Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Unohduksesta se yleensä lähtee. Moni ilkeys saa mahdollisuuden, koska joku alhainen näkee mahdollisuutensa tulleen. Peukkupää varastaa, koska se on osa hänen normaaliaan ja vatipää kiusaa, koska pitää kostaa. Ei siis kannata unohtaa treenikassia auton takapenkille varkaiden nähtäville, kun parkkeeraa nistilän eteen. Paitsi jos tarvitsee työkaluja, monesti ne heittävät jotain ikkunan läpi, kuten jakoavaimen tai vasaran. Viimeinen vitsi, tilanteesta jo muutenkin ärsyyntyneelle. Älä siis unohda, muuten käy ohraisesti. Hankalan asiasta tekee se, että yleensä ei tule mitään varoituskylttiä. ”Parkkeeraa nistilän eteen vain omalla vastuulla”. Ja näin vakuutusyhtiö pesee kätensä. Katsos, oikeusoppineella on monta vilppikeinoa laistaa vastuustaan. Vaikka kuinka olisi myynyt itsensä oikeudenmukaisuuden puolustajana. Tarkkana pitää olla. Auervaaroja riittää, kunnes viidakko vastaa.
Miten selviytyä ihmisviidakossa ja säilyttää terveen järkensä?
Keskity sinä itseesi ja opeta muille samaa. Omat sanat ja ajattelemattomuudet ovat sinun omiasi. Älä erehdy luulemaan, että voisit jotenkin vaikuttaa toisen ihmisen persoonaan, kuin koodari ohjelmointiin. Tärkeintä on aina ottaa selvää, se on johtajan tärkein tehtävä. Jos kävelet yksin metsässä, ei sinua häiritse, kuin oravat ja ketut. Ehkäpä joku lintu karjuu puussa, etsiessään puolisoa. Näin kaikki karhua pienempi stressi tulee toisten ihmisten vaikutuksista. Sellaista se ihmiselämä on. Stressivapaata haetaan sieltä, missä Vesku sen veskoniemestä löysi. Ei puhelinta, ei somea. Ei eksy pipipäät höyryämään ympärille. Ai, että. Rauhaa ja kalaa.
Älä käsitä väärin. Kyllä omista täytyy huolta pitää. Muuten ne on kohta jonkun toisen. Mutta tässä ei nyt puhuta niistä elämää sulostuttavista yksilöistä, jotka raivostuttavan hellyttävästi puhaltavat elämää meihin. Ei, nyt katsotaan sinne, missä varuillaan tulee olla. Ihmisviidakossa on mahdollista, että joku on opetellut hienosti ihmisapinan luottamusta herättävän viettelytanssin. Sen tunteisiin vetovan kaunopuheisuuden ja lämpimät halailut. Ystävällinen hymy, kädet sinua ilmassa hamuillen, onkin vain kovin hyödyllinen opiskeltu tapa. Ei siis mitenkään aidon persoonan ilmentymä. Tästä olen jo sinulle kertonutkin. Älä erehdy luulemaan ystävällistä hymyä, ystävällisyydeksi. Se on aivan yhtä helposti saatanan työkalu ja tauti on siirtynyt. Jotkut ihmiset ovat niin hienosti oman sairautensa naamioineet, että tauti ei näy ulospäin. Ainakin jos tilastoja katsoo. Jonnekin se järki vain tuntuu katoavan, tässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Mutta älä huoli. Sinun ei tarvitse kuulua tilastojen ikävämpään päätyyn. Fiksu on vain hiljaa, omissa oloissaan. Tutkii pitkän kaavan mukaan, mitähän tulossa olisi. Jos sijoitus ei vakuuta, ei sinun tarvitse sijoittaa. Aina joku on esittämässä ajatuksiaan omista tutkimusmatkoistaan. Ja luomassa turhaa kiireen tunnetta. Myyntimiehen kikka, joka ei yleensä petä. Vain tänään ja vain sinulle ystäväni. Kannattaa siis valita kumppanit siten, että haluatte tutkia samaa. Tutkimusapurahoja voi kohdistaa niin moneen turhuuteen. Valitse viisaasti, kehen luotat. Laatua on niin kovin monenlaista. Ihmiset ovat kekseliäitä, omaa etuaan tavoitellessaan.
