Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Jos et vielä tiennyt, niin tulet kuolemaan. Kaikki se, mikä nyt ahdistaa, tulee olemaan jonkun toisen ongelma. Tässä välissä voisit rikkoa yleisen kaavan ja saada aikaiseksi jotain muutakin, kuin kaunistaa suoratoistojen tilastoja. Se, että livut automaatilla päivästä toiseen, ei ole parasta mihin pystyt. Ehkäpä olet uupunut. Niin käy parhaimmillekin. Liikaa mitä tahansa ja väärällä jakelusuhteella, niin latu nousee äkkiä pystyyn. Kukaan ei ole virkeä nukkumatta ja silloin on turha vaatia liikoja. Toki oma kokemukseni on myös toisenlainen. Muistan ajat hälytyspäivystäjänä, kun monta vuotta meni viikonpäivät tasaisesti, kun ajelin keikalta toiselle. Joskus tein satatuntia ylitöitä viikkoon. Luit ihan oikein. Tuo tarkoittaa noin neljä tuntia omaa aikaa vuorokaudessa. Ja koska keikat tulevat, miten tulevat. Sain ehkä hyvällä onnella pari tuntia ummistaa silmiä yhtäjaksoisesti keikkojen välissä, ja tietenkin kengät jalassa. Koska hälytyksen tullessa ei kannata olla peiton alla mukavasti. Vaatteet päällä ja vain ovesta ulos. Voit kuvitella, miten sekaisin välillä tuli oltua. Päivystyspuhelin sai nimen paha puhelin ja se jätti vuosikymmeniksi stressireaktion puhelimen soimisesta. Silti kävin voimatreeneissä, edes päälajin nostamassa ja monesti nostinkin uudet ennätykseni, juuri nukkumattoman yön jälkeen. Se oli jännä tunne. Aivan kuutamolla, kuin kännissä olisi ollut. Ja silti rauta liikkuu ennennäkemättömällä tavalla. Kaiketi liittyy stressinhormonin yliviritykseen, joka pitää koneet käynnissä vaaran aikana ja tekee sen verran pelottomaksi, että ei osaa yli miettiä asioita. Sitä vain suorittaa. Välistä tulee mieleen potilasvahinkoilmoitusten ja korvattujen potilasvahinkojen määrä, joka on kasvanut viime vuonna kaikkien aikojen ennätykseensä. Mutta kaiketi parempi saada avun mahdollisuutta, kuin jäädä kokonaan ilman. Kiitos teille, ketkä jaksatte. Jos rauhan aikana on vaikeaa, niin mitenköhän käy kriisissä. Kuten lauluni ”Duunari voittaja” sanat kuuluvat. Hattu päästä tälle joukolle, varsinkin näinä päivinä, kun uutisvirta täytyy vain roskapostista, niin vähän hatunnoston arvoista.
Jos unettomuus on vain yhden yön juttu, ei pidä olla huolissaan.
Näin käy kaikille. Seuravana yönä uni maistuu. Ehkäpä ainoa poikkeus on vuorotyö. Joutuu taas nostamaan hattua. Sen verran karuja ovat tarinat vuorotyön kauhuista. Toki poikkeuksiakin löytyy. Jotkut tykkäävät yön rauhasta. Epärytmi ei haittaa, kun ei ole sellaisia velvollisuuksia, häiriötekijöitä tai muuta normaaliin elämäänsä epäsopivaa, jotka rikkoisivat päiväunien rytmin. Mutta moni ei kestä, kuten toiset tarinat kertovat. Tähänkin oli helppo lääke. Vaihda itselle sopivaan rytmiin. Tee se ennen kuin on myöhäistä. Virheet pitää korjata, kuin elämäsi riippuisi siitä. Aivan kuten riippuukin. Saatat pelastaa itsesi. Kuten kävisi monen muunkin elämäsi asian kanssa. Kun vain korjaat, etkä lopeta. Jos uni on rikki, se pitää korjata. Kaikki keinot peliin. Toki näitä asioita voi myös muistella, sitten kun kaikki on mennyt. Eikä tietenkään kaikki ole mennyt, jos vielä hengität. Jos menetät kotisi tai rahasi, olet menettänyt jotain. Jos menee terveys, olet menettänyt paljon. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa vaarin vanhasta viisaudesta. Juu, tee työtä palkkasi eteen, mutta samalla voit tehdä osa-aikaisesti töitä unelmasi eteen ja joku kaunis päivä leikkauspiste koittaa. Sitten elätkin unelmaasi.
Kaikki tekeminen ei kuitenkaan ole elinvoimaista.
Niin, ajatuksesta sekin liike lähti. Mistä siis tiedät, oliko sateenkaarenpäässä kultaa, jos et käy katsomassa. Kun pääset perille, opit ehkä jotain, mikä muuttaa mielesi. Kuten kävi poliisiystävälleni. Hän haki kymmenen vuotta kohti suurinta unelmaansa. Teki siis töitä palkkansa eteen ja samaan aikaan hakeutui tähtipölyä kohti. Vain löytääkseen itsensä lopulta jostain aivan muualta, kuin mitä ajatteli koskaan tekevänsä. Katsos, vaimo kulta pisti stopin alkumetreillä. Vaimon suunnitelmiin ei sopinut se, että ukko tulee kotiin puukotettuna, purtuna, hiv neulottuna, jos ylipäätään tulee. Päälle vielä se, että äijä on aivan poikki koko ajan ja noita testituloksia saa kauhulla jännittää. Tuohon, kun vielä liittää sen tosi asian, että ansaitulla palkalla ei perhe elä. Ja lastenhoito on pääosin äidin vastuulla. Käy kuten mies itsekin sanoi. ”Olin pahasti väärässä unelmastani”. Työ ja yhteisö olisi kelvannut mitä mainioimmin. Mutta ei sen lieveilmiöt. Älä nyt käsitä väärin. Moni poliisi tekee työtä sydämestään ja heitä kipeästi tarvitaan. Eli onneksi on ihmisiä, joille tuo työ kaikkineen sopii. Kukaan ei vaan kertonut ystävälleni, että muukin elämä pitää osata synkronoida osaksi arkea. Ja koska vaimo ei ollut poliisi, jonka kanssa arjen pystyi toista tukien ja ymmärtäväisesti rakentamaan yhteisten työvuorojen suunnittelun varaan. Ja vielä ihmisen kanssa, joka jakaa samat aikataulut ja tavoitteet. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin luopua urasta poliisina. Tänä päivänä menee jo ihan mukavasti. Liitto on säilynyt ja lapset voi hyvin. Unirytmi on sama koko perheellä, koska nyt työ on tähän sopivaa. Onneksi löytyi työ ja yhteisö, jossa onkin tosi kivaa.
Et siis voi elää huomioimatta elämäsi tarpeita. Moni idea tuntuu hyvältä, mutta päättyy ikävästi todellisuuteen. Se mitä kaipaat pitää olla sen luonteista, että se on kestäväksi kehitetty. Ja kuten olen itse oppinut lukemattomista kokemuksista. Kaikki ympäristövaikutukset ovat vain yhden ihmisvaihdoksen päässä kokonaan uudelleen asettelusta. Ja näissä kohdissa vaihtuu myös asenteet, eikä niistä ole välttämättä sinulle kumppaniksi.
Karma on joskus todellinen tasapainottaja.
En ole toivonut kenelläkään mitään pahaa. Siitä ei ole hyötyä tulevaisuutesi rakentamisen kannalta. Tässä pitää ymmärtää se, että kaikki energia on rajallista. Se mihin keskityt, tuppaa lisääntymään. Vellominen ikävien ihmisten muisteloissa ei tuo mitään hyvää lisää. Olet jo oppinut tuon läksyn. Älä mene enää sinne, missä hymy lähti. Älä anna itsestäsi yhtään mikropiirua siihen pottiin. Nyt on aika keskittyä tulevaan. Siellä se kaikki hyvä elää.
Silti täytyy sanoa, että joskus tapahtuu kaiken karmaisia yllätyksiä. Muistan erään alkoholisoituneen ala-asteen opettajan, jolla oli tapana juoda pari kaljaa aamupalana, ennen töihin lähtöä. Aamulla oli tietenkin ulkona pimeää ja sisällä valot päällä, joten ohikulkevat lapset näkivät koulumatkallaan opettajan juovan antaumuksella muutaman tasoittavan, ennen päivän rähinöitä. Jätän nimet mainitsematta, mutta eräs entinen koulukaveri oli ripustettu hupparista naulakkoon, koska tämä oli mennyt mainitsemaan näistä tasoittavaista kaikkien kuulleen luokassa. Sanon entinen, koska itse olin tässä vaiheessa jo sijoitettuna huostaan, enkä käynyt enää koulua. Ikää oli vain yksitoista. Vuotta myöhemmin oltiinkin jo katkolla ja lastenkodissa. Noh, asiaan.
Kun kesäloma koitti luokkaa vielä käyville lapsille, kohtasin tämän entisen luokkatoverin. Hän kertoi iloisesti naureskellen, että tuo juoppo-opettajamme oli vetänyt kaatokännin ensimmäisenä lomailtana paikallisessa kuppilassa. Sieltä lähtiessään tämä oli saanut viinakrampin tankojuoppoillessaan kotia kohti ja kuollut siihen paikkaan. Kuolleiden muistoille ei saa koskaan nauraa. Mutta en ikinä unohda iloa joka tuli pahoinpidellyn kertojan suusta. Toki onni ei ollut sen suurempi, koska naapuriluokasta siirtynyt uusi opettaja oli tämän juuri kuolleen opettajamme paras ryyppykaveri. Näin, aina se karma ei korjaakaan ihan toivottuun suuntaan. Elämä kasarilla ei ollutkaan sen auvoisempaa. Siksi pitää olla varovainen, mitä toivoo. Jännä miten sitä muistaa tuon sisupastillin tuoksun, jolla sitä viinan huurua yritettiin peittää. Ja miltä se tuntui myöhemmin, kun tuo sama tuoksu tuli seuraavan kerran johtamistyössä vastaan. Tiesitko sitä, että juoppo alkaa väliintulon tapahtuessa ensin uhkailemaan kaikella mahdolliselle ja vasta epäsuotuisan lopputuloksen näkyessä, sovittelemaan ja pyytämään anteeksi. Sitten apu kelpaa. Juoppo on aina erityisen kiitollinen päästessään viinasta eroon, varsinkin jos on vielä työpaikka ja koti mihin palata katkon jälkeen. Voi antabus sentään.
Muistan kun kysyin tuossa väliintulossa juopolta työkaverilta kysymyksen. Tällä oli kaikki vaikutus tilanteen suotuisaan kehitykseen ja avun vastaanottamiseen. Jos tämän esimerkin muistat, niin olet oppinut kysymyksillä johtamisesta kaikkein motivoivimman elementin.
”Oletko ajatellut mitä se elämällesi tarkoittaa, jos tässä käy niin, että työt loppuvat? Olisiko kuitenkin kivempaa, että annat meidän auttaa sinua, eikä kaikki mene pilalle vain turhan takia?”
Kysymyksessä oli voimaa, koska tuon jälkeen kuulija ymmärsi tilanteensa ja otti avun vastaan. Kävin keskustelua siitä, että voihan olla, että hän vihaa työtään ja meitä työkavereita ja haluaakin meistä eroon. Sehän kävisi paljon helpommin. Nouse vain tuolista ja kävele ulos. Mutta jokin kertoi minulle, että näin ei ole. Kyseessä oli kiva työkaveri, jolla oli vain käynyt pahasti. Korkki meni kiinni. Tänä päivänä hän tekee töitä eläkkeeltä ja liksa on tupla. Katsos, eläkettä saa, koska se on ansaittu. Eläkkeellä saa tehdä töitä ja nosta tuplaliksaa. Ai, että. Koska on niin kiva käydä töissä hyvien työkavereiden kanssa. Kuulemma elääkin pidempään, kun pysyy virkeänä ja vauhdissa. On se jännä, mitä ihminen voi vielä oppia.
Mitä sinä ajattelit oppia seuraavaksi?
P.S. Pelastuksesi on vain tekemistä vaille!
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti