Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Juu, maailmassa on paljon virheitä. Älä itse ole yksi niistä. Paljon hukataan energiaa sellaisiin asioihin, jotka eivät ansaitse sitä millään tavalla. Eläinkunta sanoisi puhuessaan kovin arvostamattomia asioita ihmisestä. Sen verran tyhmästä olennosta on kaikessa viisaudessaan kyse. Miten muuten selität poliittisen valta pelin, jossa tekopyhyys on osa pääsyvaatimusta. Virren kuuntelemisesta pitää maksaa sotakorvauksia. Jälleen kerran oikeiden sotakorvausten maksajat kääntyvät haudassaan. Mistä tuli tämä tuhlailun ja hävyttömyyden lupa. Siinä vain käy niin, että jos kukaan ei kasvata lasta hyville tavoille ja säästäväiseksi, tulee huonokäytöksisiä ja tuhlaavaisia lapsia. Sivistyksen taso ei nouse. Koitapa nyt mennä kertomaan velalla ostettuun pizzaan ja hampurilaisiin tottuneelle parkujalle, että jatkossa ainoa ruoka on kaurapuuro. Voi sitä itkun määrää. Mikään ei siis ole muuten pielessä, kuin itkijän asenne. Mutta silti kaikki on pielessä. Mietipä omalle kohdalle. Tuohan tarkoittaa elämän loppumista. Ihanalle työkyvyttömyyseläkkeellehän tuolla joutaa. Saa lisää ilmaista pizzaa. Minne katosivat kiitollisuus ja elämän kunnioitus. Onko sodan uutiset jo niin totutelleet niiden näkyyn, että normaalina pidetään. Eihän Ukrainassakaan kukaan juokse enää pommisuojaan, kun ilmahälytys tulee. Kaikkeen siis voi tottua. Ei pidä ihmetellä ihmisten eroja, sen enempää, kuin huonojen liittojen sietokykyä.
Anna anteeksi, mutta älä unohda.
Historia on hyvä opettaja, mutta huono matkakumppani. Paljon voit oppia, kun vain muistelet menneitä. Ihminen on siitä jännä olento, että muistaa vain kaikkein tunteikkaimmat hetket. Ei siis teennäisesti tärkeitä, vaan aikuisten oikeasti koskettavia kohtia. Vuosia saattaa mennä autopilotilla, kunnes joku loukkaa töissä tai julkisesti yrittää sinua nolata. Muistat siis sen helpoiten, kun sinua on loukattu verisesti. Tai ainakin yritetty. Sitähän ei loukkaaja koskaan voi tietää, että otitko vastaan. Anna sen valua, kuin vesi hanhen selästä. Viisaat kirjoittavat, älä haudo kostoa. Siinä menee vain energiaa. Kuulemma karma hoitaa roskat viemäriin, kun aika koittaa. Lisäisin tuohon kuitenkin yhden tärkeän opetuksen. Älä koskaan lopeta valmistautumista sotaan tai unohda sitä, mitä sinulle tehtiin. Muista, että ihminen on vastavaikutuksellinen olento. Et ole kenellekään yhtään vastakaikua velkaa. Sekös niitä raivostuttaa. Nyt sinä olet vain viisaampi. Ja muista tämä, kun seuraavan kerran kohtaat saman tyypin tai samankaltaisen. Nyt osaat suhtautua oikein ja puolustautua riittävästi. Tämä on kuin puukkotappeluun valmistautumista. Ei veitsi ole vaarallinen, kun osaat ottaa sen turvallisesti pois. Katsos, solvaajan kaikki valta on keskittynyt tähän pelotteeseen. Tuo veitsi kädessä on asia, johon hän luottaa. Hän odottaa sen vievän kaiken keskittymiskyvyn ja aiheuttavan lamaantumisen. Suuren tuhon pelko ohjaa. Ja näin sinun odotetaan alistuvan kohtaloosi. Ai, että. Mikä yllätys on edessä, kun mitään valtaa ei olekaan. Lähinnä sääliä reppanaa kohti. Katsos, kuten pois otettu puukko, sanatkaan eivät satuta, jos et ota niitä vastaan. Päinvastoin. Viisas osaa kääntää tilanteen edukseen. Aivan kuten voit oppia ottamaan veitsen pois hyökkääjän kädestä, osaat vastata herjaan vastakysymyksellä, mikäs sinulle on antanut oikeuden satuttaa minua. Sitten vain katsot hiljaisuutta, kun toinen on riisuttu aseista. Tässä kohtaa tulee taas muistutus. Jos itse osallistut herjan heittoon, olet muiden silmissä aivan yhtä paha. Voipi olla, että muut tulivat paikalle vasta siinä kohtaa, kun sinä sanoit pahasti, eivätkä he tiedä mitä toinen oli aiemmin sinulle sanonut, ansaitakseen kyseisen vastauksen. Siksi on perempi olla aikuinen ja jättää huono käytös kokonaan pois. Tilanne ei eroa mitenkään siitä, jos otat veitsin toisen kädestä ja satutat sillä häntä kostoksi. Tuomio siitä tulee. Ole siis valpas, mutta varuillasi.
Itsekuri on mestaruutta.
