Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
On tullut lähivuosina useampi kerta nähtyä murhenäytelmiä, joissa maailman raakaakin raaempi epäreiluus ja turvattomuus näyttää kyntensä. Yksi uhrautuu, vain tullakseen itse uhrattavaksi. Toinen antaa kaikkensa ja palkinto on pahoinpitely, kuin nakkikioskilla konsanaan. Joku viisas sanoi, että parempi elämä tulee paremmista sopimuksista. Sitten tulee kuitenkin ymmärtää, että millään kupongilla ei ole väliä, jos laskun maksun hetkellä tili on tyhjä. Mummovainaan vanha viisaus tulee mieleen. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Huippu osuva ja ajaton lausahdus, joka määrittelee siten parhaiten sopimuksien toteutumismahdollisuudet. Ja juu, koskaan et ole turvassa. Mummon rahat patjassa palaa aivan yhtä iloisesti, kuin sijoitusneuvoja sinulle jakavan Jabban, yhtä paksu sikari. Tänään tuli todettua, että on oikeita ihmisiä sinun ympärillesi ja jokainen tulee vuorollansa. Jos hyvä opettajaonni käy, saat ystäviä ja seuraavan tason lääkkeet. Valmista ei sentään tule, kuin vasta haudassa. Metodia ei kuitenkaan tule puskea, ennen kriittistä massaa. Neljäkymmentä yhdeksän prosenttia ei ole puolet. Hissi laahaa, jos sen kori on vinossa. Kuulit kyllä tuon hankaavan äänen, mutta ehkä ajattelit, että se on sitten kuuluisan, ”jonkun toisen” homma, säädättää kori takaisin suoraan. Kitka on monessa paikassa hyvä asia, mutta moottorin osissa ja ihmisten välissä, se on useimmiten huono juttu. Ellet sitten satu roikkumaan laivan kaiteessa väärällä puolella ja jonkun pitää pystyä kiskomaan sinut takaisin kannelle. Silloin kyllä kaipaat kitkaisen vahvaa otetta ja ilman epäröintiä. Mistä vain saisi samaa elinympäristöönsä? Siinä hyvä kysymys.
Tiesitkö, että tänään olet nuorimmillasi.
Rahaa voit tehdä, mutta aikaa et saa. Onneksi suuntaa voit sentään muuttaa tänään. Vaatii vain mielen lujuutta. Tiesitkö, että on olemassa bambua, jolla on kolmetoista kertaa teräksen vetolujuus. Samainen bambu kasvaa puolitoista metriä vuorokaudessa. Joten paikallisia kannattaa kuunnella, kun mietitte mihin se majansa kannattaa rakentaa.
Ystävä juuri totesi, että asiat tulee toteuttaa, kun vielä jaksaa. Toiselle tuli todettua, että virheasentoon on turha puskea suurempaa voimaa. Ominaisuuksia ei kannatta ajaa sisään, ennen kuin muodolliset edellytykset on täytetty. Silti paraskin myyntimies väsyy ja pyrkii seuraavaksi saamaan tehot irti nuoremmista. Totta kai hyvällä perehdytyssiivulla nuoremman onnistuneista kaupoista. Eihän se muuten olisi onnistunut. Tunnen kyllä erään, joka pääsi korkealle juuri näin. Ei tarvinnut itse tehdä mitään. Toki ruoskia alaisia parempiin suorituksiin. Mutta itse ei ollut tarvinnut koskaan myydä kenelläkään mitään. No, ehkä itsensä työsuhteeseen, mutta sekin loppui, kun pomo ymmärsi rakenteet. Kauppa kun käy yleensä paremmin duurisointujen siivittämänä, vaikka molli onkin suositumpi illanviettojen säestäjä.
Kiltteys ilman rajoja, ei ole vahvuutta.
Kyseessä on itsetuho. Kuten yhteiskunnassa palkitaan tottelevaisuus, ei älykkäämmin vähemmällä suoriutuminen. Sehän olisi epäreilua. Fiksu keksi paremman tavan tehdä, mutta eihän sitä nyt voi käyttää. Kun muut ovat jo puurtaneet niska hiessä vanhalla tavalla. Kyllä näin on aina meillä tehty. Mikhän kloppi tul tänne isänsä opettamahan.
Useimmat ihmiset eivät kaipaa neuvoja, vaan empatiaa ongelmiensa keskelle. Näin ei vain mikään muutu. Tarvitaan siis ihmisen sisäistä vahvistamista, jotta ei tarvitse pysyä samana. Ja tästä päästäänkin otsikon aiheeseen. Mistä rohkeutta olla oma itsensä ja toteuttaa kunnianhimot. Toki tällaisia pitää ensin herätellä, jotta osaa laajentaa unelmointiaan. Alueille, joita ei aiemmin kehdannut sanoa itselleen, ei edes hiljaa omassa mielessään. Vain koska ne tuntuivat liian naurettavilta pyytää, enhän minä voisi olla sen arvoinen. Ai, että laulaisit tuolla kauniilla äänelläsi sen laulun, jota olet hionut jo vuosia. Ajattelepa, minkä työn olet tehnyt kaikessa hiljaisuudessa. Ja nyt väität, ettei sinusta ole. Hah.
Useimmat meistä ei kuitenkaan tarvitse terapiaa.
Vain itsekuria, riittävästi unta ja lisää harjoittelua. Toki pitää ymmärtää, että samaa tulee samalla. Taso nousee vain tasoa nostamalla ja harva saa oikeita ohjeita väärästä suunnasta. Kyllä se perhokalastaja osaa kertoa sinulle, millä ehkä parhaiten kala syö. Mutta kilpamoottoripyörällä ajamisen ohjeita kyselisin siltä, joka on kilpaa ajanut. Monta asiaa voi selittää ja kuvailla. Mutta vain kokenut osaa kertoa, miltä se tuntuu. Siksi kokemusasiantuntija vetää kokeneenkin mukaansa. Ollaan välittömästi samalla viivalla. Ei tarvitse selittää itseänsä. Näin syttyy motiivi ryhtyä, avautuminen tapahtuu kuin itsestään.
Tämä on sitä kuuluisaa oikeaa seuraa. Ihminen saa kukoistaa siellä, missä uskaltaa laulaa sielunsa kyllyydestä, ilman rangaistuksen pelkoa. Aiemmin nolattu löytääkin yhtäkkiä äänensä ja pääsee ensimmäistä kertaa virittämään soitintaan. Nyt se taika saa mahdollisuuden tapahtua, eikä mikään enää estä. No, ehkä ensimmäinen julkinen esiintyminen. Mutta ihminen, joka on saanut kuulla äänensä soivan kauniisti vireessä, kerta toisensa jälkeen. Ei enää jännitä asiaa samalla tavalla, kuin ennen äänenpaineensa hallinnan oppimista. Kuten eilen sanoin valmennettavalle, itsevarmuus ja luottamus tekemiseen, tulee siitä tiedosta, että pystyt ja osaat. Ei tarvitse enää arpoa. Tämän vuoksi opettajaonni on niin tärkeä tekijä. Heti päälle tulee seura.
Sinuun joko puhalletaan elämää tai sitä imetään pois.
Kumpaa se on? Tiedät kyllä. Sanomattakin tiedät. Se kaihoisa katse, joka kääntyy horisonttiin kaipauksien keskellä, kertoo enemmän, kuin mikään perässä tuleva selitys. Tästä päästäänkin siihen, että kaikista ei ole. Eikä tule koskaan olemaan. Tämä ei tarkoita sitä, että olisit aina väärässä seurassa. Sinä olet vain se kirkkaammin loistava tähti, joka nousee omiin korkeuksiinsa. Pääset sitten valitsemaan, kuka saa nousta kanssasi. Jokaisella turnajaisritarilla oli aseenkantaja. Tyypin taistelutaidoilla tai voimilla ei ollut mitään väliä. Vain tilannetajulla, käden taidoilla ja sillä taisteluhengellä, minkä hän isäntäänsä sai loihdittua. Jotta suoritus nousi hurmokseen ja voitto tuli kerta toisensa jälkeen. Hurmos on muuten tilastollisesti aika harvoin ilmenevä kokemus. Omalla kohdalla, vain noin puolen prosentin luokkaa. Eli kovin usein ei pääse nauttimaan teräsmiehen tunnetiloja. Muun ajan sitä suorittaa rakkaudesta tekemiseen ja ajanvietosta siihen porukkaan. Joka niin monta kertaa on kannustanut ja huutanut elämää sinne, missä sitä ei päivän epävireen takia riittävästi ollut. Tämä jakaja sitten lopulta ratkaiseekin menestyksesi. Liian moni lopettaa liian aikaisin. Tulee muotihömpötyksiä, joita uudet kaverit harrastavat. Nämä sitten imevät puoleensa, kuin painovoima. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Sama pätee kaveri piiriin. Kukaan ei halua joutua ulkopuoliseksi. Mieluummin mukaillaan seurapiiriä, niin saa kuulua jengiin. Ei siis pidä ihmetellä, miksi ihmiset vaihtavat maisemaa ja syrjäytyvät. Tuliko yllätyksenä. Aivan.
Raha ei muuta ihmistä, se vain paljastaa sen mitä siellä jo oli.
Antelias on antelias, oli rahaa tai ei. Hyväsydämisyys vain korostuu, kun on millä auttaa. Ahne ja itserakas pysyy sellaisenaan. Muistan kaverin nuoruudesta, joka ei antanut joululahjoja kavereilleen ilman, että näki kuitit kavereiden ostamista lahjoista. Katsos, muutenhan hän voi jäädä tappiolle. Ja se ei käy. Miksi siis vaihtaa lahjoja ollenkaan. Kun sentilleen sama raha kiertää aina sentilleen takaisin. Hän myös muutti oman kuormansa, koska olisi voinut jäädä velkaa ja joutua sitten auttamaan takaisin. Edes aamukahvia ei voinut toiselle kaataa, koska siitä voisi jäädä kiitollisuuden velkaan. Älä siis ihmettele, ihmisten ihmeellisyyttä.
Pelottava opetus siitä, että väärässä seurassa sinusta todella otetaan vain se mikä tarvitaan ja loput heitetään pois. Pitää oppia nopeasti näkemään seuraava askel ja hyppäämään ystävyyden lavetille, kun se osuu kohdalle. Sitten pääset nauttimaan juhlakakkua, jonka ystävä järjesti sinulle pyytämättä. Voin kertoa, että sen maku on taivaallinen. Lahjan antamisen ilo tulee siitä ilosta, jonka tuotat ystävälle.
Mitä jos antaisit itsellesi lahjan tänä jouluna. Tässä aina vain nopeammaksi digitaalimoottoritieksi muuttuvassa maailmassa, hetki omaa aikaa kirjan parissa, on omiaan auttamaan sinut takaisin ytimesi pariin. Voit tehdä kuin Esko, että ostat aina vai kirjoja kirjastoosi ja luet niitä, jos suinkin ehdit. Onpahan yksi syy pysyä vielä hengissä, kun kalliisti maksetut kirjat ovat vielä lukematta. Tai sitten voit panostaa Netflixin tasosta pois ja lukea jotain sellaista, joka vie sinut seuraavalle tasolle.
Tosia asia on, että en tiedä mitä juuri nyt käyt läpi. Se voi olla mitä tahansa. Kaikissa on puolia ja kokemuksia, joista vain kokija itse tietää. Kipeimmät muistot ja suurimmat häpeät yleensä haudataan syvälle. Siellä ne saavat velloa, kunnes joku sateinen päivä ne putkahtavat ilmoille. Käytös paljastaa pelot ja traumat. Reaktio kertoi enemmän, kuin mikään selitys jälkeen päin.
Tajusin juuri puhuneeni omiani, kun muistin, että jossain johtajan kirjeessä sanoin, että ainoa mitä olin lukenut kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä oli Aku Ankka ja bodaus lehti. No, olihan siellä ne aikuisiän lukiokirjat, mutta niitä ei lasketa. Lastenkotiaikana, kun olin neljätoista. Minut lapsena hylännyt isäni tuli yhdeksi vuodeksi elämääni, kun hän kuoli yllättäen. Silloin sanoin ääneen, että ei minulle mitään mahdollisuuksia haluttu edes antaa. Viinaa ja lääkkeitä vain riittävästi. Laitostuminen oli lähellä. Lapinlahden suljettu tuli lapselle tutuksi. Käväisin kyllä välissä kokeilemassa lastenkodin arkea kahdeksannen luokan lopulla, kun suljetun ovet päätettiin hetkeksi avata. Mutta palasin vielä muutamaksi kuukaudeksi jo lakkautettuun lapin lahteen. Tällä kertaa yhdellä erolla. Nyt mukana oli kirja, jonka lastenkodin sielunveli minulle tarjosi. Hän kertoi, että kaiken kaaoksen ja mielisairauden keskellä hän oli saanut tädiltään lahjaksi kirjan, josta oli ollut apua synkkään vaiheeseen. Hän ojensi kirjan nyt minulle ja sanoi. Sinä taidat tarvita tätä enemmän, kuin minä. Kyseessä oli teos nimeltä juokse poika, juokse. Kirjan ojentaja oli jo lukenut sen jo niin monta kertaa, että hän muisti sen ulkoa. Opin kirjasta, että oma elämä on omaa päätöstä. Ja vaikka kuinka synkissä vesissä nyt uisit, asiat voivat olla aina huonommin. Herra oli toki tullut elämääni jo paljon aiemmin, mutta nyt vasta ymmärsin uskon parantavan voiman. Ehkä suurin syy tervepäisyyteeni aikuisella iällä on ollut se tosi asia, että luovuin kaikesta turhasta rasituksesta tuona aikana. Ylpeys, ahneus, kateus, kohtuuttomuus, vihamielisyys, himo, ja velttous poistuivat elämästäni. Tilalle tuli paras ystäväni työ. Leivän ansaitseminen. Toisen ihmisen ymmärtäminen. Rakkauden kohdistaminen niille ihmisille, jotka jakavat elämän kanssani. Itseni etukäteen nolaaminen ja pysyvä temppelin treenaaminen. Muistan, että luin tuon kirjan kerralla loppuun. Se imaisi minut mukaansa. Yhtäkkiä ymmärsin. Päätin siltä istumalta palata elämään, hankkia oppisopimustyöpaikan ja tiesin, että en koskaan lopeta keltaisten sivujen soittamista, kunnes joku antaa mahdollisuuden. Olin neljätoista vuotias.
Kiitos Kimmo kirjasta, kiitos Rafael puhelimesta rehtorin kansliassa, ja kiitos Pertti työpaikasta. Ja vähän Ilkkakin, kun toi tupakkia Lapinlahteen. Lapsesta on, ja opettaja yleensä löytyy. Heidät pitää vain saattaa yhteen. Joskus sen tekee kirja. Joko keksit, mitä sinä luet seuraavaksi.
No niin, mitäs halusitkaan saavuttaa? Ja sitten se miljoonan euron kysymys. Mikä sinulta on riistänyt mahdollisuuden saavuttaa sen, mitä haluat? Aivan, ei yhtään mikään.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti