Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Muistan monta hetkeä, kun joku petollinen hymyili minulle ystävällisesti. Se oli kuin lämmin hunaja kipeään kurkkuun. Yksinäiselle lapselle tuo hymy on kuin lämmin syli, täynnä turvaa. Vielä noita hymyjäkin paremmin muistan, miltä petos tuntui. Tai oikeastaan sen tunteen, kun kävelin yksin sateessa ja tiesin, että yksinäisyys saa jatkua. Tunne oli varmasti aika lähellä sitä totuutta, jonka kenialainen orpo kokee, paikallisessa bambuista kyhätyssä hökkeli lastenkodissa. Yleinen parku on alkuun rajua, mutta pian on hiljaista. Kukaan ei ole tulossa, näin opitaan parempi hyötysuhde. Itku menee hukkaan, kun sillä ei saavuta mitään. Aika moni itkee arkeansa. Toivoen, että vielä tässä saattaa olla joku myöntämässä tukia. Onneksi eletään tätä aikaa. Ei niin kovin kauan sitten, suurin osa meistä olisi kuollut nälkäänsä. Vain taloudellisesti riippumattomat olivat turvassa, oletko sinä? Mutta hekin vain, jos olivat sijoittaneet rahansa järkevästi omavaraisuuteen. Ja tottahan toki, ryöstelevät joukkiot tulevat taatusti kokeilemaan onneaan sinuun. Sitä odotellessa, tässä hymyjen sekaisessa sumussa, täytyy olla tarkkana. Muuten käy kuten sen ystävän, joka uskoutui ja ystävystyi, vain tullakseen herätetyksi saatanan petollisiin suunnitelmiin. Älä siis erehdy. Ystävällinen hymy ei ole automaattisesti mikään merkki ystävyydestä. Ehkä osoitus paremman hyötysuhteen opeista. Kun onnekkaille mummo on ollut kertomassa, hymyllä ja hyvillä tavoilla voi ostaa itselleen tulevaisuuden. No, hymyileehän se huorakin kaupan toivossa. Vain peitemaski, joka kätkee taakseen niin kovin paljon. Paljon enemmän, kuin elokuvakäsikirjoittajan mielikuvituksesi osaa ällöttävimpiä kauhutarinoitasi venytellä. Siellä on henkilökohtainen tarkoitus taustalla, josta sinä et tiedä yhtään mitään. Kuten tyttö, joka yritti katkeruuksissaan tartuttaa tautinsa mahdollisimman moneen. Nätti tyttö, kaunis hymy, ja tässä tapauksessa poikasi elämä kaivoon. Miten ajattelit suojata poikaasi? Et voi olla koko ajan vahtimassa, eikä siitä tulisi mitään. Johan se poikasi pelkästään kapinahengen nimissä tekisi sen mitä tahtoo ja sitten itkette yhdessä. Äiti oli oikeassa kuitenkin, miksi en kuunnellut. Elämä on niin kovin hauras. Savanni opettaa. Kettuja ja kaneja.
Ihmiset osaavat olla kauniita sanoissaan ja hymyissään.
Mutta mitä tapahtuu, kun sanat ja hymyt eivät vastaa todellisuutta? Ystävällisyys on vain pintaa, joka rapisee helposti, kun sitä kosketetaan syvemmin. Silloin ystävällinen hymy muuttuu kuin peili, joka heijastaa vain sen, mitä haluamme nähdä. Ei sitä, mistä on oikeasti kysymys. Toki, jos pystyt kunnioittamaan itseäsi sen verran, että et anna tehdä itsellesi ihan aivan mitä tahansa. Voit ottaa kuuluisaa härkää sarvista.
Tässä kohtaa tulee ymmärtää, että ihmislapsi oppii hitaasti ja on niin sosiaalinen elukka, että hymy ehtii tappaa, jo ennen kuin ehdit kissaa sanomaan. Sukupuolella ei ole väliä, kun sukuvietistä puhutaan. Se on menoa se. Ellei opettaminen ole ehtinyt saada pilttien omia ajatuksia heräämään. Iälläkään ei näytä olevan mitään väliä tämän aiheen kanssa. Kun kerrot lapsille kukista ja mehiläisistä, ja niistä, jotka joskus olivat kukkia, mutta haluavat olla mehiläisiä. Ja niistä kukista, jotka joskus olivat mehiläisiä, mutta niillä ei ole enää piikkiä. Tulee muistaa olla vakavana, kun asian on mentävä perille. Liian usein asiat epäonnistuvat, kun tuodaan epäaitoa hymyä kehiin. Olen itse sanonut omalle tyttärelle, että minun vahtivuorollani sinua kasvatetaan. Joskus se sattuu ja itkettää, mutta se ei isiä haittaa. Saat suuttua ja kiljua ihan juuri niin paljon, kuin tuntuu. Mutta silti sinua kasvatetaan. Isi jatkaa tätä niin kauan, kuin henki pihisee. Koska sinusta on tulossa yhteiskuntakelpoinen kansalainen, joka pärjää tässä elämässä. Ihan sama kuinka paljon itkua se aiheuttaa. Koska isillä on vain yksi oikea huoli. Pärjäätkö sinä, kun minua ei enää ole. Se aika koittaa. Toivottavasti on riittävästi aikaa.
Jos työyhteisöissä elettäisiin tämän kasvatusopin mukaan
Ei siellä olisi niitä ongelmia, jotka tämän päivän tuottamattomuuden aiheuttaa. On karmeaa katsella vierestä, kun ihmiset käyvät vain töissä ja tekevät sitä minkä hymyilemällä voi jättää tekemättä. Eikä tässä nyt puhuta siitä, että itse hymy olisi mitään pilannut. Päin vastoin. Mutta seisoin juuri taloyhtiön pihassa, jossa yrittäjä kertoi iloisesti, kuinka kyseinen asiakas on ollut niin pitkään juuri hänen asiakkaansa. Katselin pihaa ja tuli selvä aihe kirjeelle. Silmän lume. Koska nurmikko oli aivan liian pitkä, jotta voisi sanoa työnlaadun olevan kohdallaan. Tässä kohtaa on tainnut vain käydä niin, että asiakas on ystävystynyt kyseinen tekijän kanssa vuosien saatossa, eikä kehtaa enää kurmuttaa ystäväänsä luokattomasta laadusta. Kun oikeasti pitäisi kysyä, mistä tässä maksetaan? Pahimmillaan puolustellaan ystävää, kun pitäisi oikeasti laittaa isällinen kasvattaminen takaisin käyntiin. Ystävyys on huolenpitoa ja parantavia tekoja, ei sormien läpi katsomista. Jos totuus teidät erottaa, niin se oli näin tarkoitettu.
”Ystävä hyvä. Rakastan sinua, mutta vihaan noita tuhoisia tapojasi. En tykkää yhtään siitä, mitä ne tekevät sinulle. Saatko tuon homman hoidettua laadukkaasti, vai pakotatko minut etsimään tekijän jostain muualta. Tiedän, että sinulla on vaikeaa ja haluan auttaa sinua, mutta tämä työ ei saa jäädä tekemättä. Varsinkin, kun olen nähnyt sinut viettämässä aikaa tehdä aivan jotain muuta, kuin työtä, josta maksetaan”.
Ystävä ei oikeasti koskaan tahallaan satuta ystäväänsä. Siellä otetaan tunteet huomioon ja ei aiheuteta lisätuskaa, mikäli se voidaan jotenkin välttää. Ystävä on sellainen, joka kertoo lottovoiton menevän tasaisesti rakkailleen, jotta voidaan tehdä yhdessä kivoja asioita. Ilman, että raha sotkee välejä.
Ystävällisyys taas on kuin näytelmä, jossa jokainen näyttelee rooliaan. Mutta todellinen ystävyys vaatii enemmän, kuin vain hymyjä ja kohteliaisuuksia. Se vaatii rohkeutta kohdata toisen syvät ja kivuliaat tunteet. Hyvässä ja pahassa. Se vaatii aikaa olla yhdessä, herättää ansaittua luottamusta ja näyttää aitoa välittämistä. Muuten se on vain tyyntä lammenpintaa, kaunis mutta hauras pintajännitys, joka odottaa jokaista mitätöntä vesimittaria murtamaan rauhan.
Ystävällinen hymy on kuin kaukosäädin.
Se voi saada sinut hetkessä uskomaan, että kaikki on hyvin, vaikka takana voi olla mitä tahansa. Vai mitä sanoisit naisesta, joka juuri hymyillen suutelee omaa miestään, vaikka vieras mies hetkeä ennen pani häntä naapuri talossa varastoon. Siis niin monta kertaa, että ei hetkeen tee mieli. Miten nainen pystyy katsomaan miestään silmiin hymyillen, kun kyseessä on karmea petos. Todellisuus on usein silmää monimutkaisempaa. Ystävällisyys ei ole sama asia, kuin ystävyys. Se on kuin työkalu, joka voi avata ovia, mutta ei takaa, että sisällä on oikeasti mitään arvokasta. Arvot voitetaan hyvän ja pahan taistelussa. Mutta kumpi voitti? Siinä kysymys. Taidat jo tietää. Aiheen opettajia riittää. Yksi kertoo, että pettämisestä kieltäytyminen on vähän sama asia, kuin kieltäytyisit rahasta, vaikka sinulla on jo työpaikka, mistä maksetaan. Miettipä sitä. Minäkin tunsin tällaisia ihmisiä. Enää ei tarvitse. Halleluja, pysykööt alhaisuudet kaukana. Saastaa ei tarvitse levittää yhtään tietoa pidempään.
On tärkeää muistaa, että ihmiset ovat monimutkaisempia, kuin miltä he näyttävät. Ystävällinen hymy on usein suoja, keino piilottaa elämän karmeita kipuja ja epävarmuutta. Se on myös yksi maailman vanhimmista keinoista manipuloida toisia. Kuin turkkilainen torikauppias. Vain sinulle ystäväni, mutta vain tänään. Siksi on tärkeää olla varuillaan ja valpas. Ole varuillasi, että et tule huijatuksi, mutta ole valpas, jotta sinun mahdollisuutesi eivät valu toisille. Tunnistatko helmen, kun sen näet? Minkä arvoinen se on sinulle?
Muista aina, että todellinen ystävyys vaatii enemmän, kuin vain ulkokuoren ylläpitämistä. Sitä saa ja pitääkin välillä painekoestaa. Tuleeko apua, kun sitä kaipaat? Aivan kuten työyhteisön suhteiden tasoa tulee koestaa, tasaisin välein. Siellä pintahymyn ja joustavuuden todellinen välitaso elää. Mitä tapahtuu, kun korulauseet jätetään pois ja pitää oikeasti tapahtua?
Lopulta, kun haluamme löytää oikeita ystäviä, joka on muuten suurin voimavara ihmisen elämässä. Heti hapen, ruuan ja veden jälkeen. Meidän on uskallettava nähdä hymyn taakse ja meidän täytyy myös uskaltaa myöntää viat itsessämme. Kerrot vain tarinat omista kokemuksista, kaikkien ilkeiden yksityiskohtien kanssa. Se riski pitää ottaa. Ystävä tykkää sinusta kaikesta huolimatta. Ei kuuntele ilkeitä juoruja. Kaikki ei tietenkään osta persoonaasi, mutta mitä sitten. Oletkin kiinnostunut vain heistä, ketkä ostavat. Siksi pitää myydä myös heille, ketkä voivat käyttää sitä hyväkseen. Mutta mitä siten, et ole eilen syntynyt. Ei mene läpi. Tee kuten minä. Luovu häpeästäsi, luovut vain. Millä ne sinua sitten enää loukkaavat? Aivan sama mitä sanovat. Parempi vain, kiinni jäivät. Hahaa. Nyt voit luopua hyvillä mielin. Nukut yösi rauhassa. Antaa toisten rämpiä omassa paskassaan.
Ystävällinen hymy ei ole väärin, mutta se ei myöskään aivan riitä. Teot aikanaan paljastavat totuuden, joka piiloutui sinne pinnan alle. Joten seuraavan kerran, kun joku hymyilee sinulle ystävällisesti, pysähdy hetkeksi ja mietti, onkohan tuo totta? Muista, todellinen ystävyys ei ole vain sanoja tai hymyn kauneutta Se on sitoutumista, rehellisyyttä ja rohkeutta. Itse olen ystävystynyt heidän kanssaan, jotka jakavat itsestään samalla tavalla, kuin minä teen. Rehellisyydestä kaikki alkaa. Muuten mikään suunnitelma ei voi koskaan pitää paikkaansa. Ota selvää. Oli sitten kyseessä rakkaus, kasvatus, ystävyys, työ tai vaikka ihan vain harrastukset. Mihin olet menossa, siinä hyvä kysymys? Sinulle voidaan myydä paljon, mutta mitä luvataan? Tapahtuuko?
Apua pitää osata etsiä, ja sitä saa monesti vain pyytämällä!
t, Antti.