Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Ystäväni kirjoitti juuri hämmästelyään, kun oli lukenut lehdestä itseään myyvästä suomalaistytöstä, joka haluaakin olla arvoton. Siis elää loisena miesten siivellä, tekemättä mitään. Jostain on tullut idea, että halpa itsensä myyminen on kivaa ja siitä voi huoletta kertoa julkisesti maailmalle. Vannotellaan kuitenkin vitsikkäästi, että sitä pyhintä ei tarvitse miehille tarjota. Miehet vain ilmaiseksi luovuttavat omaisuuttaan, jutellakseen tämän tyhjäpään kanssa. Varmasti vain sivistääkseen elämäänsä. Nämä lyhyet hyväksikäytöt jättävät rumat jälkensä tyttöön ja nyt siitä vielä tietää koko maailma. Kun sitten ennustus käy toteen ja hyödytön käyttöesine vaihdetaan suhteellisen pikaisesti tuoreempaan seuraajaan, saattaa kulttuurishokki olla melkoinen. Siinä vaiheessa viimeistään, kun varhaisaikuisuus kääntyy ehtoolle. Jos sitten tarpeeksi saastaa sietävän miehen itsellensä joskus löytää, niin ainakin urholla on tiedossa, mitä traumoja ottaa hoidettavakseen. Ainakin tällainen hyöty on julkisesta itsensä nöyryyttämisestä. Ai ei hävetä. Ehkäpä tästä voisi olla hyötyäkin, kun häpeästä on julkisella nolauksella jo luopunut. Milläs sitä nyt enää loukata. Ai niin, huora on huora. Se on myös syy olla pyrkimättä pontevammin julkisiin virkoihin, kun silloin asia tulisi varmasti kaikkien käsittelyyn. Vaikea saada arvostusta. Se on aika harva, edes oikeasti valintansa tehnyt, joka myy itseään omilla kasvoillaan. Ylpeät vanhemmat itkevät salaa, kun muuten pitää leikkiä, ettei tiedä mistä puhutaan. Psyyke ei kestä enempää. Kuten tuhannen miehen kanssa maanneen tytön vanhemmat, ei meinaa saada puheesta selvää, epätoivoinen itku on niin runsasta.
Sääliksi käy. Sääli ei ole sairautta. Se on empatiaa ihmisiä kohtaan, jotta voisi näillä opettavaisilla tarinoilla ehkä jonkun pelastaa samanlaiselta kohtalolta. Tästä ei voi todeta muuta, kuin toivottaa voimia jokaiselle kasvattajalle, oli ne pikku riehupallerot omia tai toisten. Mikään laki, kun ei voi poistaa yksilön omaa henkilökotaista valintaa, haluta olla kusipää. Täten vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä ja hyvätkin vanhemmat menettävät päivittäin hyvien perheiden lapsia ties mille. Toivotaan huoratytön kohtaloksi jotain vähemmän sairasta, kuin liian löyhästi myyty terveys, joka rahan huurussa tuli suojaamattomasta yhteydestä. Kun turvattomuuteen itsensä alistaminen voi tuoda kokemuksia, joita ei ehkä olisi halunnut. Jos ei viimeistään diagnoosin jälkeen tapa itseään, niin ainakin vielä toistaiseksi ”hyvinvointiyhteiskunnassa” lääkkeet saa ilmaiseksi. Mielenterveyden osalta, julkisenhoidon saanti on ollut sen verran syvässä masennuksessa jo pidemmän aikaa, että sieltä ei todennäköisesti apua ole tulossa. Ei ainakaan ilman oikeaa yritystä riistää henkeään. Melko pian, omat valinnat alkavat näyttää rasitustaan. Ehkäpä hän saa muuttaa takaisin kotiin ja vanhemmat hoitavat. Tai tautifetissinen poikaystävä löytyy, joka muutenkin tykkää jakaa monia tyttöystäviään toisille. Hän varmasti auttaa jaksamaan pahimman yli. Siinä tautikontsan kuvailun välissä, voi sitten yhdessä katsella omakannasta bingoa, tuliko koko rivi. Näin saada täyttymys tavoilleen. Se sana ”hankittu” ei ole syyttä siinä kirjainyhdistelmässä mukana. Rankkaa, kyllä vain. Hyvinvointiyhteiskunta huokaisee, samalla kun miettii, miten tässä näin pääsi käymään. Kannustimia olisi syytä ehkä vielä hieman miettiä.
Tässä sinulle, joka mietit mielenlujuutesi hurjaa tasoa.
Ai miksi sinusta ei tullut huoraa? No, koska sinä katkaisit välit paskaa ehdottelevilta. Työnsit pois, nuo huonoille tavoille sinua vievät ihmiset ystäväpiiristäsi, ja elit ilman. Et koskaan päästänyt niitä paskoja takaisin elämääsi. Antaa niiden elää kuten haluaa, kunhan eivät tyrkytä sinulle tapojaan. Sinä annat anteeksi, jotta saat mennä eteenpäin. Mutta et koskaan unohda. Olet liian viisas, jotta sinua voisi huijata uudelleen. Sinua ei haittaa kadota heidän elämästään, kuin siitepölähdys tuuleen. Kävelet kyllä mielelläsi ystävän kanssa metsässä, mutta yksin on aivan yhtä rentouttavaa. Teethän sinä työsikin yksin, eikä kukaan tee sitä puolestasi. Ei ainakaan, jos et huoratytön kohtaloa halua. Sinä sanot ei kiitos ja et koe siitä mitään omatunnon heilahduksia. Koska sinä arvostat itseäsi. Vahva itsetuntosi ei hyväksy loisia keskuuteesi, eikä sinua voi käyttää hyväksesi. Ei ainakaan ilman kuolemaan johtavaa tappelua, johon vastapuoli ei halua. Ei vaikka kuinka peukuissaan olisi. Huutosi pistää vatipäänkin laittamaan sormet korviin ja siinä on vaikea tapella. Huutosi huokuu voimaa, jonka sanoma kertoo, että yksin et ole täältä lähdössä. Hinta haastamiselle on se lupaus, että kummankaan elämä ei jatku tästä entisellään. Raiskaaja vuotaa keuhkoveitsestä kuiviin ja tuomari on myötämielinen itsensä puolustajalle. Sinä osaat puolustaa itseäsi. Tätä selviytymisvoimaa enemmän tykkäät kuitenkin rauhasta. Harvoin kytkeydyt jääpäisyyttäsi mihinkään ylimääräiseen vouhkaan. Tämän ansiosta elät keskimääräisesti rauhallisempaa elämää. Solvaukset valuvat sinusta ohi, kuin vesi hanhen selästä. Reaktiosi vaatii sen, että joku tulee kohti, nyrkit pystyssä, eikä pysähdy sotakarjahduksiisi. Ilman tätä välitöntä uhkaa, sinulla ei ole mitään todistettavaa kenellekään. Voipi olla, että uudelleen järjestelet elämääsi paljonkin, mutta huoraksi sinusta ei ole. Teet vain asioita, jotka kasvattavat sinusta vahvempaa, viisaampaa ja kaikin puolin rikkaamman parempaa ihmistä. Et koskaan alenna itseäsi tai tee itsestäsi vähempi arvoista hölmöillä päätöksillä. Enää sinulla ei ole mitään tarvetta ylireagoida mihinkään. Ainoa ihminen, jolta oikeasti odotat yhtään mitään, olet sinä itse. Ja sekin perustuu kokemuksiin omasta toiminnastasi, eikä mihinkään lapselliseen oletukseen, että sinussa olisi jotain niin erikoista, että voisit vain alkaa olettamaan asioita. Odotus on ansaittu etuoikeus, jolloin ei ole syytä enää odottaa muuta. Ei sinulta, eikä toisilta. Kuin palkka, se tulee palkkapäivänä tilille, ja sen vuoksi sinäkin töitä teet. Muuta on turha edes ehdottaa. Ellei kyse ole hyväntekeväisyydestä, jonka olet valmis antamaan ilman odotuksia, ja hyvään tarkoitukseen. Silloinkin olet nähnyt kohteen parannukset. Koska järjestön pomon hieno Mercedes ei ole riittävä todiste sinulle. Maailmassa on paljon pahaa ja sinäkin joudut harjoittelemaan niin lujasti, että vähän väliä joudut katoamaan luolaasi. Siellä parantelet itseäsi kaikessa rauhassa, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Palaat maailmaan, kun olet valmis seuraavaan harjoitukseen. Samalla ilahtuneet naamat valaisevat paluutasi tervetuloa kajahduksilla, koska sinä olet tervetullutta seuraa. Harvinaislaatuinen otus, menetetyksi pelätyssä maailmassa. Läsnäolosi luo turvallisuudentunnetta. Maailmassa on vielä toivoa. Tai ainakin yksi hetki ilman kiusaajia. Sinun vahtivuorollasi ei voi kiusata ketään. Muutkin nauttivat tästä. Sinä et enää pelkää omaa ääntäsi. Teet tarvittavia äänimerkkejä, joka kertoo ympäristölle, että nyt ei kannata alkaa pelleilemään. Pomo on paikalla. Totuuden ääni, joka ei pelkää kertoa virheistä. Teet sen vain niin hienosti, että muutkin haluavat nostaa tasoaan ja osallistuvat täysillä ongelman ratkaisuun. Ikinä ymmärtämättä, että he olivat itse osa ongelmaa. Tuli vain kauniisti etsittyä syy, korjata tilannetta yhdessä.
Muuten ihminen saa huutaa itselleen, siellä hylkäyksen autiomaassa.
Paikka, josta olet kertonut monelle, johon yllättävän moni ajautuu. Näitä autiomaita on monia. Osalle talous, toisille terveys. Osalle yksinäisyys ja toisille tyhmyys. Onneksi sieltä voi tulla pois ja käyttäytyä edukseen. Ihminen voi olla viehättävä, vaikka ei olisikaan kaunein kukka laaksossa. Koska päivän päätteeksi, rakkaus on katsojan mielessä. Ja ylimielinen toisten hyväksikäyttäjä, joka haluaa myydä itseään joutumatta koskaan hoitamaan omaa tonttiaan, ei kenellekään kelpaavalle kelpaa. Tämä ei onneksi ole sinun kohtalosi, koska kauneutesi loistaa kauas. Hyveet, joita sinä edustat. On jotain, minkä varaan voi rakentaa pysyvää hyvää. Ja se kiinnostaa sen tasoista ihmistä, johon sinun kannattaa panostaa. Tämän hyötysuhteen olet jo oppinut. Sinä et kärsi menneisyydestä, etkä tulevaisuudesta, koska olet oppinut ymmärtämään niiden olevan vain muistoja ja mielikuvitusta. Vaikka sinulta ei puutu kumpaakaan, etkä anna niiden määritellä käytöstäsi tässä hetkessä, etkä tulevissakaan.
Kuvittele, että elämäsi olisi kirja, jonka saisit lukea vain kerran. Teksti häviää sitä mukaan, kun luet. Kuinka tarkkaa työtä tekisit? Oppisitko kirjallista ajattelua? Ottaisitko tehtävän vakavasti ja lakkaisit vitsailemasta tärkeillä asioilla? Eihän tämä ole, kuin sinun elämäsi. Sellaista on elämä. Kello käy.
Sinusta on, usko siihen.
t. Antti