Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Kyllä, olet itsesi johtaja, halusit tai et. Ja aika moni odottaa koko elämänsä, että tulis joku joka sytyttäis mun valot. Minulla on edelleen vain yksi kysymys sinua varten. Mitä, jos se joku ei koskaan tulekaan? Miten sinun sitten käy. Olisiko kuitenkin parempi oppia itsemotivoitumaan ja päästä kohti omia tavoitteita. Jos tavoite listaa ei ole, niin nyt on hyvä aika alkaa sitä rustaamaan.
Vaikka jokainen vastaantuleva vaeltelija ei ole eksyksissä, niin jokainen masentunut on sitä ollut.
Et pysty huijaamaan sitä alitajuntaasi, vaikka kuinka yrittäisit. Siksi on hyvä ottaa joskus etäisyyttä ja kysellä tuntemattomilta. Olla ainakin avoimena vastaanottamaan palautetta ja ehdotuksia. aina ei niistä mitään kehkeydy, mutta ilman haastamista ei tule kyllä mitään muutakaan. Paitsi ajan hukkaa ja masennus pitemmän päälle. Sitten tuleekin jo se elämänfilosofia jo esille. Oletko se tyyppi, joka asettaa riman liian korkealle ja sitten kun putoat persiillesi, niin luovutat, kun ei susta ollutkaan siihen. Vai pilkotko rimasi pienemmiksi palasiksi ja jatkat vaan, vaikka joku yrittäisikin arvostella sun keskeneräisen työn ihan pelleilyksi. On turha mennä vertailemaan musiikki makuja, joten anna sun biisien soida. Jos itse nautit, niin kyllä joku muukin voi kokea saman. Ihminen on sillä tavalla hassu olento, että tykkää omista ajatuksista aina eniten ja jos joku väittää muuta, niin ensin purnataan vastaan.
Se tärkein tehtävä on ottaa selvää.
Sanomattakin on selvää, että kun yliopistossa tehdään testi, että kuka rakentaa spagetista ja vaahtokarkeista korkeimman tornin, niin vieraaksi kutsutat päiväkotilapset sen kisan voittavat. Perusinsinööri Maukalla ja sen väikkäri frendeillä ei ole mitään saumaa. Kisa päättyy 6–0. Joskus et voi muuta, kuin kokeilla. Joudut kokeilemaan montaa asiaa. Kuten muurahainen. Joka suunnasta. Suosittelen kuitenkin muistamaan peruskäytöstavat, kun ne tuntuvat tänä päivän unohtuvan ihan kaikkialta. On ihan eri asia haastaa riitaa, kuin pyytää apua. Pitää vaan uskaltaa. Ystävää pitää haastaa siinä missä pomoa työpaikalla. Onko tämä parasta mihin me pystytään. Pitää siis oppia kysymään. Ihan kaikilta. Säilyttämään sen lapsenomaisen innon ja ennakkoluulottomuuden. Asiat ovat juuri sitä, miten ne asiat tapahtuvat. Korulauseilla ei pötkitä pitkälle.
Olen huomannut, että viivyttely onkin masennusoire.
Tänään, kun on itsemurhien ehkäisypäivä, tulee tuo otsikon ohje ottaa tosissaan. Moni väittää välittävänsä ja kuuntelevansa, mutta oikeasti muisti ei tee palveluksia. Jos et hetkeen ole soittanut ystävälle tai kysynyt puolisolta, että miten oikeasti menee. Niin nyt on hyvä aika. Kuuntele tarkkaan ja sitten pistät sen lapsivaihteen päälle. Kysyt oikeita asioita. Niitä rohkeutta vaativia kysymyksiä.
Minäkin olen tavannut itsemurhaisia. Yksi sanoi aikanaan, että aikoo riistää henkensä. Oli suunniteltu jo pitkälle. ”perjantaina, kun laskut on maksettu ja kissa ruokittu, niin sitten menen junan alle”. Olen harkinnut sitä jo pitkään. Kun tältä tyypiltä, että mikä siitä elämästä tekee niin kurjaa. Tuli pitkä lista kurjuuksia. Vastasin hänelle, että ei kait noin huonoa elämää kukaan edes haluaisi elää. Kertoisitko kuitenkin, että miksi et ole sitten jo tappanut itseäsi. Tuli pitkä lista syitä elää. Hetken keskusteltuamme, kaveri totesi ” hei, noilla muillahan on asiat paljon huonommin, kuin mulla. Ja ne on ihan riippuvaisia musta”. En kai ole halunnut lisätä tuskaa entisestään. Oli siis vastuuntuntoa muista. Sitten juteltiin hieman lisää. Ja sovittiin, että ensi kerralla pitää tulla heti juttelemaan, eikä suunnitella mitään murhia ennen sitä. Tuo piti useita vuosia ja työkaveri on hengissä tänäkin päivänä. Että jos joku sanoo, että tunteet pois työmaalta, niin voi kuinka väärässä oletkaan. Sellainen maailma on kylmä ja surkea paikka, jossa ihmiset eivät välitä toisistaan. Kyllä terapeutteja on maailma pullollaan, pitää vaan uskaltaa olla inhimillinen. Niin monta kertaa olen jutellut mielen paremmaksi ja tehnyt sopimuksia, joilla ihmiset suostuvat jatkamaan, että en enää maksa työkyvyttömyys eläkkeitä, vain välinpitämättömyyden vuoksi. Jos kerran terapeutteja ei ole tarpeeksi, niin mikä estää sinua keskustelemasta ihmisen kanssa. Siinähän voi oppia yhtä ja toista. Lisäksi kaikki terapeuttien käyttämät kysymykset on saatavilla ihan ilmaiseksi sieltä kirjastosta. Mikään ei estä sinua olemasta ihminen toiselle. Monesti masentunut kaipaa vain toista ihmistä juttelemaan ja jakamaan elämäntarinoita. Luomaan hieman intoa elää tätä elämää. Ihmisillä on mahtavia tarinoita elämästä ja niitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista, jos vain kysyt ja kuuntelet.
Kurjan ja pienen kohtalo voi olla omasi hetken päästä. Miten sitten suu pannaan.
Yhteiskunta, eli sinä ja minä maksamme työkyvyttömien elämisen. Olen ollut ison työnantajan johtaja ja päässyt kauheisiin tilanteisiin, kun ne miljoonat pitää maksaa sieltä työnantajan pussista. Raha on voimakas motiivi, mutta mietipä hintaa, kun ei ole enää hyvinvointi yhteiskuntaa. Mitä sitten tapahtuu kotirauhalle ja turvalliselle puistokävelylle? Lapsistasi puhumattakaan. Olen itse kasvanut lastenkodissa ja olen tänäkin päivänä iloinen veronmaksaja Kyllä niitä rahoja voisi viisaamminkin käyttää, mutta vaihtoehto tälle yhteiskunnalle on niin karmea, että en halua edes aloittaa maalaamaan sitä kuvaa. Mietipä mikä sinua ja läheisiäsi odottaa siinä maailmassa, jossa ihmisestä ei välitetä ja vain vahvat saa elää orjuuttaen kaikki muut alleen. Itsekin olen päässyt tässä elämässä eteenpäin vain hyvien ihmisten kautta. Vaikka paljon näkee kuraa ja typeryyttä, niin usein myös järkeä ja hyvyyttä.
Siinä hyvä elämän ohje, pyri elämään parhaimman hyväsi mukaan, niin olet tehnyt oman osasi.
Tänään on hyvä päivä aloittaa itsensä haastaminen ja pistää muutama tavoite paperille. Siitä sitten suunnitelmaa tekemään ja pian olet päivittäisten kurinalaisuuksien lomassa oppinut uuden systeemin ja ei siellä ehdi mitään masennuksia miettiä. Sinusta on tullut onnistumisuskovainen ja seuraava eteppi on jo horisontissa. Vahva keho, vahva mieli ja vahva on usko onnistumiseen. Sadetakki päälle, jos ulkona sataa ja lenkille pitää lähteä. Jos ei ole varaa sadetakkiin, niin lainaa naapurilta. Parempaa, pyydä naapuri mukaan lenkille ja juttelette siellä raikkaassa sateessa. Eihän tässä sokerista olla.
t. Antti