Sinun tulee kehittyä pisteeseen, jossa tunnetilasi eivät muutu toisten ihmisten tekemisistä. Juu, tiedän, että on vaikeaa. Mutta mietipä hetkeä, kun siihen pystyt. Tulee hymy huulille. Varsinkin siitä tunteesta, että tiedät ohjaavasi laivaa. Et enää anna toisten määritellä päiväsi kurssia tai anna tunteiden hukuttaa älykkyyttäsi niiden alle.
Elämä on siitä hassu, että vain kolmessa sukupolvessa, kaikki solvaajasi ovat kuolleet. Jokainen, joka esti sinua olemasta sitä mitä olisit voinut olla, ei enää ole olemassa. On vapauttavaa saada aikaiseksi jotain pysyvää. Tässä kohtaa pitää taas muistuttaa, että jos olet aina riippuvainen oman työpanoksesi hedelmistä, etkä saa mitään säästöön. On tulossa kurjat päivät, kun et enää pysty itse tuottamaan. Siksi pitää rakentaa jotain muutakin, kuin haave pelkästä köyhäneläkkeestä, jota et ehkä koskaan pääse edes nauttimaan. Maailma yrittää ryöstää huomiosi älylaitteilla ja suoratoistoilla. Saada sinut luovuttamaan aikasi ja hedelmäsi heille, ketkä nauttivat täysin rinnoin hyvästä elämästä, kun sinä köyhdyt.
Tänäänkin on hyvä aika alkaa miettimään, mitä olet saamassa aikaan. Olet hengissä, joten mahdollisuuksia vielä on. Tuota hyvä ihminen, tuota. Kirjoita, laula, soita ystävälle ja pyydä apua. Jos sinulla ei ole yhtään ystävää, niin soita johonkin firmaan ja kysy onko itse yrittäjä sattumalta samassa tilanteessa. Katsos, tuo tyyppi on se, joka hautoi itsemurhaa ja sinä sattumalta pelastit hänet. Samalla pelastit sen yrityksen ja sen työpaikat ihmisille. Palkintona päälle, sait samalla hyvän ystävän. Ja yksi hyvä on parempi, kuin kymmenen huonoa. Mietipä. Kuten lauluni sanat duunari voittajassa. On tää vain elämää, sattuman kauppaa, kun putket paukkuu kellariin se on duunari voittaja.
Ei ole yksikään robotti vielä tullut pihaan Passatin jakohihnaa vaihtamaan.
Kuten hyvä ystäväni tämän niin hienosti sanoi. Kysymys kuuluu, osaatko sinä? Aina se yllättää, kun joku tyyppi, josta et olisi uskonut yhtään mitään. Onkin mustan vyön potkunyrkkeilijä ja otellut kaksikymmentä matsia täyttä turpaan vetoa. Hieman muuttaa arvostus, kun saat tietää. Se mistä tässä puhutaan, on se, että vain tekemällä ne eläkepäivät ovat jotain muuta, kuin köyhyyttä. Päivät menevät mukavasti, kun kudot hienoja villapaitoja ja myyt niitä kalliilla hinnalla. Mitä muuta tekisit. Istut sohvalla ja katsot sohvaperunoita. Aivan, elämä on valintoja. On aika valita paremmin.
Aikana, jolloin ihmisten aloitekyky heikkenee ja vetäydytään taantumuksen olotilaan. He ketkä inspiroivat ihmiset takaisin valoon ovat painonsa arvoisia kultaa. On jo ihan tarpeeksi syrjäytyneitä ja masentuneita. Kun johtajan tärkeimpien tehtävien listan sijalla kolme, lukee pyydä apua. Se ei tarkoita vain yhtä puhelua puolitutulle, joka ei nyt auttanut sinua. Vaan katoamista sinne, mistä löytyy se missä sinua tarvitaan. Joku viisas sanoikin. Katoa kuudeksi kuukaudeksi tekemään sitä mistä olet jäämässä paitsi, niin kaikki ongelmasi katoavat. Markkinoilla joku vie aina työt. Työtä ei ole yhtään vähempää se vain siirtää painopistettään. Talon rakentajat tekevät nyt jotain muuta, kuin rakentavat taloja. Mutta tekevät työtä. Perheen pitää syödä ja tekemistä pitää olla. Ehkäpä se tarkoittaa sitä, että omia arvoja täytyy tarkastella ja ymmärtää, että elämän rakentamiseen mahtuu monenlaista työvaihetta. Joskus siivotaan vessoja, kun toisaalla käytetään firman luottokorttia suurasiakkaiden kestitsemiseen laskettelukeskuksen huorausreissulla. Katsos, on suuri ero, oletko siivooja vai siivousyrityksen omistaja. Siivoojaa et ehkä saa koskaan pois ihmisestä, mutta köyhyyden voit tappaa siihen paikkaan. Kerran tumpin kerääjä, aina tumpinkerääjä. Jonkun sekin työ on tehtävä ja koska sinä et siihen suostu, niin joku toinen kerää kermat sinun kakustasi. Joku viisas keksi urakkatyön myös palkka hommiin. Ja siitä se säästötili alkoi karttumaan.
Muista, että jokaista tarvitaan jossain.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti