Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tiesitkö, että suomalaisella vanhuksella, joka voi hyvin ja Okinawalaisella satavuotiaalla on yhdistäviä tekijöitä. Itselle nuo samat asiat ovat tulleet eteeni useita kertoja, kun jonkun tyypin kanssa sukset eivät ole kulkeneet enää samaa latua. Tutkijat ovat tehneet samat havainnot ja media tasaiseen tahtiin kertonut niistä vahingossa. Yhteiskunta ei siis opeta yksilöä oikeaan suuntaan. Ikään kuin yhdistävässä tekijässä kyse olisi vain pienen etuoikeutetun joukon ansaitsemasta lahjasta, joka ei todellakaan kuulu tavalliselle työmuurahaiselle. Näin tosin sanoo vain tyyppi, joka on oppinut käyttämään toisia hyväkseen ja haluaa pitää kiinni orjatyöläisistään. Tuleehan se halvemmaksi uhkailla reppana pysymään pikkupalkalla ojennuksessa, kuin maksaa ansaitun arvon mukaisesti. Kyllä noinkin voi elää. Yksi ei tiedä paremmasta ja toinen pääsee helpommalla. Aina löytyy joku maahanmuuttajareppana, jolla voi sitten vielä halvemmalla korvata pois lähteneet kiukuttelijat. Joko arvaat mistä on kyse.
Saavuit ilman mitään ja lähdet ilman mitään.
Siksi kannattaa keskittyä siihen, että sielusi haalii enemmän, kuin kätesi. Toki raha pyörittää maailmaa ja rahallisesti rikas jälkikasvu saa mahdollisuuden pärjätä paremmin. Arjen tarinoita kuunnellessa näin ei kuitenkaan tule käymään. Raha polttaa ja perintö polttaa vielä enemmän. Se mitä ei ansaita omalla hiellä ja työllä, sitä ei osata arvostaa. Se palaa nopeasti. Ei opittu mitään. Opettaja puuttui. Se minkä taistelit uhrauksillasi varastoon, ryypättiin hetkessä. Niin oli hienot juomat ja ruuat. No, ainakin yksi sai nauttia oikein kunnolla. Joku viisastelija sanoikin, että parempi lyhyt ja mukava elämä, kuin pitkä ja kettumainen.
Sitten tulet sinä, jolla ei ole mitään. Paljon riippuu siitä, minkälaiseksi kypsyit. Minkälainen sielusi muoto on. Uskallatko, kehtaatko ja pystytkö, siinä kysymys. Onko sinulla orjan vai vapaan ihmisen sielu. Kyllä orjakin voi elää hyvää elämää modernissa yhteiskunnassa. Näin suurimalle osalle käykin. Älä siis huoli. Suomessa se on vain puolen prosentin tasoa, jotka yrittävät rimpuilla orjuudesta irti. Maailmalla luku on lähes kymmenkertainen. Joten sääntösuomalainen elää ja voi hyvin. Suomalainen orja voi paremmin, kuin muualla. Syykin on ilmeinen. On terveydenhuoltoa ja kouluruokaa. Sairaslomaa voit pitää loppuelämän, jos siltä tuntuu ja naapuri maksaa. Opittiin siis ottamaan paljon velkaa ja hetken aikaa on vielä housut kuivat. On tämä hienoa. Jos sait siis elää tämän hetken, jolloin velat eivät ole vielä langenneet maksuun, on syytä olla kiitollinen. Kuten näkökyvystä, jolla luet tätä kirjettä. Omien lasten tullessa tähän ikään, voi tilanne olla kovin toisenlainen. Jos ei maailman järjestys ole sitä ennen kääntynyt jo päälaelleen. Olisipa päättäjien keskuudessa enempi viisautta ja vähempi oman edun tavoittelua. Samaan aikaan rahanlainaaja ottaa ison haukun vasikan reidestä ja nauraa niin, että bearnaise kastikkeet roiskuvat pitkin mittatilauskaapua. Viinien maistelulista onkin niin pitkä, että loppuelämä sujuu mukavasti erimakuja maistellessa. Ei tule tylsää. Aina voi ottaa muutaman tanssijan viihdyttämään ja tehdä heille siinä sivussa mitä haluaa, koska voi. Yksinkertaista. Eikä pääse vaiva iskemään. Elää pitempään. Joko arvaat, mistä on kyse.
