Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työtä ja elämästä.
Vai mitä sanoisit kuvitellusta ystävästä, joka ei halua sinua kylään vain sen vuoksi, että saattaisit käydä vierailullasi saastuttamassa hänen WC:tään ja kuluttaa hänen kallista WC paperiaan. Korotetaan panoksia vielä sillä, että kyseinen yksilö sanoo tuon sinulle puolihuolimattomasti ääneen, eikä hänen mielessään näy mitään häivähdystä siitä, että tuossa olisi jotain väärää. Päinvastoin. Hän kysyy päälle, eikö voitaisikin mennä teille, niin säästyy oma paperi ja liataan vain teidän pönttönne. Voidaan siinä samalla syödä teidän kaapistanne ruuat, niin omat säästyvät. No, ei voida ja parempi, jos emme enää koskaan näe. Kiitos ja hyvää loppu elämää. Tämä on hieno esimerkki elämästä, jota yritämme kovin vaivoin ymmärtää. Vaikka tarkoitus on pitää oma polku siedettävänä. Pari kertaa on meinannut päästä yllättämään, jopa tällaisen lastenkotipoikasen. Mutta ällistys on yleensä vain bitin liikkumisen aikainen, sitten helpottaa. Kiitos kun paljastuit. Voi hyvällä omalla tunnolla jättää mätänemään. Katsos, tämä ei ole sellainen asia, jota pitää yrittää muuttaa jotenkin. Ei toisen DNA:ta pääse mitenkään uudelleen koodaamaan. Se vain on ja pysyy. Äkkiä pois. Tuo saasta voi tarttuakin, jos liian kauan viettää tuollaisten ajatusten hautomossa. Käy kuten entiselle vangille, joka tuomittiin syyttömän vankilaan. Ei ollut aiemmin väkivaltainen, mutta siellä pärjätäkseen piti hakata niin saatanasti. Näin seura tekee kaltaisekseen. Halusit tai et. Tähän voisi antaa Laten hyvän neuvon, pysy poissa vankilasta. Ei vaan tullut syyttömälle mieleen.
Motiivi, tuo niin kovin maailmaa avaava käsite.
Tuttu amerikkalaisista poliisisarjoista. Syy siihen, mikä ylipäätään ajaa ihmisen tekemään yhtään mitään. Joku hyöty, mitä haetaan. Sanomattakin on siis selvää, että WC paperi tyypillä ei ole yhtään ystävää. Ei kaverin kaveria, eikä ketään, joka olisi hänestä kiinnostunut. Niin oli silloin ja niin on nyt. Pieleen siis meni. Tyyppi tunnustaa tämän itse ja kertoi, että ei kaipaa ketään. Omien sanojensa mukaan ” hänet pitäisi työntää takaisin sisään ja työstää uudestaan”. Hän on sellainen uuden ajan loinen, joka haluaa ottaa kaiken hyödyn irti ympäristöstä ja yhteiskunnasta, mutta ei tehdä yhtään mitään sen eteen. Hän aikanaan tutustutti minulle myös sanonnan ”jokainen huolehtikoon omasta orgasmistaan”. Töissä käydään kuulemma vain palkan takia ja napin napin sen verran, kuin on pakko. Sairaslomatilastot ovat aina tarkasti tapissa, ettei vain mene kelarahoille. Siinä sisältöä elämään. Ehdin jo miettiä, että onko tyypillä joku kirjon hieman rankempi diagnoosi. Mutta ei kuulemma ole. Häneltä vain puuttuu empatiakyky. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muille eliöille tapahtuu. Ehkä juuri ja juuri tuomion välttelemisen verran.
Kun ajattelen omalle kohdalle, niin kovin paljon surullisempaa kohtaloa en keksisi. Olla täysin turha ja odottaa vain kuolemaa. Tyyppi ei ole vielä riistänyt omaa henkeään, mutta odotan siinä olevan vain kyse siitä, että niin kauan kuin on loisittavaa, niin ei ole vaan tullut mieleen. Jos oikein kurjaksi menisi, niin tuo tyyppi, jos joku, tekisi varmasti tunteettoman exitin. Veisi varmuudella niin monta mennessään, kuin suinkin pystyisi. Tässä näitä opetuksia satelee. Miten valita terveellisesti ystävät ja ympäristö. Omien lasten kohdalle, jos saisi opetettua. Jollain minimi itsetuntoisella tavalla, mitä on oikea ystävyys. Oltaisiin jo pitkällä. Noh, jostain pitää aloittaa. Yksi hyvä paikka on se, että rakkaus ei ole sanoja, se on sitä mitä teet. Jos sinä et tee, niin sinä et rakasta. Et tekemistä, etkä ihmistä. Jos toinen ei tee sinulle, niin toinen ei rakasta sinua. Se on juuri noin helppoa. Johonkin se terve järki vain heikossa itsetunnossa katoaa. Keskittykäämme siis vahvistamaan tätä ylitse muiden.
Kun joku tarjoaa oikotietä onneen, sen hinta olet sinä.
Olen keskustellut monen ihmisen kanssa, joille tuli yllätyksenä se, että ovat nyt yksinhuoltajia. Katsos, se että voi tehdä lapsia toisen kanssa, ei tarkoita, että se toinenkin niitä oikeasti halusi. Pahimmillaan romantisoit itsellesi täydellisen elämän, täydellisesti väärän ihmisen kanssa. Usko pois, mikään ei kasvata niin hienoja näyttelijöitä, kuin elämä. Ihminen on parhaimmillaankin tylsistyvä olento, joka hakee nautintonsa mistä keksii. Kuten eräs uransa alkutaipaleella päiväkodin tätinä aloittanut, nykyinen johtaja kertoi juuri kokemuksiaan. Aika moni sellainen ihminen, joka lapsia haluaa ja olisi taatusti hyvä vanhempi, joka osaisi vielä kaiken päälle arvostaa tuota saamaansa lahjaa. Ei saa lapsia edes rahalla. Sitten joku hemmetin naapurin narkkari, joka myy lapsiaan naapuruston sekopäille, saa niitä putkessa viisi kappaletta, vain koska on liian pöllyssä muistamaan ehkäisyn. Ja yhteiskunta maksaa. Tasan ei mene vanhempionni. Muistan lastenkotiajoiltani parhaiten juuri tämän. Tasan ei mene nallekarkit. Onneksi jokainen voi nousta olosuhteidensa yläpuolelle. Varsinkin jos saa hieman apua. Siihen nämä empatiakyvyttömät eivät tee palveluksia. Kuten Tomppa niminen poika lastenkodista, kertoi pyytäneensä kerran isältään kääretorttua syntymäpäiväherkuksi. Isukki kävi paskantamassa voi paperiin ja ojensi pojalleen. Tätä naurettiin vuosia lastarin tupakkapaikalla. Oliko vitsi niin hyvä. Siinä suojautumismekanismia kerrakseen. Täytyy melko sairaissa paikoissa olla käynyt, jotta on tarpeeksi sairaita tarinoita kerrottavakseen. Ei tervepäinen niitä vain kenenkään kohtaloksi toivo. Ei edes paskapaperi tyypin.
Jos sinulla on vaikeuksia tutkia asioita tarkemmin, koska pelkäät, olet jo tuhon polulla.
Käy kuten ahdisteltuna elämään tottuneelle. On pitänyt puolustautua koko elämä, niin ei muusta tiedä. Puhelimella ollaan koko ajan ja eletään jatkuvasti omaa salaista pikku sivuelämää muiden tietämättä. Ei siis ole epäluottamuslause, kun toinen kysyy, kenen kanssa siellä kirjoitellaan. Se, että raivo vastaa ”mitä sä oikeen tenttaat” se on epäluottamuslause. Nyt se järki käteen.
Toki on mahdollista, että kysymykset esitetään hyvästä syystä. Molemmin puolin. Nyt vain jäljelle jää se mitä halutaan tavoitella. Olen itse kysynyt vain yhden kerran vastaavassa tilanteessa, oliko tarkoituksesi herättää luottamusta vai saada aikaan jotain muuta? Tuon jälkeen käytiin asiallinen keskustelu pelisäännöistä ja katsottiin ne viestit rennon letkeästi. Toista kertaa en olisi samaa keskustelua enää käynyt. Ilman oikeaa selitystä. Vai haluaisitko itse tietää tulevasta synttäriyllätyksestä, vain koska olet liian utelias. Mutta tuonkin olisit saanut katsoa, jos se on sinulle niin tärkeää. Usko nyt, rakkaus ei satuta, se vakuuttaa.
Eräs treenikaveri aikanaan sanoi. ”Meillä oli exän kanssa aina toistemme puhelimen koodit ja sai mennä katsomaan, jos siltä tuntui. Olisi vain pitänyt mennä aiemmin katsomaan. Olisi säätynyt niin monelta”.
Katsos, jos se puhelimen näyttäminen aiheuttaa mitään reaktiota, niin siellä on todellakin jotain sellaista, mitä sinun ei haluta näkevän. Ihminen on reaktiivinen olento ja mitä pelottavampi tilanne, sitä vahvempi reaktio. Tässä muistutan siitä, että älä kuitenkaan anna reaktiivisuutesi vahingossa tuhota ihmissuhteita ympäriltäsi. Muista sinä käyttäytyä, niin jää toisten huviksi kimittää selityksiä änkytyksiinsä. Mutta usko kerrasta, kun hälytys tulee. Todelliset karvat on paljastettu ja samaa on tulossa.
Kerran eräs työkaveri kertoi aamukahvilla, että katsottiin ne viestit. Siellä oli kuulemma vain tyhjä ruutu nimen alla. Joku viisas kysyi, että miten voi olla, jos yhtään viestiä ei ole lähetetty. Miksi on pitänyt poistaa ne se mitä on kirjoitettu. Tuli aika hiljaista kahvipöydässä. Totuus viiltää julmasti. Kun tunnelma hieman keveni, moni kertoi kohdanneensa samaa. Alkoi helpottua. Useampaa kuitenkin yhdistää samat lorut. Tunteita alavatsassa, selvittävä toiminta puuttuu. Kaikkia yhdisti entiset siipat. Paino sanalla etiset. Onneksi nykyisen kanssa voi toimia toisin. Tehdä asiat paremmin.
Ihminen on tunteva olento. Sinä tunnet varmasti. On aika alkaa ottamaan elämästä enemmän irti, olemalla läsnä. Johtajan viidenneksi tärkein tehtävä.
Mikä sinulla kaivertaa. Mitä ajattelit tehdä asialle? Oli se sitten mitä tahansa.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti