Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Loukkasiko joku, vai loukkaannuitko vain? Siinä kysymys. Saa olla herkkä ja ottaa itseensä. Tai sitten mietit vielä kerran, onko tuolla mitään väliä. Varsinkin, jos sait sen mitä olit hakemassa. Aikana, jolloin kukaan ei enää vahdi käyttäytymisen kultaisia sääntöjä, eletään yhä enempi perusviettien varassa. Juu, olet reagoiva olento perimältäsi ja alkeellinen vastaustapa tulee luonnostaan. Tuon ei tarvitse tarkoittaa, että se on juuri sinun roolisi ja kohtalosi tässä pelissä. Ellet sitten niin halua. Poliitikot esittävät päivän uutisissa omalääkäri mallia, jossa jokaiselle olisi osoitettu omat hoitajat. Uutisoinnissa kerrotaan, että henkilöitä voi vaihtaa, jos kemiat eivät kohtaa. Aikamoinen vaihdosralli olisi siis edessä.

Ihminen on oikukas olento, parhaimmillaankin.

Mitäs sitten, kun ihmistä ei voi vaihtaa. Perheenjäsenten kesken joudut monesti vain nielemään. Toki yrität parhaasi, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä ja kaikki siellä ovat jonkun lapsia. Kaikki olivat joskus suloisia lapsia. Moni taantuu takaisin lapseksi. Toiset eivät kypsy koskaan. Käy kuten apteekissa. Elämään kyllästynyt lapsiäijäproviisori kiukuttelee elämäntuskaansa ja saa asiakkaat katoamaan. Apteekkari ei ole taaskaan paikalla, eikä kukaan kauhuaan nieleskelevästä henkilökunnasta uskalla puuttua tyrannin toimintaan. Mitä jos tyranni onkin apteekkari itse. Noh, kun reppanaa katselee, tulee vakisinkin mieleen ymmärrys. Tasan ei mene elämän lahjojen nallekarkit. Sitten pitääkin vain muistaa. Jos sian kanssa lähtee painimaan, niin siinä likaantuu itsekin. Ero on siinä, että sika tykkää hieroa mutaa sieraimiinsa, mutta sinä et välttämättä jaa intoa. Joskus on siis vain hyvä olla hiljaa. Nauttia omasta ekosysteemistään, jossa siat ei varasta rauhaa. Jos se päälle tulee, niin sitten puolustaudutaan. Muuten vain äkkiä karkuun a antaa sian jäädä mutimaan. Väkivallassa on kuitenkin onneksemme, vielä aika harvinaisesta ilmiöstä kyse. Siat ei muutenkaan yleensä hakkaa, kuin naisia ja lapsia. Eli voimme siis kuitenkin joutua kilveksi väliin, kun sika innostuu liikaa. Sinua siis tarvitaan. Vaikka kuinka narkkaavan houkuttelevalta oma rauha siellä autiolla saarella tuntuu, piipahda aina silloin tällöin myös ihmisten ilmoilla. Edes muistuttamaan, miksi rakastat sitä omaa rauhaa niin paljon. Juu, tiedän. Se on voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa, nauttia nyt omaa rauhaa. Emme silti pärjää, jos ihmiset eristäytyvät. Menestys tulee edelleen toisten ihmisten kautta. Jokainen metsien mies kaipaa hoivaajaa, kun jalka menee poikki. Tulee kuntoon ja pääsee takaisin leikkimään.

Olet parasta mitä minulle on tänään tapahtunut.

Näin sanoin, kuin aloitin luennon vastuullisesta työkäyttäytymisestä. Sitten muistutin, kuten ajatusten herättäjä kirja opettaa. Tänäänkin on hyvä päivä kysyä puolisoltasi, miten voisin tehdä sinusta tänään onnellisemman. Kaksi lausetta, mitä kukaan luennolla istuva ei ollut aiemmin kuullut. Mietipä mitä voit vielä oppia hyötysuhteesta ja onnistumistodennäköisyyden parantamisesta. Maailma on kysymyksiä täynnä ja sinulla mahdollisuus opetella tärkeimmät. Välissä on enää vain pari juttua, jotka estävät menestystäsi. Ai, mitä ne ovat? No, opiskelitko ja kysyitkö? Katsos, molemmat ovat aivan yhtä helppoja, kuin tekemättä jättäminen. Pitää viitsiä, osata ja kehdata. Täytyy löytää rohkeutta ja sielunvoimaa, tehdä tarvittava. Muuten voi käydä ohraisesti. Kuten eräs osallistuja niin hurjasti totesi, ennen luennon alkua.

”Elämäni on kuin painajaista, jossa minut joka aamu revitään johonkin helvetilliseen rinnakkaistodellisuuteen. Jossa joudun tahdostani riippumatta mukaan tappavaan pakohuonepeliin, josta ei ole pois pääsyä”.

Onneksi todellisuus ei ole aivan näin hirveää, vaikka se hetkellisesti saattaakin pahalta tuntua.

Mitä siis tehdä, kun on vaikea tarttua virheisiin.

1. Toimintaohjeet.

Et uskoisi, minkälaisia ohjeita olen joutunut kirjoittamaan, jotta oltaisiin jotenkin omalla kaistalla. Mutta miten opetat lapselle, että tuli polttaa. Sormet tulee siis palamaan. Varsinkin jos oletat, että kyllä tuo nyt sen verran tajuaa. No kun ei tajua. Joskus pitää vaan painaa nollaus nappulaa ja kirjoittaa säännöt uusiksi. Ainakin kirkastaa. Muuten moraali rapisee, kun toisia katsotaan läpi sormien. Ammattietiikka haihtuu, kun kulttuuri opettaa ohittamaan sulkuviivan kohdalta. Viimein mukaan laki tulee, joka toteaa, tasapuolinen kohtelu. Rakkaus on rajoja. Turvallisuus on luottamusta, joka ansaitaan. Toimiva arki vaatii liikennevaloja ja näitä kunnioittavaa kulttuuria. Joskus näitä ohjeita pitää kirjottaa itselleen, kun muuten voi olla vaikea muistaa. Kuten siirtyminen muovikasseista kestokasseihin. Niitä on nyt 50 ja ne ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki eteisen naulakossa, yhteen kassiin sullottuna. Arvaa ostinko taas eilen muovikassin, kun se yksi mukaan otettu jäi auton ovitaskuun.

• Perehdytys.

Luulitko, että tuo pelkkä toimintaohjekupongin olemassaolo riittää? Katsos, kulttuuri vaatii sitä, että minä tiedän, että sinä tiedät. Ja koska tuokin tietää, niin siitä jää kiinni. Sitten tulee kurinpito. Jos tästä jää epäilys, niin syyte ei pidä moraalissa, etiikassa, eikä oikeudessa. Tarvitaan parempia työkaluja viedä asiat arkeen. Kieli, käytäntö ja näyttäminen. Ei saa luistella siellä, missä edellytyksiä luodaan. Pois muodollisten velvollisuuksien hiekkalaatikolta ja kohti oikeaa tekemistä. Mikä tässä on tärkeää? Miksi se on tärkeää? Miten kuuluu toimia? Miten varmistat onnistumisen? Miksi uskot, että onnistut? Ilman viimeistä ei tapahdu, kuin pakotettua liikettä.

• Muistuttaminen.

Jokainen ymmärtää, että tärkeillä asioilla ei vitsailla. Muuten kaikki tärkeä on pian yhtä vitsiä. Monesti olen kuullut sanat, tuohon olisi pitänyt puuttua. No, miksi et sitten puuttunut? Mikä estää ja halvaannuttaa tervettä järkeä. Älä nyt käsitä väärin. Vitsit ovat tervetulleita. Niillä puhalletaan elämää sinne, missä sitä kuuluukin olla. Tähän on kuitenkin olemassa soveliaisuuden rajat ja niitä ei tule ylittää. Nämä rajat voivat hämärtyä ajansaatossa, jos niitä piirretä riittävän usein ja selkeästi. Käypäs joskus eläintarhassa ja katsele apinoita. Nuo rauhallisesti elelevät olennot viettävät 80% ajastaan toisistaan huolehtien. Johtaja mukana. Mutta menepäs kutsumatta liian lähellä. Silloin johtaja ravisuttaa kaltereita tavalla, joka muistuttaa kaikille asioiden järjestyksestä. Ilman tätä kaikilla on epämukava olla. Pitää pystyä luottamaan, että asiat menee oikein.

Niin, halusitko minulta jotain vai mikä oli tarkoituksesi?

Yleensä kun poliisi tulee paikalle, tapahtuu ihme sivistyminen. Yleensä, kun epäedullinen lopputulos ilmaantuu, tapahtuu ihme parantuminen. Jos ei tapahdu, on syytä olla tavallista enemmän hereillä. Koska aina löytyy ihmisiä, joilla ei ole enää mitään väliä. He kulkevat omaa polkuaan kohti tuhoaan ja vievät heikommat mukanaan. Siksi häkin ravistelun ohella syytä muistuttaa johtajaa, tutusta ja tuiki tärkeästä listasta. Johtajan tärkein tehtävä on ottaa selvää. Minkä kanssa olet tekemisissä. Kannattaako sijoitusta jatkaa. Kuinka turvassa olet. Pystyykö asioihin vaikuttamaan. Se on ihanaa, kun ihminen pystyy hoitamaan tonttinsa. Se on raikasta, kuin kesäpäivän sade. Luottamus elämään paranee ja on yksi murhe vähemmän.

Onko siis sovittu vai pitääkö sopia uudestaan. Jos ei vielä aivan lähtenyt, joudut palaamaan piirustuspöydälle, kunnes onnistuu. Mikä on vaihtoehto, luovuttaa vai? Antaa anarkian vallata ja kirosanojen muodostua uudeksi normaaliksi. Ei, ei ja vielä kerran ei. Toki lopun aikoina elukkamaisuus rehottaa ja se kuuluu ihmisluonteeseen. Mutta tässä kohtaa kaikki muuttuu helpommaksi. On siis suora vihollinen, jota vastaan suojautua. Jokainen perhe omiensa puolesta. Toisin kävi Afganistanissa, kun rauhanturvaajat vedettiin pois. Ymmärrettiin vihdoin, että näkymätöntä vihollista vastaan on vaikea taistella. Miten voittaa sota, kun et tiedä ketä vastaan taistella. Ymmärrän hyvin, että vetäydyttiin. Täällä arjen keskellä, kun marssiväsymys meinaa iskeä, on helppo syyttää kaikkia ja kaikkea muuta ongelmistaan. Lopulta asioille tehdään jotain tai se saa jatkua. Turha tässä on mistään clichéistä muistutella. Kuluneita totuuksia riittäisi päiviteltäväksi.

Kun huomaat virheitä, niin omassa, kuin toisten tekemisessä. Puutu. Ensin lempeästi ja sitten vähemmän lempeästi. Sitä saat, mikä on sinulle ok. Välinpitämättömyyden hinta on kuitenkin sietämätön. Eikä nykyinen somesyöte tee meille tässä palveluksia. Ihminen on syöksykierteessä mukavuuteen ennennäkemättömällä vauhdilla ja se on sinun tehtäväsi pysäyttää kierre. Katse pois luurista ja kirjoittamaan siitä. Niin minäkin teen. Ai, että on vapauttavaa. Viikoittainen terapiasessio, joka koodaa ihmistietokonetta kerta toisensa jälkeen pysymään järjissään. Se jos joku on raikas tuulahdus puhdasta ilmaa, maailman myllerrysten keskellä. Mitähän kaikkea sitä vielä oppii. Samalla, kun yrittää saada itsestään irti sen, minkä on jättänyt tekemättä. Katsos, jokaiselle meistä on unelmia tai sitten olet jo kuollut.

Vielä ehtii. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Ihminen monesti liittää tarkoituksen siihen, mitä luulee sen tarkoittavan. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Mitä enemmän ympäristön vääryyksiä havaitsee, sitä enemmän oma rauha alkaa kiinnostaa. Jos tuon loman ympäristöstä käyttää viisaasti, niin jotain todella parempaa saattaa olla tulossa. Viisas rakentaa omia miniekosysteemeitä. Kuin lenkkipolkuja parempaan elämään. Vielä viisaampi rakentaa omavaraisuutta. Maatila, jossa on kaikki tarpeellinen. Vielä kun oppii tulemaan toimeen sillä mitä on, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Tämä on tosin vain harvojen ja valittujen herkkua. Tällainen säännöllisen orjallinen rakentaminen vaatii jonkin syvemmän terveellisyyden diagnoosin, kuten autismin laajan kirjon lahjoja. Parempien kansojen ihannointia. Vai mitä sanoisit, jos onnistuisit kaikessa mitä teet, mutta sen hinta olisi pelkkää kaurapuuroa loppu elämä. Aivan. Kun selviytymisen suunnitelma vaatii pitkää euron tarkkuutta, ei ihmismielen mukavuuden halu tee palveluksia lopputulokselle.

Käy kuten mukavuuden haluisille työkavereille.

Se on jännä juttu mitä kaikkea voit oppia toisista ihmisistä, kun hieman muuttaa arjen rutiineja. Tai toisin sanoen luotte sellaista. Tein kerran itselleni lounasta töissä. Työkaverit olivat lähtemässä lounaspaikkaan, kun yksi heistä kävi etsimässä minua mukaan. Eipä onnistunut. Herkullinen spagetti ja jauhelihakastike oli juuri valmistumassa. Se muuten tuoksui hyvälle. Työkaveri oli kateellinen. Heillä oli ajelut edessä ja sitten kauhea kiire taas töihin. Suurin osa tauosta meni matkoihin. Kateus heräsi. Myöhemmin he tulivat porukalla kysymään, voisimmeko aloittaa lounaskolehdin ja minä valmistaisin ruuat. Kun teen sen muutenkin. Näin sovittiin ja aikaa säästyy. Olinhan jo aiemmin selittänyt itse valmistetun lounaan hyödyt.

Tosiasia oli se, että kilpaurheilija syö kuten pitää ja käy harvoin epäsopivalla lounaalla missään muualla. Täytyy tietää mitä suuhunsa laittaa ja oikean määrän. Taisi olla ensimmäisen yhteisen lounasviikon perjantai, kun valittaminen alkoi. Pitäisi keksiä lisää ruokia. Ei tällaista samanlaista pysty koko ajan syömään. Looginen keskustelu ei auttanut. Vaikka kuinka selitin, että ei siellä lounaspaikassa ole yhtään enempää raaka-aine vaihtoehtoja, kuin meillä täällä toimiston keittiössä. Opastus ei riittänyt. Kokeilu lopetettiin ensimetreille ja sain jatkaa ruokailuitani yksin. Sanomattakin on selvää, että kenestäkään paitsi yhdestä heistä ei ole koskaan tullut yhtään mitään. Olen tavannut heitä kaikkia, nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin. Yhtä lukuun ottamatta, kenelläkään ei ole ollut raportoitavana mitään positiivista kehitystä omasta elämästään. Siellä on ainoastaan loppuun palamista, eroja, kädestä suuhun elämistä. Kukaan ei ole paremmassa kunnossa. Yksikään ei ole tippaakaan vahvempi fyysisesti tai henkisesti. Pulloon tai donitsiin on tartuttu surkeaa elämää turruttamaan. Täytyy muistaa, että olen tehnyt töitä isoissa organisaatioissa ja kohtaamisia on riittänyt. Kun joku viisas vitsailee, että menestys on vain harvojen ja valittujen herkkua, hän ei todellakaan vitsaile. Normaali psyyke ei kestä hernekeittoa kolmatta päivää kauempaa. Niin löyhään nautintoon meidät on ehdollistettu. Spartalainen nauraisi meille vatsa kippurassa, ennen kuin laittaisi orjaksi peltotöihin. Välillä sitä miettii, annettiinko ihmiselle mitään mahdollisuuksia sittenkään.

Mikä erotti tuon menestyjän muista?

Hän oli ainoa, jolle järkevä riitti. Harvinaista rotua, tällä pikahuumeen annostelun aikakaudella. Hän opetti suunnittelemaan asiat, pysymään suunnitelmassa ja katsomaan loppuun asti. Hän oli paras esimies koskaan. Yhteiset lounaamme loppuivatkin vasta siihen, kun aloin esivalmistamaan viikon ruuat kotona. Tästä sain häneltä kehuja ja palkankorotuksen. Toki aika ajoin hän joutui ruokkimaan kiukuttelevaa työlaumaa jossain lounaspaikassa ja silloin saatoin itsekin käväistä mukana. Ihminen kun on, myös sosiaalinen olento. Ja onhan se ihan kiva palkinto tarkan syömisen keskellä, ilmainen herkuttelu lounas. Ai, että maistuu hyvälle. Ansaitut lisäkalorit. Mutta äkkiä takaisin tuttuun ja tarpeelliseen. Katsos, suunnitelma vaatii tarkkuutta. Jos luulet, että ruoka on jotenkin vähäpätöinen asia, niin väärässä olet. Ihminen on vettä ja ruokaa.

Et ole mitään muuta. Vaan sellainen olento, joka päättää itse kehonkoostumuksensa, valitsemalla mitä suuhunsa pistää. Se pistämisen oikeellistaminen onkin sitten jo ihan toisen tason asioita. Harva ansaitsee herkkunsa. Se nyt vaan on kivaa, se herkuttelu. Roskaruoka on halpaa ja terveellinen olisi vielä halvempaa. Pitäisikö sitä muka jotain puntteja alkaa nostelemaan, siinähän voi vaikka lihakset alkaa kasvamaan. Kun on mahdollisuus olla mukavuudessa kylpevä ja nautiskeleva hurjastelija, niin sitä sitten ollaan. Ympäristö luo juuri sitä mitä sinun halutaan olevan. Vähemmän ajatteleva ja enemmän orjallinen työmyyrä. Jos et siis vielä ole pudonnut loisosastoon. Nykyisellä mallilla työkyvyttömyyseläke on vain yhden reseptin päässä toteutumisestaan ja sinne sinut halutaan. Markkinat kiittää. Enää ei naura edes spartalaiset. Puhumattakaan omista isovanhemmistamme. Siellä on katsottu kauhulla jo pitemmän aikaa. Ellei olla siirrytty jo ajasta ikuisuuteen. Kuten vaarina sanoi kuolin vuotellaan. Nyt tämä saa riittää, olen leponi ansainnut. Kahdesta sodasta selvinnyt ja sokeasta kävelykyvyttömästä vaimostaan omaishoitajana loppuun asti huolta pitänyt mies, oli todella sen ansainnut. Hänellä olikin tapana sanoa ”tarvittais taas yksi sota, että opittais tavoille”. Lastemme vuoksi toivon, että hieman lempeämmät keinot olisi riittävät.

Moni ansaitsee enemmän, kuin olisi ansainnut.

Ja nauttii enemmän, kuin olisi nautittavissa. Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö. Vaihtoehtoja olisi ollut. Toiminta tapahtuu vasta pakon edessä. Siinä ero, kun mukavuudesta pitäisi luopua. Totta kai pitää muistaa olosuhteet. Harva elää yksin tai haluaisi elää yksin. puolisot ja lapset pitää ruokkia. Ja vain harva pitää huolta omista vanhemmistaan kotona loppuun asti. Tässä moni tuntee vihlaisun omassatunnossa. Jos ei ole liian kännissä tai krapulassa, pystyäkseen välittämään ympäröivästä maailmasta tuon taivaallista. Ikuinen vappu, siinä lääke pahaan mieleen. Ja aina voi hakea pahanmielen sairaslomaa, jos pomo vaatii tekemään töitä palkkansa eteen. Moni kertookin kotona ongelmistaan tavalla, joka ei ruoki ymmärrystä.

Kuten moni erehtyy luulemaan pomoa ilkeäksi, kun hän pyytää lopettamaan sen iltalehden selailun ja tekemään jotain hyödyllistä. Ai mitä. Haluatko todisteita. No niitä riittää. Mutta sitä ennen kerro, montako kehitysehdotusta olet siellä työpaikalla tehnyt viime aikoina, joista uskot jotain hyvää olevan tulossa. Aivan. Ja mikä estää? Silti valitat, kun asiat eivät parane. Mitään hyvää ei ole tulossa. Ehkäpä vain oma nimi siellä Yt kattilan äänestyksessä. Vai luuletko todella, että siellä mitään arvontaa järjestetään, siitä kuka lähtee. Kuten eräs ukki aikaan vitsaili. ”Suottaapi vain olla parempi ansaita paikkansa pomon silmissä”. Oletko ollut kannattava sijoitus? Kiukuttelijoita riittää, tuottajia vähemmän.

Olin kouluttamassa automyyjiä. Heidän johtajansa oli huomannut, että mitään ei tapahdu, ellei käsketä. Käyskentelin automyyntihallissa 45min ennen aloitusta. Paijasin autoja, lueskelin esitteitä. Istuskelin eri autoissa. Kukaan ei tullut edes sanomaan huomenta. Jostain kaukaa kuulin naurun remakkaa. kävelin lähemmäs katsomaan ja siellä perällä myyjät joivat aamukahvia erään tietokoneen ruudun äärellä. Mikäs muukaan kuin sosiaalisen median meemit ne ruudulla heitä naurattivat. Ostin sitten autoni muualta. Aivan, en ollut vain tulossa kouluttamaan heitä, vaan potentiaalinen ostaja. Katsos, he suuttuivat, kun toivotin hyvää huomenta ja kerroin, että meillä päin on olut tapana tervehtiä ihmisiä tällä tavoin. Kysyin vielä päälle, enkö minä näyttänyt siltä, että minulle kannattaisi yrittää autoa myydä. Mutta aika oli täynnä, koulutus oli juuri alkamassa. Ei paras aloitus koulutukselle, kun kiukku oli käsin kosketeltava.

Koulutus alkoi ja ensimmäinen kiukuttelija kysyi tuohtuneena ”mitä sä oikein luulet tekeväs täällä, mitä ihmettä me tehdään tällaisessa turhassa naaman näyttelyssä”. Vastasin hänelle kohteliaasti. Olette täällä sen vuoksi, että toimitusjohtajanne haluaa, että teette jotain muutakin työajalla, kuin selaatte iltalehteä. Varsinkin, kun asiakas astuu sisälle liikkeeseen. Tuli kovin hiljaista. Mutta ei vielä niin hiljaista, kuin hetken päästä tulisi.

Pyysin toimitusjohtajaa nousemaan ylös ja lausumaan tervetuliais sanat. Hän katsos istui tilan edessä, isossa tuolissa makoillen, eikä hänestä näkynyt kuin kengät. Melkein pystyin kuulemaan porukan ajatukset. ”Mitähän viisauksia tässä tuli ladeltua”. Loppu koulutuksesta meni jotenkin suoraselkäisemmin.

Tästäkin porukasta näki asenteen perusteella päivän aikana, kuka tulee onnistumaan ja kuka ei. Kun kyseisen liikkeen sivuja katselee, niin vain voittajien nimet siellä edelleen lukee ja verottajan tilasto kertoo loput. Voittajat ottivat onkeen koulutuksen parhaasta annista, kun ongelma oli se, että autoja oli kyllä myyty paljonkin, mutta asiakkaita tulee liikkeeseen liian harvoin. Paras myyjä kertoi, että hän oli jo vuosia soittanut asiakkaille perään ja kysellyt mitä kuuluu. Muut selasivat iltalehteä, kun hän kutsui asiakkaita koeajolle samalla, kun tuovat autonsa huoltoon. Kerrassaan nerokasta.

Tällä myyjällä oli tapana herjata iltalehden selailijoille, että se hemmetin puhelin ei edelleenkään näppäile itseään. Hän johtaa nykyään myyntiä.

Mitäs sinä näppäilet seuraavaksi.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Kaikki yksinäiset eivät suinkaan ole yksin, vaan eristäytyneinä suojaan . julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Joka kerta, kun keskustelen ihmisten kanssa heidän ikävistä kokemuksista, se liittyy vääriin ihmisiin. Kerroin tästä ajatuksesta ystävälle, joka ymmärsi heti. Samalla tavoin, kun hän oli muuttanut mielensä siitä, mikä on yrityselämässä neljäsosan tärkeintä. Aivan, siellä ei ole vain yksi tärkeä asia, vaan neljä. Jokaista näistä neljästä tulee oppia työstämään kohti parempaa kuntoa. Väärät ihmiset taas liittyvät siihen, että yksikään näistä neljästä ei lähde lentoon. Vähiten sinä siellä keskellä. Ystävän ymmärrys liittyi siihen, että oikeiden ihmisten kanssa kaikki toimii, kuin elokuvissa. Myös sinä, joka kuulut yhteen neljännekseen. Sinkäkin lähdet lentoon. Elämä on hyvää.

Elokuvassa maailmojen sota, tohtori Okun kertoi innossaan. Kun maailmaamme orjuuttamaan saapunut emoalus ilmaantui paikalle, vuosikymmeniä aiemmin kaapatun tiedustelualuksen kaikki pienet laitteet alkoivat toimimaan. Oli innoissaan siitä, miten pääsivät nyt tutkimaan ja oppimaan niin paljon uutta. Joku toinen olisi voinut olla huolissaan siitä, että maailmojen sota on alkamassa ja huomattavasti kehittyneempi vastustaja on saapunut tuhoamaan kaiken. No, jokainen saa intonsa jostain. Yhden sota on vain toisen tutkimusmatka. Motiiveja kannattaa aina hieman tutkia, ennen yhteistyöpäätöstä.

Jos et ole vielä tehnyt suunnitelmaa, jossa elämästäsi on tulossa parempaa.

Niin mihin olet sitten menossa? On vaikea rakentaa toivoa sinne, missä mitään hyvää ei ole tulossa. Kuuluisaa valoa tunnelin päässä. Niin monella on kiire ei yhtään mihinkään. Ehkäpä se on tämä aikakausi, kun elämä on liian helppoa ja mukavaa. Köyhyys on kovin erilaista tänä päivänä täällä koti suomessa, kun lämpimään suihkuun pääsee joka ilta. Aivan sama miten köyhä on. Päivittäinen energiansaantikaan ei ole ongelma, kun päivän kalorit maksaa tarjouksessa noin kaksikymmentä senttiä. Ei ongelma siis ole rahallinen hinta, vaan ihmisen tylsyyttä sietämätön pääkoppa. Elämän onnellisuus on siis todellinen tarve miinus naapurikateus. Kuten ihmisen sukupuoli. Sekin on vain suhteellinen käsite siellä missä on toisia ihmisiä arvostelemaan. Yksin autiolla saarrella ei ole käsitteitä. Vain sinä ja elämä. Miksi siis antaisit toisten ihmisten määritellä sinua mitenkään. Älä anna häiritä, tai ehkä tämän hetkinen polkusi ei ole sinulle tarkoitettu.

Toivottomuus on siis yksi saatanan parhaimmista työkaluista. Tehokas kuin kulkutauti. Kykeneväinen kylvämään tuhoa mihin tahansa keskenkasvuiseen yhteisöön, jossa yhtenäisyyttä ja parhaan hyötysuhteen lapsenomaista ajattelua ei ole istutettu jokaisen epäilemättömän mieleen. Katsos, jos se keko tuli siihen aiemminkin, niin miksi epäilisit tämän hetken mahdollisuuksia. Varsinkin, kun jokainen kantaa korttaan kekoon. Jos se on ainoa asia mitä olet koskaan nähnyt, niin on saatanalla suuria vaikeuksia yrittää seuraavaa työkalua sinuun istuttaa. Ai mikä se on vai?

Se on turhautuminen. Se on sitä, kun mitään parempaa ei ole tulossa ja ruokavaraston pohja pilkistää viimeisten rippeiden alta. Jos tähän päälle olet nähnyt ilkeän pomon samaan aikaan nauttivan firman rahoilla sellaista herkkua, mihin ei todellakaan olisi varaa. Alkaa tunnetila olla valmis. Tästä on hyvä jatkaa kohti saatanan parasta työkalua. Pian nimittäin iskee masennus. Tällä kertaa ei mikään vinku tinkun ”mutta kun mä haluisin, että elämä on helpompaa” valitus. Vaan ihan oikea mieltä nakertava murhe, josta ei ole ulos pääsyä. Ainakin jos jäät paikallesi. Päälle pomo huutaa ja uhkailee sinulle, kun olet niin huono. Mitäs nyt tehdään? Ollaan vaan niin kuin ennenkin. Tyydytään osaamme.

Katsos, ei meidän isovanhempamme tunteneet masennusta tässä nykyisessä muodossaan. Ne tempaisivat pirua turpaan ja rakensivat kotinsa uudestaan. Ei siellä ehtinyt murehtia. Elämästä oli tulossa parempaa. Heille oli tärkeää vain se, että aika ei mene hukkaan. Toista se on tänä päivänä. Jos olisit puhunut mummille ja vaarille sohvaperunasta, he olisivat kysyneet, että miksi sohvalla on peruna. Hae se keittiöön. Tehdään keittoa. Alkaakin tekemään mieli kermaista lohikeittoa ja tuoretta ruisleipää. Ai, että.

Väärän ihmisen tullessa vastaan, kannattaa vain jatkaa matkaa.

Näitä vaan tupsahtaa. Tasaisen varmasti, kuin vuodenajat vaihtuvat, sinulle sopimattomia ihmisiä tulee vastaan. Ei pidä ottaa itseensä. Näillä tyypeillä on mielipiteitä sinusta, mutta he saavat pitää ne. Sinun ei tarvitse ottaa vastaan. Se mitä mieltä he ovat sinusta on heidän asiansa. Voit vain ihailla sitä voimaa ja valtaa, mikä sinulla on näihin ihmisiin. Aiheutat heissä suurta tunnetta ja se on harvinaista itsessään. Olla nyt tuollainen valta johonkin vässykkään. Tuo on muuten hyvä lause sanoa, aina kun joku arvostelee sinua epäreilusti. En tiennytkään, että minulla on tällainen valta sinuun. Sitten vain katsot hiusten päästä repimistä, ainakin henkisesti. Olet ylivoimainen olento. Joku viisas sanoikin, millä ihmeellä loukkaat enää ihmistä, joka on häpeästään luopunut? Luovu häpeästä, luovut vain.

Ei pidä hämmästyä, kun ihmiset paljastavat todelliset karvansa. Kuten Loiri laulussaan suurin piirtein kysyy. Miks on meillä niin monta mielipuolta, niin vähän soittajia kanteleen? Saatoit luulla hymyä ystävällisyydeksi. Saatoit luulla lämmintä halausta hyvää tarkoittavaksi. Vaikka tosiasiassa koit juuri maailman vanhimman myyntikikan, mitä pelikirjasta löytyy. Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Totta kai se harmittaa, kun joudut huijauksen kohteeksi. Varsinkin silloin, kun tilannetta ja ihmistä oli vaikea lukea. Ihmiset ovat sillä tavalla viisaita, että kaikenlaisia tarinoita keksitään, jotta sinun suojauksesi saadaan alas. Saatanalla on kaunis hymy, varsinkin valeasussaan. Tarkkana pitää olla. Ja muistaa se, että ei niitä kondomeja huvin vuoksi suositella. Tarvitaan hieman pidempi tutustumisaika. Jos tuon päälle tautitesteistä kieltäydytään, on syytä vaihtaa maisemaa. Kuten työpaikkailmoituksessa kerrotaan. Kieltäytyminen koeajan huumetestistä, lopettaa työsuhteen siihen paikkaan.

Nyt mietit niitä tärkeitä neljänneksiä.

Ensimmäinen on ihmiset, toinen talous, kolmas asiakas ja neljäs sisäinen toiminta. Näitä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen, kun ei ole toista ilman toista. Ilman ihmistä, ei ole ketään etsimässä ensimmäistä asiakasta, eikä kukaan valmistamassa mitään myytävää. Ilman kannattavuutta ei ole kumpaakaan edellisistä. Ja lopulta vain riittävän laadukas toiminta luo edellytykset sille, että edellinen voisi toteutua, että joku haluaa maksaa jatkossakin. Jokaista osa-aluetta tulee työstää omanaan. Tätä suunnitelmamallia voi käyttää hienosti myös omaan elämään. Voin kertoa hienoja kokemuksia oman elämän tavoitteiden toteutumisesta, kun tämän työkalun itseesi hyödynnät. Toki voi olla vaikea hahmottaa, jos et ole koskaan tällaista tehnyt. Mutta kysyvä löytää kyllä tielle.

Moni kärsii tänä päivänä paniikkihäiriöistä. Apua haetaan milloin mistäkin. Yleensä jostain kovin epäterveellisestä. Saa ihmiset käyttäytymään itsetuhoisesti ja menettämään siivun kerrallaan itsestään, kunnes ei ole enää mitään menetettävää. Näitäkin ihmisiä on jo paljon keskuudessamme. Poliisi vain toteaa, että mitään ei tulla näitä tyypeiltä saamaan, eikä enää enempää voi rangaista. Kurjia kohtaloita.

Mitä jos alkaisit rakentamaan jotain parempaa, vaikka se alkuun hieman kirpaiseekin. Mieti minkälaista elämä voisi olla, jos vain työstäisit sitä mitä sydän eniten kaipaa. Olisiko se elämisen arvoista? Siitähän voi joku toinenkin innostua.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Pitää tulla herkäksi sille, ketkä ovat terveellistä seuraa. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Logoterapian isä Viktor Frankl, sanoitti tämän hienosti. Tarvitaan jotain perustavanlaatuista kokemusta, että asia piirtyy selvästi mieleen. Hän kertoi, että ainoa asia, mikä pohjalle jää, on oma valinta. Mies selvisi keskitysleiriltä hengissä ja käytti kokemuksensa selittämään, miksi yhdet selviytyvät selväpäisempinä, kun toiset eivät. Joko siis heität itse veljiäsi polttouuniin tai sinut heitetään. Tuo valinta on aika helppo. Sitten, kun koittaa oma aika kävellä kaasukammioon, voit tehdä sen valittaen tai selkä suorassa. Katsos, se tukehtuminen tapahtuu joka tapauksessa, halusit tai et. Mitä siis itse valitsisit? Alkaisitko ehkä tappelemaan ja yrittäisit saada vartijan ampumaan sinut. Mitä jos se perkele ampuukin sinua vain jalkaan ja tyhjentää sen jälkeen pippurisumutteen silmääsi. Käskee sitten ohikulkijat raahaamaan sinut kammioon. Siellä kuolet karmeassa tuskassa. Olisiko kuitenkin rauhallinen lopullinen uni parempi vaihtoehto. Asioita tapahtuu ja suhtautumisensa joutuu valitsemaan. Viktor kertoi, että osa käveli kammion selkä suorassa. Ei antanut perkeleille sieluansa. Miten itse lähtisit?

Asioita tapahtuu, halusit tai et.

Minäkään en halunnut, että oma isäni tai ukkini kuolee ennen aikojaan, mutta niin vain tapahtui. Kohtaloksi kutsutaan, vaikka et sellaiseen uskoisikaan. Lopulta jäljellä on vain totuus ja sinne ei mielipiteet mahdu. Juu, vettä sataa ja yhdelle se tuntuu kylmemmältä, kuin toiselle. Totuus kuitenkin on se, että vettä sataa. Eihän tässä sokerista olla, mutta olisiko sadetakista hyötyä. Tai kuten kävi aikanaan pakkasella, kun äärimmäisen kalliilla imulakaisukoneella ajettiin. Katsos, vesikiertoiselle laitteelle tuo pakkanen sopii kovin huonosti. Vai mitäs vedelle tapahtuukaan, kun ilma on jäätävää. Korjauskustannukset olivat sellaiset, että enää ei konetta anneta ajattelemattoman käsiin. Ja kun pakkasen uhka on, niin laite pysyy lukittuna sisätiloissa. Näin varmistetaan asia, joka muuten aiheuttaa katastrofin. Saa herätä aamuihinsa vähemmällä päänsäryllä.

Mikään tähän mennessä kokemamme ei vertaudu ikinä keskitysleiriin tai elämään korsuissa. Ensimmäinen on toteamus ihmisen hirviömäisyydestä ja jälkimmäinen velka, jota emme pysty koskaan maksamaan. Hiljennytään siis vain säännöllisesti kiitos rukoukseen ja tehdään oma osuutemme.

Ihminen on aikamoinen olento. Kykeneväinen niin jumalaisiin asioihin ja samalla aivan apinan tasoinen riehuja, joka ei sivistyksestä ole kuullutkaan. Eletään herran vuotta 2026 ja ei ole ihminen viisastunut. Onneksi mummi vainaa sentään ehti opettaa vanhankansan viisauksia, ennen kuin joi itsensä hengiltä. En nyt muistuttele sinua kertomalla kuluneita kliseitä, jotka olet kuullut takuu varmasti jo monta kertaa. Mutta yhden kirkkaasti muistamani asian sanon. Elämä oli mummin mukaan helpompaa pula-aikana, kun ei ollut mitään. Käpylehmät ja kynttilän valo. Pesuvesi lämmitettiin saunassa, kun juoksevaa vettä ei ollut. Tämän päivän supermarkettien jugurttiosasta on kuulemma isompi, kuin koko silloinen kauppa. Pelkästään jugurttien määrä on satakertaistunut. Ennen oli pieni huone, jossa kaiken näki yhdellä silmäyksellä. Nyt tarvitaan navigaattori, jotta löytää perunat. Runsauden pula aiheuttaa siis ahdistusta. Joutuu ihan valintoja tekemään. Ai, että. Siihen aikaan ei tunnettu käsitettä, jotain ei mistään. Liittyy siis tienaamiseen. Mutta todellisuus oli sitä, että siihen aikaan oltiin lähes taikureita loihtimaan tyhjästä. Kaikki piti tehdä itse. Jos jotain hajosi, se korjattiin itse, avioliittoja myöten. Tämän päivän normit kasvattavat kuninkaita ja kuningattaria ilman valtakuntaa. On etuoikeus päästä loisimaan velkavaltiota, kun ei pässi paremmasta tiedä. Ei se ole pyytäjän vika, jos sijaiskärsijää viedään, kuin pässiä narussa.

Kiitos, että joku opetti kerjäläispojan lukemaan ja laskemaan.

Saan minäkin näitä viisauksia kertoa eteenpäin. Joku viisas siis kertoi, mitä kannattaa lukea. En olisi muuten koskaan kuvitellut lukevani The art of persuasion kaltaisia teoksia. Silti hyödyllisimmät luettavat ovat olleet paljon helpompaa ja käytännönläheisempää tavaraa. Kuten, Ajattele oikein ja menesty. Apinajohtajan käsikirja. Babylonin rikkain mies. Hyvästä paras sarja. Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Miten minusta tuli huippuluokan myyjä. Ihmisyyden rajalla. En nyt väitä, että kaikista maailman kirjoista sinun tulisi lukea juuri nämä kirjat. Ehkä osa kuitenkin. Sinähän voit vaikka unelmoida oman veneen veistämisestä, eikä nämä opukset kerro siitä mitään. Mutta sitäkin tietoa varten sinun pitää mennä kirjastoon. Kaikki maailman tieto sormien kosketettavissa. Sinun tavoitteesi ovat sinun omiasi. En voi tietää mikä sinut tekee onnelliseksi. Sen kuitenkin tiedän, että elämä rakennetaan, kuin seuraava ateria. Ilman aineksia ja toimintaa, tulee äkkiä nälkä. Ehkäpä siksi kirjoitin ensimmäiseksi tuon tärkeimmän. Luonto antoi ihmiselle vallan valita ajatuksensa. Mitään ei tapahdu ennen ajattelua, yksikään käden liike tai sanan parsi ei muodostu ilman tätä. Tuo on siis listan ykkönen, ilman mielipiteitä. Sieltä se sinunkin veneesi rakennussuunnitelma alkaa ajatuksissani muodostumaan. Jos et tee sitä yksin, voit joutua johtamaan toisia apinoita. Ilman rikasta rahanlainaajaa tai rakennusmateriaalien lahjoituksia et ole myöskään venettäsi tekemässä, joten vakuuttavuus, vaikutusvalta ja ystävät ovat omiaan auttamaan koitoksessa. Jos tarkoitus on tehdä oikein hieno ja nätisti lipuva paatti, ehkä ihan perus hyvä ei riitä. Ehkäpä teet kilpavenettä, jolloin vain paras on kyllin hyvää. Joudut myymään ajatuksesi toisille, jotta siitä voisi tulla joskus totta. Lopulta maailman ympäripurjehtiminen on kärsimysmatka ihmisyyden rajoille, joten ei niiden selviytymisajatuksien pankki ainakaan hukkaan mene. Huomaatko jo selitysyhteyden (tärkeilijä käyttäisi tässä sivistyssanaa analogia) kirjoihin. Kyllä niille hyödyllisille opuksille on oma paikkansa ihan jokaisen paremmasta haaveilevan kädessä. Puolituntia päivässä riittää. Ehkä jopa vartti, jos olet oikein tehokas. Tärkeintä on, että opiskelet. Pois se älytön luuri kädestä ja älyä kohti. Lue ja sitten toimeen. Heti toimeen. Unelmia kohti, pelkoja uhmaten. Upealle tutkimusmatkalle. Jossain kohtaa sinulta kysytään niitä laivanrakennusohjeita. Mustavyö tuo velvollisuuden opettaa eteenpäin, sitä minkä sinä olet saanut oppia. Näin nostetaan omaa tasoa ja ennen kaikkea ylisukupolvista tasoa. Missä kohtaa oman elämäsi vyökoetta sinä menet? Siinä hyvä kysymys.

Sellaista elämä on, vaikeuksia yhdistettynä mahdollisuuksiin.

Demonit ne yrittävät houkutella sinut pois raiteiltasi. Jos sinulle lopulta kerrottaisiin, kuinka lähellä olit voittajan porrasta, tuskin kestäisit sitä henkisesti. Toki elämää voi elää monella tavalla ja kysymys omalla kohdalla kuuluu, onko tämä ok. Kylvä tai kerjää, siinä vaihtoehdot. Luo ystävyyttä tai haasta riitaa. Vuole tai ole vuolematta.

Henkinen kärsimys kuuluu osaksi elämää. Synnytään ja kuollaan. Näen niin surullisen paljon katkeria vihaajia, jotka eivät saa ravisteltua elämäntuskaa potevaa apinaa olkapäiltään, että kaikki valo tuntuu kaikkoavan heidän elämästään. Voi kunpa saisin heille jotenkin musiikin nautinnon sieluun. Ehkäpä he eivät sitten olisi niin synkkiä. Vaikea on ystävystyä tai löytää rauhaa elämäänsä, jos vain omat ajatukset ovat ainoita oikeita. Vai miten paljon diktaattoreista on tykätty noin keskimäärin? Mitä jos tyranni elääkin omassa päässä. Ei siinä paremmista ajatuksista mitään hyötyä olisi? Tuokin on toki vain ajatus.

Jokaista epäonnistujaa yhdistää se, että he ovat itsetuhoisen käytöksensä lisäksi, jättäneet vaiheittaisen suunnitelmansa tekemättä ja siksi mikään ei voi toteutua. Moni menisi niin kovin mielellään suoraan sinne ”tili täynnä rahaa ja kaikkea kivaa elämässä” vaiheeseen. Harmiksemme ei ole oikoteitä onneen. Ehkä joku löytää tiensä rikkaisiin naimisiin ja siten väittämä ei aivan pidä paikkaansa. Tosin, moni on myös tehnyt näin, eikä löytänytkään sieltä onneaan. Ehkä he eivät vielä lue näitä kirjeitä ja siksi eivät vain tienneet minkälainen tuo onnettaren suosiman kupongin tulisi olla. Kaikki on selitetty näissä kirjeissä, joten lukemalla voi todellakin parantaa elämäänsä, kunhan pistää toimeksi. Katsos, lottovoitossakin pitää edes kerran jaksaa kiikuttaa kuponki kiskalle.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Luonto antoi ihmiselle vain yhden asian hallinnan. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Miten valita, siinä kysymys. Kauhea kiire joka paikkaan, kunnes ei ole enää kiire mihinkään. Kun terveys menee, ei mene vielä kaikki, mutta lähelle voi päästä. Toki mielenterveys pettäessään voi tehdä elämästä menetettyä jo eläessään, mutta eihän se eroa suuren yleisön normaalista mitenkään. Niin kauniita runoja olisi kuultavaksi, jos vain runoilija löytäisi rohkeutensa näiden lausuntaan.

Maailmassa riittää tarinoita. Suurinta osaa niistä et ole koskaan kuullut. Kuten kirjahyllyssäni on kirjoja, joita en ole lukenut. Mieli voi muuttua matkalla, kuten monien asioiden kanssa käy. Voi käydä niin, että et enää koe kirjaa hyötysuhteeltaan riittäväksi, jotta jaksaisit nähdä vaivan. Ei ole aikaa hukattavaksi. Tiedon kirouksessa on sellainen ongelma, että et voi pois tietää sitä, minkä olet oppinut. Toisin päin, et voi tietää onko kirjasta hyötyä, ennen kuin olet lukenut sen. Muna vai kana. Monta sellaista asiaa, jotka olen saanut tietooni, olen myöhemmin katunut. En olisi halunnut tietää. Ihminen voi tonkiessaan törmätä sellaiseen tietoon, jolla ei ole mitään merkitystä, eikä käyttöpaikkaa. Mutta se rasittaa päätöksentekoa ja vie ajattelutilaa tavoilla, jotka imevät turhaan energiaa elämästä. Voit tulla arvostelleeksi toista menneisyydestä, jota sinulla ei ole oikeutta arvostella. Olosuhteita, kun ei voi tietää.

Moni kärsii mielensä elokuvista, joilla ei ole mitään tekemistä tämän hetken kanssa.

Märehditään mennyttä ja murehditaan tulevaisuutta. Kaikki mitä siellä tulee olemaan, perustuu päätöksiin tässä hetkessä. Ei koskaan kannata menettää hetkeä, koska joku asiaa porautuu mieleesi. Kiitos tästäkin ajatuksesta. Mitään muta se ei ole.

Oletko kuullut tarinan miekasta ja pallosta. Isä antaa lapselleen kaksi vaihtoehtoa, ojentaen kätensä tätä kohti. Vasemmassa kädessä on pallo ja oikeassa miekka. Toinen pitää valita. Pallo kuvastaa lapsenomaisuuttaa ja turvallista leikkiä lapsuus säilyttäen. Pois huolet ja murheet, kun leikki raikuu. Sitä tavanomaista, hieman suojatumpaa elämää. Katsos, kun harvoin ne baaritappelut tulevat kotiin sinua etsimään. Jos ei ole koskaan baarissa käynyt. Miekka taas kuvastaa karua maailmaa, jossa on vaikea pärjätä ilman soturin taitoja. Joku viisas tästä kirjoittikin aikanaan, mieluummin soturi puutarhassa, kuin puutarhuri sodassa. Joudut siis valitsemaan. Ennen kaikkea sen, minkälaista elämää haluat elää. Miten edustat itseäsi. Toisten miellyttäminen yleensä ryöstää terveen järjen ja sen mikä olisi oikeasti välttämätöntä. Se reitti, minkä valitsisit ilman vaikutuksia, olisi monesti kovin erilainen. Moni jää ilman kasvattajaa ja kärsii siitä elämässään.

Voimaa ja rohkeutta ihaillaan. Nämä tuovat auktoriteettia. Voimaa on monenlaista. On lihasta, nyrkkiä, asemaa, lakia ja viisautta. Yleensä voimaa kohdatessaan, sen edessä nöyrrytään. Voi tulla ikävyyksiä. Ihmiset jotenkin ihmesivistyvät. Jotain, minkä someaika on riistänyt laajasti, kun voi vääräkäytös jäädä päälle. On siis solvannut somessa toisia niin helposti ja niin paljon, että ei muista enää ihmisten ilmoilla käyttäytyä oikein. Tulee turhaa kärsimystä, kun ei enää edes muista, mitä on tullut herjattua. Mutta tilille joutuu. Ei ollut opettajaa käyttäytymiselle. Moni on mielipiteidensä vuoksi yksinään riidoissa ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan nähnyt tai vaihtanut sanaakaan. Tarinan mielipuolikas ohjaa, vaikka mitään viitettä oikeassa olemisesta ei ole. Mielikuvitus voi luoda salaliittoteorioita sinne, missä niitä ei koskaan ollutkaan. Pitäisikö vain keskittyä omaan elämäänsä. Tämä voi toki olla vaikeaa, jos on elänyt vain toisten ihmisten kautta somessa ja muuta sisältöä ei elämässä ole. Rakentelu on vaikeaa, jos kaiken ajan käyttää humpuukiin. Olet ongelmissa. Et elä sitä elämää mitä haluaisit. Siinä hyvä kysymys. Mitä ajattelit tehdä asiaa korjataksesi. Joku sitä tekee ja hyvällä menestyksellä.

Itsekin aloitin aikanaan voimaharjoittelun nostamalla tyhjää tankoa.

Ajatella. Sitten tulee kysymyksiä, miten tulla noin vahvaksi. Vastaan aina samalla tavalla. Mitä jos alkaisit treenaamaan? Olisiko mustavyö hienoa aikanaan ripustaa takan reunalle, kiikkustuolin viereen? Ehkäpä tykkäisit enemmän siitä vapaudesta, kun ei tarvitse pelätä. Taloudellinen tuska aiheuttaa hurjasti murehdintaa. Silti säästäminen on kovin vaikeaa. Raha polttaa. Viisas aloittaisi harrastuksen. Jolloin olet jossain muualla, kuin kauppakeskuksen käytävillä tuhlaamassa rahaa, mitä sinulla ei ole. Viisaampi jatkaa tätä harrastusta, eikä koskaan lopeta. Lopulta sinulle maksetaan siitä, että teet sitä mitä tekisit, joka tapauksessa. Tuo jos jokin on viisautta. Nyt jos mietit kaikkea rahaa, jonka olet tuhlannut humpuukiin. Paljonko sinulla olisikaan rahaa säästössä? Nyt kerrot tuon sillä, että olisit vielä tuhlaamisen sijaan, tienannut samaan aikaan. Alkaa huimaamaan. Ei kannata ajatella liian pitkään. Voi tulla paha olo.

Tätä ajatusta sinulle tarjoilee lastenkodissa kasvanut poikanen, jolla ei ollut omaa rahaa ollenkaan. Valtio onneksi tarjosi mahdollisuuden tienata viikkorahaa, kun siivosi oman huoneen hyväksytysti. Päälle pystyi tekemään yleisiä alueita, joilla sai korotettua viikkorahan puolikkaalla. Kertaakaan en jättänyt yleistä siivousta tekemättä. Sillä rahalla sai vaikka mitä. Myöhemmin, kun olin kerjännyt itselleni oppisopimustyöpaikan rehtorin puhelimella, sain tehdä paljon ylitöitä. Työehtosopimus toi vuosien kuluessa palkankorotuksia, joiden vuoksi myös ylityöliksakin nousi. Ai, että. Töissä, vaan ei tuhlaamassa ja isommalla palkalla. Elämä on hyvää. Oma auto siinsi mielessä, heti kun laki ajamisen sallii. Pankkia kohti siis.

Siihen aikaan piti olla takaaja kaikkeen lainaan, pankit eivät myöntäneet mitään, ilman riskin maksajaa. Kovin tuttua äitimuorin 15 vuoden kurimuksesta, kun erään juoppokalan asuntolaina pärähti takaajien kontolle. Tasan ei mene nallekarkit.  Tarvitsin siis auton, jotta pääsen töiden perässä kellottomasti kulkemaan. Mutta lainaa ei saanut, ei ilman takaajia. Mitä siis tekee ahkera kerjäläispoika, joka kehtaa. No marssii tietenkin pomon luokse ja kysyy, että onko mulla varmasti töitä. Pomo mutisee, että tottahan toki. No sitten pomo varmasti tulee takaamaan autolainan, jotta pääsen mukisematta ylitöihin, aina kun pomo soittaa. Pomo nauroi hetken, mutta tajusi pian, että olen tosissani. Kertoo muuten paljon, kuinka sinuun ollaan sijoittamassa ja tulevaisuudestasi yrityksessä. Sitten käytiin keskustelu luotettavuudesta ja siitä tosiasiasta, että välillä oli vaikeaa löytää hyviä tekijöitä. Lopulta pomo myöntyi ja lainan sai nostaa. Moni on nauranut tälle ajatukselle vuosien varrella. Eihän nyt pomolta voi mitään takauksia pyytää. Kuka nyt sellaista tekisi. Aivan, sinun ainoa ongelmasi on se, että et kehtaa pyytää. Elämässä vallitsee kuitenkin sellainen tosi asia, että toiset eivät lue ajatuksia tarpeillesi, etkä sinäkään tiedä mitä toinen ajattelee, ennen kuin keskustelu on käytä. Kun aikanaan maksoin lainan viimeisen erän, ja vein pomolle kuitin maksusta. Hän sanoi, ettei epäillyt koskaan, ettenkö hoitaisi velvoitteitani. Kysyin häneltä millä tällainen luottamus oli ansaittu. En ollut sen kummempi tyyppi, kuin muutkaan tekijät. Hän vastasi. Olet teet aina sen mitä sanot. Se on kuulemma harvinaista. Tuttua tämän päivän työelämästä, kun puheita riittää, mutta toimeenpanoa on vähemmän.

Auto alle. Ai, että. Hienoa aikaa. Auto oli hieno. Toyota Corolla, toimi kuin junan vessa. Monesti pyydettiin antamaan virtaa uudemmille autoille, jotka eivät käynnistyneet, jos pakasta oli alle 10 astetta. Moni kakku päältä kaunis. Toki tuohon pomon sijoitushalukkuuteen vaikuttaa moni asia, joista olet autuaan tietämätön, kunnes kehtaat kysyä. Ei pomo tietenkään takaa kenenkään vätyksen lainoja. Asia, joka selviää matkalla. Sitten herää kysymys, mitä teet, kun saat tietää. Poltatko sillat kiukussasi, vai otatko selvää, mitä täytyy tapahtua, että takaaja löytyy. Monesti asiat ratkeavat ”ensin tämä, sitten tuo” menetelmällä. Toimii hyvin myyntityössä, kuin myös lastenkasvatuksessa.

Mitä ajattelit kasvattaa seuraavaksi?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Lopulta ihminen kaipaa vain viisautta, vaikuttaa oman tarinansa loppuun. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Unohduksesta se yleensä lähtee. Moni ilkeys saa mahdollisuuden, koska joku alhainen näkee mahdollisuutensa tulleen. Peukkupää varastaa, koska se on osa hänen normaaliaan ja vatipää kiusaa, koska pitää kostaa. Ei siis kannata unohtaa treenikassia auton takapenkille varkaiden nähtäville, kun parkkeeraa nistilän eteen. Paitsi jos tarvitsee työkaluja, monesti ne heittävät jotain ikkunan läpi, kuten jakoavaimen tai vasaran. Viimeinen vitsi, tilanteesta jo muutenkin ärsyyntyneelle. Älä siis unohda, muuten käy ohraisesti. Hankalan asiasta tekee se, että yleensä ei tule mitään varoituskylttiä. ”Parkkeeraa nistilän eteen vain omalla vastuulla”. Ja näin vakuutusyhtiö pesee kätensä. Katsos, oikeusoppineella on monta vilppikeinoa laistaa vastuustaan. Vaikka kuinka olisi myynyt itsensä oikeudenmukaisuuden puolustajana. Tarkkana pitää olla. Auervaaroja riittää, kunnes viidakko vastaa.

Miten selviytyä ihmisviidakossa ja säilyttää terveen järkensä?

Keskity sinä itseesi ja opeta muille samaa. Omat sanat ja ajattelemattomuudet ovat sinun omiasi. Älä erehdy luulemaan, että voisit jotenkin vaikuttaa toisen ihmisen persoonaan, kuin koodari ohjelmointiin. Tärkeintä on aina ottaa selvää, se on johtajan tärkein tehtävä. Jos kävelet yksin metsässä, ei sinua häiritse, kuin oravat ja ketut. Ehkäpä joku lintu karjuu puussa, etsiessään puolisoa. Näin kaikki karhua pienempi stressi tulee toisten ihmisten vaikutuksista. Sellaista se ihmiselämä on. Stressivapaata haetaan sieltä, missä Vesku sen veskoniemestä löysi. Ei puhelinta, ei somea. Ei eksy pipipäät höyryämään ympärille. Ai, että. Rauhaa ja kalaa.

Älä käsitä väärin. Kyllä omista täytyy huolta pitää. Muuten ne on kohta jonkun toisen. Mutta tässä ei nyt puhuta niistä elämää sulostuttavista yksilöistä, jotka raivostuttavan hellyttävästi puhaltavat elämää meihin. Ei, nyt katsotaan sinne, missä varuillaan tulee olla. Ihmisviidakossa on mahdollista, että joku on opetellut hienosti ihmisapinan luottamusta herättävän viettelytanssin. Sen tunteisiin vetovan kaunopuheisuuden ja lämpimät halailut. Ystävällinen hymy, kädet sinua ilmassa hamuillen, onkin vain kovin hyödyllinen opiskeltu tapa. Ei siis mitenkään aidon persoonan ilmentymä. Tästä olen jo sinulle kertonutkin. Älä erehdy luulemaan ystävällistä hymyä, ystävällisyydeksi. Se on aivan yhtä helposti saatanan työkalu ja tauti on siirtynyt. Jotkut ihmiset ovat niin hienosti oman sairautensa naamioineet, että tauti ei näy ulospäin. Ainakin jos tilastoja katsoo. Jonnekin se järki vain tuntuu katoavan, tässä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Mutta älä huoli. Sinun ei tarvitse kuulua tilastojen ikävämpään päätyyn. Fiksu on vain hiljaa, omissa oloissaan. Tutkii pitkän kaavan mukaan, mitähän tulossa olisi. Jos sijoitus ei vakuuta, ei sinun tarvitse sijoittaa. Aina joku on esittämässä ajatuksiaan omista tutkimusmatkoistaan. Ja luomassa turhaa kiireen tunnetta. Myyntimiehen kikka, joka ei yleensä petä. Vain tänään ja vain sinulle ystäväni. Kannattaa siis valita kumppanit siten, että haluatte tutkia samaa. Tutkimusapurahoja voi kohdistaa niin moneen turhuuteen. Valitse viisaasti, kehen luotat. Laatua on niin kovin monenlaista. Ihmiset ovat kekseliäitä, omaa etuaan tavoitellessaan.

Niin, siitä terveestä järjestä.

Juttelin pitkästä aikaa erään yrittäjäkaverin kanssa. Emme ole nähneet pariin vuoteen, mutta juttu lähtee aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Kertaakaan ei mene, ettemmekö ihmettelisi yhdessä sitä, kuinka paljon älyttömyyksiä yritysmaailmassa kohtaamme. Juu, yrityksiä tulee ja menee. Mutta nyt ei puhuta koronan tai markkinoiden kehittämistä pään menoista. Nyt tarkastellaan sitä yksilöiden ajautumista tehtäviin, joissa osaaminen ja hyvät käytöstavat loistavat poissaolollaan. Pohdimme, ehkäpä tämän päivän kiireessä joudutaan vain tyytymään siihen mitä saadaan. Vähän niin kuin parisuhteeseen ajautuessa. On toki vain pakko kokeilla, jos meinaa ylipäätään parin löytää. Sopivan kumppanin löydyttyä, joutuu silti tekemään asioita, jotta saisi hyvän parisuhteen aikaiseksi. Joutuu siis ottamaan selvää ja opiskelemaan toista, kokeilemaan erilaisia asioita. Tasapainon löytääkseen. Tällä tavoin toimivat keinot ja seuraavat kikkakolmoset löytää todennäköisemmin, kuin tekemättä mitään. Eräs kuuluisa yrittäjien kouluttaja sanoo, että ei tee mitään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä kirjallisen ajattelun tärkeyttä. Jotka eivät ole suostuvaisia tätä heti alusta opettelemaan. Niin moni etsii ilmaista ja nopeaa pelastusta, eivätkä ole valmiita siihen jumppaan, mitä itsensä pelastaminen vaatii. Sellaisiin ei kannata aikaa hukata.

Tuossa on kyse ajattelusta. Muisti on oikukas, kuten on ihmisluontokin. Sitä menee helposti sinne, missä aita on matala. Vaikka tarkoitus oli nimenomaan oppia hyppäämään korkeampien esteiden yli. Ilman kirjallista ajattelua, ei voi mitenkään luotettavasti tietää missä mennään, tai minkä korkuisia niiden harjoitusesteiden tulisi nyt olla. Neuvojia riittää, näyttäjiä vähemmän. Siksi kilpailumenestykseen vaaditaan näyttöjä. Siellä on tulosrajoja, joilla osoitetaan lajille ja harrastajille kunnioitusta. Todistetaan, että on tehty töitä. Lisätään arvoa kilpailuille ja mitaleille. Säännöt ovat samat kaikille. Kirjallinen ajattelu on siis osa prosessia. Muuten tulee hikka.

Terveen järjen kanssa tarvitaan vähemmän hälinää. Aina, kun kohtaat toisia ihmisiä, saat kuulla heidän mielipiteitään. Jokainen kertoo nämä omasta näkökulmastaan ja omista tarpeistaan katsellen. Ne ovat vain huomioita, joiden ei tarvitse tarkoittaa sinun kohdallasi yhtään mitään. Ongelma tulee siinä, että annat noiden ajatuksien häiritä omaa prosessia. Aina pitää katsoa kokonaisuutta. Mieli kestää sen minkä kestää. Kokonaiskuorma voi olla liikaa. Tarkoitus on rakentaa yksilöllinen systeemi, jossa vain sinun tarpeesi on huomioitu. Tähän tarvitset sen kirjallisen ajattelun. Jos suunnitelmaa pitää koko ajan muuttaa, on jotain mennyt lähtökohtaisesti pieleen.

Luuletko, että Amundsen ei huomioinut vaaroja, kun etelänavan valloitti?

Laitteet hajoavat, siinä missä ihmiset hajoavat ja sairastuvat. Onnettomuuksia sattuu. Täällä modernissa kaupunkiarjessa hätä ei ole tämännäköinen, kun apu tulee minuuteissa. Retkikunnassa tuo oli elämän ja kuoleman asia. Roald käytti vuosia suunnitteluun. Retkikunta istui alas kerta toisensa jälkeen miettimään, minkälaisia asetelmia voisi tulla vastaan. Siellä harjoiteltiin sellaiset varotoimenpiteet, että päivämarssi ei koskaan voi olla pitempi, kuin matka, jonka jaksat vetää loukkaantunutta toveriasi ahkiossa seuraavalle levähdyspaikalle. Samaa treeniä toistettiin kelistä riippumatta. Kotimatka ja henkiin jäänti onnistui siis lopulta vain sen vuoksi, että päivän harjoitus oli aina sellainen, josta selviää. Vaikka myrsky iskisi kuinka pahasti.

Nyt kun pistät tuon mieleesi, niin alkaa tervejärki voittaa. Ihminen, joka tämän ymmärtää ja toimii tuon mukaan. Tulee todennäköisesti pärjäämään elämässä, hieman vähemmällä mielenmurheella. Olen tästä onnistumisuskosta sinulle puhunut jo monta kertaa. Päälle tulee tunnelma. Oletko sellaisessa seurassa, että mielesi vapautuu, vai joutuu pohtimaan turvallisuutta. Energiaa ei voi säästää ja tuhlata samaan aikaan. Sitä joko antaa keksintönsä yhteisölle tai sitten ei. Siellä missä on opittu vain oman edun tavoittelua, tuskin jaetaan. Kuuluisa ainoan lapsen syndrooma. Näin voi käydä, kun vanhemmat eivät opeta lapsiaan jakamaan. Kulttuurillinen ilmiö. Toki voi olla, että ei ole kavereita keille jakaa, mutta tuon ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ei osata olla kohteliaita ja vieraan varaisia.

Ihmisviidakko on sellainen, että rosvot ne vain vaanivat ikkunoista.

Täytyy sen verran jaksaa, että keskustelee vaaroista ja jakaa viisautta. Kerta toisensa jälkeen kuulen organisaatioiden keräävän turvallisuushavaintoehdotuksia. Niistä jopa maksetaan työntekijöille ihan tuntuvia korvauksia. Mutta joka kerta kun kysyn, oletko kuullut toisten havainnoista, vastaus on sama. Ei kertaakaan. Mihin ihmeeseen niitä tietoja sitten kerätään, jossa ei ihmisten marssin parantamiseen. Aina välillä kuulemma tulee joku uusi käsky noudatettavaksi, mutta ei mitään syytä miksi näin tehdään. Yritä nyt tämän vitsailu keskellä pysyä järjissäsi. Missä ovat ehdotukset. ”Vie työkalut autosta yöksi kotiin, niin ei varkaat niitä vie”. Noin helppoa se on. Aina välillä tosin kuulee lauseen ” ai, voiks noinkin tehdä”. Niin, hyvät tavat ne vain pitää jakaa kaikille. ”No ei niit jaksa roudaa mihinkään, kun niit on nii paljo ja ne on ihan levällään”. Totta. Näin on, kunnes asiasta keskustelu mahdollisti yhden ja saman salkkutornin, johon kaikki työkalut mahtuvat siististi kerralla. Jonka helposti liikkuvien renkaiden ansiosta, vetää vaivattomammin kotiin, kuin kantaa ostoskassit ruokakaupasta. Pysyy myös kilut siististi omalla paikallaan. Enää vain laiskuus antaa varkaille mahdollisuuksia.

Mielesi miettii koko ajan, kuinka turvassa tässä ollaan. Ota selvää tosiasioista ja mieti mahdollisuuksia. Juu, moni on joutunut rakentamaan itsensä uudestaan, kerta toisensa jälkeen. Kunhan henki ei mene, voidaan aina rakentaa uudestaan. Päivämarssin pituudessa on kyse riskien hallinnasta.

Ajattelu kirjaimellisesti ja siten kirjallinen ajattelu, siinä keinot tärkeillä asioilla vitsailun lopettamiseen.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Varkaat eivät ryöstä tyhjiä koteja, mutta harhailevat kyllä sisään. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Somessa kiukutellaan laitoshoidon kurjuudesta. On tullut otetuksi talteen, vasten tahtoaan. Kiitollisuutta ei ole, koska syy huostaanottoon on omassa valitussa käytöksessä. Ei suinkaan elämän kurjuudessa. Tahdonvastainen hoito on yleensä kurja kokemus. Paitsi jos tajuaa kuolevansa ilman sitä. Ehkä sitten otetaan vastaan. Toista se on heillä, ketkä nauttivat, lämpimän sängyn tuomasta mukavuudesta. Muistan elävästi itsekin, miltä tuntui laskea pää puhtaalle tyynylle, kun hiljaisuus koitti klo 22.00. Päälle tulee sellainen uskomaton palkinto, että joku aikuinen valvoo untasi, ettei kukaan aiheuta häiriötä. Juoppojen örvellys loistaa poissaolollaan ja uni maistuu oudon eteeriselle. Päälle tulee taika jääkaappi. Se täyttyy itsestään ja ruokaa saa viisi kertaa päivässä. Ei voi Klonkun todeksi uskoa. Sitten tulee varsinainen jymypaukku. Saat uudet vaatteet ja hammastahnaa. On siis sukkaa, takkia ja puhdasta hammasta. Lääkäriin pääsee kyydillä ja lääkkeetkin ilmaantuvat naaman eteen. Samanlaisella taikatempulla, kuin ruoka ilmestyy jääkaappiin. Ai, että. Tiesitkö, että kävelemään tottuneelle tuo sairaankuljetuskyyti on aika kiva juttu, varsinkin kovassa kuumeessa. Ei tullut edes mieleen kiukutella. Kun tämän päivän somea tarkastelee, tulee huomanneeksi kaikenlaista surkastumista, jota ei vielä muutama sukupolvi sitten tunnettu ollenkaan. Kun suurtalousgeenimanipulaatio tuottaa ruokaa yli maailman tarpeiden ja aika ei mene ruuan etsintään. On suuri vaara masentua. On liikaa aikaa miettiä lorvehtimistaan. Kun yksi lapsi huutaa jossain turvallisesti pleikka 5.sen sometykkäysangstiaan, jossain toinen itkee pommisuojassa. On meillä vielä opittavaa. Mistä löytää ja monistaa mummot, jotka vievät lorvehtijat halkoja hakkaamaan. Kalastamaan ja perkaamaan. Siinä kysymys.

Tämä on kiitos sinulle, joka teet hyviä tekoja ja maksat veroja.

Vaikka valtiovallan rahankäytölle ei voi hylättyä parempaa arvosanaa antaa, eikä sen enempää kiitosta. Joutuu nöyrän kiitoksen aina antamaan heille, ketkä varsinaisen yhteiskuntamme rakentelutyön tekivät. Tuotakaan velkaa emme koskaan pysty maksamaan takaisin, itsenäisyydestä puhumattakaan. Kyllä nyt mummot ja vaarit kääntyvät haudassaan tämän päivän haureille ja hupivelkaantumiselle. Yritetään silti.

Eilen laskin arkun hautaan, vaimoni isoäidin hautajaisissa. Selväksi on tullut, että kyseessä oli kovin tärkeä ihminen. Itsekin pääsin häneen tutustumaan, kun oli vielä vanhaa ihmistä jäljellä. Kovia elämässään kärsinyt sota-ajan lapsi, joka teki työtä ja piti huolta. Jotain, mikä kaikuu nyt ikuisuuteen. Tuli siinä sitten annettua monelle hyvä koti ja kasvatus. Annettua kaikkensa. Kaikki eivät tietenkään arvostaneet lahjaa ihan siihen laajuuteen, minkä se olisi ansainnut. Mutta noinhan se menee. Osa arvostaa, osa ei. Myös omalle puolisolle tämä mummi oli pelastus monella tapaa. Kodittoman Shangri-la. Kuten oman mummini lettupannut aikanaan. Mummit ovat tärkeitä, varsinkin heille, ketkä eivät lastenkotiin päässeet. Eräät vaimoni sanat jäivät kaikukaan mieleeni. ”Ei olisi tullut mieleenkään perseillä mummin luona”. Sen verran arvostusta tuo huolehtiva rakkaus loi ympärilleen. Ainoa auktoriteetti, mitä terve kaipaa, elääkseen normaalia elämää. Rakkautta ja rajoja. Mitäpä siinä nyt muuta voisikaan, kun kuulee ensimmäistä kertaa sanat, mitä haluaisit syödä tänään. Vielä ihmeellisempää on se, että niitä grillikylkiä oikeasti valmistettiin ja nautittiin tunnelmavalaistuksessa ilon ja naurun saattelemana. Elämä on hyvää, elämä on hyvää. Maailman murheet ovat hetken aikaa vain kaukainen haiku ja viinanperkhele ei pääse tätä iloa pilaamaan.

Ne näyttävät naamaansa, ketkä kehtaavat.

Mummilla on yleensä sellainen vaikutus, että selkä suoristuu. Tai ainakin pitäisi olla. Kuten vapaaottelun mestari Brock Lesnar sen niin hienosti sanoi. ”Jos joku tulee sanomaan, onpa siinä niin kohteliaita lapsukaisia” voin tuntua ylpeyttä omasta jälkikasvusta. On siinä tehnyt jotain oikein. Brockista erikoisen tekee se, että hän entisenä showpainiammattilaisena joutui kuuntelemaan jatkuvia herjauksia lajinsa teatraalisuudesta. Ei kuulemma pärjäisi oikeassa tappelussa sekuntiakaan. Joten hän päätti käydä vapaaottelukehässä voittamassa, jotta ilkeät puheet ja epäkunnioitus lajia kohtaan loppuvat. Enää ei kukaan herjaa miestä teatteritappelijaksi. Tuossakin hieno opetus. Jos joku työkseen paiskii miehiä katosta lattian läpi. Voi olla, että se ei tunnu kivalta, kun se osuu omalle kohdalle. Kannattaa siis miettiä ainakin kaksi kertaa, ennen kuin epäkunnioitat toista ihmistä. Missä tahansa tilanteessa, vain ennakkoluulojesi vuoksi. Sivistynyt ei haasta riitaa. Mutta torjuu kyllä lyöntisi, kätesi murskaten.

Kuten laulun sanat sanovat, rakkaus ei ole puheita, vaan se on antamista. Huomiota, hoivaa ja hellimistä. Kun ystävä sanoo, tarvitsen sinua. Silloin autetaan, pyytämättä. Tosiystävyys on harvinaista, kuten rakkauskin. Rakkaus siis ilmaantuu paikalle. Tulee viestiä ja videota. Jaetaan iloja ja suruja. Suunnitellaan yhteistä ja rakennetaan parempaa yhteisesti. Murretaan säännöllisen epäsäännöllisesti leipää yhdessä. Ollaan hieman suojatummalla puolella maailman myrskyjä. Parempi tulevaisuus imee kovempaa, kuin menneisyyden traumat. Jotain, mistä jokainen ihminen haluaa nauttia. Kaikissa yhteisöissään. Viepä tuo työpaikalle. Tämä on siis yksi ja ainoa asia, joka erottaa menestyneimmät yhteisöt, vain työssä käyvistä. Kuulutko mukaan ja rakennat samaa palatsia. Vai käytkö vain leimaamassa kellokorttisi. Minulle on tälle jälkimmäiselle uutisia. Nurkan takana, ai tuo aivan uusia ulottuvuuksia tehokkuuden repimiseen. Ja vaikka vielä tänäkin päivänä jossain päin itämailla lause ” revitään selkänahasta” onkin sivistyneessä maailmassa laitonta. Tuo tämä uusi AI ulottuvuus takuulla orjuuden tunteen, tehottomuuteen tottuneelle reppanalle. Siinä miettimistä, oman kunnon kohennukselle. Lupaan, että aika hurja tyyppi kannattaa olla, jos meinaa vaikuttaa nokkimisjärjestykseen. Tämän päättää lopulta raha, joten kannattaa olla tuottava sijoitus. Taitaa päteä kaikkeen sosiaaliseen elämässä. Vai miksi sitä kutsutaan, jos toinen antaa, mutta toinen ei.

Herrat siellä norsunluu tornissaan.

Sanat yllättävät, koska en ole hetkeen niitä kuullut. Aihe herkistää, koska tämänkään organisaation ei tarvitsisi elää tuollaista hukkaan heittävää hierarkiaa. Varsinkaan, kun kyseinen työpaikka on nähnyt paremman ja elänyt sitä todeksi pitkän aikaa. Herää kysymys, mistä sieluntaantuma oikein johtuu. Lyhyt keskustelu avautujan kanssa ja totuus on ilmoilla. Iso organisaatio, turhia ihmisiä, turhien ihmisten päällä. Mitä hierarkkisemmaksi organisaatio muuttuu, sitä vähemmän siellä vietetään aikaa tutustuen ja jakaen. Ihmiset eivät tunne toisiaan, viisauksia ei jaeta. Uutta ei keksitä yhdessä. Kaikki sparraaminen puuttuu, muuten kuin kurinpidon muodossa. Ainoa kiitos mitä tulee, on hiljaisuus. Mutta auta armias luoja, jos jotain on mennyt pieleen. Silloin taivas repeää. Darth Vader osaa kyllä löytää uusia tapoja motivoida kiukuttelevia reppanoita.

Näin luotiin yhteisö, jossa pelko vie ja innovaatiot vikisee. Pomon kohtaaminen on kuuluisa stressitilanne ja ylemmän johdon tapaaminen, kuin paavin vierailu. Vaikka näiden ihmisten suusta, asia ei tietenkään ole näin. Mitään vikaa ei ole. On luotu suuri harha, jota ei kompensoida markkinoilla enää muuten, kuin ostamalla kilpailijat pois. Kannattaakin olla aivan helvetin iso, muuten joku vastuullinen jäisi vielä tunnistettavasti kiinni ja vastuuseen. Porukka on siis vain sen verran valmiita puolustamaan organisaatiota, että vihollisen tarjotessa euron enemmän tunti, vaihdetaan työpaikkaa kuin sukkia. Se siitä itsenäisyydestä.

Totuus löytyy reaktiivisuudesta, jos uskaltaa kysyä oikeat kysymykset. Totuus sattuu, mutta ottaisitko mieluummin keskitysleirin, kuin sinua puolustavat ystävät ja oma Spartalaisen heimon. Juu, toki siellä vaaditaan antamaan kaikkensa, mutta niin myös annetaan. Johtamaan pääsee se, kenestä on eniten hyötyä. Ei se, joka pomoa parhaiten nuoleskelee. Asema ansaitaan, kuten ystävän luottamusta ei horjuteta. Milloin viimeksi olet käynyt rehellisen keskustelun siitä, mihin olet menossa. Ja onko se ok?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Koittaa vielä hetki, kun kaikki velat on annettu anteeksi. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Se tuskin tapahtui viime tiistaina työpaikan aamukahvilla. Toki itku on voinut tulla, mutta todennäköisesti et itkenyt onnesta. Aina on toki mahdollista, että joku työkaveri tai oppilas muisti sinua lahjalla, kun olet niin kiva ja hyvä. Tämä hetkellinen ilo ei kuitenkaan poista ongelmia. Olemassaolollinen kriisi tuottaa liikaa kortisolia ja terveys on mennä. Ei ne nuorten masennuseläkkeet heihin minään loismatona juomavedestä pompanneet. Kyllä siinä on kyse jo pitempään jatkuneesta virheestä, jota on viljelty woke ajan multihuipennukseen. Tai kuten sen niin hienosti sanoi, eräs tytöistä tykkäävä tyttö, jos olisi tullut valituksi seuraan vain sen takia, että kuului vähemmistöön. Hän ihmetteli, mihin se minä katosi tässä välistä. Ei ihme, jos alkaa ahdistaa. Ei tässä ihmisyydellä ole ollut mitään väliä enää pitkään aikaan. Kiintiö se on mikä kannattaa. Mummi vainaa aikanaan opetti, on muotia ostaa uusi hattu. Ei vaihtaa sukupuolta kelvatakseen muotivillityksien keskellä.

Takaisin itkuun.

Vaikka asiat olisivat kuinka hyvin, olet silti surkea. Vai miten yleisesti iloinen ja onnesta soikea ihminen käyttäytyy. On jotenkin surkea vai. Aivan, ei piirun vertaa. Ei siellä ehditä sellaisia miettimään. Vähän kuten vaari vainaa sanoi sodasta. ”Se oli sellaista, Joko se on potun keiton aika”.

Olen nähnyt ihmisen vajoavan polvilleen, kun se vähäinenkin työkuorma on liikaa. Jos psyyke ei kestä, niin ei kestä. Roolimalleja tässä kaivataan. Häntä, joka opettaa, miten ruoto suoristetaan. Aina on kitisty. Se kuuluu inhimillisyyteen. Vinku ja Tinku on osa lapsuudesta päälle jäävää sisäistä kasvajaa, joka tulee vaatimaan pitkää kypsyttämistä. Jotta rauha sitten joskus aikanaan laskeutuu. Tämän hetken kasvattamisen vajeella ongelmat kasvatat vielä ruotsin turvattomuuden mittasuhteisiin, ennen kuin pohjakosketus otetaan. Miten se voi ollakin niin, että iloisimmat ihmiset löytyvät sieltä, missä ei länsisivistyksen elintasosairaudet vaivaa nälkäistä. Taas uutisoidaan suomen olevan maailman onnellisin paikka. Ei todellakaan ole, jos työkyvyttömyyseläketilastojen kasvua ja niiden syitä katsotaan. Toki vertailussa on mukana maita, joissa ei moista kannustinloukkuvitsiä tunneta, joten vertailu on ”vähän epäreilua”. Jos et tee työtä, et syö. Siinä vaihtoehdot. Että tuohon nähden se burmalaiskatuhuoralapsi on varmuudella oppinut selviytymisen jalot taidot. Eikä siellä tule mieleen itkeä karkkihyllyn edessä, jos juuri se oma lempinami on päässyt hyllystä loppumaan.

Tasan ei taaskaan mene nallekarit. Moneen tottuu. Vankilaan joudat, jos kuvaat räjähtäviä ohjuksia someen. Ketään ei kiinnosta se, miksi ohjuksia ammutaan. Some se on mikä kannattaa. Voi onnettomuus selfie sentään. Aina voi mennä viraaliksi. Sitten se ihanan leveämpi turhan julkkiksen onnenpotkukas elämä saa alkaa. Uu wii. Ei ehdi masentua, kun rahan tuhlaaminen tuo niin paljon iloa ja onnea. Vai mitä sanoo isukki, jonka tytär täytti 18 ja otti suurimmat mahdolliset lainat mitä pikavipeistä irtoaa. Osti koko rahalla muotia. Nyt saa niitä tykkäyksiä. Ihqua. Kukaan ei vaan kertonut, että ulosotto voi viedä ne luiskat myyntiin ja nyt on velkaa ei mistään. Rytkyt menivät muodista jo aikaa sitten, eikä tykkäysten laskeva trendi sovi pääkopalle. Velan korko on pelkästään sellainen, että ikinä ei tyttö rahoja takaisin maksa. Nyt se vasta itkettääkin. Palkasta menisi leijonan osa voudille ja kituuttaa pitäisi, mutta töitä ei saa. Onneksi on tämä iki-ihana hyvinvointivaltion kannustin loukku. Ihanaa. Taisi isukilta jäädä se iltasatu aikanaan lukematta, jossa kerrottiin hetken ilosta ja pitkästä itkusta.

Tee jotain muuta, et ainakaan ole tuhlaamassa.

Mieli tietää mitä voisit olla tekemässä, siitä valittamisen sijaan. Kaikkia muita pystyt ehkä hetkellisesti huijaamaan, paitsi itseäsi. Se perkeleen hypotalamus tietää kaiken ja koko ajan. Suurin osa ihmisistä ei epäonnistu, koska ovat epäonnekkaita. He romahtavat, koska ovat tulleet pelkureiksi, jotka rakastuvat omiin selityksiinsä. Toistetaan samaa, mitään tuottamatonta vuotta, kymmenettä kertaa peräkkäin ja kutsutaan sitä elämäksi. Johan alkaa iso hihna luistamaan. Pitää lopettaa sivuaskeleet ja mennä tulta päin. Siinä riittää kipinää isompaankin tapahtumaketjuun. Mietipä, koska viimeksi teit oman sisäisen tarkastuksen. Aivan. Sieltä löytyy kaikkea ilkeää ja kovin yksityiskohtaista. Toki työpäivät voi mennä niinkin, että onanointi työajalla, lounas ja kotiin lähtö on ainoat päivän tavoitteet. Palkka tulee tekemättä mitään. Jos alkaa ahdistamaan, niin sairaslomaa ja toiset hoitavat hommat. Tämäkin tosin vaatii sen, että on työpaikka, jossa loisia. Mutta ei pidä ihmetellä sitä pitkää listaa, niitä lyhyitä työsuhteita ja sen jälkeen tulevaa tyhjiötä. Miksi kukaan enää palkkaisi hylkiötä. Ehkä tuossa kohtaa teet sen, mitä sinun piti tehdä alun perin, kun et palkkaorjaksi koskaan sopinutkaan. Ryhdyt yrittäjäksi. Saisiko oman työn herruus sinut syttymään riittävään tarmoon. Katsos, se koti missä tehdään työtä, se on peloton.

Elämäsi odottaa sinua saapumaan paikalle.

Ajatuksista ne tapahtumat lähtevät. Tarinoita elämästä ja rakkaudesta. En enää ihmettele pitkää sävellysaikaa. Oma musiikki vaati sellaista, mitä en vielä tiennyt tarvitsevani. Anna se aina anteeksi itsellesi, mitä et vielä ollut oppinut. Tärkeintä on lopulta se, että et juokse hautaan laulamaton laulu rinnassa. Se on muuten iso kivi, mikä pyörähtää selästä, kun sen juttusi teet. Katsos, joku ottaa lainaa, että pääsee näkemään nähtävyydet ulkomailla. Sinne mennään rakkaiden kanssa ja tehdään ikimuistoinen elämys. Voiko tuolle laittaa kannattavan sijoituksen arvonmääritystä. Pitää muistaa, että kauneus on katsojan silmässä. Muista siis sanoa, kun katsot kauneutta silmiin. Muuten voi jäädä kaivelemaan. Mietipäs mikä siellä kaivelee. Todennäköisesti aikaa vielä on. Jollain hyötysuhteella se on tehtävissä. Jos olet vetelehtinyt aiheen tiimoilta, niin todennäköisesti et halua sitä tarpeeksi. Yleensä ihminen tekee lopulta sen, mitä sydän haluaa. Voipi olla, että se ei ollutkaan aivan sitä, minkä mieli romantisoi. Hyvä, nyt tiedät senkin. Pitää vielä etsiä. Minulla on sinulle uutinen. Tiesitkö, että elämä on kovin riskikästä. Kaikki elämässä on riskikästä. Lapset, puolisot, työt, yritykset ja hauraat harrastukset. Kaikki menee lopulta ja penniäkään ei ahneet perijät heitä tuhkien sekaan. Jos olet onnekas, et saa yli elää omia rakkaitasi. Muuten opit tuntemaan surun, joka tulee aina vain lähemmäksi. Vielä on aikaa. Tee se mitä tehdä pitää. Tee suunnitelma. Painekoesta sitä turvallisten ihmisten kanssa, kunnes onnistut. Työmuurahainen. Tuo kovin aliarvostettu, tosielämän supersankari. Se tekee, kunnes onnistuu. siinä minun idolini. Arjessa pärjää ja vähiten masentuu se, joka tekee, eikä selitä. En koskaan unohda ahkeraa työkaveria. Hän teki teini-iästä asti kolmea työtä ja jäi eläkkeelle 45-vuotiaana. Velaton uusi auto. Velaton omakotitalo. Velaton kesämökki. Velaton sijoitusasunto. Hän oli perheetön, joten kukaan ei estellyt puurtamista. Mitä nyt välillä meinasi työsuojelupiiri tulla päälle, kun ylitöitä tuli vuositasolla muutamia satoja tunteja liikaa per työnantaja. En unohda häntä siksi, että en koskaan ole nähnyt niin väsynyttä ja elotonta ihmistä. Ihminen voi siis näyttää kauhuelokuvien pääkallolta, jos eläessään. Hän kyllä toimi, mutta ikään kuin autopitolotilla. Välillä suusta tuli kommentteja, joista hänet sitten tunnettiinkin. Ei oltu aivan varmoja, oliko tyyppi tyhmä, vai ilkeä. Ehkä hieman molempia. Kuulin hänen menehtyneen hieman erkaantumisemme jälkeen. Muistan miettineeni, että mikähän kissayhdistys sitten peri hänen omaisuutensa. Sen, mistä hän ei ehtinytkään nauttimaan, kun aikojan maallinen tarpominen päättyi ennen aikojaan. Monesti hän kyllä maalaili kuvia laiturin nokasta. Ehkäpä kissa yhdistyksen virkistysmatkat suuntautuvat nyt tuolle mökille. Niin ei mennyt aivan hukkaan.

Tuossa se muistutus tulee. Pysähdy haistelemaan kukkia ja katsomaan kauniita laineiden liplatuksia, kun laineet osuvat kohdalleen. Tänäänkin on hyvä päivä muistuttaa ystävää olemassaolostasi ja tehdä rakkaille selväksi, että rakastat. Välissä voi suunnitella sitä, mikä on vielä tekemättä.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Kääntöpuolella itket onnesta, oman autosi ratissa. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Olen monessa tilanteessa kuullut sanat, ei minusta kukaan ole kiinnostunut. Varsinkin työntekijöiden keskuudessa on vallinnut ilmaisu ”mä oon vaan…”. Ikään kuin ihmisarvo olisi vain korkeamman tittelin takana tai ammatillinen arvostus vain hienomman koulutuksen omaavien suojaa. Jos et ole tenniksen maailmanlistan kärkikymmenikössä, et ole minkäänlainen pelaaja. Et vaikka kuinka olisit pelannut koko elämäsi ja voittanut piirimestaruuksia palkintokaappiin. Pitääkö siis olla maailmanluokan tähti, jotta kelpaa tähtikaartiin. Olen monesti kuullut sanat, miksi kilpailla ollenkaan, kun tulos ei riitä palkintosijoihin. No, eihän meillä olisi kilpailuja ollenkaan, jos kaikki ajattelisivat näin. Jostain pitää aloittaa.

Kun kutsut itseäsi kirjailijaksi. Onko siis aloituspiste ollut se, kun kerroit päättäneesi aloittaa kirjoittamisen. Vai oletko vasta julkaisun hetkellä oikeutettu titteliin. Aika monta merkittävää teosta, joita kirjoitettiin vuosia tai vuosikymmeniä, ei olisi koskaan ilmaantunut, jos kirjoittajat tai niiden rahoittajat olisivat miettineet moisia. Tärkeintä on edelleen reissun mielekkyys, jotta touhua jatketaan. Ehkäpä ne pienet näytepalat, kuten laulujen tai elokuvien mainospätkät ovat riittävä todiste etenemisestä. Itse ainakin innostun, kun näen jonkun elokuva mainoksen, jota olen kaivannutkin. Sensaatiota luvassa. Oikein hyvien elokuvien jälkeen on joskus tunnelma ollut kuitenkin hieman pettynyt. Sitä on miettinyt, kuinkahan kauan menee, ennen seuraavaa näin hyvää leffaa. Tai voikohan tätä enää ylittää. Usein on tullut hämmästyttyä lisää, kun taso on noussut ja kokemukset vain parantuneet. Oma ensimmäinen kappaleeni on nyt julkaistu Spotifyssa. Tiesin, että laulu on hyvä. Kun omaa musiikkia fanittaa, niin eihän se muuta voi olla. Toki makuasioista on vaikea kenenkään kiistellä. Mutta laadun tunnistaa aina. Kehuvat sanat, uskomattoman hyvä biisi. Tuli siis lupa jatkaa. Ehkä minäkin olen jo muusikko. Ainakin olen olemassa, on jotain näytettävää. Tuohon se tarina siemenenkylväjästä kulminoituu. Hän ei kylvä, jotta muut tietäisivät kylvöstä. Hän kylvää, koska se on ainoa keino välttää kerjäläisen elämä.

Tahdot parempaa elämää, keskity näihin.

1. Vastuu

Eräässä podcastissa juontaja väitteli aikuiseksi kasvamisesta. Kokemuksista, joita tulee pitkin elämää. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus. Mikään ei kuitenkaan kasvata ihmistä, kuin vanhemmuus. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla oma biologinen lapsi sylissä, jotta tietää mistä vastuussa puhutaan. Adoptiolapsi voi olla aivan yhtä luodinkestävä, kuten työpaikan muutostilanne, jossa oikeasti halutaan saavuttaa jotain yhdessä. Päälle oksennettu on päälle oksennettu. Yhdessä kirjoitettu on yhdessä kirjoitettu. Oman lapsen syntymä on kokemus, jota ei pysty sanoilla selittämään. Kuten alkuräjähdys. Menee yli hilseen. Jokaiselle vanhemmalle oma lapsi on luonnostaan arvokkaampi, kuin maailmankaikkeus. Koita nyt sitä tunnetilaa, sanoilla jotenkin ymmärrettävästi avata. Vastuussa on kuitenkin kyse vastuunottamisesta. Kaikki mitä luot, on omalla vastuulla. Siksi pitää tuottaa ja yhteisössä yhdessä tuottaa. Katsos, omaa lasta puolustetaan. Muutos ilmapiirissä on ilmapiirin muuttamista. Vain vastuuta vanhemmoiva kaitsee lampaat suojaan. Yksikään lammas ei jää susille. Tämä on jotain mikä opetetaan. Vaikka kuinka kiukutellaan. Näin alkaa oikeanlainen toiminta. Joskus joku susi on voitu pukea lampaan vaatteisiin, mutta onneksi tiivis yhteisö on opetettu havaitsemaan virheet jo kaukaa. Ei sudessa mitään vikaa ole. Sen vai täytyy päästä omiensa joukkoon. Oli sitten kyseessä susi tai lammas, molemmat seuraavat johtajaa. Eläinkunta eroaa ihmisistä tässä siten, että siellä johtamaan pääsee vain se, josta on eniten hyötyä yhteisölle. Kukaan ei vahingossa saa paikkaa, vain koska sattui laittamaan hakemuksen sisään. Ollaan siis hyödyllisiä.

• Kuri

Kuri on kipua. Se tuntuu kuitenkin paljon mukavammalta, kuin katumuksen tuska, jota podet loppuelämäsi. Olet joko hölmöilemässä tai tekemässä jotain hyödyllistä. Katsos, kukaan ei tee molempia yhtä aikaa. Siitä on hyötyä tai ei ole. Toki hyödyllinen saattaa alkuun sisältää hölmöilyä, koska jokainen kissanpentu polttaa viiksikarvansa ensimmäiseen haistelemaansa kynttilään. Se tosin tekee tämän vain yhden kerran. Ei vaan vielä tiennyt paremmasta. Aivan kaikkea ei pidä päästää tekemään ilman valvontaa. Mutta sallitaan toki järkevä harjoitteluaika. Vaikka kuinka pelottaisi ja aristaisi, täytyy harjoitella. Vain omaa ääntään kuuleva voi virittää omaa sointiaan vireeseen. Vaikka kuinka kauhealta alun viulun vinguttaminen kuulostaa, on tuo ainoa keino saattaa soitin vireeseen. Sitten tulee järkevä määrä. Alan asiantuntija osaa kyllä nopeasti kertoa, mikä on järkevää. Kukaan ei laula kymmenen minuutin katkeamatonta aariaa ottamatta happea välissä. Tämä on säveltäjän hyvä ymmärtää ja muistaa. Siksi harjoitellaan, jotta tiedetään, mikä on mahdollista. Tuo vaatii kuria. Meitä ei tule kiinnostaa niinkään päivän fiilikset. Koska huonoja päiviä tulee ja enemmän kuin hyviä. Meitä kiinnostaa se, että harjoittelet ja pidät kirjaa. Meitä kiinnostaa erityisesti se, mihin pystyt huonona päivänä. Koska tämä on jotain, jonka varaan voidaan rakentaa. Ja kun rakentamisesta puhutaan. Ei olla tekemässä mitään muuta, kuin sovittua. Toki matkalla voi joutua käyttämään luovaa ongelmanratkaisua ja se on jopa tervetullutta. Mutta silti emme ala tekemään jotain muuta. Kuin korkeintaan taukojumpan näkökulmasta. Ampumaradallakin rikotaan putkikatse, jotta luoti löytää reitin maaliinsa paremmin. Painotus on sanassa radalla. Koska et ole tuhlaamassa mahdollisuuksia, vaan paikan päällä, seuraamassa luontaista intohimoasi. Joku päivä sinulle maksetaan siitä. Joku päivä opetat muita. Joku päivä rakastat elämää. Kysymys kuuluu, seurasitko intohimoasi? Jos luistelu ei ollut kivaa, löydät itsesi äkkiä jostain muualta. Saatoit kuitenkin hieman luistella kurinalaisuudesta, kun luistimia teroitettiin. Ja siksi et koskaan antanut itsellesi reilua mahdollisuutta edes tutusta lajiin. On meinaan aika lailla eri asia kokea jotain oikein, kuin sinne päin. Kokki sanoisi tässä kohtaa, tylsä veitsi on turvallisuusriski.

• Näkemys

Mihin tässä ollaan menossa. Ihmisiä vaivaa suunnaton kunnianhimon puute. Ei siksi, että kaikkien pitäisi olla maailman luokan tähtiä. Vaan siksi, että on leipää syötäväksi, kun et pysty sitä enää itse hankkimaan. Harvalla on niin hyvin asiat, että omat lapset pitävät huolta loppuun asti. Kaukana on se aika, kun kuoltiin rakkaiden ympäröimänä omassa sängyssä ja kaikki tarpeet on huolehdittu loppuun asti. Maailmassa on enemmän tyhjiä koteja, kuin kodittomia ihmisiä. Tässä on kyse näkemyksestä. Mihin olet menossa. Riittääkö se. Onko se ok. Mitä ajattelit, että tästä seuraa. Tehdäänkö asioita nyt siihen suuntaan, mihin näkemyskesi haluaa asioita vietävän. Pitää olla näkemys. Muuten on suuri vaara, että laivaa ohjataan väärään suuntaan. Maailma opettaa tällä hetkellä pikaistumaan. Nopeasti, kaikki minulle ja heti. Ruudunvirkistystaajuus on älytönpuhelin zombille, jossain kuuden sekunnin paikkeilla. Lyhenee jatkuvasti. Kuka kykenee keskittymään, on seuraava hallitsija. Kadota siis itsesi polulle, jota haluat kulkea ja huomaa, että pian olet paras siinä mitä teet. Parhaan kanssa on vaikea kilpailla. Älä nyt käsitä väärin. Ei tässä mitään oikoteitä tarjota. Itselläni oli aikanaan näkemys, että haluan olla iso ja vahva. Ihailin maailman vahvimpia ja mikään ei ole edelleenkään niin hienoa, kuin olla ihan törkeän vahva. Ensimmäinen mestaruus tuli kuitenkin vasta 20 vuoden harjoittelun jälkeen. Sen jälkeen ei ole taso laskenut, vaan noussut ja ennätykset paukkuvat toisensa jälkeen. Omat idolit tulevat kyselemään neuvoja. Näkemys on olla, ei saavuttaa. Saavutukset tulevat kyllä, jos vain katoat siihen tekemiseen, joka näkemyksen aikanaan täyttää.

• Taso

Puhutaan suunnittelun, tekemisen ja johtamisen tasoista. Einsteinilla oli tässä hyvä sanonta, tehdä asiat samoin ja odottaa eri tulosta. Tiedätkö mitä ominaisuuttaa tulee kehittää, jotta pullonkaula ohitetaan. Millä menetelmillä kehitys tapahtuu. Onko ympäristö ja välineet sellaisia, jotka mahdollistavat riittävän kehitysimpulssin. Tarkoitan tässä sitä, että on vaikea haalia yli kymmenen prosentin markkinaosuuksia, jos keskustelet alle kymmenen prosentin kanssa markkinoista. Toki tämä voi olla jollain osuuksilla tarkoituskin. Rolls Roycea ei kannata koeajattaa rahattomalla. Pitää ottaa tasosta selvää. Toki tämä tehdään siististi, kenenkään ihmisarvoa loukkaamatta. Joskus se puliukko, joka haahuilee vahingossa sisään, olikin vain tulossa ilmaiseen soppajonoon. Tämä tarkoittaa sitä, että jos päättää tarjoilla ilmaista soppaa markkinointikikkana, niin aina on mahdollista, että myös joku puliukko haahuilee sisään, ilmaisen lounaan perässä. Luis Vuittonin myymälässä, myös vartija osaa olla myyvä. Kun taso nousee, tekemisen tason tulee nousta. Jälleen kerran hyöty määrittelee suunnan. Onko tekeminen odotetun tason mukaista. Tiesitkö, että suurin syy, miksi minkään organisaation asiakaspalvelun taso ei yllä halutulle tasolle, on siinä, että ihmisten sisäinen kohtelu ei yllä sinne missä haluttaisiin olla. Tyly pomo on vain kusipää muiden joukossa, jolle näytellään, kun on pakko. Samaa tehdään asiakkaalle ja jokainen meistä haistaa hupinäytelmän kaukaa.

Summa summarum. Mielipiteitä riittää. On silti vain yksi mielipide, jolla on merkitystä. Se millä saatiin parhaat tulokset aikaan. Siellä ei kysellä tykkäämisiä tai toimenpiteiden välttämättömyyksiä. Vaan toimitaan tarpeen mukaan. Etsitään siis sitä mikä sinulle toimii. Jos resurssit laskettiin väärin, niin on aika palata piirustuspöydälle. Konkurssiaaltojen pyyhkiessä kansakunnan yli, tulee määritellä sana konkurssi uudestaan. Kyse ei ole virheestä, koska et tiennyt sitä, mikä piti vielä oppia. Nyt tiedät mikä ei toimi. Hyvä, yritä uudestaan. Ei sitä resetointi painimetta turhaan sinne reitittimeen asennettu. Mistä ihmeestä tuli sellainen mielisairas harhaluulo, että jokainen yritys pitäisi onnistua kerrasta. Lupaus on vain muutama rasitusmurtuma, ennen kuin raadille kelpaava fouetté joskus baletti areenalle putkahtaa.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Vihdoin olen olemassa ja se tuntuu hyvältä. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Varsinkin, kun kyseessä on väärä juna. Tällöin penkillä istuminen on suorastaan suotavaa. Kun ympäristöä katselee ja varsinkin ihmisten kirjavaa oireilua, tulee ymmärtäneeksi, moni on astunut väärään junaan. Osa pysyvästi. Tämä ei todellakaan tarkoita, etteikö sinusta olisi enää mihinkään. Jos rauhassa hetken muistelet ja pohdit, löydät kyllä omat käänne kohdat, jossa homma lähti etelään. Kuten Isäni kertoi sinä yhtenä vuotena, jonka saimme olla yhdessä. Hän joskus haaveili, ennen poliisin uraa, kouluttuvansa veturinkuljettajaksi. Haave oli jäänyt painostuksissa ja toisenlainen ura sieltä tulla putkahti. Käytöksestä päätellen valinta ei osunut aivan kohdalleen, kuin korkeintaan yhdellä tavalla. Tuli pelottavaa valtaa. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten, poliisin arvovalta ja kohteluttavat olivat vielä kovin erilaisia. Varsinkin jos sitä valtaa halusi näyttää vain näyttämisen vuoksi. No, turha tässä on vallan väärinkäyttöjä muistella. Isälläni oli kuin olikin kaikessa äkillisyydessään, minulle elämän antamisen lisäksi tärkeä rooli, tämänkin vaiheen toteutumisessa. Vaikka kuolemasta onkin jo aikaa, neljättä vuosikymmentä. Isä kaikessa karuudessaan osti minulle kirpputorilta ensimmäisen kitarani ja toi sen minulle lastenkotiin. Se oli maksanut sata markkaa. Nykyrahassa jotain kymmenen euron luokkaa. Isä sanoi, soita tätä toimivaa romua pari vuotta ja jos sitten vieläkin soitat, niin ostetaan viiden tonnin skeba. Se skeba jäi saamatta, mutta tänään julkaistiin ensimmäinen sinkkuni ”Onnen aarteita” Spotifyssa. Vastaanotto on ollut huikea. Näin siis alkoi artistin ura. Hieman myöhässä, mutta sitäkin hienompana. Vihdoin ajan patina saavutti lauluäänen ja on riittävästi tarinoita kerrottavana. Toisena julkaistavaa nimikkoalbumin biisiä ”Narriprinssi” tehtiin jo aikanaan lastenkodin hämärässä. Olen sitä tarinaa kertonut aikanaan näissä kirjeissä. Laulussa kerrotaan rohkeudesta ja siitä mitä rohkeus vaatii. Ei sellaista hullun rohkeutta, jossa juostaan seinää päin, vain koska joku idiootti yllytti. Ei, vaan sellaista rohkeutta, jossa uskallat ottaa seuraavan askeleen pelkojasi kohti. Alkaa kasvamaan niistä yli. Kuten tyttäreni eräs ilta sanoi, kun ei meinannut uni tulla. Kun pelotti, että möröt tulee sängyn alta. Kysyin, uskaltaisitko sinä tulla tänne mörköilemään, kun isi on täällä. Tyttö nauroi ja on sitä asti nukkunut kuin tukki.

Mistä viisas rohkeus tulee.

Sieltä mistä ensimmäinen kitarakin tuli. Lapsi kokeilee paljon, jotta löytää jotain mistä tykkää. Parempi kokeilla MVP tyylillä, kuin panostaa ylisuuresti johonkin, mikä loppuu ja menee hukkaan ennen, kuin pääsi edes kunnolla alkamaan. Aika monelle yritykselle ja ihmisten ideoille käy niin, että liike loppuu ennen alkujaan. Samat lait siis pätevät sinun rohkeuteesi ja lapsen intoosi. Jos yrität jotain sellaista, mitä et suorita sydämesi kyllyydestä ja into lopahti, niin kuka nyt huijasi ketä. Käy niin kuin tutulle hitsarille. Tykkäsi hitsata ja ryhtyi sen vuoksi putkiasentajaksi. Kukaan ei vaan kertonut, että asiakkaat eivät tule taikasauvaa heiluttamalla. Eivätkä ne perkeleet soita sinulle, kun eivät ole koskaan sinusta kuulleetkaan. Eikä se hemmetin puhelimesi vieläkään näppäile itseään, jotta jonkin jumalan hylkäämän kiven alta, voisit pokasi löytää. Pitääkö tässä siis jotain hemmetin kylmiä uusasiakashankintapuheluita alkaa soittamaan. Ai tuntemattomille vai. No niin, nyt on lainaa satatonnia ei mistään ja hieno käyntikortti. Hiacen saa onneksi myytyä vielä hyvään hintaan, mutta konkan jälkeen voitkin sitten hitsailla kivoja metallieläinfiguureita siellä isun autotallissa. Ylijääneitä putkenpätkiä on nyt loppu elämäksi. Ehkäpä figuureista, joku maksaa joskus jotain. Ainakin jos tarpeeksi hienoja teet.  Kannattaa tehdä tuplana, kuten huutokauppa keisari opettaa. Yksinäistä on kuulemma vaikea myydä, mutta pari onkin jo koristeet portin pielissä. Enempi myytävää on joka tapauksessa enempi myytävää.

MVP tyyli = Minimum viable product = Vähin mahdollinen toimiva aloitus. Satasen puhelin toimii siinä missä tonnin puhelin. Osta hienompi joskus, kun rahat ilman riskiä siihen riittää.

MVP:ssä on sellainen vaatimus, että se todellakin tarkoittaa markkinatutkimusta ennen investointeja. Leinojan luolan suurin sijoitusfiiliksen lopahtaja on se, että siellä tuote-esittelijä toivoo homman joskus lähtevän lentoon, vaikka markkinat eivät ostaneet mitään. Velkaa on miljoona ja talo meni jo. Mitään näytettävää ei ole ja jonkun pitäisi nyt kaataa lisää rahaa tähän pohjattomaan kaivoon. Pelastetaan näin jonkun toisen tuhoon tuomittu yritys. Koska eihän nyt omaa lasta voi jättää ulos kylmään. Eikö kukaan kertonut, että ensimmäiset asiakkaat etsitään ja hoidetaan vaikka bussilla. Eikö siellä koulussa kukaan hitsausten välissä kertakaan sanonut, että ai niin yksi pieni juttu. Ei edes siinä kohtaa, kun liiketoimintasuunnitelmaa luonnosteltiin ja pankkiin oltiin yhteydessä. ”Kyllä sä tuut pärjäämään, kun sä oot niin hyvä”. No kiva. Jäi vain käsittelemättä ne karut tosiasiat. Hyvä hitsaaja ei tarkoita, kuin mahdollisuutta. Jos ja kun, ne työt joskus löydät. Päälle tulee vielä sellainen rasite, että jokainen asiakas pitää etsiä ja yksikään hyvä vuosi ei ole takuu seuraavasta. Markkinat tarjoavat tuohon päälle sellaista kauhunäytelmää, että hyvät ideat itketään baarissa ennen seuraavaa sairaslomaa, muistellen aikaa, jolloin vielä hitsaaminen oli kivaa. Itkua lisää kituva elintaso, joka jää työkyvyttömyyseläkkeellä kovin ohuelle leivälle. Täytyy keksiä parempi suunnitelma. Eihän tällä rahalla ryyppää riittävästi.

Onneksi eräs ystävä ymmärsi yskän. Ei perustanut elämäänsä vain hitsaamisen varaan, mutta alkoi valmistamaan kuntosalilaitteita autotallissa. Nyt menee jo ihan mukavasti. Osa-aikaisesta unelman jahtaamisesta tuli aikanaan leipätyö ja autotalli laajeni halliksi. Markkinatutkimus sai riittävän pitkä ajan painekoestua työssä, jota harrasti joka tapauksessa. Kun tuotteet ovat hyviä, niitä halutaan. Kuin laulu, joka iskee tajuntaan. Ihan sama, vaikka se olisi banjolla rämpytetty. Tarttuva melodia, on tarttuva melodia. Hemmetin korvamato. Ystävä oli mielissään. Pitkiä päiviä palkkatyössä, toi mukavasti ylityörahaa ja vielä enemmän vapaata. Kiva hitsailla täydellä palkalla lisää kalliita laitteita myytäväksi. Vai mitä sanot nyt, kun laitteiden valmisteluharrastus teki hitsarista miljonääriyrittäjän. Päälle saa vielä treenata kotona ilmaiseksi ja aina uusilla laitteilla. Ne kun pitää testata, joka välissä ja aina ennen asiakkaalle viemistä. Kunto kohisee, rahaa tulee kuin esterin pers….. ja saa tehdä täydellä palkalla sitä, mitä tekisi joka tapauksessa. Hän toivoi lisäksi, että saisi nähdä ihmisiä ja maailmaa. Toteutuu mukavasti, kun käy viemässä henkilökohtaisesti laitteet pitkin poikin. Päälle tulee ystävyyksiä. Ai, että. Täytyy sanoa, että laitteet ovat hyviä. Sen verran monta kertaa olen niillä treenannut.

On tätä odotettukin.

Niin, turpaan tulee pyytämättäkin. Kuten rekrytoija soittaa perään, kun työn hakija kertoi olevansa tuttu. Tai ainakin pitäisi soittaa. Sellaista elämä on. Juuri kun luulet, että nyt lähtee, niin ei lähtenytkään. Vaikea treenata bändin kanssa, kun rumpali hukkui. Päälle, joku kateellinen puukottaa aina selkään vain sen vuoksi, että pystyy. Pois sinulta on pois sinulta. Hahaa. Mitä opimme tästä. Älä käännä selkääsi ihan jokaiselle veitsen heiluttajalle. Ei se poliisi huvikseen käskytä ottamaan kädet pois taskusta ja pitämään niitä näkyvillä. On aika ajatella viisaammin.

Luoja ei turhaan kerro antavansa kaikki lahjat sille, joka niistä eniten irrottaa. Mielenterveyden ja tuottamisen mahdollisuuksien vuoksi, on hyvä muistaa se, mitä mummi vainaa sanoi kaikista munista yhdessä korissa. Teit mitä tahansa, se kaikki alkaa ajattelusta. On siis aika aloittaa hyötösuhdeajattelu ja sen mukainen tuottaminen. Sinä tiedät mitä pitää tehdä.

Sinusta on, usko siihen.

T. Antti

Artikkeli Voit aina vain istua paikallasi ja katsella, kun juna menee ohi. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.