Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Sinun ei tule miettiä epäkunnioituksesta yhtään mitään. Katsos, ilma kulkee suodattimen läpi, jotta epäpuhtaudet eivät pääse hengitysilmaasi. Suodattimen nyt vain kannattaa olla sitä korkeampaa suodatusluokkaa, jotta pääset vähemmällä myrkkyannoksella. Muistan elävästi, kuinka nuoruudessa eräs päällikkökollega solvasi minua aivan mielipuolisesti. Uhkasi heittää ikkunan läpi kyseisestä huoneesta. Sanaakaan emme olleet vaihtaneet, joten mitään syytä käytökselle ei ollut. Jäisin kuulemma vain sätkimään sälekaihtimiin. Näin uhosi pieni mies, joka ei nosta kuin korkeintaan kevyen kauppakassin autoonsa. Olin uhka. Pidimme muiden kaupunkien päälliköiden kanssa kokousta, toimialajohtajan huoneessa. Hän ei vielä ollut saapunut paikalle, mutta viisi muuta päällikköä olivat siellä. Muistan, että joku heistä nosti hieman kulmaansa, ihmetelläkseen pellen muljautuksia. Mutta eivät puuttuneet mitenkään. Miksi näin? No tilanne oli sillä tavalla korni, ettei siihen koettu mitään tarvetta reagoida. Vaaraton pikkumies vain pitää ääntä, kuin lammas laitumella.
Hassua, kun tämä solvaaja oli päässyt asemaansa olemalla mahdollisimman ilkeä ja tekemällä jatkuvia tuhmuuksia johdettavilleen. Tulokset olivat tulleet repimällä työntekijäraukkojen selkänahasta. Sitten hän ilmeisesti luuli, että voisi pönkittää jotenkin asemaansa, solvaamalla myös minua. Erityisen hauskaa tästä tekee se, että Napoleon kompleksinen, pienen pojan kokoinen, surkea jäbä, ei oikeasti satuttaisi ketään. Ehkä lapsia korkeintaan. Harmittoman tyypin ainoa tapa päteä, oli päästä asemavallan mukana kyykyttämään työntekijäreppanaa. Ai, että. Samaisella tyypillä onkin ikuinen THT lupaus päällä. Kun on tarpeeksi montaa kiusannut vuosien varrella. Isänsä aikanaan sanoi yhdelle kyykytetylle työntekijälle, älä välitä, reppanalla on vain niin huono itsetunto, siksi aina haastaa riitaa. Reppana oli hetkeä aiemmin lyönyt kyseistä työntekijää nyrkillä firman saunaillassa. Mutta onneksi sitten tarjoamalla lyödylle seuraavana arkena palkankorotusta, hän säästyi itse potkuilta. Kyllä taskulaskin näätä keinot keksii.
THT = Tulla hakatuksi tunnistamattomaksi.
Mitä epäkunnioitus sitten uutisoi?
No ainakin se kertoo kirkkaasti, että solvaajalla on erittäin huono arviointikyky. Suuri epävarmuus omasta uskottavuudesta. Huono roolimalli kenellekään. Erityisesti solvaajan sanat kertovat sinulle tarinaa siitä, että sinä et kuulu tämän tyypin lähelle. Jos vain pidät suusi hetkessä kiinni ja kerrot solvauksista tarpeeksi monta kertaa eteenpäin, niin pian typerys pääsee vaihtamaan maisemaa. Ja ainahan se on jonkun toisen syy, että näin pääsi käymään. Jos sitten ilmoittaminen ei tuota tulosta, niin sinä vaihdat maisemaa. Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi näihin idiootteihin. Pus pus, ja nami nami. Uutta putkeen. Arvosta itseäsi, hyvä ihminen. Arvosta!
Se mitä sinun ei kannata tehdä, on reagoida millään tavalla idiootin solvauksiin. Valta pysyy sillä, joka ei itse väärinkäyttäydy. Joten pysy viileänä. Kuin viikinkisotapäällikkö konsanaan. Mitä rajumpi tyyppi, sitä vähemmän tarvetta yrittää päteä. Kyllä ne ovat hiljaa, jos kiinnostaa kuulla, mitä sinä sanot. Ja siihen aikaan, kun sinulle kerran sanottiin, että päällikkö ei tykkää toistaa itseään. Tuli vähemmän turpaan, kun osasi olla hiljaa. Tämä toimii hyvin lastenkasvatuksessa, kuin yhtä hyvin keskenkasvuisen pomon uudelleen ohjelmoinnissa. Katsos, ei kauaa sitten, oma tytär käski isiä tekemään aamupalaa. Äänensävy oli epäkohtelias. Kun isi ei vastannut mitään, opittiin äkkiä esittämään asiansa parempaan hyötysuhteeseen. Tyttö muisti nopeasti, että selittämällä kiireen syyn ja pyytämällä kauniisti apua ”isi kulta, voisitko tehdä aamupalaa, kun en muuten ehdi syödä ollenkaan.”. Kyllä kulta, isi tekee. Sitten keskustellaan siitä, miten asia korjataan jatkossa.
Voit aina luottaa siihen, että mokelo mokaa uudestaan, nyt vain odotat. Mokelo mokaa ihan itse. Sen ei tarvitse liittyä sinuun millään tavalla. Roiskis paiskis, jatkat hommia, omaan tahtiin. Ja katselet vierestä, kun liukumäki tekee tehtävänsä. Aikuisten huvipuistoa parhaimmillaan.
Mitä tehdä, kun epäkunnioitus pelmahtaa ja haluat pysyä rauhallisena.
Miksi en itse reagoinut mitenkään, näihin kusipäisen päällikkökollegan solvauksiin. Totuus on se, että leijonaa ei kiinnosta pätkääkään, mitä lampaat määkivät ympärillä. Ravintoketjun pohjalla, ruoka tekee mitä ruoka tekee. Leijona jatkaa matkaansa. Ruoka vain siihen asti, kuin sille suodaan. Tästä syystä tilanne ei kiinnostanut, edes noteeraavan eleen vertaa. Muistan hämmästyneet ilmeet, kun en kulmaani nostanut. Yritti kyllä veljellistä bondailua myöhemmin, mutta meni jo. Lammas, mikä lammas. Tapahtui hylkimisreaktio, jota ei voi enää korjata. Vähän niin kuin pieru väärässä paikassa. Muistan vain sen, että jätkä haisi kakalle.
Nyt kun oikein tiukasti muistelen, niin eräs päällikkö kyllä taisi todeta tyyliin, pojat, pojat, ottakaahan nyt rauhallisesti. Ikään kuin, kuitatakseen tilanteen poikien väliseksi veljelliseksi naljailuksi. Mutta tästä ei ollut kyse, kun en itse osallistunut tuohon mitenkään. Eikä tuo pojittelu todellakaan poista tapahtunutta. Monesti käy noin. Kiusaaja ja kiusattu laitetaan samaan karsinaan. Ikään kuin kiusattu olisi jotenkin itse osallinen tapahtumaan ja ansainnut sen, mitä tuli. Tuttua oman lapsen koulukokemuksien päivittäisistä tarinoista. Kovin tuttua itsellekin, sieltä lapsuuden koulumiinakentiltä. Puhumattakaan lastenkodin räjähdysherkästä ympäristöstä. Katsos, siellä missä väärät sanat aiheuttavat välittömän turpaanvedon vaaran, ihmiset tuppaavat olemaan varovaisempia sanoissaan.
Voin kertoa, että tuossa tilanteessa ei ollut mitään veljellistä tai ansaittua. Ja tuo käytös tuli niin puun takaa, että siihen ei mitenkään pystynyt varautumaan. Se oli yllätys, koska en ollut tällaista käytöstä itse häneltä ennen kokenut. Olin kyllä kuullut huhuja, mutta fiksu ei osallistu koskaan sellaiseen. Kehottaa vain käymään keskustelut kasvotusten. Mutta katsos, lampaat ovat siellä selkäsi takana aina hyvästä syystä. Kateus on ansaittua. Lammas tulee aina olemaan kateellinen leijonalle. Ei ehkä eläinten maailmassa, koska siellä vain pelko ja selviytymisvietti hallitsee. Mutta totisinta totta, täällä ihmisten maailmassa. Lammas on aina lammas, ja määkiminen kuuluu lajityyppiin. Jos et halua kuunnella sitä, vaihda maisemaa. Et ole puu.
Miten epäkunnioitusta tulee käsitellä?
Olet kuullut puhuttavan mielenhaavoista. Ovat tyypiltään sellaisia, jotka monesti jätetään vuotamaan. Suosittelen kuitenkin opettelemaan uuden suhtautumistavan solvauksiin. Koska kyseessä ei ole fyysinen haava, joka vuotaa kirjaimellisesti verta. Voit siis päättää, että se ei ole haava. Se on vain navigaattorin ääni, ohjaamaan sinua pois väärien tyyppien läheisyydestä.
Leijonan polku vaatii kehon, mielen ja hengen vahvistamista. Tarpeeksi vahva leijona, vain ohittaa toisen savannilla. Ei tarvetta kokeilla. Päättyy huonosti molemmille. Oikeusvaltioajassa tämä on monesti vapaana kulkemisen hinta. Ole viisas ja varmista, ole kykeneväinen. Ja lupaan, että olet kykeneväisempi, kuin uskotkaan. Mieli vain tuppaa luovuttamaan helpommin, kuin mihin kehosi oikeasti pystyy.
Kolme ajatusta vahvistumispolullesi.
- Nousujohteinen harjoittelu on parempi, kuin äkkiä loppuun poltettu.
- Kokeileva aikaansaaminen on parempi, kuin pyrkimys täydellisyyteen.
- Terveet perusarvot ovat parempia, kuin hetken villitykset.
Sinä voit vaikuttaa itseesi.
Et pysty asettamaan näkymättömiä rajoja toisille ihmisille, koska sellaista valtaa ei ole olemassa. Et pysty pakottamaan toisia ostamaan näkemyksiäsi, vaikka kuinka jankkaisit. Jokainen näkee, tuntee ja haluaa, sitä mitä haluaa. Voit yrittää ottaa selvää, mistä toisen sydän syttyy saavuttamisen roihuun, mutta lopulta olet yksin omien halujesi kanssa. Se mitä voit tehdä, on kunnioittaa totuutta. Vain tekemällä rakennetaan, joten kysymys kuuluu, mitä on saatu aikaan? Kuten hyvä ystäväni Michael Majalahti sen sanoi mtv3 huomenta suomessa, niin hienosti. Totuutta on vain yksi. Ja vaikka kuinka juontaja Lorenz yritti saada viimeisen sanan, väittämällä, että jokainen etsii omaa totuuttaan. Niin kyllä hänkin haluaa, että autot pysähtyvät punaisissa valoissa. Että se siitä viimeisestä sanasta.
Mikä saa sinun sydämesi syttymään? Olisiko aika mennä sitä kohti, kello käy.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti