Elämässä on vain kaksi vajaata päivää, yhtenä synnytään, toisena lähdetään.

23.11.2025 | Johtajan kirje

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"

Johtajan kirje

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Katselin vieressä olevaa tyhjää tuolia ja mietin, että aika pieniä on lopulta nämä ihmisen ongelmat. Siinä piti istua ihminen, mutta tällä kertaa jäi välistä. Eräälle oli koittanut tuo toinen päivä. Kauhea kiire jokaisella, tekemään ei yhtään mitään. Haalitaan asioita koko elämä ja sitten poistutaan alastomana ja tyhjin käsin. Väliin mahtuu liuta kokemuksia. Vähän välistä tuolit ympärillä tyhjenevät ja joku toinen syö energian, joka oli poistuneelle tarkoitettu. Silmiini osui teksti, jonka ukkini oli kirjoittanut päiväkirjaansa. Tuo oli viimeisiä hyviä aikojani pikku poikana. Hassua, että en muista kyseisestä päivästä mitään. Vappu, hauskaa ja ravintolassa perheen voimin syömässä. Aika paljon estyy mielestä. Luulisi tuollaisen viimeisen hyvän muiston jäävän traumatisoituneen mieleen elävästi. Vaan, kun en muista. Ehkäpä aika oli siinä hetkessä vielä lapsen mielessä niin huoletonta, että ei osannut tallentaa muistoa. Olisiko muisto jäänyt paremmin mieleen, jos ukki olisi dramaattisesti muistuttanut, että ”nauti poika, tämä voi olla viimeinen yhteinen ateriamme”. Tänä päivänä, kun jokin muisto putkahtaa mieleen, niin kyllä se yleensä draamaan liittyy vahvasti. On kovin vaikea muistaa mitä söi tiistaina kaksikymmentä vuotta sitten, vaikka kaikki tuokin tieto toki löytyy aivokuorelta. Voi kuinka erikoista elämää saisimmekaan elää, jos elokuvien aivoja suurteholle herättelevät lääkkeet olisivat totta. Tai mistä sen tietää, onko kyseessä vain harvojen ja valittujen etuoikeus, jos tilillä on tarpeeksi katetta. On kerrottu, että raha menee rahan luokse.  Meneekö tulevaisuudessa myös älykkyys? Ei jos se on meistä kiinni.

Ilkeitä ihmisiä, mielipiteitä ja huhuja riittää.

Anna niiden ihmetellä. Sinun elämäsi on arvokkainta mitä sinulle on. Muut tulee perässä. Muista tarina pikkulinnusta, jolta silmä nokittiin. Kyllä se harmittaa, jos sinulle jotain pahaa tapahtuu. Vielä enemmän harmittaa, jos annat se tapahtua. Presidentti Niinistö puhuu asiaa. Eurooppa on antanut itsensä heikentyä ja nyt pientä Suomea ihaillaan maailmalla. Uskottava puolustus on vahva suoja. Veli venäläisen mielestä, kun mikään ei ole hienompaa, kuin olla aivan törkeän vahva. Voimaa ihannoidaan.

Se on varmaa, että elämäsi aikana sinulta tullaan vaatimaan kaikenlaista. Jokaisen kohdalle osuu ihmisiä, jotka eivät sovellu läheisyyteesi. Suosittelen pysymään poissa. Eivät ansaitse huomiotasi, edes yhden ajatuksen vertaa. Jos näissä kohdissa et osaa toimia, vaan yrität miellyttää ja sopeutua, niin mielenterveys on taatusti vaarassa. Kun mietin kaikki niitä uhkauksia, joita olen elämäni aikana kuullut ja nähnyt. Niillä on kaikilla yksi yhteinen nimittäjä. Niistä sataprosenttia on jäänyt toteutumatta. Ellei lasketa mukaan kaikkia juopon vahinkokompurointeja, puukko kädessään.

Muistan armeijassa, kun yhdellä tupakaverilla oli tapana huutaa ärsytyksen hetkellä kaikille vuorollaan ”mä tapan sut saatana”. Eräällä taisteluleirillä iski taas ärsy. Tyyppi uhkasi repiä puun irti maasta lyödä erästä taistelutoveria sillä päähän. Toveri tokaisi tyypille, että revi ja lyö. ”Oliko nyt vähän helvetin tyhmä lause”. Sitten oltiin taas hiljaa. Taisi tyyppi ensimmäisen kerran miettiä, että sanoilla luodaan muutakin, kuin ääntä. On vaikea ottaa tyyppiä vakavasti, joka kertoo suurista suunnitelmistaan, mutta koskaan ei mitään tapahdu. Olemme kaikki näitä tyyppejä kohdanneet. No, jotain sillä metelillä kompensoidaan. Kysyin kerran tältä tyypiltä, onko sulla kaikki hyvin. Ei vastannut mitään, mutta uhkailu loppui. Viikon päätteeksi hän tarjosi minulle autollaan kyydin lomille, kun bussi oli juuri mennyt ja seuraavaa olisi pitänyt tunti odottaa.  Hän soitteli lempimusiikkiaan koko matkan. Oikein mukava tyyppi. Taustalta paljastui koulukiusattu sielu, joka ei luottanut kehenkään. Kuuntelin pitkän matkan hänen elämänsä tarinoita ja tarjosin olkapäätä. Tuon matkan jälkeen hän ei enää huutanut uhkailujaan. Joskus rauhoittumiseen tarvitaan vain yksi kuunteleva järjen ääni, joka saa miettimään oman käytöksensä vaikutuksia. Ja sitä, mikä on hänen tavoitteensa. Yleensä ei ole pahat mielessä, koska kukaan ei halua, että elämästä tulee huonompaa. Kouluttamaton koira vain räksyttää epävarmuuttaan. Mistä siis hyvä opettaja. Siinä kysymys.

Tietysti väliin mahtuu läheltä piti tilanteita, mutta niitä ei lasketa.

Syvään hengitys, pulssi alas ja matka jatkuu. Älä päästä mielipuolia ihon alle. Puhelimessa on mahdollisuus laittaa estot päälle, kuten kaikista somen alustoista pystyy siistimään roskat pois. Oikeusvaltioajassa on hauskaa se, että kaikki voivat tehtailla rikosilmoituksia niin paljon, kuin huvittaa. Poliisiystäväni tilasto kuitenkin sanoo, että joka toinen höpölöpö ilmoitus liukuu suoraan lopetuskansioon, ilman että asiaa edes katsotaan. Jonossa on kolmen kuukauden ruuhka ja resurssipulan vuoksi tutkintakynnys vain kasvaa jatkuvasti. Pitää olla tapahtunut jotain oikeasti pahaa, että asiat etenisivät. Kuten tuomariystäväni sen hienosti sanoi, mikään laki ei koskaan poista ihmisen oikeutta haluta olla idiootti.

Valmiiksi kärsinyt mieli on altis jakamaan tuskaa ympäristöön. Toki myös johtamisasemaan vahingossa päässyt narsisti voi nauttia suuresti huumaannuttavasta vallantunteesta. Kun johdettavat sanovat, että pelkäävät tyyppiä, jotain tarvitsisi tehdä. Liian moni katselee sammakon kurnutusta, vain koska luulevat sen olevan ainoa vaihtoehto. Toki näin voi ollakin, harva pitää huolta markkina-arvostaan ja tuottamiskyvystään. Liian moni elää alun perin ylivarojensa, koska mukavuus on tullut osaksemme ylikuluttavaa arkea. Visa, pikavippi, karhukirje maksuhäiriö, ulosotto. Älä nyt käsitä väärin. Tässä ei arvostella kenenkään olosuhteita. Sinulle voi käydä mitä vain. Kukaan yrittäjä ei tilannut koronaa ja konkurssia. Niin vain kävi. Samalla tavalla Ukkini kuoli, vaikka en halunnut. Koko elämäni suistui raiteiltaan. Onneksi eletään hyvinvointivaltioaikaa ja vielä opettaja onni potki lastenkodissa.

Silti elämä toi erityislapsen ja toisen, eikä sairauksilta ole vältytty.

Tai eiköhän me kaikki joku kirjainyhdistelmä diagnoosi saataisi, jos oikein kunnolla alettaisiin tutkimaan. Ja mikä nyt sitten tänä päivänä on enää erityistä. Hienoa, kun omaa autistitytärtä on alkanut ärsyttämään ympäristön paapova ja vähättelevä suhtautuminen. Ennakkoluulot ovat ryöstäneet kehityksestä leijonan osan, koska ei tarpeeksi vaadita. Yhtäkkiä huomaat, että tyttö oli WC käynnin aikana tehnyt itse omat ruokansa uudella air fryerilla, jota et edes itse osaa vielä edes käyttää. Autisti näköjään muistaa symbolit huomattavasti paremmin, kuin tavallinen tallaaja.

Tosi asia on se, että kukaan ei ole kulkenut sinun polkuasi. Kukaan muu ei tiedä, mistä olet ponnistanut. Sinua voidaan vähätellä, arvostella, epäillä ja haukkua, jopa päin naamaa. Silti olet tehnyt parhaasi, jotta pääsit siihen missä olet. Toinen sai etumatkaa paremmalla ravinnolla ja sinä et kehittynyt, koska ruokaa ei ollut. Tämä ei kuitenkaan määrittele potentiaaliasi millään tavalla. Aivan kuten tiedon määrä ei edelleenkään ole mikään älykkyysosamäärän mittari. On helppo olla kiukkuisesti älykkäämpi kasvotusten, kun on hetkeä aiemmin kysynyt tekoälyltä knoppitietoa, jolla nyt loistaa, kun muilla ei ole mahdollisuutta tarkistaa samaa helposti saatavaa tietoa. Pistä ihmiset ratkomaan ongelmia ja esittämään ratkaisuja, siellä se älykkyys loistaa ja kehittyy. Pääset itse mukaan oppimiskäyrälle.

Matkaa voi jatkaa vain siitä missä olet nyt. Älä siis anna kenenkään potkia sinua alas, vain koska eivät tiedä polkusi rasittavuutta. Tärkeintä on, että sinä jaksat jatkaa. Jokainen tarvitsee opettajaa seuraavalle tasolle. Johan se Babylonin rikkain mies opettaa, että älä kysy tiilen tekijältä ohjeita jalokivimarkkinoilla. Ellei tiilentekijä ole myös kokenut jalokivikauppias, jolla on tästä merkiksi voittojen menestys.

Kaiken tämän arjen kiukuttelun keskellä, kun ihmiset voivat huonommin kuin koskaan. On entistä tärkeämpää, että suojelut itseäsi ja lähimmäisiäsi pahan vaikutukselta. Vahvistu, opi ja muista. jos haluat elää turvallisempaa elämää, tulee sinun olla erikoinen. Siihen ei riitä tämän hetken perussuorituksen taso, vaan tasoa tulee nostaa.

Joku ostaa, joku ei, mitä sitten, seuraava. Kysymys kuuluu, onko sulla seuraava?

Sinusta on, usko siihen.

T. Antti

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"