Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Miten valita, siinä kysymys. Kauhea kiire joka paikkaan, kunnes ei ole enää kiire mihinkään. Kun terveys menee, ei mene vielä kaikki, mutta lähelle voi päästä. Toki mielenterveys pettäessään voi tehdä elämästä menetettyä jo eläessään, mutta eihän se eroa suuren yleisön normaalista mitenkään. Niin kauniita runoja olisi kuultavaksi, jos vain runoilija löytäisi rohkeutensa näiden lausuntaan.
Maailmassa riittää tarinoita. Suurinta osaa niistä et ole koskaan kuullut. Kuten kirjahyllyssäni on kirjoja, joita en ole lukenut. Mieli voi muuttua matkalla, kuten monien asioiden kanssa käy. Voi käydä niin, että et enää koe kirjaa hyötysuhteeltaan riittäväksi, jotta jaksaisit nähdä vaivan. Ei ole aikaa hukattavaksi. Tiedon kirouksessa on sellainen ongelma, että et voi pois tietää sitä, minkä olet oppinut. Toisin päin, et voi tietää onko kirjasta hyötyä, ennen kuin olet lukenut sen. Muna vai kana. Monta sellaista asiaa, jotka olen saanut tietooni, olen myöhemmin katunut. En olisi halunnut tietää. Ihminen voi tonkiessaan törmätä sellaiseen tietoon, jolla ei ole mitään merkitystä, eikä käyttöpaikkaa. Mutta se rasittaa päätöksentekoa ja vie ajattelutilaa tavoilla, jotka imevät turhaan energiaa elämästä. Voit tulla arvostelleeksi toista menneisyydestä, jota sinulla ei ole oikeutta arvostella. Olosuhteita, kun ei voi tietää.
Moni kärsii mielensä elokuvista, joilla ei ole mitään tekemistä tämän hetken kanssa.
Märehditään mennyttä ja murehditaan tulevaisuutta. Kaikki mitä siellä tulee olemaan, perustuu päätöksiin tässä hetkessä. Ei koskaan kannata menettää hetkeä, koska joku asiaa porautuu mieleesi. Kiitos tästäkin ajatuksesta. Mitään muta se ei ole.
Oletko kuullut tarinan miekasta ja pallosta. Isä antaa lapselleen kaksi vaihtoehtoa, ojentaen kätensä tätä kohti. Vasemmassa kädessä on pallo ja oikeassa miekka. Toinen pitää valita. Pallo kuvastaa lapsenomaisuuttaa ja turvallista leikkiä lapsuus säilyttäen. Pois huolet ja murheet, kun leikki raikuu. Sitä tavanomaista, hieman suojatumpaa elämää. Katsos, kun harvoin ne baaritappelut tulevat kotiin sinua etsimään. Jos ei ole koskaan baarissa käynyt. Miekka taas kuvastaa karua maailmaa, jossa on vaikea pärjätä ilman soturin taitoja. Joku viisas tästä kirjoittikin aikanaan, mieluummin soturi puutarhassa, kuin puutarhuri sodassa. Joudut siis valitsemaan. Ennen kaikkea sen, minkälaista elämää haluat elää. Miten edustat itseäsi. Toisten miellyttäminen yleensä ryöstää terveen järjen ja sen mikä olisi oikeasti välttämätöntä. Se reitti, minkä valitsisit ilman vaikutuksia, olisi monesti kovin erilainen. Moni jää ilman kasvattajaa ja kärsii siitä elämässään.
Voimaa ja rohkeutta ihaillaan. Nämä tuovat auktoriteettia. Voimaa on monenlaista. On lihasta, nyrkkiä, asemaa, lakia ja viisautta. Yleensä voimaa kohdatessaan, sen edessä nöyrrytään. Voi tulla ikävyyksiä. Ihmiset jotenkin ihmesivistyvät. Jotain, minkä someaika on riistänyt laajasti, kun voi vääräkäytös jäädä päälle. On siis solvannut somessa toisia niin helposti ja niin paljon, että ei muista enää ihmisten ilmoilla käyttäytyä oikein. Tulee turhaa kärsimystä, kun ei enää edes muista, mitä on tullut herjattua. Mutta tilille joutuu. Ei ollut opettajaa käyttäytymiselle. Moni on mielipiteidensä vuoksi yksinään riidoissa ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan nähnyt tai vaihtanut sanaakaan. Tarinan mielipuolikas ohjaa, vaikka mitään viitettä oikeassa olemisesta ei ole. Mielikuvitus voi luoda salaliittoteorioita sinne, missä niitä ei koskaan ollutkaan. Pitäisikö vain keskittyä omaan elämäänsä. Tämä voi toki olla vaikeaa, jos on elänyt vain toisten ihmisten kautta somessa ja muuta sisältöä ei elämässä ole. Rakentelu on vaikeaa, jos kaiken ajan käyttää humpuukiin. Olet ongelmissa. Et elä sitä elämää mitä haluaisit. Siinä hyvä kysymys. Mitä ajattelit tehdä asiaa korjataksesi. Joku sitä tekee ja hyvällä menestyksellä.
Itsekin aloitin aikanaan voimaharjoittelun nostamalla tyhjää tankoa.
Ajatella. Sitten tulee kysymyksiä, miten tulla noin vahvaksi. Vastaan aina samalla tavalla. Mitä jos alkaisit treenaamaan? Olisiko mustavyö hienoa aikanaan ripustaa takan reunalle, kiikkustuolin viereen? Ehkäpä tykkäisit enemmän siitä vapaudesta, kun ei tarvitse pelätä. Taloudellinen tuska aiheuttaa hurjasti murehdintaa. Silti säästäminen on kovin vaikeaa. Raha polttaa. Viisas aloittaisi harrastuksen. Jolloin olet jossain muualla, kuin kauppakeskuksen käytävillä tuhlaamassa rahaa, mitä sinulla ei ole. Viisaampi jatkaa tätä harrastusta, eikä koskaan lopeta. Lopulta sinulle maksetaan siitä, että teet sitä mitä tekisit, joka tapauksessa. Tuo jos jokin on viisautta. Nyt jos mietit kaikkea rahaa, jonka olet tuhlannut humpuukiin. Paljonko sinulla olisikaan rahaa säästössä? Nyt kerrot tuon sillä, että olisit vielä tuhlaamisen sijaan, tienannut samaan aikaan. Alkaa huimaamaan. Ei kannata ajatella liian pitkään. Voi tulla paha olo.
Tätä ajatusta sinulle tarjoilee lastenkodissa kasvanut poikanen, jolla ei ollut omaa rahaa ollenkaan. Valtio onneksi tarjosi mahdollisuuden tienata viikkorahaa, kun siivosi oman huoneen hyväksytysti. Päälle pystyi tekemään yleisiä alueita, joilla sai korotettua viikkorahan puolikkaalla. Kertaakaan en jättänyt yleistä siivousta tekemättä. Sillä rahalla sai vaikka mitä. Myöhemmin, kun olin kerjännyt itselleni oppisopimustyöpaikan rehtorin puhelimella, sain tehdä paljon ylitöitä. Työehtosopimus toi vuosien kuluessa palkankorotuksia, joiden vuoksi myös ylityöliksakin nousi. Ai, että. Töissä, vaan ei tuhlaamassa ja isommalla palkalla. Elämä on hyvää. Oma auto siinsi mielessä, heti kun laki ajamisen sallii. Pankkia kohti siis.
Siihen aikaan piti olla takaaja kaikkeen lainaan, pankit eivät myöntäneet mitään, ilman riskin maksajaa. Kovin tuttua äitimuorin 15 vuoden kurimuksesta, kun erään juoppokalan asuntolaina pärähti takaajien kontolle. Tasan ei mene nallekarkit. Tarvitsin siis auton, jotta pääsen töiden perässä kellottomasti kulkemaan. Mutta lainaa ei saanut, ei ilman takaajia. Mitä siis tekee ahkera kerjäläispoika, joka kehtaa. No marssii tietenkin pomon luokse ja kysyy, että onko mulla varmasti töitä. Pomo mutisee, että tottahan toki. No sitten pomo varmasti tulee takaamaan autolainan, jotta pääsen mukisematta ylitöihin, aina kun pomo soittaa. Pomo nauroi hetken, mutta tajusi pian, että olen tosissani. Kertoo muuten paljon, kuinka sinuun ollaan sijoittamassa ja tulevaisuudestasi yrityksessä. Sitten käytiin keskustelu luotettavuudesta ja siitä tosiasiasta, että välillä oli vaikeaa löytää hyviä tekijöitä. Lopulta pomo myöntyi ja lainan sai nostaa. Moni on nauranut tälle ajatukselle vuosien varrella. Eihän nyt pomolta voi mitään takauksia pyytää. Kuka nyt sellaista tekisi. Aivan, sinun ainoa ongelmasi on se, että et kehtaa pyytää. Elämässä vallitsee kuitenkin sellainen tosi asia, että toiset eivät lue ajatuksia tarpeillesi, etkä sinäkään tiedä mitä toinen ajattelee, ennen kuin keskustelu on käytä. Kun aikanaan maksoin lainan viimeisen erän, ja vein pomolle kuitin maksusta. Hän sanoi, ettei epäillyt koskaan, ettenkö hoitaisi velvoitteitani. Kysyin häneltä millä tällainen luottamus oli ansaittu. En ollut sen kummempi tyyppi, kuin muutkaan tekijät. Hän vastasi. Olet teet aina sen mitä sanot. Se on kuulemma harvinaista. Tuttua tämän päivän työelämästä, kun puheita riittää, mutta toimeenpanoa on vähemmän.
Auto alle. Ai, että. Hienoa aikaa. Auto oli hieno. Toyota Corolla, toimi kuin junan vessa. Monesti pyydettiin antamaan virtaa uudemmille autoille, jotka eivät käynnistyneet, jos pakasta oli alle 10 astetta. Moni kakku päältä kaunis. Toki tuohon pomon sijoitushalukkuuteen vaikuttaa moni asia, joista olet autuaan tietämätön, kunnes kehtaat kysyä. Ei pomo tietenkään takaa kenenkään vätyksen lainoja. Asia, joka selviää matkalla. Sitten herää kysymys, mitä teet, kun saat tietää. Poltatko sillat kiukussasi, vai otatko selvää, mitä täytyy tapahtua, että takaaja löytyy. Monesti asiat ratkeavat ”ensin tämä, sitten tuo” menetelmällä. Toimii hyvin myyntityössä, kuin myös lastenkasvatuksessa.
Mitä ajattelit kasvattaa seuraavaksi?
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti