Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Mietipä jokaista huonoa päätöstä, jonka olet elämässäsi tehnyt. Kaikissa oli enemmän tunnetta mukana, kuin järkeä. Painotus sanalla ”oli”, koska seuraavaa päätöstä et ole vielä tehnyt ja se voipi olla jo järjen sanelema.
Tunteet kahlitsevat masentuneen sänkyynsä ja antavat iskeä itsensä tajuttomaksi. Ja sinne moni jää pysyvästi, ilman mielenlujuutta. Se on mielesi, joka käskee nousta ylös ja pistää toimeksi. Vain sisäsyntyinen on todellista vahvuutta. Kaikki muu on perässä vetämistä. Käskyjohtamista, suoraa vastausta, loppuun palamista. Aina pitää olla valvomassa. Kukaan ei jaksa tuota kauaa. No, ehkä omien lasten kohdalla, hetken pidempään. Myös yritys tai urheiluseura voi olla jonkun oma lapsi ja siellä olevat kanssaihmiset omaa perhettä. Siis hengellä suojeltavien joukossa.
Täytyy kyllä aivan kaikkien perheiden kohdelle antaa sellainen kannustuksen sana, että myös ei itsestä syntyneitä lapsia voi rakastaa, ihan siinä missä itsestä tulleita. Aivan kuten omaa puolisoaankin. Eihän se siippa ole tullut sinusta, mutta ihan yhtä lailla olet valmis kuolemaan tämän puolesta. Sellaista on rakkaus. Jos se on jotain muuta, puolin ja toisin, niin kannattaa tarkastella vielä onnellisen liiton perusteita. Turvallisuudentunteella on monta energiaa vapauttavaa vaikutusta. Niin töissä, kuin kotona. On siis aika lailla eri asia, joudutko pälyilemään olkasi taakse, vai voitko katsoa rauhassa eteenpäin. Miltä tuleva näyttäytyy mielessäsi. Ottaako tunne sittenkin vallan. Se voi mennä kumpaankin suuntaan. Etelä on joskus ihan kiva loma kohde, mutta homma voi myös äkkiä lähteä etelään. Kyseinen tokaisu ei tarkoita mitään hyvää.
Olen joskus kirjoittanut, että mietipä, kuinka helppoa on jättää kaikki tekemättä.
Sitten mieti, kuinka aivan aivan yhtä helppoa on tehdä se kaikki. Monesti vain mietiskelet liikaa. Yliajattelet vaihtoehtoja, pelkoja ja lopputulemia. Varsin tuttua ihmislajitovereillemme. Eikä siinä mitään. Silti ei saa jättää toimintaa pois. Vaikka kuinka lamaantunut olisit, tee vähän. Niin vähän kuin suinkin vain pystyt. Yksikin viesti parempi, kuin ei yhtään. Sen sinä saat aikaiseksi, vaikka silmät kiinni.
Sinä kehityt ja opit lisää, et ole vuoden päästä enää sama ihminen. Etkä saisikaan olla. Kun sinun tajuntasi kehittyy, mutta ympäröivä elämä ei sen mukana, olet vaarassa joutua masennuksen valtaan. Todennäköisyyslaskin ei katsos valehtele. Yhtään vähempää, kuin intuitiosi. Voit yrittää kusettaa itseäsi, mutta kiinni jäit. Wau miten taitava olet. Joku mitali pitäisi taas antaa.
Siinä käy, kuten karkinnälkäiselle äitylille. Joka yritti salaa herkutella television äärellä, tyttären nukkumaanmenoajan jälkeen. Tytär oli katsos jäänyt hiljaa seuraamaan huoneensa oven raosta, mitä se äiskä siellä sohvalla oikein puuhaa. Ja arvasihan oikein. Siellä se mami vetää fazerin sinistä naamaan, yrittäen hiiren hiljaa rapistella foliokäärettä käsissään. Kiinni jäit, perkele. Eikös tuo pitänyt syödä sitten namipäivänä yhdessä. Mamin uskottavuus, eli käskyvalta, valui pesuveden mukana viemäriin. Luottamus on kuin hiekkalinna uimarannalla, yksi sade huuhtoo sen kateisiin. Mitäs tässä esimerkissä tytölle nyt opetettiin. Luottamusta vai. Vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä, kuten eräs ylituomari sen aikanaan niin hienosti sanoi.
Jotkut vankilat eivät tarvitse kaltereita laisinkaan.
Riittää, että sinä uskot kuuluvasi siihen paikkaan, jossa istut. Mitä tekisit huomisesta alkaen, jos palkka tulisi joka tapauksessa, mutta työaika pitäisi käyttää siihen mitä haluaisit tehdä. Äläkä nyt väitä, että teet unelmasi hommaa. Jos olet palkkatöissä toiselle, niin sait onnellisena vahinkona työn, sieltä tuhannen muun työpaikan parista. Työn, jota jota hait muiden mukana. Jos olet yrittäjä, etkä kehitä asemaasi aktiivisesti, eli et osaa heti kertoa, miten vältät loppuun palamisen ja saat myös eläkkeellä leipäsi päälle muutakin, kuin pelkän ylähuulen, niin juuri valehtelit. Jos on vaikea unelmoida, niin olet saattanut vain suorittaa elämääsi ja selviytyä niin pitkään, että et uskalla enää unelmoida.
Tiesitkö, että kaikista onnellisimmat avioliitot, elämän tarjoilemasta kauhusta riippumatta, ovat sellaisia, joissa unelmoidaan yhdessä. Nämä parit kertovat vitsikkäitä tarinoita. Kuinka pohtivat iltateen äärellä asioita, mitä tekisivät rahoilla jättipotin osuessa kohdalle. Eikä siellä todellakaan mietitä itsekkäitä juttuja. Ensimmäisenä he antaisivat miljoona euroa jokaiselle tärkeälle ystävälle, jotta raha ei olisi kiusallinen yhdessä tekemisen este. Sitten tehtäisiin kaikkea kivaa yhdessä. Yksin on kovin kurjaa yrittää nauttia elämästä. Tätä unelmointia ja tulevaisuuden yhdessä suunnittelua tehdään kaikilta osin. Joskus lottovoitosta, joskus halvan ja toimivan käytetyn auton löytämisestä. Itse juuri ajattelin, että taidan tuntea jonkun, joka voisi auttaa heitä tässä vähemmän unelmia sisältävässä arjen toimivaksisaattajassa. Ja jos nyt se yllätysperintö omalle kohdalle joskus osuu, niin saattaapi toivotunlainen auto vain löytää tiensä ystäväperheen pihaan. Romu hinattu pois ja tilalla uusi kiiltävä dollarihymy. Niin, sellaista on ystävyys. Se ei katso vain omaan napaan. Mietipä omaan elämään ja sinne työpaikalle. Mitä saisittekaan aikaiseksi, kun energia valjastetaan tuottamaan, niiden arkipäiväisten riitelyiden sijaan. Minkälaista elämä olisi, kun puolisot ja työkaverit puhuvat kauniisti toisilleen. Maalaavat kaunista kuvaa suojasta ja hoivasta. Yksi menestyy ja kaikki menestyy. Käsi pystyyn, kuka ei halua sinne.
Harkitsemattomat sitoumukset, tappavat kaiken kunnianhimon mitä sinulle on siunattu.
Kuten palkka väärästä työstä tai väärä puolisovalinta. Äläkä nyt käsitä väärin, kyllä joku haluaa olla lastensuojelussa töissä. Ihan oikeasti sitä haluaa. Se yksityiskohta on siinä, että valitsitko juuri sinä kyseisen työn, vai otitko sen vain paremman puutteessa vastaan. Kun seuraat intohimoasi, niin lopputulos on yleensä parempi. Vaikka aika moni lastensuojelussa työskentelevä kertoo tänä päivänä, karua tarinaa lasten kohtaloista. Joista voin itsekin kertoa tarinan, jos toisen. Tosiasia kuitenkin on, että ilman lastenkotia en minäkään olisi tätä kirjettä sinulle kirjoittamassa. Todennäköisyydet vain ovat sitä vastaan.
Onhan se Immukin on ainoa laatuaan. Vai montako vankilasta vapautunutta ultraväkivalta huumekauppiasta olet tavannut, jotka ovat elossa kertomaan menestyksekästä yrittäjäntarinaa. Sellaista, joka ei liity rikollisuuteen. Aivan. Et yhtään. Voi ladatut glockit sentään.
Vaikka kuinka elämä potkii, olet elossa.
Tiesitkö, että ylipäätään tuon kyseisen tuntoaistin vuoksi koet olevasi elossa. Ilman tätä olet jo kuollut. Ei siis enää mihinkään kiire. Niin kauan, kuin refleksit toimivat, on sinulla mahdollisuuksia.
Onnelliset parit tämän tiedostavat. Nykyaika on vain pehmentänyt meitä vuosien saatossa ja vahvat luut ovat vaihtuneet paperiin. Ei ole enää jänteet terästä ja luut rautaa. On vain luukato, joka saattaa paikalleen jäävän ennenaikaiseen hautaan. Elossa kuitenkin pysytään, vastoinkäymisistä ja köyhyydestä huolimatta. Kiitos geenimanipulaation, ruokaa riittää ja Bangladeshin lapsinyrkkipajoista riittää vaatteita päällä. Ja siitä ainaisesta kauhusta huolimatta ”mitä jos joku laite kotona hajoaa, eikä ole rahaa ostaa uuttaa” on siltikin kotona laitteet ja saat pyykkisi pestyä. Ihmisellä on luontainen vietti selviytyä, jota pehmeät ajat vain yrittävät sammuttaa sieltä sielusta. Älä anna sen olla sinun kohtalosi.
Ei siellä samoalla turhaan olla maailman ylipainoisin kansa. Kuka helvetti nyt itse tuntikausia hellän äärellä ruokaa valmistaa, kun mäkkäri on vieressä. Ja se roskaruoka on halpaa, kuin saippua. Siitä ei ole kovin kauaa, kun tuo kansa oli maailman timmeintä. Hurjia sotureita täynnä ja maita viljelevät ihmiset ihmiset hyvässä kunnossa. Nyt kaukainen muisto vain. Mitä sanoisit, jos huomisesta lähtien sinun pitäisi elää satasella kuukaudessa. Aivan, ei paljon naurata. Samaan aikaan maailmassa on ihmisiä, jotka tulevat toimeen alle puolella tuosta. Mieti sitä seuraavan kerran, kun meinaat heittää rahasi kaivoon. Kyllä se vaan Ingvar oli viisas mies, ajaessaan samalla vanhalla kahdeksankymmentäluvun Volvolla, jota piti kuin kukkaa kämmenellä. Raha ei polttanut taskussa. Vaatii järkevän vahvaa mieltä.
Mistä luonteesi heikkous johtuu.
Juu, toiset ovat heikompia, kuin toiset. Mikä sinun tasosi on. Vai etkö tiedä. Onko siellä mieltä ja lihasta, vai ehkä molempia. Vai ei kumpaakaan. Vähemmän suositeltava vaihtoehto. Yllätyn usein, kun vahvoina ja älykkäinä esiintyvät ovatkin niitä suurimpia lapasia. Luulisi jo viisaan osaavan käyttäytyä niin, että apinalle ei tule sitä tarvetta repiä sinua kappaleiksi. Ja jos näin käy, niin mihin ihmeeseen ne voimat ja viisaus oikein katosivat. Missä meni pieleen. Pitäisikö vielä hieman miettiä ja palata piirustuspöydän ääreen.
Yhtäkkiä lapsuusajan rangaistukset ovat muuttuneet aikuisiän tavoitteiksi. Syö vihanneksia, lepää riittävästi kotosalla, lue kirjaa mukavasti sohvalla, mene aikaisin nukkumaan. Yllättävän vaikeita asioita, tik tok ajan sähköpirijäniksille. Ja aivan yhtä usein toistuvia tavoitteita, valveutuneemmille yksilöille.
Mieli toimii sillä tavalla, että miettimäsi asiat nousevat ykköseksi.
Ei siis ole ihme, että masennusoireista vahvin on aina jatkuva mielen vellominen ongelmissa. Samalla tavalla käy yrityksille. Ongelmat ovat tiedossa, mutta niitä hoidetaan, kuin masentuneen vastaväitteitä. Harva uskaltaa tunnustaa olevansa avun tarpeessa. Alkoholistin ensimmäinen kipakka vastaus on loukkaantuminen. Kuinka kehtaat. Oikeudessa nähdään. Sitten, kun kiinni jää, alkaa itkuvirsi ja säälin hakeminen. Sovittelu ja paremman vaihtoehdon etsiminen. Pitkä vellominen ongelmissa on tehnyt tehtävänsä. Alkaa ratkaisujen aika. Yksi juo itsensä hengiltä, toinen laittaa korkin pysyvästi kiinni. Yksi yritys jatkaa tuuliajolla kohti viimeistä matkaa, ja toinen tekee parhaan mahdollisen suunnitelman ja toteuttaa sen. Tulevaisuus ehdottaa hyvää, kunhan aika ei mene hukkaan.
Ratkaisut ovat se mitä tässä haetaan. Suunnitelma ja toteutus. Yleensä apua mihinkään, pyydetään liian myöhään. Ei kännykän laturia kannata etsiä, vasta kun akku on jo tyhjä. Puolivälissä virtaa, on hyvä olla latauspaikka tiedossa. Eikä rikkinäistä lumiauran terää aleta vaihtamaan, kun lumi on jo maassa. Se tehdään loppukesällä, siinä syksyn taitteessa, samalla kun ruohonleikkurit huolletaan syksyteloille. Silti laturi on aina hukassa ja terät vaihtamatta. Ja jonkun pitää aina saada siitä syyt niskoilleen. Se oli sun vika, nyt sä mokasit ja se oli sun syy. Siitä sait ja siitä. Ei ole ystävällisyydellä enää rajoja. Turpajuhlat alkavat.
Hammaspeikolla pelotellaan lapsia päivittäin, vaikka todellinen ongelma on paljon kauempana tulevaisuudessa. Syykin on aika selvä. Jos hampaita ei harjaa, on myöhemmin elämässä hammaslääkärin pora tuttu työkalu. Ja erittäin ikävä sellainen. Poliisilla vanhempiaan uhkailevan lapsen pitää saadakin se puhelin pari kertaa käteen, että tulee ymmärrys. Ne hampaat harjataan, vaikka mikä olisi. Kertaakaan ei lapsi ole soittanut poliisille, vaikka luuria on tarjottu useamman kertaa. Ja aina on hampaat harjattu. Sitten tarkastus ja huonon jäljen kanssa, uudelleen harjaus. Näytä mulle, toimii lapsille ja aikuisille. Yllättyisit, miten usein töissä täytyy tarkistaa, onko aikuinen tehnyt sen mitä pitää. Osaako ylipäätään toimia oikein. Ymmärtääkö mikä on tärkeää. Kasvattaminen on useimmilla vasta alussa, vaikka elämää olisi jo takana. Kaikki eivät saa äidinmaidosta tai kasvattavan perheen suojasta. Siltikin voi mennä pieleen.
Haluat olla vahvempi, pitää olla vahvempien seurassa. Vahvemmat kertovat sinulle kokemuksesta, että vain usein toistuvalla, pienellä edistyksellä, tulee parhaat ja kestävimmät tulokset. Siinä on aina kysymys järjestelmällisestä toiminnasta. Tämä ei tarkoita saman toistamista, ellei sillä tullut tuloksia. Tämä voi tarkoittaa myös aktiivisesti vaihtoehtojen kokeilemista. Ensin ilmakiväärillä ja sitten tykillä.
Lopulta kyse on vain yhdestä asiasta. Mitä ajattelet itsestäsi ja elämästäsi. Jos ajattelet pystyväsi olemaan pätevä ja kykeneväinen, olet oikeassa. Aivan yhtä oikeassa, kuin sanot samat sanat toisin päin.
Siksi suosittelen aloittamaan jokaisen päivän, sanomalla itsellesi seuraavaa.
Kiitos tästä päivästä. Tänäänkin on hyvä päivä elää ilman kaunoja, heikkoutta ja vihaa. Olen löytänyt elämänlähteen ja se on sisäinen rauha, yhdistettynä tekemisen iloon.
t. Antti