Niin, siitä terveestä järjestä.
Juttelin pitkästä aikaa erään yrittäjäkaverin kanssa. Emme ole nähneet pariin vuoteen, mutta juttu lähtee aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Kertaakaan ei mene, ettemmekö ihmettelisi yhdessä sitä, kuinka paljon älyttömyyksiä yritysmaailmassa kohtaamme. Juu, yrityksiä tulee ja menee. Mutta nyt ei puhuta koronan tai markkinoiden kehittämistä pään menoista. Nyt tarkastellaan sitä yksilöiden ajautumista tehtäviin, joissa osaaminen ja hyvät käytöstavat loistavat poissaolollaan. Pohdimme, ehkäpä tämän päivän kiireessä joudutaan vain tyytymään siihen mitä saadaan. Vähän niin kuin parisuhteeseen ajautuessa. On toki vain pakko kokeilla, jos meinaa ylipäätään parin löytää. Sopivan kumppanin löydyttyä, joutuu silti tekemään asioita, jotta saisi hyvän parisuhteen aikaiseksi. Joutuu siis ottamaan selvää ja opiskelemaan toista, kokeilemaan erilaisia asioita. Tasapainon löytääkseen. Tällä tavoin toimivat keinot ja seuraavat kikkakolmoset löytää todennäköisemmin, kuin tekemättä mitään. Eräs kuuluisa yrittäjien kouluttaja sanoo, että ei tee mitään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä kirjallisen ajattelun tärkeyttä. Jotka eivät ole suostuvaisia tätä heti alusta opettelemaan. Niin moni etsii ilmaista ja nopeaa pelastusta, eivätkä ole valmiita siihen jumppaan, mitä itsensä pelastaminen vaatii. Sellaisiin ei kannata aikaa hukata.
Tuossa on kyse ajattelusta. Muisti on oikukas, kuten on ihmisluontokin. Sitä menee helposti sinne, missä aita on matala. Vaikka tarkoitus oli nimenomaan oppia hyppäämään korkeampien esteiden yli. Ilman kirjallista ajattelua, ei voi mitenkään luotettavasti tietää missä mennään, tai minkä korkuisia niiden harjoitusesteiden tulisi nyt olla. Neuvojia riittää, näyttäjiä vähemmän. Siksi kilpailumenestykseen vaaditaan näyttöjä. Siellä on tulosrajoja, joilla osoitetaan lajille ja harrastajille kunnioitusta. Todistetaan, että on tehty töitä. Lisätään arvoa kilpailuille ja mitaleille. Säännöt ovat samat kaikille. Kirjallinen ajattelu on siis osa prosessia. Muuten tulee hikka.
Terveen järjen kanssa tarvitaan vähemmän hälinää. Aina, kun kohtaat toisia ihmisiä, saat kuulla heidän mielipiteitään. Jokainen kertoo nämä omasta näkökulmastaan ja omista tarpeistaan katsellen. Ne ovat vain huomioita, joiden ei tarvitse tarkoittaa sinun kohdallasi yhtään mitään. Ongelma tulee siinä, että annat noiden ajatuksien häiritä omaa prosessia. Aina pitää katsoa kokonaisuutta. Mieli kestää sen minkä kestää. Kokonaiskuorma voi olla liikaa. Tarkoitus on rakentaa yksilöllinen systeemi, jossa vain sinun tarpeesi on huomioitu. Tähän tarvitset sen kirjallisen ajattelun. Jos suunnitelmaa pitää koko ajan muuttaa, on jotain mennyt lähtökohtaisesti pieleen.
Luuletko, että Amundsen ei huomioinut vaaroja, kun etelänavan valloitti?
Laitteet hajoavat, siinä missä ihmiset hajoavat ja sairastuvat. Onnettomuuksia sattuu. Täällä modernissa kaupunkiarjessa hätä ei ole tämännäköinen, kun apu tulee minuuteissa. Retkikunnassa tuo oli elämän ja kuoleman asia. Roald käytti vuosia suunnitteluun. Retkikunta istui alas kerta toisensa jälkeen miettimään, minkälaisia asetelmia voisi tulla vastaan. Siellä harjoiteltiin sellaiset varotoimenpiteet, että päivämarssi ei koskaan voi olla pitempi, kuin matka, jonka jaksat vetää loukkaantunutta toveriasi ahkiossa seuraavalle levähdyspaikalle. Samaa treeniä toistettiin kelistä riippumatta. Kotimatka ja henkiin jäänti onnistui siis lopulta vain sen vuoksi, että päivän harjoitus oli aina sellainen, josta selviää. Vaikka myrsky iskisi kuinka pahasti.
Nyt kun pistät tuon mieleesi, niin alkaa tervejärki voittaa. Ihminen, joka tämän ymmärtää ja toimii tuon mukaan. Tulee todennäköisesti pärjäämään elämässä, hieman vähemmällä mielenmurheella. Olen tästä onnistumisuskosta sinulle puhunut jo monta kertaa. Päälle tulee tunnelma. Oletko sellaisessa seurassa, että mielesi vapautuu, vai joutuu pohtimaan turvallisuutta. Energiaa ei voi säästää ja tuhlata samaan aikaan. Sitä joko antaa keksintönsä yhteisölle tai sitten ei. Siellä missä on opittu vain oman edun tavoittelua, tuskin jaetaan. Kuuluisa ainoan lapsen syndrooma. Näin voi käydä, kun vanhemmat eivät opeta lapsiaan jakamaan. Kulttuurillinen ilmiö. Toki voi olla, että ei ole kavereita keille jakaa, mutta tuon ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ei osata olla kohteliaita ja vieraan varaisia.
Ihmisviidakko on sellainen, että rosvot ne vain vaanivat ikkunoista.
Täytyy sen verran jaksaa, että keskustelee vaaroista ja jakaa viisautta. Kerta toisensa jälkeen kuulen organisaatioiden keräävän turvallisuushavaintoehdotuksia. Niistä jopa maksetaan työntekijöille ihan tuntuvia korvauksia. Mutta joka kerta kun kysyn, oletko kuullut toisten havainnoista, vastaus on sama. Ei kertaakaan. Mihin ihmeeseen niitä tietoja sitten kerätään, jossa ei ihmisten marssin parantamiseen. Aina välillä kuulemma tulee joku uusi käsky noudatettavaksi, mutta ei mitään syytä miksi näin tehdään. Yritä nyt tämän vitsailu keskellä pysyä järjissäsi. Missä ovat ehdotukset. ”Vie työkalut autosta yöksi kotiin, niin ei varkaat niitä vie”. Noin helppoa se on. Aina välillä tosin kuulee lauseen ” ai, voiks noinkin tehdä”. Niin, hyvät tavat ne vain pitää jakaa kaikille. ”No ei niit jaksa roudaa mihinkään, kun niit on nii paljo ja ne on ihan levällään”. Totta. Näin on, kunnes asiasta keskustelu mahdollisti yhden ja saman salkkutornin, johon kaikki työkalut mahtuvat siististi kerralla. Jonka helposti liikkuvien renkaiden ansiosta, vetää vaivattomammin kotiin, kuin kantaa ostoskassit ruokakaupasta. Pysyy myös kilut siististi omalla paikallaan. Enää vain laiskuus antaa varkaille mahdollisuuksia.
Mielesi miettii koko ajan, kuinka turvassa tässä ollaan. Ota selvää tosiasioista ja mieti mahdollisuuksia. Juu, moni on joutunut rakentamaan itsensä uudestaan, kerta toisensa jälkeen. Kunhan henki ei mene, voidaan aina rakentaa uudestaan. Päivämarssin pituudessa on kyse riskien hallinnasta.
Ajattelu kirjaimellisesti ja siten kirjallinen ajattelu, siinä keinot tärkeillä asioilla vitsailun lopettamiseen.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti