Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Minulta on usein kysytty, että miten te teitte sen. Vastaan aina, että haluaisit varmaan tietää. Miksi puhua liikaa, kun sitä tietoa kutsutaan työmarkkina-arvoksi. Juu, kyllä me jaoimme niitä miljoona voittoja, vuodesta toiseen. Ja jokainen voitto tuntui aina niin makealta. Tosi asia on, että matkalle mahtuu isompi liuta epäonnistumisia. Koska vain kokeilemalla voi löytää toimivan ratkaisun. Suurin osa ei menesty koskaan. Ja ne suuret voitot on varattu vain onnettaren suosikeille. Toki hänen kanssaan voi käydä kauppaa, mutta pidä mielessä, että lady onnetar on oikukas seuralainen.
Olen usein miettinyt ahneuden ja välinpitämättömyyden välistä suhdetta.
Valta turmelee helposti. Sitten alkaa päätösten vyöry, joissa valtaa näytetään. Suusta tulee sanoja, jotka satuttavat ja joiden tarkoitus on näyttää kaikille, että valta on paikalla. Vallan sokaisu on tilastoissa sellaista sorttia, että sairaus päättyy aina kilometritehtaalle. Yleensä liian myöhään. Vahingot ovat jo tapahtuneet. Päättäjät alkavat miettimään omaa hipiäänsä ja sitä, miltä se näyttää ulospäin. Kun oma valinta meni pieleen. Tulee häpeälle araksi. Häpeä tappaa aate ihanteet, kuin alijäähtynyt vesi onnettomuustien pinnalla. Päälle mietitään, kuinka kalliiksi tulee päästä eroon väärästä tyypistä. Voi veli kulta, jos vain tietäisit, mitä pitäminen tulee maksamaan. Toimitusjohtajan keskimääräinen virkaikä on lyhyt. Strategian pitää herätä eloon. Se ei saa olla mikään pölyinen paperi pöytälaatikossa, josta kukaan ei tajua mitään. Tapahtua pitää ja sen liikkeen tulee tuottaa. Käsitteelliset korulauseet joutavat tunkiolle.
Tätä kirjoittaessani valmistaudun kymmenennen kerran suomenmestaruuskilpailuihin.
Tulen aikanaan kirjoittamaan aiheesta kirjan. Sen verran mahtava reissu on ollut. Urheilusta ja liiketoiminnasta löytää sata prosenttia yhteneväisyyksiä, kun vain ymmärtää miten toimintaa suunnitellaan, kuin treeniohjelmaa. Täytyy laittaa kirjaan kopioita toteutuneista toimintasuunnitelmista ja antaa samalla maailman paras toiminnan kehittämistyökalu suurelle yleisölle. Kilpaurheilija ymmärtää kaikista parhaiten, mitä ”kapasiteetti = tuotantotehokkuus” ja sen suojeleminen tarkoittaa.
On kiva olla paremmalla tasolla, kuin aiemmin. Se antaa moraalisen perusluottamuksen tilan, jossa tiedän, että on mahdollisuudet parantaa. Pystyn voittamaan itseni ja se on kaikista tärkeintä. Koskaan ei pitäisi verrata itseään siihen mitä on tehnyt, vaan siihen mitä pystyt nyt tekemään, kaikesta huolimatta. Terveys ei ole koskaan taattu, eikä mikään suojele sinua salakavalasti hiipivältä loukkaantumiselta. Itsesuojelu on tässäkin tärkeintä. Ja aina on se mahdollisuus, että juoppo tulee huomenna kylkeen ja muuttaa suunnitelmat.
Siihen asti, täytyy uskoa, että onnistuu. Ja vaikka kuinka heräisit joku aamu kipuihin, jotka enteilevät pakokauhun lailla kaiken pilaavaa loukkaantumista. Menet silti rauhassa katsomaan, mistä on kyse. Tuntemukset ovat niitä samoja, jotka siellä työpaikan pilalle menneissä päätöksissä ja ihmissuhteissa rasittavat luottamusta ja sitä kautta onnistumisuskoa. Kilpailuun ei koskaan mennä voittamaan ja silti aina mennään voittamaan. Et voi koskaan tietää ketä paikalle tulee ja siitä menestyksessä on lopulta kyse. Sinä ilmaannuit paikalle. Teet parhaasi ja ponnistelet sen minkä koneesta irti saat. Kun jatkat tätä, niin pääset pitkälle. Itse kilpailu on vain yksi etappi tuhannesta, matkallasi sinne etelänavalle. Vain yksi harjoitus muiden joukossa. Ja niitä treenejä kuule riittää.
Olet kuullut sanonnan heikoin lenkki.
Vain seurattu tekeminen paljastaa oharit. Siksi suurin osa yksinyrittäjistä ei menesty. Kukaan ei ole haastamassa tilille. Kukaan ei pidä huolta kannustamisesta ja mielihaavojen kuntoon hoivaamisesta. Ei ole ketään katsomassa perään. Kenelle kerrot huolesi. Ehkä terapeutille sitten konkurssin jälkeen, mutta eikö silloin ole jo myöhäistä. Jonkin täytyy ajaa sinua ajoissa kohti oikeaa tekemistä, jotta saat sen mihin ryhdyit. Samalla selviää se tosi asia, että ajauduitko vain tekemään jotain, vai oliko se sittenkin oikea valinta. Vai kannustiko joku sinua perustamaan yrityksen, kun sä oot niin hyvä. Hetken aikaa oli hieno pakettiauto putkiasentajan varustuksella ja vielä hienompi käyntikortti. Ongelmana vain se, että ei ollut yhtään asiakasta. Se on konkka ronkka ja satatonnia velkaa ei mistään. ”En enää ikinä ryhdy yrittäjäksi, snif” Ja taas on pilattu yhden onnistumisusko. Ei eroa isommista yrityksistä mitenkään, paitsi turha hallintakoneisto lisääntyy ja aikaansaaminen muuttuu kynän pöydällä pyörittämiseksi. Onkohan se jo lounasaika.
Eikö kukaan opettanut, mikä on yritystoiminnan tarkoitus.
Viisas olisi opettanut ottamaan lainaa etupainotteisesti vain tarkkaan suunnitellusti ja maksamaan osan rahasta, vaikka myyntitoimistolle, että ensin löytyy niitä asiakkaita. Pakettiauton voi ostaa käytettynä halvalla ja vaihtaa uudempaan, kun kassa sen kestää. Työkalut voi lainata naapurin papan autotallista ja maksaa sitten takaisin, kun rahaa on. Yllättyisit miten paljon apua saa, jos vain kehtaa pyytää. Mitä jos säästäisit sitä velkarahaa vain pahimman varalle, jo muutekin hyvin tehdyssä suunnitelmassa. Saisit nukkua yösi rauhassa. Ja kun keikkaa pukkaa, niin huolet ovat ohi. Toki joudut lunastamaan paikkasi ensi vuonna uudestaan. Edellinen vuosi meni jo sillä ei kukaan saanut ostettua tulevaa. Lepäämään pääset vasta haudassa. Jos et vielä sitä tiennyt. Toki ahkeralle ja viisaalle, sitä lepoa muodostuu jo elinaikana. Kysymys kuuluu, että paljonko lepoa olet budjetoinut. Aika on rahaa ja jollekin siitä ajasta pitää maksaa. Ei ole olemassa jotain ei mistään. Ei työtä ilman palkkaa. Ei ainakaan herran vuonna 2024. Joku taisi unohtaa kertoa tämän yrittäjille, siellä businessforumilla. Elämä on numeropeliä. Vain soitto omalle kullalle paljastaa kuulumiset, muuten saa kuulla kunniansa. Tänäänkin on hyvä päivä muistaa kertoa, että rakastaa. Olet voittamassa sydämen puolellesi, kerta toisensa jälkeen. Ei eroa myyntitapahtumasta mitenkään. Miksi niin moni liitto menee pilalle. Vai menikö energia jonnekin muualle. Teet rakkaudellisia tekoja, tai sitten et. Miten tervetullut olet omaan kotiisi. Onko pilkettä silmäkulmassa. Mitä jos kultaseni tiputtaisit tuon pyyhkeen sillain puolivahingossa.
Mistä ne huonot päätökset sitten johtuvat?
Yksin on haavoittuvainen. Omat ajatukset ruokkivat pelkojen toteutumista ja liiallinen paine kostautuu. Otat turhia riskejä ja marssiväsymyksen iskiessä annat periksi asioille, joita et normaalisti hyväksyisi. ”Ei se enää tässä konkurssissa tunnu”. Sanat, jotka olet kuullut aivan liian usein, tuon ollakseen vain vitsikästä sattumaa. Ei ole yllätys, että mielenterveysongelmat ja maksuhäiriömerkinnät kulkevat yhteiskunnassa käsi kädessä. On opetettu luopumisen olevan vaikeaa. Vaikka kuinka olisi väkivaltainen suhde. Rakastetaan vain ehjäksi. Mutta mitäs, kun ei ehjäydy.
Lihas kipeytyy, ja se on normaalia kovaa harjoittelevalle ihmiselle. Usein on vaikea tunnistaa epätervettä kipua terveestä. Aina sattuu johonkin. Myös pääkipu tulee, kun aivosi kiehuvat. Teet kovasti ajatteluprosessoria rasittavaa treeniä. Vaikea havaita milloin liika on liikaa. Se ei tule ensimmäisenä mieleen. Siksi asioita on hyvä katsoa jonkun toisen kanssa. Maltti on yleensä paras lääke. Ja kokeilemalla selviää, onko jotain rikki. Paras myyntitykki on sellainen, joka tietää terveet rajat ja osaa soveltaa kellon kultaisia tunteja. Hänestä ei tullut paras, koska oli yksin ja opetteli kaiken itse. Hänestä tuli paras, koska hän sai sielunhoitoa heikkoina hetkinä ja opetettiin, mikä on turhaa liikettä. Naurun voima on voittamaton.
Monta kertaa olen itse pelännyt, että nyt meni jotain ja pahasti.
Olen ajatellut, että tämä oli tässä ja pitkäksi aikaa. Sitten seuraavassa harjoituksessa valmentaja on kannustanut rauhallisesti ja kevyesti kokeilemaan, jotta todellinen tilanne selviää. Kerta toisensa jälkeen kyykkäsin uudet ennätykset, kun en ollut edes tulossa treenille. Joten älä harhaudu luulemaan mitään. Se on kaikkien epäonnistumisten äiti. Kokemukset opettavat. Joko omat tai toisten. Suosittelen hankkimaan niitä kokeneemmilta, jotta ei tarvitse mennä kuuluisan kantapään kautta. Hevosella on suitset ihan syystä. Kuka sinua suitsii. Parasta aina, jos sinä ihan itse. Mutta yleensä siinä ei käy hyvin. Parhaimmillekin tapahtuu niin, että estot puuttuvat, kun aihe on liian läheinen. Se huume houkuttelee, kuin kauan kadoksissa ollut rakkaus, jonka syleilystä näet unta säännöllisesti. Yritä siinä olla viisas. Tarvitaan esiliinat, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Käytöstavat kunniaan. Kuka sinua kunnioittaa, jos et sinä itseäsi. Kuuntele itseäsi, kuuntele hyvä ihminen. Paras motivoijasi ja suojelijasi olet sinä itse. Ole siis varovainen, miten itsellesi puhut.
Energiasta tässäkin on kyse.
Kun katson roomalaista gladiaattoriohjelmaa, saan sävärit joka kerta. Tuhatpäinen yleisö huutaa taistelijan nimeä. Samalla tavalla saan sävärit, kun yleisö kannustaa kisoissa. Ja vaikka kuinka yritän keskittyä, kuulen aina kannustuksien raikuvan ilmassa. Ihokarvat nousevat pystyyn ja tunnen olevani elossa. Energiatasot nousevat kattoon ja lataus on valmis. Kohta lähtee. Tunnetta ei saa mistään muualta. Tutut ja tuntemattomat huutavat nimeäsi. Itsekin huudat. Voittaja on se, joka edes yritti.
Vielä suurempi jännitys on se, kun oma puoliso nostaa lavalla. Sitä onnistumista odottaa niin paljon. Siksi maltti on valttia tässäkin. Keskittyä pitää, tai metsään menee. Monesti sitä on ollut väsyneempi oman kullan kannustamisen jälkeen, kuin oman kisan perään. Se jännitys on niin intensiivistä. Sydän lyö tyhjää ja pala tarttuu kurkkuun. Vain kannustushuudot saavat palan irtoamaan. Ja jumalauta jos nosto on lähelläkään onnistumista, niin meteli on korvia särkevä. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi kilpaileminen on niin hienoa. Olet elossa. Täysi virtainen. Harvinaista herkkua tämän päivän ylirasittuneessa ja masentuneisuuden kyllästämässä maailmassa. Ne tuhannet hymyt, itkut ja naurut. Siellä kilpasiskojen ja tankoveljien kanssa. Aina on kivaa, vaikka ei olisikaan kivaa. Missään muualla on ole kokenut vastaavaa. Parasta vielä, että ne kanssaihmiset haluavat, että sinä onnistut. Se oma jengi tulee katsomaan sinua sinne kilpailuihin ja suunnittelee menonsa siten, että ovat paikalla huutamassa sinun nimeäsi. Kun loistamisen hetki koittaa. Tätä lähemmäksi energian alkulähdettä on vaikea päästä. Energia saa aikaan liikettä. Liike tuo tuloksia. Vaikea masentua, kun pulssi on korkealla. Liike on lääke. Kannattaa kokeilla. Mietipä tämä energia sinne työyhteisöön.
Mikä saa ihmiset liikkumaan?
Olen tehnyt havaintoja tuhansilla työpaikoilla, kymmenistä tuhansista ihmisistä. Sellaista se on, kun tykkää tutkia ja opettaa. Kaikkia työpaikkoja ja ihmisiä yhdistää se, että tehdään vain töitä tai ainakin ollaan tekevinään. Pääosin hyvä kehitysenergia puuttuu. Se on typertynyt pikkusieluisen pomon poljentaan, joka paaluttaa pienet työntekijät paikallensa. Sinne maan rakoon. Tiedä mato paikkasi. Tieto on salaista ja pihdattua, kuin lempi kotona. Ihmiset on ruodittu tekemään niin kuin sanotaan ja omat ajatukset jäivät narikkaan. Surullisinta tämä on silloin, kun fiksut ihmiset lonnivat elämänsä kellokortille, vain kuluakseen pysähtyneisyydessä. Eihän sitä katsos ehdi enää uutta keikkaa aloittaa, kun kohta on ruokatunti. Näin käy, kukaan ei ole innoittamassa seuraavan tason juttuja ja aloitelaatikkoa ei enää ole. Tai kyllä sen roskiksen joku tyhjentää, kun se ylipursuaa. Siitäkin pitää erikseen sanoa. Tai sitten haju alkaa jo ällöttää niin paljon, että ärsytys pistää toimimaan.
Jostakin tulee ajatus, että töissä ei saa unelmoida. On siis turha kysyä toiselta, mistä sinä tykkäisit. Mitä haluaisit olla isona. Miten menee, ja samalla voisi onnellisena vahinkona putkahdella esille ne oman työyhteisön ongelmat ja kehityksen kohteet. Voisi vaikka tehdä parempaa. Mutta ei, nyt pitää mennä päiväkotiin asti, että ilma pidetään raikkaana. Koulukiusaamisen traumat ovat vieläkin käsittelemättä. Ja nyt niihin sekoittuu myös aikuislasten kiukuttelut. Myöhäiskasvattajat puuttuvat. Olisi reilulle johtajalle töitä. Hänelle, joka tekee oikein. Näitä taitaa olla vain lukematta jääneissä isatu kirjoissa. Eikö kenellekään oikeasti luettu iltasatuja pienenä. Aisopos kääntyy haudassaan.
Muistan ikuisesti sen, mitä oman työkaverin tai esimiehen kannustavat sanat saivat aikaan.
Ja nyt ei puhuta mistään turhanpäiväisestä olalla taputtelusta, vaan ihan oikeasta kunnioituksesta. Siitä eteenpäin potkimisesta. Siitä, kun joku uskoo sinuun ja haluaa nähdä sinun etenevän maailmassa. Sanoo sen mitä sanoa pitää. Nätisti, mutta varmasti. Täällä ei hienostella asian todellisen tilan kanssa, vaan pyydetään näyttämään missä mennään. Ja jos matsku ei tyydytä, niin herätellään.
Herätellään kuria, koska yleensä vain toimeen tarttuminen pistää tapahtumaan. Herätellään hyviin tapoihin tottumista, kuten tekemistä edes vähän kerrallaan. Herätellään oppimista, koska vain oikein tekeminen tuottaa oikeat tekniikat ja on vaikea tehdä parempaa, ilman parempia työkaluja. Herätellään liikettä, koska vain tekemällä myös ne puuduttavat työt tulevat tehdyksi. Herätellään oikeaa asennetta, koska lopulta asenne ratkaisee. Teetkö sen, mitä tehdä pitää. Katso peiliin, kuka sinä olet?
Jos voit unelmoida sen, niin pystyt kyllä rakentamaan. Kysymys kuuluu, että haluatko oikeasti?
t. Antti