Johtajan bonuskirje
Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä
Hahaa! Bonuskirje. Koska tänään on kiripäivä. Riku on hyvillään, nimikkopäivästä. Nyt opetetaan laajasti käsitettä , joka on välipäivien vastakohta. Se on tietenkin kiripäivä. Ai, että. Työ maistuu, treeni kulkee ja mieli on kirkas. Kuten voimailun legenda aikanaan sanoi, parempi vaan treenata ja jättää hysteria muille.
On turhaa päivitellä, että elämä potkii. Sitä se tekee. Ja välillä ihan saatanan kovaa. Tuo on vaan sitä, kun sinua karaistaan. Ei kukaan sinua oikeasti kurita. Tai on sekin mahdollista, että sinut kidnapataan ja kidutetaan ihan oikeasti. Se olisi kovin kurjaa. Siksi pitää olla turpaan vetokykyisiä kavereita ja lakeihin perustuvat tuomiot, että villi länsi ei jyrää pienen yli. Lait on tehty suojelemaan heikompia. Niin sen kuuluu olla. Elämässä on ja aina joku vastoinkäyminen tulossa, menossa tai päällä, joka työntää sinua jatkuvasti kohti lopullista totuutta. Ja usko pois. Haluat tämän tapahtuvan. Koska muuten tajuat todellisuuden liian myöhään ja siinä meni elämä. Se on kuule ainoa henkiriepu mikä sinulla on. Sitä ei saa tuhlata. Tuossa se mielenterveyden pahin vihollinen.
Tuli viesti ystävältä. Hän oli tehnyt ihmeeseen verrattavan teon. Tai ainakin minun mitta puullani se oli sitä. Hän oli ajatellut minua pyyteettömästi ja halusi auttaa minua pääsemään kohti unelmaani. Meinasi itku tulla, kun tajusin, että tällaisia ihmisiä on olemassa. Monesti olen itse antanut paidan päältäni, jos heikko sitä tarvitsee, mutta harvoin on tullut takaisin päin. En silti ole lopettanut auttamista. Siksi myös kirjoitan näitä kirjeitä. Jotta sanani löytäisivät kipinää heille, ketkä sitä tarvitsee. Tämä ystävä oli ottanut selvää asioista ja pisti kaavaa tulemaan. Ei voi kuin hämmästellä ja kiittää, olla tuon ystävyyden arvoinen. Wau, arvostan! En malta odottaa seuraavaa näkemistä.
Tuohon kaikki aina palaa. Ketä minulla on ympärilläni?
Oikeassa seurassa sinusta tulee se mitä pinnan alla on piilossa. Tältä kyseiseltä ystäväparilta opin myös sen, että liian harvoin ihminen näkee asioita niiden oikeassa valossa. Viisas kun sanoo, että päätään aukova pomo on jo tänä päivänä laitonta. Muista siis, että vaikka kuinka elämä potkii, niin sinä olet silti arvokas. Maailma voi sinua rypistää ja talloa, mutta sinä olet henki ja elämä, korvaamattoman arvokas. Arvet vaan kaunistaa. Ne on niitä arvomerkkejä kaulaan, elämän hierarkiassa. Mitä pahemmat arvet, sitä enemmän sinua kuunnellaan ja sinusta ollaan kiinnostuneita. Sinulla voi olla maailman kaunein lauluääni ja se ei saa jäädä piiloon, koska joku vittuili.
Onneksi on hyviä ihmisiä.
Kaikki eivät ole draamaan taipuvaisia ja katsovat asioita tilanteen mukaan. Jos toinen kiusaa, tulee ärähdys. Tai pitää tulla, muuten on joku vialla. Tänä päivän tunnelukutaitoja ollaan onneksi viemässä kohti leissivistävää koulutusta. Sen verran pahasti tuo tunteiden hallinta on jäänyt koulimatta lastenkasvatuksessa, että tämän päivän aikuisten maailmassa kiukutellaan tunteista, jotka eivät ole totta. Mutta koska kaikille on oikeus tunteisiinsa, pitää yhteisöissä tunteita oppia raamittamaan oikein, että ei tule ylilyöntejä. Samalla sovitaan turvalliset hälytysrajat kimpassa, jotta enää ei turhista nitistä. Tuossa se vastuullisuuden reseptin tärkein ainesosa. Työpaikat, kodit, koulut, sosiaaliset ryhmät. Ottakaa tuosta seuraavan tyky-päivän tai luennon aihe. johan alkaa helpottamaan.
Älä tuomitse hätäisesti!
Huomasin tänään hyvin kulkevassa voimaharjoittelussa, että tuo on vain mahtavin lääke liikaa miettivälle päälle. Samalla sain muistutuksen, että ei pidä koskaan olettaa mitään. Vaikka kuinka opettaisin mieltäni odottamaan ja katsomaan mitä käy, ennen kuin tuomitsen. Niin silti mieli tekee temppuja. Tänään oli mieli niin yli täynnä konkurssia ja kaikkea muuta kuraa. Kehon fiilis sellainen, että ei voi tulla hyvä treeni. Mietin jopa, että jättäisin treenin väliin tai ainakin keventäisin tosi reilusti. No, päätin mennä kokeilemaan. Ja onneksi teen aina noin. Olen jo oppinut, että pää tekee helposti temput ja oikea todellisuus selviää aina vasta rajoittimen mentyä punaiselle. Tänään oli superhyvä treenipäivä. Ei ihan täysi kymppi, mutta saletti ysi. Yksi neljästäkymmenestä on tällainen treeni. Tänään ”kuntopiirissä” oli suunniteltu kevyempi päivä. Silti meinasin, että toissapäivän kova treeni, oli liian lähellä. En ole palautunut. Paskan marjat. Jalkakyykkyä, penkkipunnerrusta ja maastavetoa. Kiva, kun kevyen päivän mave pikavoimaa tehdään 240 kg tangossa. Rakas vanha ystäväni, SBD. Ei ole tuon voittanutta. Katselin videolta nostoja, ennen someen postaamista ja hymy tuli. Tuohan liikkuu. Ja minä kun meinasin jättää väliin. Onneksi oli puoliso kannustamassa salille lähtöön. Viimeinen lause kannattaa lukea huolella.
Kiripäivä se on mikä kannattaa.
P.S. Tämä kirje on omistettu Pinjalle ja Aatille.
Mukavaa Helatorstain iltaa.
t. Antti