Viikoittainen terapiasessio, joka koodaa ihmistietokonetta kerta toisensa jälkeen pysymään järjissään. Se jos joku on raikas tuulahdus puhdasta ilmaa, maailman myllerrysten keskellä. Mitähän kaikkea sitä vielä oppii. Samalla, kun yrittää saada itsestään irti sen, minkä on jättänyt tekemättä. Katsos, jokaiselle meistä on unelmia tai sitten olet jo kuollut.
Vielä ehtii. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti