Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tai ainakin hyvin harva meistä kompuroi itsensä vahingossa sellaiseen. Onhan sekin teoriassa mahdollista. Voittaahan ne lotossakin. Toki, jos avioerotilastoja katselee. Löytää äkkiä kasan luulosairaan kaatumatautisia, jotka ohittivat panetuksissaan kaiken soveliaisuuden rajat ja menettivät samalla järjellisen päättelykykynsä. Niin monen valitukset olen kuullut siitä, kun väärää (känni) valintaa ei voi vaihtaa. Ei vaikka kaikki ilkeät yksityiskohdat ovat jo paljastuneet, eikä mikään vastaa omia kaipauksia. Minne katosi terve itsetunto ja sitä mukaan itsekunnioitus. Vai menikö se samaan vahinkoon, kun liukastuit, vaatteenne lensivät taianomaisesti päältänne ja sukupuolielimenne vain sattuivat kaiken keskellä luiskahtamaan yhteen. Olet lukenut vääriä kirjoja, jos et vielä tiedä mikä on seksuaalienergian voiman vaikutus elämääsi. Ajattele oikein ja saa se mikä sinulle sopii.
Haluamaasi rakennetaan ja vaalitaan pitkällä aikajänteellä.
Kyllä se sieltä sydämestä lähtee, mutta järki on se millä tulee päättää. Tämä on siis kaksijakoinen asia. Tunnen ihmisiä, jotka valitsivat autonsa värin ja puhtauden perusteella. Kun ”se vain tuntui niin ihkulta”. Välillä mietin, että ei ihmiskunnalle mitään mahdollisuuksia haluttu edes antaa. Katsos, kaunis elämä ei ole sitä mikä välittömästi tuntuu mukavalta. Ei ystäväni, ei todellakaan. Rukoile viisautta (tai pyydä apua selvittämään), jotta opit mahdollisimman nopeasti ymmärtämään. Mikä on sinulle sen arvoista, että kannattaa uida läpi siitä epämukavuudesta, joka tekee kaikesta juuri sinulle elämisen arvoista. Halpa, kallis, helppo tai vaikea. Ei sen väliä, kunhan se on sinua varten.
Jos tätä lukiessasi olet alle 90-vuotias. Suosittelen käymään kehityskeskustelun itsesi kanssa. Mitä sanoisit, jos pääsisit ohjeistamaan nuorempaa itseäsi. Esko Valtaoja sanoo, että ostelee kirjoja tähtitieteelliseen kirjastoonsa. On siinä pihille miehelle hyvä syy elää vielä kauan. On vain pakko saada kaikki kalliilla rahalla maksetut kirjat luettua. Sitä ennen ei viikatemies miekkailumatsia voita. Ei perkele, vaikka mikä olisi. Parempi siis vain jatkaa kirjaston täyttämistä. Katsotaan, miten kävi. Josko tuossa olisi joku nyanssi pitkän elämän salaisuutta. Toki voit parantaa hyötysuhdetta ja hankkia vain sinulle tarkoitettuja kirjoja. Niitä, joissa torppasi rakennusohjeet on kerrottu. Katsos, puuliitoksia on olemassa niin montaa sorttia, että kukaan ei muista niitä kaikkia ulkoa. Osa on niin kauniita, että johan vain niitä katsellessa ihan herkistyy. Ja mieti, nyt ne ovat osa kotiasi. Kyllä kelpaa katsella.
Tuota olen miettinyt usein. Opettaja Ilkka, opetti koulussa käsittelemään puuta ja metallia. Siitä jäi ikuinen rakkaus käsillä työstämiseen. Olen jo tehnyt yhden kitaran ihan itse. Myin sen hyvään hintaan, kun ystävä rakastui kauniiseen lopputulokseen. En olisi siitä koskaan luopunut, mutta harmitti, kun se seisoi tyhjänpanttina. Tein sen soitettavaksi. Halusin kokeilla rajojani. Yllätyin, miten helppoa se lopulta oli. Näin saat muuten juuri sen mitä haluat. Ei sinne päin, vaan juuri sen minkä haluat. Varsinkin kitaran kaltaisen soittimen kanssa, sillä on väliä, minkälaisilla asetuksilla soitin on varustettu. Sen tulee sopia juuri sinulle. Valmistamani kitaran kallein yksittäinen osa oli Seymour Duncanin kauniisti soiva tallamikrofoni ja sen sähkötyöt. Vieläkään en ole löytänyt kaupoista sellaista kitaraa, jonka itselleni haluan. Luulisi miljoonien mallivaihtoehtojen halpavalmistuksen maailmasta, löytyvän malli, jos jonkinlaista. Mutta kun ei vain löydy. Otsikko korostuu. Jos mietit, miksi en soita kyseisellä kitaralla itse. Vastaus on yksinkertainen. Muusikonurani sai täysin uuden suunnan ja muuttui melkein kokonaan akustiseksi viimevuosina. Sähkölle ei yksin kertaisesti ole tarvetta. Juu, joskus on kiva vingutella sähkökitaralla sooloja naapureita ärsyttämään, mutta sitäkin kaipaa lopulta aika harvoin. Löysin sen sijaan juuri sellaisen akustisen, jonka halusinkin. On muuten kiva soittaa.
Onnekkaimmatkin meistä saavat niin kovin vähän aikaa.
Jos puristat omenaa oikein lujasti, niin mitä luulet sieltä saavasi. Aivan, omenamehua. Vaikka kuinka yrittäisit puristaa lujempaa, maku ei siitä muutu. Aivan samalla tavalla, kun joku yrittää ohjailla sinua haluamaasi suuntaan, vaikka loukkaamalla sinua. Sinä suutut ja raivoat takaisin. Mutta yritä ymmärtää, että ei sieltä omenastakaan tule ulos mitään muuta, kuin se mitä siellä sisällä oli jo alun perinkin. Nyt on siis hyvä hetki ymmärtää, mikä on käyttämisen arvoista ja mikä ei todellakaan palvele sinua. On asioita, joihin et voi vaikuttaa. Älä siis tuhlaa rajallista energiaasi. Parhaimmillaankin tulokset ovat vaihtelevia ja suurin osa kyykähtää ensi metreille. Ei niin paljon kuin pystyy, vaan niin vähän kuin on tarpeen. Tiedätkö mikä on tarpeen.
Joskus tulet ruoskineeksi kuollutta hevosta. Se voi tapahtua vahingossa tai sitten aivan tietoisesti. Määrä, kertaa suunta ja kertaa laatu = Tulos. Kun mikä tahansa yhtälön muuttuja on nolla, tulos on aina nolla. Tarkoitus on oppia nopeasti ymmärtämään tuhoisan ja rakentavan toiminnan erot. Kyse on kuitenkin aina tekemisestä, koska seuraava pullonkaula paljastuu vasta esille tullessaan. Ja sinun virheesi tekniikassa paljastuvat vasta, kun menee vaikeaksi. Vai luulitko, että sinulle vaikeat asiat muuttuvat jotenkin taikatemppuna helpoiksi. Tasoa ei voi nostaa, kuin tekemällä. Pitää ryömiä, ennen kuin oppii konttaamaan. Kun tilanne muuttuu, joutuu opettelemaan uudestaan.
Voit murehtia polkua tulevaisuuteen loputtomasti. Kaikki mitä sinulle tulee olemaan, perustuu kuitenkin vain yhteen asiaan. Päätöksiin tässä hetkessä. Huomenna voi olla myöhäistä. Tänään on hyvä päivä tehdä. Eilen kyselin studiosta, missä kohtaa uuden musiikin tuottamisessa mennään. Tänään aloitin päivän heräämällä unesta, jossa tein uusimman lauluni sanoituksia. Tässä tulee yksi tärkeimmistä opeista, joka on pelastanut mielenterveyteni lukemattomia kertoja. Kun ajatus tulee, kirjoita se heti ylös. Sanat ja melodiat katoaa yhtä nopeasti, kuin tulivatkin. Pari kertaa minulle on käynyt niin, että olen kirjottanut laulun sanat ylös. Ja pitänyt melodiaa niin itsestään selvänä, että en viheltänyt sitä puhelimen sanelimeen ruuhkan keskellä. Arvaa vain, muistinko sitä enää kotona. Olen monta kertaa katsellut noita sanoja, ja hämmästellyt, miten kokonainen biisi voi kadota mielestä. Mutta tämä on se mekanismi, jolla opimme. Säikähdys on paras opettaja. Se kalvava pettymys, joka runtelee sisältä, on omiaan muistuttamaan, että samaa ei halua enää kokea uudestaan. Se ei siis ole yksi tai kaksi kertaa, kun treenikaverit ovat päässet ihmettelemään, kuinka kesken treenin alan viheltämään puhelimelle. Aivan sama missä ollaan, enää melodiat eivät unohdu. Systeemistä tässä on lopulta kyse. Teetkö sen mitä tehdä pitää, vai keksitkö selityksiä itsellesi, miksi et kehdannut tällä kertaa.
Keskustelin masentuneen kanssa.
Jos olet johtaja, sellaiseksi haluava tai joskus ehkä tuleva. Muista, että viimeinen asia, jota epäonnistunut haluaa, on lisää tuskaa. Ihminen ruoskii kyllä itseään riittävästi. Toki ylinopeussakot tulee jokaiselle itse maksettavaksi, mutta tämä on eri asia. Korttinsa menettänyt häpeää jo ihan tarpeeksi ja puolen vuoden kävely julkisille, muistuttaa töppäilystä päivittäin. Päälle vielä lisärangaistuksena työpaikan sijainti, jonne ei julkisilla perille asti pääse. Mietipä siis työkavereita, jotka pelastavat hänen työpaikkansa säilymisen, kuskaamalla päivittäin, koska rakastavat. Pomo yhtenä heistä, koska pomokin on työkaveri. Siinä vasta tappelemisen arvoinen yhteisö.
Saat kyllä helposti ihmiset vihaamaan itseäsi ja menettämään samalla kaiken kiinnostuksen elämänsä parantamista kohtaan. Mutta koitapa saada elämää puhallettua sinne, missä sitä ei ole. Vai luuletko, että ihmiset haluavat, että elämästä tulee huonompaa. Sellaista en edelleenkään ole vielä kertakaan tavannut. Sitä odotellessa.
Tämä masentunut ei vain nähnyt valoa tunnelin päässä. Koska kukaan tähän mennessä ei ollut osannut sellaista polkua hänen mieleensä maalata, jossa sopiva tulevaisuus voisi aueta. Systeemi ei toimi, koska systeemin ihmiset eivät välttämättä sovi tyypille, tukemaan tarvittavaa avautumista. Joka on ainoa asia, jolla matkaa voi tästä jatkaa. Pitää tietää missä mennään. Ei kukaan sanonut, että se tulisi olemaan helppoa, eikä sitä helppoa kukaan edes pyytänyt. Pääasia on, että latu on auki. Hiihtämällä pääsee lopulta maaliin. Eikä kukaan voi sanoa sinun puolestasi, minkä matkan mestari tulet olemaan. Kunto kasvaa vain hiihtämällä. Eikä hiihtämisen haluasi voi kukaan ennalta mitata. Pitää päästä nauramaan, sanoi rakastunut pariskunta. Pitää päästä laulamaan, sanoi masentunut poika. Sanoinko jo, että musiikki ja laulujen tekeminen on ollut paras masennuslääke koskaan. Ja tuo poika haluaa laulaa. Hyvä tulee, hyvä tulee.
Etsitkö sinäkin valoa tunnelin päähän? Joku viisas sanoi, kun avaa edes toisen silmän, niin se helpottaa näkemistä.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti