Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Olet kuullut vanhan kansan viisaudet karmasta. Tiedät ehkä myös, että eräs suomalainen yhtye on laulanut vuosia aiheesta nimensä mukaisesti, esittäen viestejänsä vitsikkäiden vertauskuvien kautta. Nyt puhutaan kuitenkin rouva karmasta, joka on melkein yhtä oikukas kujeilija, kuin itse siskonsa Onnetar.
Rouva Karmasta ilkeän tekee se, että et koskaan tiedä milloin hän tulee kylään.
Yleensä et saa tietää mistä on juuri sinun tapauksessasi kysymys. Et ainakaan heti. Ehkä osaat yhdistää palaset hieman myöhemmin. Kun olet ensin suodatellut vaihtoehtoja tarpeeksi paljon ja lopulta naurettavin vaihtoehto on enää jäljellä. Kun mikään ei ole enää järkevää, on se hulluin versio ainoa vaihtoehto. Se on totuus. Yhteistä on vain se, että jotain meni pieleen. Siinä sitten ihmettelet. Kun rouva Karman puoliso, kaikki tietävä Herra tieto, vain kirjaa tilastojaan sinusta syöpötellen. Hän ei ole kuitenkaan toisten kärsimyksestä nautiskelija, kuten vaimonsa. Mutta ei kuitenkaan tee elettäkään vaikuttaakseen mihinkään lopputulokseen. Ei vaikka pystyisi. Hän vain kerää tietoa ja kertoo kysyttäessä eteenpäin. Rouva tykkää kovin näistä tiedon jyväsistä, jotta saa lempi harrastuksenaan, langettaa niiden mukaisia rangaistuksia. Herra ei kuitenkaan jaarittele tietojaan ja siksi pitää osata kysyä. Ilman tätä hän ei sano yhtään mitään. Kysymyksen asettelu siis ratkaisee, sen mitä saat vastaukseksi. Kannattaa olla tarkka. Herrassa on myös sellainen kiva puoli, että hän ei myöskään suodata tietoa mitenkään. Eli asia sanotaan juuri siten, kuin se on. Autistinen piirre, ihmisen aikojen alusta. Tuotuna moderniin maailmaan tavalla, miten kyseisen erityisryhmän lapset on totuttu meidän ajassamme kokemaan. Totuuden päälle voi hyökätä tarinoiden puolikkailla ja yrittää kusettaa eniten itseään. Mutta siinä se on. Se minkä tiesit koko ajan, mutta olosuhteiden vuoksi suljit silmäsi. Tästä on kyse, kun rouva Karma tulee puremaan pyllyyn. Tästä puremisesta pitää huolta heidän tyttärensä neiti Aika. Hänellä ei ole kiire mihinkään. Ja siksi hän on hieman rasittava tyyppi. Katsos, hän pelmahtaa aina paikalle juuri kun sitä vähiten osaat odottaa. Ja hän on se tyyppi, joka osaa kertoa miksi ihmiset epäonnistuvat ponnistuksissaan.
Tämä perhe on toki aika erikoinen. Mutta toimiva. Kuten suurin osa perheistä. Aika moni ihminenkin vain toimii. Kuin lasten vuoksi yhdessä pysyvät vanhemmat, jotka kuitenkin pelehtivät toisen selän takana muiden kanssa. Tyydyttääkseen tarpeensa, joista kotona ei huolehdita. Ulospäin kaikki näyttää kuitenkin hyvältä. Kulissit ennen kaikkea. Nyt olisi herra tiedosta apua, jos vain kehtaat ja osaat kysyä oikeat kysymykset. Saat tietää aivan kaiken, vaikka mihinkään ei vastattaisi. Katsos, sekin kertoo paljon, sanotaanko mitään. Totuus tulee lapsen suusta, tai juopon. Tai juoppolallin vaimon, joka avautuu somessa kysymyksillään, miksi miesten pitää olla sellaisia, että joka viikonloppuna täytyy juoda kännikoomat. Mihinkään muuhun elämään ei pysty, kun känni tai kohmelo. Onneksi ei sentään kaikki, muuten olisimme jo menetetty laji. Mutta viinaa myydään verottajan kassaan siihen malliin, että tukitoimia tarvitaan enemmän kuin koskaan. Voi tukiperhe sentään. Onneksi on lastenkoteja.
Ja onneksi voi ottaa sunnuntaina illasta vielä vähän korjaussarjaa, niin maanantaina kykenee töihin. Ei tule potkuja, jos viisari ei värähdä yli sallitun rajan. Moni on mestari tässä leikissä. Mitä nyt hieman kohmelo rasittaa työkuntoa. Mutta sitä ei lasketa. Ei tässä suorituspalkalla töissä olla, vaan kuukausipalkalla. Neiti aika vain tietää, että joskus se virhe vielä osuu kohdalle. Loppu on ruma. Joku saattaa kyllä pohjakosketuksen jälkeen laittaa korkin kiinni, mutta ei ennen kaiken menettämistä. Onneksi voi rakentaa uudestaan. Tyyneysrukous auttaa.
Kysyin kerran juopolta, että mitä se vaimo siitä Johnny Walkerista tykkää.
Kyseessä oli siis pitkäaikainen työkaverini. Vastaus oli ”Kertaakaan ei ole jäänyt panematta”. Hän kertoi, että hänellä on tapana sanoa vaimo kullalle, että jos olet tänään todella kiltisti, etkä kitise yhtään, niin panen sinua illan päätteeksi. Vaimo oli kuulemma kiltisti. Tarina ei kerro, oliko vaimo kulta hiljaa omasta tahdostaan, vai siitä syystä, että se oli vain kannattavaa. Joka kerta myös pantiin. Tarina ei kerro suostumuksesta, tai sen enempää pakottamisesta. Mutta lääkkeillä saa kuulemma ihmeitä aikaan. Oli kuinka kännissä tahansa. Kysyin perään, että eikö muka kertakaan ole jäänyt panematta. Hän vinkkasi silmää ja sanoi, että siehän sälli oot, kun kehtaat kysyä suoraan. Tuota hän arvostaa. Sitten hän sanoi, että itseasiassa, kerran on jäänyt panematta. Silloin hän oli käynyt ruotsinlaivalla ja pannut vierasta juuri ennen laivan satamaan saapumista. Eikä siinä muuten mitään, mutta ”terve tuloa kotiin suudelma” oli paljastanut vaimolle totuuden, kun viikset haisivat vieraan naisen vitulle. Tällä tavalla hän jäi pettämisestä kiinni. Vaimo oli ollut melko käärmeissään. Hän oli kyllä kysynyt vaimo kullalta, että ei kait se nyt niin tarkkaa ole, jos nyt reissussa vähän vierasta pyllyä haistelee. Ilmeisesti kuitenkin oli, koska tämä tapaus oli juuri sattunut. Ja kun seuraavan kerran kohtasimme S-marketin kassalla, oli lusikat jo jaettu. Tiesin tämän jo kertomattakin, koska niin riutunut ja kurja oli tämän surkean jäbän olemus. Onnetar ei suosinut, herra Tieto paljasti vaimolle hajun, jota sisupastilli ei tuttuun tapaan enää riittänyt peittämään. Nyt neiti aika ei ollut hänen puolellaan, kun rouva Karma puraisi kusipäätä pyllyyn, ja huolella. Että sellainen ”työreissu”. Kun toista epäkunnioittaa tarpeeksi, muuttuvat rakkaat vihamiehiksi. Tätä kannattaa aina miettiä omalle kohdalle, kun karmalla on tapana tulla tasaisesti kylään. Valintoja hyvät ihmiset, valintoja. Voit olla montaa asiaa, mutta ei kannata olla surkea tyyppi.
Kukaan tervepäinen ei kriminalisoi itseään.
Tästä syystä jätetään paljon toiselle kertomatta. Oman persoonan ilkeät yksityiskohdat paljastuvat pikkuhiljaa, kun yhteiselämä hitsautuu yhteen. Onneksi rakas ystävä tai puoliso tykkää sinusta siltikin, vaikka tietää nämä ilkeydet. Siksi sitä kutsutaan ystävyydeksi. Parasta on, kun oma puoliso on myös paras ystävä. Silloin auttaja on taattu. Tiettyyn pisteeseen asti.
Omat kommellukset jäävät yleensä salaisuuksien kammioon. Toinen saattaa pienten paljastumisten hetkillä sanoa, että suojeli vain rakastaan, vaikka tosiasiassa yritti vain suojella itseään. Elämä sellaisenaan on vain yhden kassatapaamisen päässä muutoksestaan. Mutta tässä kohtaa voi sanoa, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Jos sinua ei ole petetty. Et ole missään oikeudessa tonkia menneisyyttä ja kiukutella siitä. Se ei kuulu sinulle. Vain päivästä, jolloin sopimus allekirjoitettiin, on vastuu alkanut. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun parempaa elämää haluat. Eikä siltikään kauppa ole valmis, ennen kuin rahat näkyvät tilillä. Moni jää nuolemaan näppejään. Ajatuksia pitää hioa, jos meinaa elää masentumatta ja täyttä elämää. Elämä on salaisuuksia täynnä.
Tiedon kirous on paska flaksi. Et voi pois tietää sitä, minkä olet saanut jo tietää. Tämä vieras tulee pysyvälle vierailulle. Sitten alkaa valintojen aika. Kaikki riippuu tietysti siitä, mitä olet saanut kokea. Terve mustasukkaisuus kertoo siitä, että tunteita on. Ilman tätä ei ole mitään. Eräs työkaverini odotti kaksikymmentä vuotta, että mies kulta osoittaisi jotain tunnetta häntä kohtaan, jotta tietäisi, että toinen rakastaa. Hän ei siis käynyt vieraissa sen takia, että ei olisi rakastanut miestään, vaan yritti epätoivoisesti saada jotain tunnetta heräämään siellä, missä sitä kaivattiin. Yllätykseksi, edes vieraissa käyminen ei saanut kaivattua vastakaikua miehestä irti. Ei se siis rakasta. Jostain syystä yhdessä kuitenkin jatkettiin. Oltiin kaiketi vain totuttu elelemään juuri näin. Mitä sitä nyt yhteisen ajan päälle haikailemaan, kun ei sitä ole koskaan olutkaan. Sitten tapahtui jotain.
Välissä oli tullut lapsia ja heistä oli tullut perhe. Sitten eräs vanha heila alkoi lähestyä vaimoa usein. Taustalla oli historiaa, minkä piti tehdä myös vilpitön ystävyys mahdolliseksi. Mutta naisella oli tunteita tätä ”ystävää” kohtaan. Ja mies tiesi tämän. Nyt oli mahdollisuus menettää paketti. Tapahtui aivokemiallinen vastaliike, jonka jälkeen mies kielsi kaiken yhteydenpidon tähän ystävään. Sillä uhalla, että seuraava yhteydenpito johtaa välittömään eroon. Valitse. Vaimo valitsi miehensä. Tapahtui vihdoin se, mitä hän oli koko elämänsä odottanut. Syttyi raivokas tunne. Tuli puolustustila. Alkoi kauan odotettu hempeily. Vaimo ei olutkaan enää yhden tekevä. Eihän tässä kyse ole terveestä rakkaudesta millään asteikolla, mutta on sitä hullumpiakin tapoja ja kiertokulkuja löytää toisensa. Varsinkin, kun kyseessä on rakkaus. Se saa ihmiset aivan sekaisin. Se myös hitsaa ihmiset yhteen, tavalla, jolla sinne sekaan ei muita mahdu, ei missään muodossa. Valintoja hyvät ihmiset, valintoja. Elä tavalla, jonka kanssa voit elää. Rakkaus rakentaa panssarin, mutta vain jos olet viisas.
Sitten tulee ne toiset muodot.
Maailma on termejä täynnä, joita en välittäisi tuntea ollenkaan. Järkytyin pahasti, kun työkaveri kertoi kahvipöydässä, että heillä käy aisankannattaja. Siinä meni tällä pojalla kahvit väärään kurkkuun. Olin toki lukenut tästä termistä iltalehtien lööpeistä, mutta yhtäkkiä saasta oli lähellä. Käytiin keskustelua. Paljastuksessa tapahtui kuitenkin jotain peruuttamatonta. Hänen olisi kannattanut pitää asia omana tietonaan. Alkoi tapahtuma sarja, joka johti siihen, että hän vaihtoi työpaikkaa. Siinä kävi sillä lailla, että hän menetti työtoveriensa kunnioituksen. Selän takana supinat ja kikatukset, olivat liikaa. Vaikka hän kuinka väitti, että on sinut asian kanssa. Oli kuulemma ollut hänen valintansa. No, meillä oli saunailta, jonka aikana keskustelimme henkeviä. Muutaman oluen jälkeen sanannyörit aukesivat. Totuus oli se, että hän oli naimisissa oman tasonsa yläpuolelle ja ei rakastava vaimo määräsi tahdin. Rakkaus oli tehnyt hänet narsistin manipulaatiolle orjaksi, ja menettämisen pelossa hän oli suostunut kaikkiin akan sairaisiin mielihaluihin. Vain pitääkseen tämän omanaan. Rakkaus tekee hulluja juttuja ihmisille. Voi, sitä itkun määrää. Työkaverit kyllä ymmärsivät. Mutta se oli myöhäistä. Mikään tuki ei välttämättä riitä, kun omat kasvot on liattu. Hän ei kestänyt häpeää ja vaihtoi maisemaa. Näimme vuosia myöhemmin. Uusi vaimo kehissä. Mies hymyili. Nyt hän eleli sielulleen sopivaa elämää. Kuten jokaisen tulee tehdä. Ainakin jos täysipäisenä haluaa tallustaa. En koskaan unohda sitä mitä hän sanoi, kuten niin moni tajuttuaan todellisuuden suhteen loputtua. ”En ymmärrä mitä ihmettä näin siinä ihmisessä alun perinkään”.
Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja lopulta olosuhteet muovaavat meitä sopeutumaan.
Se selittää, miksi ihmiset tyytyvät tilanteisiinsa. Miksi annetaan elämän liukua ja katsotaan läpi sormien. Kiristimiä voi olla monta päällä yhtä aikaa ja ihmisen voimat ovat kovin rajalliset. Siksi pitää olla armollinen itselleen ja hakeutua apuun. Yksi keskustelu ystävän kanssa, voi pelastaa ihmisen mielen. Liikennesäännöt ovat kuitenkin olemassa sinua suojelemaan. Ne vain hämärtyvät toisten ihmisten itseoikeutettujen erivapauksien vaatimiskiukutteluissa. Kun sinä et ole tottunut puuttumaan virheisiin, niin jonkun täytyy vain totuttaa sinut siihen. Sitten tulee kirkkaus. Siltikin maailmassa on virheitä ja siksi Rouva Karmaa pitää joskus kutsua kylään, että paha saa palkkansa. Kaikki kuitenkin alkaa itsekunnioituksesta ja itsensä suojelemisesta. Liian moni ei osaa suojella itseään ja antaa kohdella miten sattuu. Ole sellainen, joka tekee itsesi onnelliseksi. Sitten lisäät siihen sopivasti toisia ihmisiä.
Asioista siis vain otettava selvää ja mielellään etukäteen.
Ei pidä antaa rakkauden sokaista, tai pomon lirkutella petoksen tielle yhtään enempää, kuin omalle hipiälle sopii. Siksi kysyinkin omalta vaimokullalta aikanaan ja sopivan keskusteluaiheen koittaen, että mitä hän tykkäisi, jos toinen nainen joskus koskisi minuun. Vastaus miellytti. Jos haluan palata tyhjään kotiin, olen antanut toisen naisen koskea minuun. Ainakin tämän tiedon valossa ja näiden olosuhteiden vallitessa, elämme siis toisillemme sopivan rauhan aikaa. Hinta olisi kova, jos meinaisi sopimuksen rikkoa. Näin sen kuuluu olla. Liikennevalot kirkkaana edessä. Ei tarvitse mietiskellä.
Jouduin nuorempana työpoikasena tilanteeseen, jossa pomo antoi ymmärtää, että on ihan hyväksyttävää jättää asiakkaan työt tekemättä. Kuulemma tässä meidän tilanteessamme riittää, että ne on vain kuitattu järjestelmään. Kysyin häneltä, että miksi sitä kutsutaan, jos ottaa toiselta jotain ilman lupaa. Hän ensin suuttui minulle, mutta sitten perui puheensa. Sillä kertaa otettiin hattu käteen ja yritettiin. Tosin se ei riittänyt. Pomo taas vaihtui. Niin se vain menee. Tilanne oli tutun tiukka, kun päällekkäisiä sairauslomia tuli taas putkeen ja työt eivät edenneet. Asiakkaat tulivat linjoja pitkin. Välissä taas joku soitti, että sai lisää sairauslomaa. Laman jälkeinen kilpailu oli ajanut tilanteen pahaksi jo vuosia tätä ennen ja jokaisella oli liikaa töitä. Laadusta oli luisteltu jo vuosia. Lopulta tilanne ajautui siihen, että vanhat työntekijät olivat vaihtuneet uusiin ja luistelu saanut jatkua ilman häirintää. Kun ei ollut ketään sanomassa vastaan. Sanomattakin on selvää, että yhdeksänkymmentä prosenttia asiakaskunnasta on sulanut poissa ja jäljellä on vain menneiden aikojen haalea muisto. Entinen työkaveri sanoi, että sitä työpaikkaa, johon aikanaan annoimme kaikkemme, ei ole enää olemassa. Näin käy, kun oikean haastajat puuttuvat. Kovin tuttua monelta työpaikalta. Luistelijapomot ovat löytäneet uusia työpaikkoja ja luistelu jatkuu samaan tahtiin. Siksi pääomasijoittaja on menettänyt maineensa jo ennen reilua alkua. Onneksi markkinatalous toimii siten, että haalit vain lisää liikevaihtoa keinolla millä hyvänsä ja myyt sitten arvoa kasvaneen liiketoiminnan pois. Annetaan paska jollekin pahaa aavistamattomalle reppanalle, joka saa menettää omaisuutensa. Ähäkutti, hei älä jännitä. Vastuut ja velvollisuudet selvitys, kun ei kerro uudelle ostajalle, että olet jättänyt työt satikutin arvoisesti tekemättä jo vuosia. Eikä ketään vanhaa työntekijää, joka tietäisi ja uskailtaisi kertoa tilanteen, ei ole enää siitä kertomassa. Ai, että. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Kusetus on omaa luokkaansa. Siinä ajateltavaa, kun meinaat johonkin sijoittaa. Pitää olla aika kettu ottamaan selvää. Ja siltikin kusettaja voittaa, koska se kusettaa ja aina joku lankeaa. Ei sitä turhaa kusettajaksi kutsuta. Kunhan vain ostaja raukka tietäisi, että palveluntoimittaja tappoi sinut jo kauan sitten, et vain tiennyt sitä vielä.
Hulluja riittää.
Olet ihmisbisneksessä ja nyt kaupataan lihaa. Liian monta kertaa vastaan on tullut joku säikäytetty, joka on tajunnut tilanteensa. Pelko sitten estää toimimasta. Petturit pitäisi paljastaa, itsensä pitäisi pelastaa ja yrittää auttaa siinä vieressä kärsijää, niin paljon kuin suinkin pystyy. Ei helppoa. Kun pelottaa.
Modernin ajatteluterapian, isä Viktor Frankl, pelastui keskitysleiriltä. Hän sanoi, että siellä ihmisistä oppi nopeasti näkemään, kenellä on mahdollisuus pärjätä ja kuka kuolee varmasti. Ero oli siinä, että piditkö puolesi, vai annoitko periksi. Kun ihmiseltä riistetään kaikki, lopulta jäljellä jää vain yksi asia. Vaihtoehto valita, miten itsesi kannat. Käveletkö polttouuniin pää pystyssä, vai vaikeroiden. Mikä olisi kovempi tuomio, kuin luovuttaa elämänsä. Eikö siellä ole mitään ajuria pään sisällä, joka vetää kohti valoa. Juu, kohtuuttomia tuomioita jaetaan päivittäin. Silti itse koen, että oikeudenmukaisuuden ja oikein tekemisen puolesta olen valmis tekemään sen mitä tehdä pitää. Yritäpä tehdä pahaa minun vahtivuorollani. Sanoin tuossa hetki sitten vaimolle, että on se jännä juttu, että kaikista naisten ja lasten pieksemisistä luetaan aina vain lehdistä, kun kukaan ei ole koskaan nähnyt sellaista tapahtuvan. Ei voi siis pelastaa ja puuttua. Syykin on ilmeinen. Ei se raukkamainen pelkuri tule päivän valoon alhaisuuksiaan tekemään. Ei, se työskentelee piilossa ja siellä missä valvova silmä ei ole vahtimassa. Siellä missä se haistaa pelon ja epätoivon. Sitä se käyttää hyväkseen. Onneksi Karma tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Kuin viinan himo on juopolle, niin kovaa, että sitä sortuu lopulta virheisiin. Jää kiinni. Sitten lähtee hampaat.
Hyvien ihmisten aika koittaa, kuin herran armo, joka on osamme ikuisesti.
Älä siis suostu kynnysmatoksi. Arvosta elämää, arvosta itseäsi. Kunnia sinne minne se kuuluu. Jos et tiedä mitä tehdä seuraavaksi, niin kysy tietä. Etsi kunnes onnistut. Se on paras elämänfilosofia. Luota elämään. Sinulla on sisäinen hälytin, jota intuitioksi kutsutaan. Jos sitä opit kuuntelemaan ajoissa, niin olet jo paremmassa turvassa. Ei niitä turhaan punalipuiksi kutsuta. Vahvalla ja viisaammalla on aina moraalinen velvollisuus auttaa heikompia. Ei pääse pakoon, kun sinä tiedät, mikä on oikein. Omatunto on rankka matkakumppani, jos tietää tehneensä vähemmän, kuin mihin olisi pystynyt. Tämä leikki loppuu lopulta jokaisen kohdalle. Valitse siis rakkaus, älä pelkoa. Ja ole viisas. Lopputulos on taatusti parempi.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti