Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.
Mietin, missä kuulin tuon lauseen edellisen kerran. Silloin taisi olla kyse siitä, että puoliso oli löytänyt ravintolakuitin siippansa taskusta ja sen myötä vyyhti alkoi purkautua. Selvisi se, mihin erittäin hyvä palkkaisen siipan kaikki perheeseen tarvittavat rahat olivat kadonneet. Selitys oli siis tuhansien eurojen kuukausittaiset ravitolalaskut, koska vaimo kullan kokkauksissa on vain niin väärä proteiini hiilari suhde. Tuon vuoksi on pitänyt käydä päivittäin ja vielä useamman kerran ravitsemusliikkeessä. Pitää saada juuri oikealla hyötysuhteella valmistettua pöperöä. Pariskunnalla saattoi tosin olla tätä episodia ennen jo vaurioasteinen vääristymä suhteessaan, joka päättyikin sitten aivan liian myöhäiseen eroon. Tuttu tarina niin kovin monelle. Selitys tosin on ainutlaatuinen. Tuon selittää korkeakoulu. Kuvitellaan korkeissa älykkyysosamääräharhoissaan osaavansa vetää naruista, jotka selittävät aukottomasti tekoset ja poistavat vastaväitteiden mahdollisuudet. Tai näin siis luulee. Mitä jos vastassa onkin oikeasti älykkäämpi yksilö. Ei ehkä jumaluuskompleksissaan tullut ajatelleeksi. Toki kulissien kaatuminen ja lasten kohtalo pelottaa jokaista vanhempaa. Edelleenkään tiedon määrä ei ole mikään älykkyyden itseisarvo. Fiksumman pitää vaan toimia.
Älykäs osaa toimia oikein.
Mitä itse sanoisit vastaavassa tilanteessa. Yrität pitää kodin kasassa ja syötte lasten kanssa kaurapuuroa, kantaen kortenne kekoon. Sitten paljastuu kaiken muun kauhun keskelle se, että toinen on nauttinut väitetyt tupla sisäfileet päivittäin. Tai näin ainakin asia selitetään sinulle, kun vastuulle joutuu. Älä nyt käsitä väärin, kaurapuuro on laillista superfoodia ja siitä tykkääminen on vain järkevää. Mutta ehkäpä siipan liksaa on kuitenkin mennyt johonkin muualle ja johonkin toiseen, kuin on isossa kirjassa tarkoitettu. Tai nyt sanoin tuon väärin, koska elämästä pitää oppia se, että mitään ei tapahdu ilman tarkoitusta. Ei yhtään mitään. Rumat sanat suusta ulos ja tarkoitus todellakin oli näpäyttää vastaanottajaa. Onko se viisasta ja tarpeellista, siitä ei nyt puhuta. Mutta satuttaa oli tarkoitus, kun lausuit sanasi. Siitä ei pääse mihinkään. Kuten niitä hätävalheellisia hotelliöitä voi yrittää selittää ja puolustella, mutta totuus ei pala tulessa. Jos neljä tonnia saa palamaan lounaisiin kuussa, niin siinä ei enää normilounaat riitä. Vaikka kuinka söisi sisäfilettä. Pikainen katsaus ravintolahinnastoihin paljastaa, että siellä ravitolassa pitäisi tuolla sumalla käydä keskimäärin noin neljäkertaa päivässä fileellä, että rahan saisi yksin tuhlattua. Ja nyt puhutaan ihan joka ikisestä päivästä. Toki selitys ontuu siinäkin, että läheisessä k-kaupassa on myyty jo vuosia sisäfilettä neljäkymmentä euroa kilo. Eli sata kiloa sisukkaa kuukauteen. Siinä on jo tekemistä. Vaikka söisi koko perhe. No, eihän se ole kuin rapian alle kolme ja puolikiloa päivään. Tekemistä kyllä olisi, jopa meikäläisellä. Vaikka sisukasta tykkäänkin. Tässä ei siis selitys nyt mene läpi, kun vaimo kulta olisi voinut kokata sisäfilettä, joka päivä ja juuri oikealla suhteella.
Sitten päästään siihen, että logiikka petti. Olisi pitänyt ennen lausumista tarkistaa, onko kenelläkään tavallisella toimistokuolevaisella tarvetta syödä tuollaista määrää kaloreita päivässä. Pihvistä puhumattakaan. Katsos, tuolla lihamäärällä päästää sinne noin viiden tuhannen päivittäisen kalorin paikkeille. Jo pelkkä pikainen katsaus kalorilaskuriin olisi opastanut hieman muuttamaan selitystä. Koulutustausta ja argumentti viittaavat siihen, että terveellinen ruokavalio ei ole aivan tuntematon käsite. Toki jos olisi tässä nykypäivän mega treenisessä taiteenlajissa mukana ja omaisi yhtään näkyvää lihasta, olisi väkisinkin ohi kuullen oppinut jotain lihaskuntoisen ravitsemuskulttuurin saloista. Kuten päivittäisen kaloritarpeen ja sen oikean hiilari proteiini suhteen. Yksi asia kuitenkin unohtui ja se on rasva. Se on nimittäin välttämätön ravintoaine ja rakennuspalikka elimistön hormonien valmistukselle. Erityisesti pehmeät rasvat ja kolesteroli toimivat elintärkeiden steroidihormonien, kuten sukupuolihormonien muodostumiselle. Ehkäpä tämä selittää ikävän käytöksen. Kaavassa oli vain osa kaavaa. Tärkeä elementti puuttui. Selittäisikö tuo mieshormien puute neitimäisen käytöksen. No, asia on helppo korjata. Tässäkin tapauksessa korjattiin eroamalla. Se ei tosin selitä, miksi ennen niin kultainen puoliso muuttui hirviöksi omaa kultaansa kohtaan, ilman mitään selitystä. Voisiko selitys kuitenkin löytyä peilistä. Katsos, ihminen selittää tarinaansa omasta näkökulmastaan. Mitalilla on aina kaksi puolta. Sanomattakin on selvää, että vain oma puoli kiiltää. Ei tuolla väliä. Jokaisella on oikeus rakkauteen. Pitää vain opetella hyvän kommunikaation kaava. Jotta rehellinen totuus tulee ilmi, toista tarpeettomasti loukkaamatta. Aina voi neuvotella paremmin ja kirkastaa omia tarpeitaan. Tuokin kaava löytyy näistä kirjeistä. Näitä on muuten jo aika paljon. Kirje viikossa ja yli kymmenen vuotta. Kylläpäs tässä voikin oppia kaikenlaista. Mieti mitä kaikkea voit tietää huomenna. Uskallatko kysyä, siinä kysymys.
Laitetaanko suhdeluvut kuntoon?
Niin, montako kertaa pariskunnan kuuluu harrastaa seksiä? Vastaus on helppoakin helpompi. Niin usein, että suhde säilyy. Jos ei ole seksiä, kannattaa opiskella sanan platoninen merkitys. Jos ei ole romantiikkaa, molemmat ovat romanttisesti vapaita. Toki on puolisoita, joita ei hylätä onnettomuuden jälkeen. Silti tarpeet ovat olemassa, onnettomuudesta huolimatta. Kaikelle on siis järkevä suhdeluku. Vai oletko tavannut paria, joka suunnitteli menevänsä yhteen, jotta voisi erota? Vain sen vuoksi, että kotona ei saa. Aivan. Kuten et ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaisi, että elämästä tulee huonompaa. Johonkin se yrittäminen vain katoaa. Ehkäpä tottuu siihen liikaa, toinen on siinä ja pysyy. Aletaan ottamaan toinen itsestään selvänä ja sitten työnteko loppuu. Tässä on vain yksi ratkaiseva ero. Jos olit niin onnellisessa asemassa, että olet saanut kasvaa omassa kodissa, vanhempiesi kanssa ja käynyt koulut ihan normaalisti, jokapäiväisen leivän pöydässä. Olet saattanut myöhemmin erehtyä luulemaan, että myös se tuleva koti on jotenkin samanlainen turvapaikka, jossa isi ja äiti ei hylkää. Ikävä tosi asia on se, että kyseessä on kuin työpaikka. Kun sinä lakkaat ilmaantumasta ajoissa hommiin, niin hetken päästä paikka täytetään jollain toisella ihmisellä. Maksamaton vuokra tarkoittaa häätöä. Irtisanomisaika on tosin kokemuksen osoittamana reilusti pidempi. Mutta huomautuksia ja varoituksia on sadellut jo sarjatulella pitkin aikaa, jotka sinä olet vain sivuuttanut. Olen jo vuosikymmeniä opettanut kirjallisen ajattelun voimaa. Kun jokaista menestyvää yritystä ja kukoistavaa avioparia yhdistää yhteisen toiminnan suunnittelu. Sitä siis rakennetaan yhdessä yhteistä tai yksin omaa. Ei siis vain korulauseita vuosittain pidettävistä turhista naaman näyttelyistä, joita kehityskeskusteluiksi kutsutaan. Vaan niistä toimenpiteistä, joilla meidät suunnataan oikeisiin toimiin, joilla meidät hitsataan yhteen. Yhteiset tavoitteet, omien ohella. Älä nyt käsitä väärin. Ei kaikkea tarvitse suunnitella ja tehdä yhdessä. Paitsi jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Toinen pyöräilee sisämaahan, kun toinen soutaa merelle. Kiire on ihana tekosyy ja silti ehdit harjata hampaasi joka tila. Kiire on aina karmea, kunnes lomalle pääsee. Sitten ei ole kiire mihinkään, eikä yksikään työpaikan huoli tule sinua etsimään.
Toki elämän voi elää niinkin, että lomat vietetään erikseen. Voihan se olla niinkin, että loma oman siipan kanssa tuntuu rangaistukselta. Tiedän montakin tapausta, jossa siippa lähtee thaikkulandiaan panemaan pariksi kuukaudeksi. Sitten siippa kutsutaan sinne mukaan muodon vuoksi, viimeistä viikkoa ennen kotiinlähtöä. Näin ollaan hyvä puoliso. Ehkäpä varoituskellojen pitäisi soida, kun siippa katoilee useiksi tunneiksi selittämättömästi aina päiväunien aikaan. Eikä osaa kertoa mitään järkevää selitystä menoilleen. Jos kerran teeskentelisi nukkuvansa ja seuraisi siippaa, saattaisi yllättyä. Toki mikään ei ole muuttunut. Kotona ei pantu, joten lomallakaan ei tarvitse. Aina voi laittaa kerhon pojat antamaan siipan naaman edessä synttärilahjaksi keinovaginan, jotta voi vedota siihen, jos halujen puute tulee puheeksi. Ai, että. Täydellinen verho. Mutta mitä tapahtuu verhojen takana. Sen tietää vain paikalla olevat.
Suosittelen tässäkin tapauksessa miettimään siipan sopivuutta elämänonnellisuuden kannalta. Jonnekin se järki ja velvollisuus tässäkin vain katoaa. Kuten eräs eronnut vanhempi sanoi ”ei kait nyt lomaa ole pakko lasten kanssa viettää. Eikös ne voi sopia siten, että molemmat saa muksut, kun on jo töissä, niin ei tarvitse katsoa niitä iltaa pidempään”. Ja näin se vanhemmuus jotenkin taianomaisesti katoaa vuoroviikoille. Ehkä olisi pitänyt hieman miettiä, mitä elämältä oikeasti tahtoo. Ennen kuin aiheuttaa suunnatonta tuhoa, vain oman nautintonsa vuoksi. Noh, lähtökohtansa jokaiselle. Kannattaa vain varmistua, että ne ovat teillä samat. Muuten saattaa tulle kuuluisa hikka.
Kolme tärkeintä kysymystä elämässä, joita tulee aika ajoin itseltään kysyä.
1. Keitä minulla on ympärillä?
2. Miten nämä tyypit vaikuttavat minuun?
3. Tykkäänkö siitä, mitä minusta on tulossa?
Jos kuulut siihen suureen enemmistöön, joka vain tuuliajelehtii elämässään ja kokee tämän vuoksi olemassaolollista kriisiä. Suosittelen kertaamaan näitä kysymyksiä ja hakeutumaan parantavan toiminnan pariin. Siellä se pelastuksesi loikoilee, runsaassa herkkujen keitaassa. Odottelee sinua taloudellisen kukoistuksen sademetsässä, laulamaan kauniit laulusi ja karistamaan turhat murheet olkapäiltäsi. Siellä sinua odottaa aktiivinen vastuunotto omasta elämästä, jota siivittää naurun remakka ystävien keskellä.
P.S. Uusin lauluni, sielunmaisena, julkaistaan alle viikon päästä tätä lukiessasi.
Tähän kirjoittaisin sen tunteenilmaisun, jota Ford Fairlane käytti rokkidekkarissa, ilmaisemaan suurinta lapsenomaista riemuaan. Mutta sille äännähdykselle ei ole sanoja.
Sinusta vain on, usko siihen.
t. Antti