Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Ei tarvitse, kuin istua autoon ja ajaa lähikauppaan, niin melko todennäköisesti näet koko ajanhengen saastaisen elämänkirjon. Koska elämme ”minulla on oikeus” aikaa, on ihmisistä tullut keskisormen heiluttelussa kovin varomattomia. Oikeusvaltioaika ja vähäinen omalle kohdella osunut väkivalta, ovat luoneet harhaisen väärän turvallisuudentunteen illuusion. Enää ei osata suojella itseään. Puhumattakaan, että käyttäytyisimme eduksemme. Itsesuojelukyky ei tässä yhteydessä tarkoita kykyä vetää syytöntä turpaan ja viettää päiviänsä sen jälkeen vankeudessa. Nyt puhutaan itsetuhottomuudesta. Harvinaisempi sana, tämän päivän ajassa.
Paljon puhutaan milleniaalien sukupolven työmurroksesta.
Tai siis työttömyydestä. Ei hommat enää perinteisessä muodossa kiinnosta. Eikä siinä mitään, tästä pitääkin puhua. Siinä vain tulee ottaa kannustinloukkujen keskellä sellainen asia huomioon, että kyseinen materiaali ei välttämättä enää kelpaa mihinkään palvelukseen. Ja robottien luvattu aikakausi, kiihdyttää vauhtia entisestään. Voittaja on vielä pitkän aikaa, vanhan koulukunnan duunari, joka uurastuksellaan pelastaa sen, mitä milleniaalit vajauttivat. Palauttaa siis uskon vanhaan kunnon työntekoon ja tekemisen meininkiin. Tuo nautiskelun takaisin tylsyyteen. Näin leivotaan maailmanmestareita. Tiesitkö, että suurin osa mestareista on ihan perustyötä tekeviä maatiaisia. Jaksavat siis jatkuvaa tylsyyttä suunnitellun tarkasti ja tästä syystä treeni maistuu. Kylkiaisenä tulee terve itsetunto ja terve mieli. Erityinen piirre on sellainen, että vanhat kunnon perusduunarin työt ovat hyvinkin elinvoimaisesti voimissaan ja perusjampat, sekä erityisesti maahanmuuttajat, jotka eivät ole vielä liian herkkähipiäisiä oikeaan työntekoon, voittavat kaikki työpaikat. Viimeisen vuoden aikana, suurin osa vastaanottamistani duunaritason tutkinnoista on ollut maahanmuuttajien suorittamia. Se siitä kotiutumattomuudesta. Jokaiselle on töitä ja ilman mitään uhkaa töiden loppumisesta. Päin vastoin. Siellä nälkä on kova ja sitä tyydytetään raivokkaasti, markkinoiden tarvehuutoon. Se mitä sinun lapsesi ei suostu tekemään, saa hymyn huulille monessa kodissa ja monella tavalla.
Tuossa on suomalaiselle työelämälle tärkein opetus, kun mitkään suunnitelmat eivät näytä tuottavan tarvittua tuottavuutta.
Kun herkkähipiäiset hipsterit jopoilevat etätyöskentelemään chic niche kahviloihinsa. Ja kun onnettomuusselfiet eivät tuota enää sitä liksaa, johon mitään tekemättömyydestä haaveileva, ilmaisen liksan perässä juokseva wannabe turhajulkkis, juuri ja juuri jaksaa kolmen tunnin päikkäreidensä välissä venyä. On syytä olla huolissaan työtätekevien materiaalilaadusta. Tarvitaan jälleen kerran miestä ja miehen työtä, jonka todennäköisesti hoitaa joku daami, jolla selkäranka ja henkinen cohones on niin jo niin taistelukaraistunut, että siinä vetäytyy kokeneemmallakin uroskonkarilla kivekset takaisin laskeutumisonkaloonsa. Ei taida kollilla olla juuri mahiksia. Muuta kokeillaan nyt kuitenkin.
Et voi lisätä päiviä elämääsi, mutta voit lisätä elämää päiviisi.
Kun huomista ei ole luvattu ja haluat elää sitä elämää, jonka haaveilet mielessäsi. Niin olisiko aika alkaa elää sitä todeksi. Tai ala ottamaan ainakin ensin selvää, jotta voit luoda toteuttamiskelpoisen suunnitelman. Kuunneltuani lukemattomia elämäntilannetarinoita. On tilanne aika monella saman suuntainen.
Ajattele nyt vaikka yksi tuttu perusasetelma. Elät ruuhkavuosia. Toinen puoliso tekee matkatyötä ja toinen hoitaa lapset ja kodin, kuin yksinhuoltaja. Kodinhoitajana oleva on tottunut tekemään kaikki päätökset ihan itse ja olemaan vahva kuin perkele. On selviytynyt superihmisen lailla. Sitten siellä ystäväkinkereiden ja onnekkaampien työkavereiden keskellä, tulee jostain tunne, että en kelpaa. Mihin se vahva itsetunto suli. Olethan jo hurja voittaja, maailmassa, joka on täynnä loiseläjiä. Sinä olet se voittaja. Taustalla on kuitenkin patarummun lailla lyövä omatunto, joka ei tykkää siitä mihin tilanteeseen elämä on ajautunut. Sielu huutaa apua. On aika selvittää loppuelämä tai et selviä loppuelämästä. Et ainakaan täysipäisenä. Lapset saavat rakkautta, koska sinä olet se, josta sitä haetaan. Mistä sinä saat rakkautesi. Tankki on tyhjä. On vaikea seistä selkä suorana, kun näennäisen kulissin takana on tarpeet, joista vain paremman onnen työkaverit näyttävät pääsevän nauttimaan. Kaikki näyttää päällisin puolin hyvältä, mutta silti tuntuu pahalta. Suunnitelmassa oli virhe. Yksi tärkeimmistä suunnittelemisen henkilökohtaisista säännöistä kuuluu näin. Pidä huolta, että tykkäät itsestäsi, vielä saavuttamisen jälkeenkin. Moni ei olisi maksanut hintaa, jos olisi tiennyt mitä se henkilökohtaisesti maksaa lopulta.
Elämä tuuliajolla, aikana, jona tyhmyys, pelko ja ahneus johtavat maailmaa.
Tuossa tuuliajossa ei ole mitään pahaa, jos kyseessä on vain hetken lepotauko. Henkäys, ennen seuraavaa etelämantereen valloitusretkeä. Ei aina pidä olla suorittamassa. Maailmanmestari osaa kertoa, että vaikein opittava asia oli riittävä lepo, kun treeni maistui jo muutenkin. Piti oppia palautumisen jalo taito.
Tuo tyhmyys liittyy siihen, että jos tapaisit nyt Roald Amundsenin ja kysyisit häneltä, miksi hänen retkikuntansa selviytyi ja pääsi elossa kertomaan menestystarinaa ensimmäisestä etelänavan valloituksesta. Hän vastaisi sinulle seuraavasti.
”Emme lähteneet matkalle, ennen kuin olimme päässeet perille ja takaisin ehjänä”.
Kun muut retkikunnat eivät noudattaneet suunnitelmaa, vaan käyttivät hyvän sään tuomaa etua matkatakseen liioiteltuja päivämatkoja, vain joutuakseen lepäämään pidempiä aikoja ylimääräisen rasituksen tuomista ongelmista. Herra Amundsen piti huolta, että kelistä riippumatta, päivämatka oli aina sama. Jäi aikaa tutkia ympäristöä. Jäi voimaa vetää isompaa kuormaa mukana. Jäi aikaa viettää hetkiä, oman porukan kanssa juhlien. Ja jäi aikaa suorittaa kaiken keskellä, se kaikista tärkein varmistus. Luoda tapa, jolla löydämme varmasti kotiin. Kun olemme luoneet helpon kaavan ja tehneet juuri sopivin välimatkoin, niitä kestävästi merkittyjä välivarastoja kotimatkalle. Olemme tehneet niitä juuri tasapituisin välein ja merkinneet välit siten, että mikään ei tärvele reittiä. Jaksamme varmuudella aina seuraavalle etapille, joka ei ole päivän kunnosta tai oikean suunnan hakemisesta kiinni. Välit ovat sen verran lyhyet, että voi vähän hakeakin ja jaksaa vetää mahdollisesti loukkaantuneet perässä mukana, ja ilman ongelmia. Sanomattakin on selvää, että Roaldin retkikunta oli ensimmäinen, joka suoriutui tästä mahtavasta haasteesta. Kotona juhlittiin suuria sankareita. Seuraava reissu olikin jo nopeampi. Suorituksesta puhutaan vieläkin, yli satavuotta myöhemmin. Nyt opetettiin menestyksen tapoja koko maailmalle.
Harmiksemme legendojen opit himmenevät, kun pelkurit pääsevät valtaan.
Pelko liittyy siihen, että kasvojen menettämisen ja epäonnistumisen pelossa, kun menestys on joka tapauksessa kaikille epävarma. Etkä voi koskaan tietää, mitä edessä on. Pelkääjä sortuu turhaan riskinottoon. Käy kuten muille samaa yrittäneille retkikunnille. Ja voin kertoa, että muille ei käynyt hyvin.
Ylpeys, ahneus, kateus ja kohtuuttomuus tappoivat kilpailevat retkikunnat. Joista vain muutama yksilö pääsi perille, kertomaan kauhukokemuksistaan. Ilman sormia ja varpaita. Siinä missä Roald teki vain niin vähän kuin on tarpeen, muut ottivat turhia riskejä. Riskit toteutuivat siten, että rasitusmurtumat ja mätänevät rakkohaavat estivät liikkeen useimmilta. Apua etsimään lähteneet katosivat niille horisonteille ja jäljellä jääville matka edelliselle taukosuojalla oli yksinkertaisesti liian pitkä. Hyvän sään aikana edetty ylimääräinen matka, teki matkaväleistä huonolle kelille mahdottomia. Merkkaus ei tuottanut riittävää väylänäkyvyyttä ja pienestä suuntavirheestä tuli niissä olosuhteissa tappava. Loppu on historiaa.
Pitää vain luottaa suunnitelmaan. Ja toteuttaa sitä parhaasi mukaan.
Tähän liittyy nyt oletus, että sinulla on suunnitelma. Liian monta kertaa, olen kuullut sanat, joilla pyörretään tehdyt päätökset ja keksitään tekosyitä, joilla yritetään selittää aikaansaamattomuus tai värittää välissä tehdyt luvattomat muutokset laillisiksi. Kumpaakaan ei pidä kuunnella. Prosessi toimii vain, jos paluumittauksen tulokseen voi luottaa.
Arki on kovaa. Tänä päivänä, kun ruoka tai kulkutaudit eivät ole enää ongelma, puhutaan enää mielenterveydestä ja länsimaisen yltäkylläisyyden tuomista kansantaudeista. Arki on kovaa pään sisällä. Tylsyys tappaa, vaikka tylsyys on ainoa lääke, jota elämääsi oikeasti kaipaat. Ehkäpä tämä AHDH aikakausi on virittänyt vastaanottimemme sellaisiksi, että vain jatkuva välitön nautinto tuo arjen siedettäväksi. Ja ainoa työ, mitä kukaan haluaa enää tehdä, on somevaikuttajan mainossponsoridiili. Diili itsessään on kuitenkin niin paskaa, että kukaan itseään kunnioittava ei käytä aikaansa sellaiseen. Viisain somenkäyttäjä tekee mainosta, mutta mainos on itse asiaa ja some kestää vain sen hetken, kun sieltä leivän valmistumiseen tarvitaan. Muu aika tehdään itsestään oikeasti parempia. Juu, harrastuksia riittää ja maailma tarvitsee sirkushuvinsa. Ihmisiä on yksinkertaisesti liikaa. Mutta anna toisten olla niitä, jotka menevät katsomaan pingismatsia. Ole sinä vielä vähemmän se, joka pingistä pelaa. Ehkä hetki siellä ansaitulla lomalla, jos on tylsää. Tuonkin ajan voit käyttää paremmin, kuten ensin uusien asiakkaiden hankkimiseen ja sitten vasta muihin huveihin. Jos aikaa ei ole mennä salille treenaamaan. Mikä sekin on paskapuhetta. Voit aina asentaa leuanvetotangon työhuoneesi tai traktorihallisi katoon ja pian oletkin jo some sensaatio. Katsos, kun tauoilla vedit aina niin monta leukaa kuin sait. Pian sinulla on, kuin vahingossa You-Tubessa Sata miljoonaa seuraajaa, kun teit leuanvedon uuden maailmaennätyksen seuraavalla kahvitauolla. Sillä erolla, että kun muut haaveilevat kotisohvilla tai hipster kahviloissaan somevaikuttajan ilmaisesta elämästä. Sinä katselit lumitraktorisi hytistä, kun rahaa sataa taivaalta ja olet autuaan tietämätön maailman niistä ongelmista, jotka suurinta osaa päävaivaisista tänä päivänä vaivaa. Mieti sitä, kun seuraavan kerran joku köyhä, kipeä ja tyhmä valittaa elämän kurjuudesta. Sinä et tiedä näistä mitään. Koska sinusta tuli hemmetin viehättävä olento. Joka sai ahkeruudestaan, voimistaan ja älykkyydestään lahjaksi todella kivan ja rakkauden täyteisen ja terveen elämän. Herran siunausta myös vuoteen 2025.
P.S. Herra on oikeudenmukainen, joten ollaan kaikki vähän kusessa. Mutta onneksi luojan armo on ikuinen, joten meillä kaikilla on ihan hyvä mahdollisuus tehdä paremmin.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti