Johtajan kirje.
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Aika moni odottaa, että löytäisi aarteen. Samalla tavalla, kuin motivaation lamput saisi putkahtaa päälle, vain jonkun painaessa valokatkaisijaa. Tuo aarretarina päättyy aina surullisesti vain iltapäivälehtien pieniin lööppeihin, jossa entinen lottovoittaja on menettänyt kaiken ja lopuksi päättänyt päivänsä viinaan ja huumeisiin. Nyt kansa saa rauhan, koska niin se kateellinen toimii. Kukaan ei kysynyt siltä lottovoittajalta, että mitä sinun nyt pitää opetella, että tuo kohtalo ei toteudu. Tätä kun ei opeteta missään. Ja nyt kun vihdoin oloneuvokseksi on päästy, niin ei kait nyt enää mitään tarvitse tehdä. Muuta kuin nauttia elämästä. Samaa miettii ne ystäväksi tekeytyvät roistot, jotka suunnittelevat sinun ryöväämistäsi. Nyt pitää olla vakuutukset kunnossa ja tämä ei tarkoita sitä ostettua huijausta, jonka tarkoitus on tuottaa sielun lumeeksi, vain väärää turvallisuuden tunnetta.
Näin käy monille asioille, joita ei ole ansaittu oikein, vaan annettu ilmaiseksi.
Se on totta, että parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia, siitä ei pääse mihinkään. Sellaiset asiat kuin toisiaan täydentävä rakkaus ja rehellinen ystävyys, siinä vasta harvinaisia lahjoja. Jos nyt mietit, että onko sulla oikeita ystäviä, niin aika moni sepittää tarinoita suojellakseen mielenterveyttään. Monta mukamas ystävää on minullakin ollut matkan varrella, vain todetakseni nyt, että tiesin totuuden koko ajan. Syvällä sisällä oli varotusmerkkejä ja kohtaamisista, jossa olisin odottanut oikean ystävyyden esille putkahtamista. Onneksi matkalle mahtuu kasvamista ja vuorovaikutuksesta saattaa syntyä ystävyyksiä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Parhaat ystävänäni ovat putkahtaneet minun kohdalleni aina siellä missä muutenkin ollaan ansaitsemassa elämäänsä leipää tai kunnioitusta. Aivan, molemmat pitää ansaita. Kiitä yrittämistä, Kehu onnistumista, palkitse menestys. Näin se laki on aikanaan hakattu kivitauluun muinaisessa Babyloniassa 6000 vuotta sittten.
Lapsena kadulla, sain kokea ystävyyttä, joka opetti ystävyyden arvon.
Katu oli tuskainen kasvattaja. Draamaa riitti ja aina oli jollakin haku päällä. Tämä ei tarkoita poliisin hakurekisteriä, vaan vasikointia ja muuta loukkaavaa ehkä sanottua, josta muikkaria on tulossa. Itseäni osoitettiin 12 vuotiaana ladatulla revolverilla ohimoon, koska jonkun tyttöystävä oli kertonut minun sanoneen jotain epäkunnioittavaa. Syyksi paljastui gimmakaveri, joka ei ollut saanut minulta pummimaansa tupakkaa. Oli sitten sanonut poikaystävälle, että haukuin häntä runkkariksi. Gongiavari, siis lujaa lyöty avokäsi poskella, tuli mitä pienimmistäkin virhe arvioinneista. Ja se piti ottaa kiltisti vastaan. Vain tytöillä oli lupa itkeä. Herran jumala, jos joku poika joskus itkeä tirautti. Siitä tuli turpaan ihan vaan kasvatuksellisesta näkökulmasta. Tarpeeksi kun hakataan, niin se itku loppuu. Sitten on mies.
Todellinen ystävä ihailee sinua sellaisena, kuin olet. Näkee siis mukavan hengailun keskellä, sen sinusta huokuvan potentiaalin ja kannustaa siihen suuntaan, missä sinusta on. Oikea ystävä antaa viimeisestä perunastaan puolet sinulle ja piirtää sinulle valmistujaislahjaksi hienon kuvan juhlatilaisuudesta, koska se on ainoa mihin taitava, mutta rahaton ystävä siinä hetkessä pystyy. Parhaimmillaan tuo taulu muistuttaa sinua loppuelämäsi siitä, että sinä olet hyvä tyyppi ja toisten ponnistuksien arvoinen.
Jos kaverit eivät tue sinua, on aika vaihtaa kaveripiiriä.
Kun joku tykkää sinusta siksi mitä edustat, saat oikeaa ystävyyttä. Saat myös ystävällistä herättelyä, sinulle tuhoisista tavoista. Joskus tuo ystävyys on ohikiitävää, kun ei kaikkien ole tarkoitus jäädä pysyvästi elämääsi. Tulee vaiheita ja polkuja, jotka vain risteävät hetkeksi. Sitten tulee niitä, ketkä on tarkoitettu pysymään. Tai olosuhteiden vuoksi hetkeksi erotettu, vain palatakseen siihen mihin äsken jäätiin. Ystävä kutsuu luokse ja tekee yhdessä niitä asioita, jotka teitä yhdistää. Siinä ajassa ei murheet vaivaa. Ne muuttuvat sielunhoidoksi ja murheet imetään sinusta ikuisuuteen. Hetken olet ryhdikäs ja rakastettu. Jotain mikä pitää muistaa arjessa. Kyllä sinä kelpaat. Ja jokaista tarvitaan jossain. Asia on sillä tavalla, että ystävä kysyy mitä kuuluu ja jos sinusta ei kuulu, niin sitten kysytään perään. Eri asia on, jos luultu ystävä toteaa, että mitään ei kuulu, koska ei tarvitse sinua enää. Nyt vahva itsetuntoinen ymmärtää itkun sijaan, että tämä ei ole enää aikasi arvoista. Ei ainakaan tässä henkimuodossa. Ei tarvitse kuluttaa itseään, kun toinen ei arvosta. Draamaa tulee pyytämättäkin.
Nyt pitäisi olla vahva itsetunto ja itsevarma olo.
Se ei tule sillä, että taidottomalla annetaan mitaleja vain osallistumisesta. Pitää myös onnistua. Kyllä osallistumisesta saa ja pitää palkita. Koska ei saa olla olemassa työtä ilman palkkaa, sitä kutsutaan orjatyöksi. Mutta mitaleilla on eriväre, jotta taso tunnistetaan. Ei potkunyrkkeilyn mustaa vyötä pidä antaa kenellekään vai sen takia, että ilmaantui paikalle katselemaan toisten treenejä.
Ystävät auttava toisiaan ja sen hinta on molemminpuolisuus. Ei kirjanpidon vuoksi, kuten eräs ystäväksi luultu opetti. ”Miksi ostaa joululahjat toisillemme, kun sitten sun pitää näyttää mulle kuitti, että oli saman arvoinen. Mitä järkeä”. Aivan, mitä järkeä.
Pitää kokeilla montaa asiaa, jotta tiedät, mikä sopii sinulle.
Avain sana on se, että sinun pitää treenata. Nostaa tasoa ja oppia paremmaksi. Lue, soita, juokse, auraa lunta. Ihan sama mitä teet, kunhan sä teet vain. Pian saa murheet ja surkuttelut vasten suuta. Koska raudasta on nyt luusi tehty. Soita vaikka nokka huilua tarpeeksi kauniisti, niin saat tik tokissa satamiljoonaa katselukertaa. Ja vaikka et koskaan osallistuisi tik tokiin, mikä olisi kurjaa koko ihmiskuntaa kohtaan. Riistää noin hieno kokemus meiltä kaikilta. Niin ainakin haltioit ystäväsi, joka nyt kyyneleet silmissä kiittää sinua ihanuudestasi. Tämä tuokion ajan ja nautinnon hetket et miettinyt maailman menoa sekuntikaan. Hetken olit taivaassa. Saman fiiliksen saat, kun rakkaasi sulkee sinut hetkeksi syleilyynsä tai lapsesi oppii jotain uutta, jonka ansiosta tiedät sydämessäsi, että nyt tulee pärjäämään paremmin.
Sinulla on lahjoja, käytä niitä.
Jos et vielä tiedä mitä lahjoja omaat, niin on aika alkaa kokeilemaan. Moni asia elämässä tapahtuu onnellisena vahinkona, jos vain opit, yrität, pysyt polulla ja pidät huolta. Aika valu hiekkaan ja pian tämä kaikki on ohi. Elämän ei ole tarkoitus olla merkityksetöntä kärsimystä.
Eräs hienoimmista elämän tarkoituksen keksimisistä, on sellainen, jossa perheen isä uhraa haaveensa perheensä vuoksi. Mutta kannustaa poikaansa seuraamaan unelmiaan. ”Minä tein tämän päätöksen, jotta sinä voit olla sitä miksi sinut on tarkoitettu”. Poika usein katseli isäänsä viihdyttämässä standup vitseillään koko sukua. Siin hetkessä poika tajusi, että hänen elämänsä tarkoitus oli viihdyttää ihmisiä, saada heidät nauramaan, koska tuskainen isä ei ollut niin tuskainen, kun nauroi vatsakippurassa. Hän katsoi häkeltyneenä, miten suru muuttui iloksi ja tuska helpotti ihan jokaiselta. Tuon parissa elämä ei mene hukkaan. Vuosia tuo työ ei tuottanut mitään, mutta tänä päivänä koko tuntee nuo aivan parhaat sketsit. Jokainen maailmassa on päässyt nauramaan. En voi muuta sanoa, kuin kiitos isukki. Ei mennyt hukkaan.
Elämästä tulee helpompaa, kun sinusta tulee parempi.
Tänään on hyvä päivä sanoa iso kiitos. Että, olet ystäväni. Muistaa kutittaa puolisoa ja suudella häntä ohimennen. Kysyä samalla, olenko kertonut sinulle jo tänään, miten kauniilta näytät ja kuinka paljon rakastan sinua.
Tänään on hyvä päivä pyytää lasta näyttämään, mitä siellä karatetunnilla opittiin. Kysyä perheeltä mitä haluatte syödä, samalla kun siivoat keittiön. Käydä kaupasta ostamassa ainekset ja kuunnella jokaisen lempi biisi samalla, kun ruoka on tulilla. Antaa kehon levätä siitä treenistä, jota olet tehnyt hyvällä fiiliksellä. Sinusta tulee parempi. Kestät ihailua ja kestät myrskyjä.
Nähdään taas pian ystäväni. On jo ikävä!
t. Antti