Sananlaskuja riittää.
Näillä tulevia sukupolvia yritetään hieman henkisesti valmistaa siihen, mitä tulossa on. Hassun maailmasta tekee se, että samaan aikaan, kun ruumiinosat lentelevät pitkän poikin sotien runtelemassa maailmassa, leikitään rauhan maissa sivistynyttä. Jaetaan ylinopeussakkoja nollatoleranssilla ja annetaan kolmenkymmenenvuoden tuomioita roskaamisesta, kun joku tiputtaa purukumin väärään paikkaan. Siinä sananlaskua kerrakseen. Ei ole ihminen viisastunut, ei sitten yhtään.
Yksi sananlasku kuuluu näin. Toiset opettavat ihmisiä kasvamaan elämässä ja antavat eväät parempaan, kuin siivet linnulle. Vain katsoakseen, kun nämä samaiset tyypit lentoon päästyään, paskovat palkinnoksi suoraan päälle. Siinä oli arvostus.
Tästä päästäänkin siihen, että orjuudesta pois rimpuilevat joutuvat kokeilemaan montaa asiaa, ennen läpimurtoa. Kuten Warren buffet sen hienosti sanoi. ”Sijoitin toisten rahoilla paljon, useita kymmeniä kertoja. Onneksi niistä pari myös onnistui”. Et siis todellakaan tule onnistumaan kaikessa mitä teet. Tärkeintä on, että toimit. Näin tuplaat rahat, osaamisen ja voimasi. Jos siis sait miljoonan lainattua ja jäit nyt miljoonan velkaa. Niin mitä olet oikeasti menettänyt? Ei sinulla mitään ollut alun perinkään. Jos olit niin viisas, että joku sinulle miljoonan lainasi, niin olet rahasi ansainnut. Toivottavasti käytit rahat viisaasti. Jonkun olisi ehkä pitänyt opettaa lainaajalle, että ei se ole tyhmä, joka pyytää. Ja mitä se nyt tekee. Saa rahansa takaisin tyhjätaskulta vai. Jäi luu käteen. Velkaa ei siis pidä pelätä. Huonoja valintoja tosin pitää karttaa kuin ruttoa ja ennen kaikkea rahan tuhlaamista. Näen sitä niin paljon, että välillä huimaa. Ostetaan sitä ja tätä, koska luottokortti mahdollistaa. Henkinen kantti ei kestä syödä kaurapuuroa kuukautta, kun pitää saada sitä ja tätä. Ei sinua siis ollut tarkoitettukaan menestykseen. Viivästettyä nautintoa ei ole opetettu. Hunajakakun makuun tottunut kaipaa huumettaan. Ei ole katkoa mukavuusnarkkarille.
Apua saanut kysyi, miksi näin auliisti autat muita.
Auttaja vastasi, ei se vähennä mitään, että annan kynttilästäni tulta myös sinulle. Lauseen ääreen kannattaa pysähtyä hetkeksi. Olen niin paljon kirjoittanut hyötysuhteesta. Paljonko on takaisin kiertävä lämpö. Yksi asia on varma. Jätä auttamatta ja kerro siitä avoimesti, niin olet aloittanut pyhän sodan sinua vastaan. Tarpeeksi tätä ja loppusi häämöttää. Moni on aliarvioinut epätoivon ja sen tuomien surkeiden sattumusten sarjan. Toisaalta, hyvät teot, jotka eivät sammuta omaa liekkiäsi, tuovat taatusti enemmän takaisin, kuin osasit koskaan odottaa. Nousee mestareita. Arvostettuja alansa osaajia, jotka tuovat hyvää koko yhteisölle. Taso nousee ympärillä ja samalla koko kylä voi paremmin. Näin vanha sanonta, kylä lapset kasvattaa, saa aivan uuden ulottuvuuden. Jotain, mikä ulottuu paljon pidemmällä, kuin tavallisen arjen välinpitämättömyyksien tuomat raamit. Niin monta kertaa olen opettanut siellä, missä opetusta ei pitäisi joutua enää tekemään. Jos olet kerran jo paikan päällä. Käytät aikaasi, joka tapauksessa. Miksi et siis käyttäisi aikaa hyödyksesi. Katsos, hyötysuhde. Hyvä kiertää lopulta takaisin. Tulit luoneeksi yhdistäviä tekijöitä. Joka arvaat mistä on kyse.
Harva on kuitenkaan tosissaan. Ei parisuhteen muodostamisessa lupaamistaan asioista, kuin työnantajalle kertomistaan valheista. Ikävät yksityiskohdat jäävät pimentoon ja paljastuvat vasta, kun jää piippuun. Etäisyys on ainut oikea toimintatapa epäkunnioitukselle. Se ei ansaitse sinun huomiotasi, eikä sinun riitelyyn osallistumista. Käynnissä on katsos näytelmä, johon sinun pitää päättää olla ottamatta osaa. Viisas vain loistaa poissaolollaan. Antaa hyttysten inistä. Tosin, jos iholle tulevat, niin huonosti käy. Vain näin ostat itsellesi yhdistävää tekijää. Joko arvaat mistä on kyse.
Mikään ei tapa sinua nopeammin, kuin oma mielesi.
Ja nyt ei puhuta mielikuvista. Kyseessä on aivot ja erityisesti niiden antama käsky lisämunuaisen kuorikerrokselle tuottaa kortikosteroidia. Se mikä yhdistää suomen ja okinawan yli satavuotiaita on tämä yksinkertainen ymmärrys. Kyllä treenata pitää. Se tuo mielenrauhaa. Vahva keho, vahva mieli. Ei tule möröt kiusaamaan, kun mörkö tietää, että ei jatku kummankaan elämä samalla tavalla. Hyötysuhde ei ole kannattava. Näin mörkö etsii jonkun sopivamman uhrin, mutta sinä se et ole.
Mitä tästä pitää oppia. Suuret määrät kortisolia tuhoavat aivojen hermosolujen välisiä yhteyksiä. Ei enää tapahdu, kun käsky ei lähde. Epäterve stressi siis tuhoaa sinut sisältä päin. Olet itsesi pahin vihollinen, ellei kohti ampuvaa naapuria lasketa mukaan. Kuten kysyin eräältä tutkinnonsuorittajalta. Onko ollut mitään erityistä turvallisuushaastetta. ”No, emmä tiiä lasketaanks tätä, mutta narkkari ampui käsiaseella oven läpi rappukäytävään. Annoin poliisille avainta muutamaan kerrosta alempana”. Vastasin, että kyllä tuo jo lasketaan. ”No kun et sä mittään tällaisesta siellä luennolla puhunut”. Niin, ihan kaikki ei ole vielä itselle tapahtunut tai vastaan tullut, jotta osaisi vieläkään kaikki variaatiot käsikirjoittaa ja opettaa. Mutta se, mikä kortisolipumppuasi vähemmän sykittää, on kyky osata varautua vaaroihin niin, että ei voi osua omalle kohdalle. Jotain, minkä okinawalainen ymmärsi elää todeksi. Nyt luulet, että viimeinen lause oli vain kliséé päätös kirjeelle. Tai sitten opit kysymään, onko vaarojenarvioinnit tehty ja toimenpiteet opetettu tekijöille. Aivan, katsos tuhannen samanlaisen vastauksen jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että suurin osa ennakoitavista ikävyyksistä tulee aina vain yllätyksenä, vaikka asiaan olisi voinut hyvissä ajoin perehtyä. Katsos, saada elää tarpeettomasta stressistä erillään tai joutua jatkuvan hyökkäyksen kohteeksi, tekee kovin erilaista jälkeä elämänkaarelle.
Osa vain haaveilee. Toiset toivovat. Samaan aikaan kolmas jo tekee.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti