Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Kyllä joku siellä kiittää työn ja vapaa-ajan välisestä sopivuudesta elämäänsä. Silti he tulevat kotiin vain katsomaan Netflixiä. Eikä siinäkään mitään vikaa. Ongelmat vain alkavat, kun täyttymystä ei tule. Toki joku meistä voi kuvitella, että kaksi viikkoa kesällä maailmaa tutkien on riittävästi, jotta voi laskeutua jo joutamaan. Silti aivosi ovat supertietokone, jolle ei löydy vertaista, ainakaan tämän hetken tunnetusta maailmasta. Nyt kun näin sanoin, niin eiköhän tämäkin matto pian vedetä invaasion temmellyksessä jalkojen alta. Sillä tavalla se ironia toimii. Aivan kuten aivot. Niitä pitää käyttää. Saa olla kekseliäs ja toteuttaa ideoita. Ehkä hieman painekoestaa niitä ensin. Katsos, kun aivan jokainen Amerikan valloitusmatka, perjantaisen illan baari-ilta idean jälkeen, ei ole se mitä olet oikeasti hakemassa. Tai älä ainakaan ota puhelinta käsille. Jotta et tule hurmoksessasi vahingossa irtisanoutuneeksi työstäsi lopullisesti. Koska solvasit pomoa samalla verisesti ja poistit näin tehokkaasti mahdollisuuden krapulamorkkiksen ”Anteeksi, saisinko työni takaisin” aneluihin. No, saat kyllä kiinni tästä idean hyödyllisyyden tarkastelusta, ennen varsinaista toimintaa.

Tiedän ihmisiä, jotka elävät minimillä ja nauttivat joka hetkestä.

Sosiaalituet ovat ihania. Suomi on hyvä maa tällaiseen. Toki leipä on hieman ohuempi, kuin suurten saavutusten vaatima kalorimäärä, mutta eivät nämä ihmiset sellaista ole hakemassakaan. Sitä paitsi, roskaruoka on halpaa. Ei hyvin toimeen tulevat käy mäkkärillä, kuin käytännöllisyydestä festari reissuun.

On siellä joukossa fiksujakin ihmisiä, jotka ovat keksineet keinon toteuttaa itseään juuri sellaisella toimeentulolla, että saa tehdä sitä mitä haluaa, mutta eivät elä loisimalla. Eivät ole missään sidoksissa muuten mihinkään. Ei velkaa, ei omaisuutta, jolla olisi väliä. Vain se suuri missio. Ai, että. Hienoja tyyppejä. Eivät siis loisi yhteiskunnasta, vaan telmivät omaa juttuaan toteuttaen. Siinä tavoitetta jokaiselle. Tuo on kaunis melodia.

Sitten herääkin kysymys. Mistä löytää se oma hittimelodia? Tämähän on se asia elämässäsi, mistä on markkinatutkimukset tekemättä. Katsos, se viraalihitiksi somessa noussut kenraalin puhe, jossa hän kehottaa petaamaan aamulla sänkysi. Ei välttämättä käsitellytkään itse sängyn petaamista. Ja pikainen tutkimus aiheeseen antaa ymmärtää, että sänkyä ei välttämättä kannata pedata heti ensimmäisenä aamulla. Ainakaan jos hikoilee yöllä. No, ymmärrät asian. Kyselet siis vain tarpeeksi, niin johan löytää webin asiantuntija kertomaan sinulle pölypunkkien keskimääräisen eliniän ja sängyn petauksen optimaalisen hetken. Elämmehän sentään gurujen luvattua interweb aikaa. Jos haluat rahaa tilille, kysyt häneltä, joka on rahaa samoista olosuhteista tehnyt. Kun haluat olla vahva, kysyt kymmenkertaiselta kultamitalistilta, miten tulla kestävästi vahvaksi. Yksinkertaista. Jokaiseen erityistaitoon löytyy mestari. Hyvä, sitten vain etsimään oikeaa henkilöä.

Nyt puhutaan siitä markkinatutkimuksesta.

Tämä vaatii aktiivisuuttaa selvittää. Kaikkea mahdollista myydään kyllä, mutta avain sana on myymisellä. Joku ostaa idean. Aivan kuten kokispullon kiskalta. Jos et tee sitä mitä tehdä pitää, missiosi ei ole oikea. Ehkä et ole vielä löytänyt sitä sydämen asiaa tai elät jonkun pelon kautta. Tosi asia on se, että ei saa unohtaa unelmiaan arjen kiireissä, vaan työstää osa-aikaisesti unelmaa kohti leikkauspistettä.

Moni ruoskii kuollutta hevosta. Moni törmää soutaessaan tyhjään veneeseen ja riehuu, vaikka asialle ei ole syyllistä. Kaikki voi mennä pieleen. Tee, kaikesta huolimatta. Vaikka olisit perinyt loisimiseen riittävät varat, sinun elämääsi ei ole tarkoitettu odottamaan kuolemaa. Sinussa on aineksia niin paljon enemmän.

Kenraalin puhe kertoi kurinalaisuudesta. Tehdä sitä, mikä tehdä pitää. Armeijassa sängyn petaamattomuus johtaa ongelmiin. Aivan kuten sinun aikaan saamattomuutesi vie kohti tyhjyyttä. On aika aloittaa sielun vahvistaminen. Selityksiä riittää, kivempaa on kertoa kokemuksista.

 Aloittaminen on aina vaikeaa. Siksi pitää kaivaa voimia vain yhtä kohtaamista varten. Kuten vaikeat asiat yleensä. Niitä vältellään. Mutta yleensä se menee niin, kun virtahevon nostaa pöydälle, alkaa todellisuus paljastua. Moni kuvittelee peloissaan olevansa kuin vankilassa, mutta ei vapaana kulkevan ihmisen kuulu ajatella niin. Totuudesta alkaa eheytyminen. Ja sitten miettii, miksi ihmeessä katsoi tilannetta niin pitkään. Näin helposti tulee vahvan itsetunnon alkusykäys takaisin. Pitkä on prosessi ehjäksi, mutta sitä kohti. Eli ei muuta kuin kohti seuraavaa suurta kusetusta. Elämä tarjoilee, siitä voit olla varma.

Monesti vaikeissa asioissa on kyse vain omien reaktioiden hallinnasta.

Aivan kuten vaikeiden ihmisten käsittely. Tämän päivän suurimmat haasteet työelämässä liittyvät juuri näihin vaikeisiin tyyppeihin. Sitten ei voi kuin ihmetellä tätä aikaansaamattomuutta. Suurin yksittäinen selittäjä on roolimallien puute. Jotenkin kuvitellaan, että asemavalta toisi esihenkilöille myös käytännön katuosaamista tullessaan. Ai, että se muuten helpottaa, kun pääset keskustelemaan samoista tilanteista selvinneiden kanssa. Ei sitä vertaistueksi turhaan kutsuta.

Ei tule tylsää ihmisviidakossa. Sen verran neiti ja herra negatiivia löytyy jokaiselle automatkalle, rattiraivo palkintona. Rattia hakataan ja suu käy. Mitään ei tosin kuulu. Jotenkin se räyhääjä kuitenkin saa hoivaa siitä, että saa ilmaista itseään. Joskus kansainvälisin viittomin. Tulee aina mieleen se kauppakeskuksen liikennevaloissa tapahtunut episodi, jossa keski-ikäinen mies näytti sormimerkkiä väärään autoon. Ehkäpä tuo venäläinen rekisterikilpa ja kaljut nahtatakkityypit auton sisällä, olisivat kuitenkin olleet riittävä varoitusmerkki. Mutta ei. Hänellä oli oikeus olla kusipää. Veriroiske oli sellainen 15 metriä, kun poks ääni kuului miehen päästä. Katsos, valoissa noustiin autosta osoittamaan mieltä ja venkku autosta noussut tyyppi otti vauhtia pääpukkaukseen, joka osui suoraan toista nenään. Valot vaihtuivat sopivasti, niin en jäänyt katsomaan näytelmää. Tosin järjestyksenvalvojat juoksivat jo tapahtumaa kohti, olihan kyse kuitenkin kauppakeskuksen alueesta. Mitä opimme tästä? Vaikka olisit kuinka kova tappelemaan, aina tulee isompi ase vastaan. Mieti vielä kerran käytöstäsi ja mieti vielä uudestaan.

Itsehillintä on mestaruutta.

Aivan kuten kyky kohdata elämän vaikeat asiat ja mennä silti eteenpäin. Sydän auki, jotta muurit eivät estä onnea. Aina voi rakentaa uudestaan, eikä ketään ainakaan suomessa tapeta kulutusluottojen takia. Aivan kuten eräälle eron jälkeiselle yksinhuoltaja tyypille kävi. Auto hajosi ja viesti lähti interwebbiin, josko löytyisi korjaaja auttamaan hädässä. Tuo korjaaja löytyi, vaan hän ei koskaan enää lähtenytkään.

Sinusta on niin moneen, että nauraisit vain vaikeuksille, jos tietäisit mitä järkevän edessä lepää. Ihminen vain joutuu kokeilemaan aika paljon, jos ei ole vielä löytänyt onneaan. Ihmisiä ja töitä, tulee ja menee.

Kyse on asenteesta tarpeita kohtaan. Samalla, kun hiot itseäsi älykkäämmäksi selville ottajaksi. Tässä muuten tulee olla mestari. Teet samalla sitä jatkuvaa markkinatutkimusta. Silti olet aina altis muutoksille ja ne niiden tuomille ongelmille. Mikään elämäntilanne ei ole pysyvästi tasainen. Tänne tullaan ja täältä lähdetään. Siksi oikea itselle rehellinen tekeminen on kaikkein tärkeintä. Luojamme antoi ihmiselle rajattoman taidon mahdollisuuden, koska yhden varaan rakennettu ei ole koskaan kestävä. Yrityksiäkin pitää olla viisi jatkuvasti meneillään, jotta joku alkaa antamaan enemmän kuin ottaa. Näin teet samalla tunnollista työtä sen tärkeimmän kanssa. Joku ostaa, joku ei, mitä sitten, seuraava. Kysymys kuuluu, onko sinulla seuraava? Katsos, se hyötysuhde. Sitä pitää parantaa ja se opitaan vain tekemällä.

Olet rakentamassa parempaa tulevaisuutta ja siitä pääsee läheisetkin nauttimaan. Lapsille turvallisempi elämä. Soturi puutarhassa, eikä puutarhuri sodassa.

Paras tapa tehdä bisnestä, on olla bisneksessä. Missä bisneksessä ajattelit olla seuraavaksi?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Ihmistä ei ole tarkoitettu sumuisen arjen apatiaan. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Juu, maailmassa on paljon virheitä. Älä itse ole yksi niistä. Paljon hukataan energiaa sellaisiin asioihin, jotka eivät ansaitse sitä millään tavalla. Eläinkunta sanoisi puhuessaan kovin arvostamattomia asioita ihmisestä. Sen verran tyhmästä olennosta on kaikessa viisaudessaan kyse. Miten muuten selität poliittisen valta pelin, jossa tekopyhyys on osa pääsyvaatimusta. Virren kuuntelemisesta pitää maksaa sotakorvauksia. Jälleen kerran oikeiden sotakorvausten maksajat kääntyvät haudassaan. Mistä tuli tämä tuhlailun ja hävyttömyyden lupa. Siinä vain käy niin, että jos kukaan ei kasvata lasta hyville tavoille ja säästäväiseksi, tulee huonokäytöksisiä ja tuhlaavaisia lapsia. Sivistyksen taso ei nouse. Koitapa nyt mennä kertomaan velalla ostettuun pizzaan ja hampurilaisiin tottuneelle parkujalle, että jatkossa ainoa ruoka on kaurapuuro. Voi sitä itkun määrää. Mikään ei siis ole muuten pielessä, kuin itkijän asenne. Mutta silti kaikki on pielessä. Mietipä omalle kohdalle. Tuohan tarkoittaa elämän loppumista. Ihanalle työkyvyttömyyseläkkeellehän tuolla joutaa. Saa lisää ilmaista pizzaa. Minne katosivat kiitollisuus ja elämän kunnioitus. Onko sodan uutiset jo niin totutelleet niiden näkyyn, että normaalina pidetään. Eihän Ukrainassakaan kukaan juokse enää pommisuojaan, kun ilmahälytys tulee. Kaikkeen siis voi tottua. Ei pidä ihmetellä ihmisten eroja, sen enempää, kuin huonojen liittojen sietokykyä.

Anna anteeksi, mutta älä unohda.

Historia on hyvä opettaja, mutta huono matkakumppani. Paljon voit oppia, kun vain muistelet menneitä. Ihminen on siitä jännä olento, että muistaa vain kaikkein tunteikkaimmat hetket. Ei siis teennäisesti tärkeitä, vaan aikuisten oikeasti koskettavia kohtia. Vuosia saattaa mennä autopilotilla, kunnes joku loukkaa töissä tai julkisesti yrittää sinua nolata. Muistat siis sen helpoiten, kun sinua on loukattu verisesti. Tai ainakin yritetty. Sitähän ei loukkaaja koskaan voi tietää, että otitko vastaan. Anna sen valua, kuin vesi hanhen selästä. Viisaat kirjoittavat, älä haudo kostoa. Siinä menee vain energiaa. Kuulemma karma hoitaa roskat viemäriin, kun aika koittaa. Lisäisin tuohon kuitenkin yhden tärkeän opetuksen. Älä koskaan lopeta valmistautumista sotaan tai unohda sitä, mitä sinulle tehtiin. Muista, että ihminen on vastavaikutuksellinen olento. Et ole kenellekään yhtään vastakaikua velkaa. Sekös niitä raivostuttaa. Nyt sinä olet vain viisaampi. Ja muista tämä, kun seuraavan kerran kohtaat saman tyypin tai samankaltaisen. Nyt osaat suhtautua oikein ja puolustautua riittävästi. Tämä on kuin puukkotappeluun valmistautumista. Ei veitsi ole vaarallinen, kun osaat ottaa sen turvallisesti pois. Katsos, solvaajan kaikki valta on keskittynyt tähän pelotteeseen. Tuo veitsi kädessä on asia, johon hän luottaa. Hän odottaa sen vievän kaiken keskittymiskyvyn ja aiheuttavan lamaantumisen. Suuren tuhon pelko ohjaa. Ja näin sinun odotetaan alistuvan kohtaloosi. Ai, että. Mikä yllätys on edessä, kun mitään valtaa ei olekaan. Lähinnä sääliä reppanaa kohti. Katsos, kuten pois otettu puukko, sanatkaan eivät satuta, jos et ota niitä vastaan. Päinvastoin. Viisas osaa kääntää tilanteen edukseen. Aivan kuten voit oppia ottamaan veitsen pois hyökkääjän kädestä, osaat vastata herjaan vastakysymyksellä, mikäs sinulle on antanut oikeuden satuttaa minua. Sitten vain katsot hiljaisuutta, kun toinen on riisuttu aseista. Tässä kohtaa tulee taas muistutus. Jos itse osallistut herjan heittoon, olet muiden silmissä aivan yhtä paha. Voipi olla, että muut tulivat paikalle vasta siinä kohtaa, kun sinä sanoit pahasti, eivätkä he tiedä mitä toinen oli aiemmin sinulle sanonut, ansaitakseen kyseisen vastauksen. Siksi on perempi olla aikuinen ja jättää huono käytös kokonaan pois. Tilanne ei eroa mitenkään siitä, jos otat veitsin toisen kädestä ja satutat sillä häntä kostoksi. Tuomio siitä tulee. Ole siis valpas, mutta varuillasi.

Itsekuri on mestaruutta.

Sinun tulee kehittyä pisteeseen, jossa tunnetilasi eivät muutu toisten ihmisten tekemisistä. Juu, tiedän, että on vaikeaa. Mutta mietipä hetkeä, kun siihen pystyt. Tulee hymy huulille. Varsinkin siitä tunteesta, että tiedät ohjaavasi laivaa. Et enää anna toisten määritellä päiväsi kurssia tai anna tunteiden hukuttaa älykkyyttäsi niiden alle.

Elämä on siitä hassu, että vain kolmessa sukupolvessa, kaikki solvaajasi ovat kuolleet. Jokainen, joka esti sinua olemasta sitä mitä olisit voinut olla, ei enää ole olemassa. On vapauttavaa saada aikaiseksi jotain pysyvää. Tässä kohtaa pitää taas muistuttaa, että jos olet aina riippuvainen oman työpanoksesi hedelmistä, etkä saa mitään säästöön. On tulossa kurjat päivät, kun et enää pysty itse tuottamaan. Siksi pitää rakentaa jotain muutakin, kuin haave pelkästä köyhäneläkkeestä, jota et ehkä koskaan pääse edes nauttimaan. Maailma yrittää ryöstää huomiosi älylaitteilla ja suoratoistoilla. Saada sinut luovuttamaan aikasi ja hedelmäsi heille, ketkä nauttivat täysin rinnoin hyvästä elämästä, kun sinä köyhdyt.

Tänäänkin on hyvä aika alkaa miettimään, mitä olet saamassa aikaan. Olet hengissä, joten mahdollisuuksia vielä on. Tuota hyvä ihminen, tuota. Kirjoita, laula, soita ystävälle ja pyydä apua. Jos sinulla ei ole yhtään ystävää, niin soita johonkin firmaan ja kysy onko itse yrittäjä sattumalta samassa tilanteessa. Katsos, tuo tyyppi on se, joka hautoi itsemurhaa ja sinä sattumalta pelastit hänet. Samalla pelastit sen yrityksen ja sen työpaikat ihmisille. Palkintona päälle, sait samalla hyvän ystävän. Ja yksi hyvä on parempi, kuin kymmenen huonoa. Mietipä. Kuten lauluni sanat duunari voittajassa. On tää vain elämää, sattuman kauppaa, kun putket paukkuu kellariin se on duunari voittaja.

Ei ole yksikään robotti vielä tullut pihaan Passatin jakohihnaa vaihtamaan.

Kuten hyvä ystäväni tämän niin hienosti sanoi. Kysymys kuuluu, osaatko sinä? Aina se yllättää, kun joku tyyppi, josta et olisi uskonut yhtään mitään. Onkin mustan vyön potkunyrkkeilijä ja otellut kaksikymmentä matsia täyttä turpaan vetoa. Hieman muuttaa arvostus, kun saat tietää. Se mistä tässä puhutaan, on se, että vain tekemällä ne eläkepäivät ovat jotain muuta, kuin köyhyyttä. Päivät menevät mukavasti, kun kudot hienoja villapaitoja ja myyt niitä kalliilla hinnalla. Mitä muuta tekisit. Istut sohvalla ja katsot sohvaperunoita. Aivan, elämä on valintoja. On aika valita paremmin.

Aikana, jolloin ihmisten aloitekyky heikkenee ja vetäydytään taantumuksen olotilaan. He ketkä inspiroivat ihmiset takaisin valoon ovat painonsa arvoisia kultaa. On jo ihan tarpeeksi syrjäytyneitä ja masentuneita. Kun johtajan tärkeimpien tehtävien listan sijalla kolme, lukee pyydä apua. Se ei tarkoita vain yhtä puhelua puolitutulle, joka ei nyt auttanut sinua. Vaan katoamista sinne, mistä löytyy se missä sinua tarvitaan. Joku viisas sanoikin. Katoa kuudeksi kuukaudeksi tekemään sitä mistä olet jäämässä paitsi, niin kaikki ongelmasi katoavat. Markkinoilla joku vie aina työt. Työtä ei ole yhtään vähempää se vain siirtää painopistettään. Talon rakentajat tekevät nyt jotain muuta, kuin rakentavat taloja. Mutta tekevät työtä. Perheen pitää syödä ja tekemistä pitää olla. Ehkäpä se tarkoittaa sitä, että omia arvoja täytyy tarkastella ja ymmärtää, että elämän rakentamiseen mahtuu monenlaista työvaihetta. Joskus siivotaan vessoja, kun toisaalla käytetään firman luottokorttia suurasiakkaiden kestitsemiseen laskettelukeskuksen huorausreissulla. Katsos, on suuri ero, oletko siivooja vai siivousyrityksen omistaja. Siivoojaa et ehkä saa koskaan pois ihmisestä, mutta köyhyyden voit tappaa siihen paikkaan. Kerran tumpin kerääjä, aina tumpinkerääjä. Jonkun sekin työ on tehtävä ja koska sinä et siihen suostu, niin joku toinen kerää kermat sinun kakustasi. Joku viisas keksi urakkatyön myös palkka hommiin. Ja siitä se säästötili alkoi karttumaan.

Muista, että jokaista tarvitaan jossain.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Yksikään haukkuja ei elä sellaista elämää, jota haluaisin elää. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.

Tiesitkö, että yhdeksän kymmenestä on kohdannut otsikon todellisuuden. Et siis ole mitenkään erityisessä asemassa. Luulit olevasi joskus paras ystävä jonkun kanssa, vain todetaksesi, että et ole tai et halua olla enää olla tekemisissä kyseinen tyypin kanssa. Juu, olosuhteet muokkaavat, mutta yleensä paljastavat vain totuuden. Ette sopineet yhteen alun perinkään. Jotain minkä tiesit sydämessäsi jo alun pitäen. Ehkäpä siinä kohtaa ei ollut muita tarjolla ja elämäntilanteet vain sopivat niin kätevästi yhteen. Valitsit ystäväsi pelosta, et rakkaudesta. Useimmat tekevät näin. Se tuntuu niin hyvältä, kun saa huomiota. Ehkäpä toinen eli samankaltaista vaihetta elämässään ja siksi haitte toisistanne turvaa. Sitä sanotaan, että erilaiset persoonat täydentävät toisiaan. Tosi asia on kuitenkin se, että vain saman sulan linnut parveilevat yhdessä. Vähänkin erilainen, niin olet jotenkin virheellinen. Jos variksella on vähänkin valkoista sulissa, niin muut varikset ajavat sen pois. Onneksi ihminen voi päättää olla eläintä parempi ja pitää huolta myös vähemmän kyvykkäistä. Älä elä kipeiden muistojen ohjaamana, olet vain viisaampi ensi kerralla. Sitä kasvamiseksi kutsutaan. Valitettavasti vain, kaikki eivät kypsy koskaan.

Älä jää majailemaan sinne, missä sinun todellista arvoasi ei arvosteta.

Huomaat sen pienistä asioista, jos vain uskallat katsoa. Kuulemma helpottaa, jos avaat edes toisen silmän. Ehkäpä tämä aihe siksi muovautuu aina eniten itsetuntoasiaksi, kuin havainnointikyvyttömyydeksi. Tiedät kyllä, mutta aristelet tilannetta. Mikään ei kuitenkaan muutu paremmaksi, ellet sinä suostu muuttumaan. Puolisot vaihtuvat, työpaikat vaihtuvat, lapsia ei ole nähty vuosikymmeniin. Kaikille sama selitys. Ei sovittu yhteen. Näistä kaksi valitset ihan itse. Kun kukaan meistä ei saa valita synnyin perhettään. Näissä kaikissa on kuitenkin kyse jonkinlaisesta perheestä ja kaikille perheille yhteistä on se, että ajan saatossa jokainen perhe purkautuu lopulta. Synnytään ja kuollaan.

Virtahepo ei ehkä pärjää vuoriantiloopin kanssa kauneuskilpailussa, mutta pään aukomista tapahtuu vähemmän. Tämä opettaa elämästä sen, että olet joko vaarallinen varoittaaksesi muita matsin kannattamattomuudesta tai olet orja pahuudelle. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Aivan kuten sanat tulevat suustasi ulos, joko rakentaen ystävyyttä tai haastaen riitaa. Valinta on sinun. Miksi reagoida ollenkaan, jos vaihtoehto on olla välittämättä ympäristön hälyäänistä. Varsinkin jos ne eivät kosketa sinua mitenkään. Toki jokainen joutuu elämässään valitsemaan myös sen, minkä puolesta on valmis tappelemaan. Jokainen lähtee täältä, se on varmaa, mutta kuinka moni elää jonkun todellisen puolesta. Kuole siis ei minkään takia, tai taistele jonkun tärkeän parissa. Suurin uhka rauhan aikana olet sinä itse. Vai mietipä minkälaista elämää, saisit elää, jos olisit ollut vähemmän aikaansaamaton. Jotenkin sitä itseoikeuttaa ne vätystelyt joihin sortuu. Mutta älä huoli. Aina kun on mahdollisuus olla jouten, se tarkoittaa, että sinulla on kapasiteettia parantaa juoksua. Toki vanhan kansan lorut muistuttavat meitä elävästi. Ken persiinsä nostaa, se paikkansa menettää. Ehkäpä tämä lorvailu onkin siis opetettu tapa. Mukavuudenhalu, siinäpä vasta vitsaus ihmissielulle. Jotain, mitä nämä hyvät ja lempeät, rajattoman valtion velan ajat tarjoilevat, suoraan saavista kurkkuun. Ei ihme, jos vähän tukehduttaa. Vaari vainaa oli kovin hiljainen, kun sodasta olisi jotain pitänyt mainita. Aina silloin tällöin suusta kuitenkin murahdettiin jotain aiheesta. Kuten ”tarvittaisiin taas yski sota, että opittaisiin tavoille”. Ei hän oikeasti sotaa kaivannut. Tuon hän sanoi, kun katseli ikkunasta, kun nuorisoraggarit maalasivat Stockmannin ikkunaa. Tarkoitti sitä, että monesti ihminen muuttuu, vasta kun on pakko, eikä muita vaihtoehtoja tarjoilla.

Tulee mielen Juha ukin kertoma tarina kuninkaasta ja kotkista.

Se on jännä, miten jotkut tarinat jäävät niin elävästi mieleen. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin ja silti tarinan muistaa, kuin eilisen päivän. Kunpa vain osaisi aina soveltaa oppimaansa parhaiten. Sitä eläisi jo kaipaamaansa elämää.

Eräänä kauniina päivänä, kuningas sai kaksi kotkaveljestä lahjaksi. Hän innostui niistä kovin ja alkoi opettamaan niitä tavoille. Toinen ottikin heti opikseen ja alkoi loistaa kuninkaan silmissä. Siellä lennettiin korkealla ja saalistettiin matalalla. Kotka toi saaliit näytille ja kuningas oli hyvillään. Toinen kotka ei kuitenkaan hievahtanut oksaltaan. Ei vaikka mitä herkkuja sille tarjottiin. Kaikki valtakunnan tietäjät kutsuttiin tutkimaan kotkaa, joka vain istui paikallaan. Mikään ei ratkaisu toiminut. Mikään raha ei saanut sellaista keksintöä aikaan, jolla kotka olisi ottanut siivet alleen ja ollut sitä, mihin se oli tarkoitettu. Kun kaikki oljenkorret oli käytetty, kuningas viimein alkoi kyselemään keneltä tahansa. Lopulta eräs maanviljelijä ilmaantui paikalle, jolla oli ratkaisu ongelmaan. Kun kuningas aamulla herää, hän tulee näkemään tuon kotkan lentävän. Suuria lupauksia, mutta enää ei ollut muitakaan vaihtoehtoja jäljellä. Kun kuningas seuraavana aamuna heräsi, tämä ongelma kotka istui hänen ikkunalaudallaan kotkaveljensä vieressä. Tämä oli siis lentänyt pois oksaltaan. Suuressa riemussa kuningas kutsui maanviljelijän luokseen ja pyysi selitystä tapahtumalle. Miten tämä oli onnistunut mahdottomassa tehtävässä, kun viisaimmat eivät saaneet mitään aikaan. Maanviljelijä vastasi. ”Sahasin yöllä sen oksan pois, jolla kotka istui, vaihtoehtoja oli aika vähän jäljellä”. Näin kuningaskin sai opetuksen. Joskus se ratkaisu on koko ajan nenän edessä ja tapoihinsa kangistunut ei vain saa edes itsestään selvää aikaiseksi. Joskus meillä käy niin, että ne asiat joihin tavoissamme tartumme, estävät meitä olemasta sitä mihin meidät on tarkoitettu. Kaikki istuvat jollain oksalla. Millä oksalla sinä istut? Siinä hyvä kysymys.

Tarinassa on monta opetusta.

1. Älä koskaan lopeta etsimistä, niin kauan kuin ongelma on olemassa.

2. Ei ole väliä mistä ratkaiseva tieto tulee, kunhan sen saat.

3. Jatka tekemistä, kunnes saat aikaiseksi.

Hyötysuhde on jotain mikä opitaan matkalla, mutta sitä varten pitää saada kokemuksia ja vertailutietoa.

Jos jotain olen matkalla oppinut.

Jokainen yrittää vain selviytyä omalla kaistallaan. Eivät ne tahallaan myy sinulle hyödyttömiä tuotteitaan. Yrittävät vain ruokkia perhettään. Jos sinulle saa korulauseille myytyä jotain, niin sitä koitetaan uudestaan. Tässä on kyse lopulta siitä, mitä luvataan. Jos vain kirjallinen ajattelu pelastaa sinut turhilta sopimusriitelyiltä, niin mikään sopimus ei pelasta tyhjältä pankkitililtä. Katsos, omistussuhde voi muuttua allekirjoituksella, mutta se ei tarkoita, että rahat olisivat tilillä. Siksi omistus muuttuu vasta, kun rahat on maksettu. Ja näin se tulee kirjoittaa. Silti annat avaimet vasta, kun rahat ovat sinulla hallussa.

Koin kolme ihmeellistä kohtaamista kuluneella viikolla. Ensimmäinen liittyi työntekoon. Sain ymmärtää, että vain minuun ollaan sijoittamassa. Toinen liittyi voimaharjoitteluun. Eräs SM tasolla kilpaileva kertoi, että olen hänen henkinen ohjaajansa ja se mitä olen joskus ohimennen sanonut, tarttui kiinni. Hän ymmärsi, että pitää seurata kehitysprosenttia. Sen tulee olla tietyn käyräinen, jotta kannattaa jatkaa sitä mitä tekee. Muuten tulee muuttaa jotain. Kolmas liittyi musiikkiini. Se tunne, kun tuntemattomat kertovat kuunnelleensa Spotifyista musiikkiani ja tulevat kyselemään, että mikä näistä hiteistä on oma lempi kappaleeni. Ai, että. Vastasin, että ne ovat kaikki tarinoita elämästä ja rakkaudesta, joten en voi laittaa oman elämän kokemuksia mihinkään järjestykseen. Ehkäpä kuitenkin Narriprinssi. Se tulee ensimmäisenä mieleen. Kun sieltä kaikki alkoi. Pelokas poika lastenkodissa ja elämä edessä. Mietipä. Biisi on kirjoitettu 35 vuotta sitten ja vasta nyt se näki päivän valon.

Ei siis ole niin väliä, menikö vähän kauemmin, kunhan et juokse hautaasi laulamaton laulu rinnassa.

Mitäs oksaa sinä sahaat seuraavaksi?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Kerran paras ystävä, nykyään tuntematon. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Ihmisiä tulee ja menee. Joku viisas sanoikin, että kaupankäynnin kannalta kivaa on se, kun ihmisiä on todella paljon. Ei siis haittaa, jos sukset menevät ristiin jonkun yksilön kanssa. Aina ei tarvitse tapahtua mitään sen ihmeempää. Tulee vastaan yksilöitä, joiden kemiat eivät vain kohtaa. Sitten tuleekin pitkä lista kuuluisia mielen perusvitsauksia. Niitä on turha luetella, kun ovat jo niin kovin tuttuja. Silti muistutan yhdestä asiasta. Kun intuitio varoittaa, usko sitä. Se on ihan todellinen opetusyritys ja koittaa säästää sinua ikäviltä kokemuksilta. Vieläpä turhan takia. Juu, tiedän. Ei tässä ihan helpon äärellä olla. Moni on nainut itsensä kurimukseen ja kärsii sitten loppuelämänsä kurjuutta. Ei pidä olla hätäien arvostelemaan toista. Siellä voi olla ihan mitä tahansa. Pidä vai huolta, että tuo ei ole oma kohtalosi ja yritä auttaa, jos suinkin voit. Ottamatta toisen taakkaa omille harteille.

Yleensä se on vain toinen ihminen omassa myrskyssään

Naama sen kertoo. Vai miten sinun mielestäsi iloinen ihminen yleensä käyttäytyy. Jotenkin surkeasti vai? Aivan. Jos se naama oli iloinen, mutta vääristyi kun sinä tulit paikalle, tulee ymmärtää kemiaa. Sinä muistutat häntä jostain, mikä on hänen elämässään pielessä. Jotain mikä puuttuu tai on tehty väärin. Ehkäpä jätetty tekemättä. Kun kysyt, niin asia kuitataan olan kohautuksella. Sitten herää kysymys. Onko sinulla motiivia uhrata asialle enempää energiaa. Yleensä ei kannata. Eri asia omien lasten kohdalla, kun luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Se menee sillä lailla, että jos et itse kykene kasvattamaan lapsiasi, niin hoidat tonttisi järjestämällä jonkun toisen jatkamaan kasvattamista. Tiedän lastenkodissa kasvaneena aiheesta jotain.

Mielet ovat kovin eri vahvuustasoilla varustettu. Yksi ihmistä eniten syövistä mielensairauksista on katkeruus. Koko maailma on vastaan, mutta itsessä ei ole mitään vikaa. Omat mielipiteet ollaan valmiita huutamaan isoon ääneen, mutta auta armias luoja, jos joku vihjaa millään tavalla itsessä olevan jotain vikaa. Ja nyt pitää ymmärtää, että kyse on mielen sairaudesta, kun ei tarvitse tapahtua mitään loukkaavaa. On vain otettu joku asia esille, joka on mennyt jollain tavalla. Sitten katkera mieli muodostaa mielipiteen, jossa häntä syytetään jostain. Vai mitä mieltä olet kauppiaasta, joka karkottaa asiakkaansa pois puhumalla rumasti. Ei ehkä tarkoita mitään pahaa suoraan heille, mutta ruma puhe yhdistetään häneen. Kun asiasta kerrotaan, niin vastaus on kiukkureaktio, jossa hän ilmoittaa kärsineen vääryyksiä ja vain kertoneensa siitä ääneen. Meillä on monta termiä näille sankareille. Uhriutuja tai narsisti. Tai kuten sisareni heidät lempinimesi söpösti narskuiksi. Nyt päästään siihen energian säästämiseen. Tämä on lajista riippumatta yksi valmentajan tärkeimmistä havainnoinneista. Onko yksilö vastaanottavainen. Toki voit yrittää kääntää tyyppiä puolellesi, mutta yleensä lahjonta päättyy huonosti. Joskus onnistuu vaikuttaa mieleen siten, että toinen huomaa oman hyötynsä. Yleensä kyseessä on kuitenkin paalutus. Teet selväksi mitä tapahtuu, jos toinen jatkaa huonoa käytöstään. Katsos, jonkun täytyy kirjoittaa päiväkodin säännöt. Jos niitä ei noudata, joutuu lähtemään pois leikistä. Etäisyys on ainoa oikea termi, kun itsesuojelusta puhutaan. Älä käsitä väärin, jos osaat lyödä puukon pois toisen kädestä ja säästät henkesi tällä. On ihan oikein ottaa tuomio hyökkääjän katkenneesta kädestä. Pidä vaihtoehto mielessä. Jos olet viisas, että mene sinne, missä hymy lähti. Aina voi toki käydä niin, että Alepan ryöstäjä tulee nurkan takaa yllättäen eteen. Elämää pitää siis ymmärtää. Aina ei voi vaikuttaa. Mutta yritä ennakoida, jos suinkin mahdollista. Ikävien tyyppien kanssa ei tullut yllätyksenä.

Harvoin olen nähnyt, että kukaan hukkuu vihaamaansa asiaan.

Olen kyllä nähnyt, kun mehiläinen hukkuu hunajaan. Ahneella on kurja loppu. On täysin mahdollista rakastaa liikaa. Menee yli. Kukat jokaisena päivänä ei tunnu enää miltään. Treenaat liikaa ja rikot itsesi. Tämä on jotain, minkä opin nuorena maailman mestarilta. ”Treenaat jo, eli sen puute ei tule olemaan ongelma, johon pitäisi keskittyä. Tärkeintä on pysyä ehjänä, jotta voit jatkaa kehittymistä”. Monessa asiassa ihminen laskee voimavaransa väärin. Ollaan hieman liian ahneita ja loppu on virtaan heittäytymistä. Joskus kirjaimellisesti. Ainakin, kun itsemurhatilastoja katsoo. Välillä tulee liian lähelle. JA taas täytyy muistaa, että toisten valintoja et voi päättää.

On vain parempi kulkea yksin, kuin väärien ihmisten kanssa väärään suuntaan. Totta kai oma mielenrauhasi voi näyttää yhtä rauhahalliselta, kuin sotatanner. Mutta yleensä nämä ihmiset ovat kokeneet sen verran palon, ettei sinun enää tarvitse. Otat vain neuvosta vaarin. Edelleenkään ei tule muuttosaattueet hautajaissaattueen perässä. Karman lakiin kannattaa tutustua. Siksi olen ystävällinen kaikille. Yleensä voittaja on se, jonka mieli on vahvempi, kuin tunteet.

Muutos ei tapahdu ilman muuttajaa. Kun näet vääryyksiä, voit tehdä kuten suurin enemmistö. Kävelet ohi. Tai sitten avaat suusi ja kerrot mikä on pielessä. Olen yrittänyt kertoa ihmisille, että itseään kannattaa kasvattaa. Etsiä jatkuvasti uusia töitä ja kehitysmahdollisuuksia. Koska joku päivä kohdallesi osuu paha pomo, joka antaa potkut sinulle niin nopeasti, että et ehdi kissaa sanoa. Aina pitää olla säästössä pahan päivän varalle. Aina pitää olla uusia työpaikkoja neuvoteltuna valmiiksi. Aina pitää olla uusia liiketoiminta kehitelmiä ilmoilla. Jotta saisit keskittyä täysillä siihen mitä teet nyt. Sitten kysytään, mistä aika moiseen. Kuka nyt yrittää huijata ja ketä? Ne suoratoistot ja some syötteet on kehitelty juuri sinua varten. Ja se koneisto osaa vetää naruista, jotta jatkat elämäsi haaskaamista. Niin monelta olen kysynyt, mitä hyvää on tulossa, että enää en juuri kysele. On sydäntä särkevää katsella ihmisten lipuvan elämänsä ohi ja tyytyvän omaan kohtaloonsa. Älä nyt käsitä väärin, ei elämässäsi välttämättä mitään hätäistä vikaa ole. Kaikki meistä rimpuilevat omien hitauksiensa kanssa. Kyse on siitä, että opetteletko ajamaan polkupyörää, jotta pääset nopeammin paikkoihin. Katsos, kerran polkemaan oppineen ei enää tarvitse opetella polkemaan. Aikaa jää muuhun, mutta liike on nopeampaa. Saat enemmän aikaan.

Vaihtokaupan ei tarvitse välttämättä olla edes kovin suuri.

Tee lupaus, että luet seuraavan tason kirjaa kaksikymmentä minuuttia päivässä. Ai luet mitä. No sitä kirjaa, jossa opetetaan sitä minkä elämääsi haluat. Jos et tiedä mitä tehdä, niin aloita tavoite listasta. Siellä voi lukea ihan mitä tahansa. Lähene puolisosi kanssa.  Opettele itsepuolustusta. Ymmärrät kyllä. Siten vain kirjastoon. Ei maksa mitään. Ihanaa. Tuo parikymmentä minuuttia tarkoittaa kymmentä sivua päivässä. Se tarkoittaa useampaa kymmentä kirjaa vuodessa. Ja näin tulit aloittaneeksi yliopisto opiskelut kuin varkain. Mutta et vahingossa. Tämä oli tarkoituksellinen tapatuma sarja, jolla oli perustavaa laatua oleva vaikutus elämääsi. Jäljelle jää enää tärkein kysymys. Mitä pitää lukea. Suosittelen aloittamaan Babylonin rikkaimmasta miehestä. Ainoa kirja, joka pitäisi olla koulujen opetusohjelmassa pakollisena jatkuvana kertauksena, kunnes se osataan ulkoa. Mutta kuten monet muutkin systeemisen orjuuden alla kasvaneet, olet jäänyt tästä paitsi. Minulla on yksi valttikortti taskussa, joka säästi minut tältä kohtalolta. Arvaatko jo mikä. Jos olet lukenut näitä kirjeitä, niin tiedät kyllä. Arvatakin saa, mutta sitä varten sinun tulisi tietää, mitä hallinto-oikeuden ylituomari sanoi avauslauseen perään, kun koulutin kulttuurimuutosta.

Ah, voitto tuli. Taisi olla yhdestoista kultamitali vitriiniin. Suomenennätys. Viisas työ palkitaan. Mutta arvaisitko tässä kohtaa, että pieleen meni. Onneksi aina voi oppia ja niin kävi tälläkin kertaa. Nyt tiedän jotain, mitä en ollut ajatellut aiemmin, koska ei ollut tarvetta. Ja minä kun luulin, että alhaalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu. Hahaa, siitäs saitte ja siitä. Perästä kuuluu. Niin, ja valmennettava sai riemu voiton. Ai, että. Tästä on hyvä jatkaa.

Mitäs sinä ajattelit voittaa seuraavaksi? Uskot tai et, sanoillasi on enemmän vaikutusta luomiseen, kuin uskotkaan.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Ihmiset kohtelevat sinua, juuri niin kuin tuntevat sinua kohtaan. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Tapahtuuko, vai ei? Siinä kysymys. Minkälaista vaivaa ollaan valmiita näkemään. Ei voi kuin ihmetellä tätä maailmaa, sen verran hassuja juttuja tulee vastaan jatkuvasti. Ei toki sotaa Euroopassa ja siihen liittyviä asioita voi hassuiksi kutsua, kuten ei myöskään arkemme uutisointeja. Sen verran hurjia juttua siellä ilmautuu. Aina välillä ihmisen itsekkyys ja harhaluulot omasta erinomaisuudesta, kuitenkin tuovat hymyn huulille. Kun ihminen kirjoittaa olevansa paras jossain, mutta vain omasta mielestään, ollaan hassun äärellä. Varsinkin, kun näillä mielensä pahoittajilla on tapana valittaa aivan kaikesta. Tulee väkisinkin mieleen vanha tuttu kysymys. Nyt kun olet syyttänyt kaikkea ja kaikkia muita maailmassa ongelmistasi, mitä jää enää jäljelle? Kuuluisa peili auttaisi varmuudella, mutta kuinka saada jonkun itseään täynnä olevan pää kääntymään sitä kohti. Suosittelen Stoasta tuttua tyyliä. Etäisyys on ainoa oikea vastaus näihin tyyppeihin. Älä hyvä ihminen anna energiasi valua hukkaan. Aikasi on liian arvokasta.

Et voi auttaa heitä, ketkä eivät halua tulla autetuiksi.

Katsos, johonkin se aika käytetään. Puoliso nuolee sinua tai jotain muuta. Epäsuhta on vain siellä missä sitä suvaitaan. Vaikka eletään suvakkien aikaa, ei sen silti tarvitse sinun kohdallasi tarkoittaa elämästäsi luopumista. Toki voi olla, että olet kuollut jo eläessäsi. Näin käy monelle. Ei varmasti koskaan tarkoitettu valinta, mutta jotenkin se elämä lipsui käsistä. Ymmärrän kyllä. Jossain kohtaa vain lakkasit unelmoimasta. Kaiketi siinä käy niin, että tarpeeksi pitkään turhaa unelmointia ja olet opettanut tärkeimmän työkalusi ruokkimaan vain pettymystä. Kukaan ei jaksa sellaista, ei ainakaan pitkään. Turha siis ihmetellä kuningas alkoholin valta-asemaa. Horisontissa lisää lumelääkettä näkyvissä.

Tapasin seurakuntani pastoria. Aina yhtä mukavat ja inspiroivat keskustelut ennen ehtoollista. Niin, mistä sinä voimasi ammennat, sama se, kunhan voimasi saat. Siinä tavoite. Pystyä olemaan se, mihin pitää pystyä. Mutta koska, elämä on kompromissia ja neuvottelua, niin pyydä nyt sen verran voimia, että saat ilmaistua itsesi. Muuten tulee kylmää kyytiä. Toinen hyvä virike, olisi kyky puuttua epäkohtiin. Sanoittaa sillä tavalla, että toinen ottaa opikseen ja muuttuu tapansa. Tai sinä muokkaat ympäristöä. Tiedän pariskunnan, jossa puoliso oli aina poissa. Kun he vihdoin koronan ansiota joutuivat viettämään eristyksissä aikaa yhdessä. Paljastui pian, että he fysiikan perussäännön mukaan hylkivät toisiaan, kuin samanmerkkiset magneetin navat. Erohan siinä tuli. Ainoa surkeus oli se tosi asia, että kaksikymmentä vuotta oli heitetty hukkaan. Turhia lupauksia ja tuhansia pettymyksiä. Palkinnoksi tahaton lapsettomuus. Vähempikin olisi riittänyt tekemään katkeraksi koko maailmaa kohtaan. Tässä on syytä viettää pohdinnan hetki. Mikä saa ihmisen luopumaan elämästään, jo eläessään? Osa kunniasta pitää antaa häpeälle. Osa typerälle toivolle. Kolmas varmasti menee jonnekin itsesäälin ja ylpeyden sarakkeille. Aina on myös se mahdollisuus, että pelko estää toimimasta. Tässä kertoisin tarinan lapsesta lastenkodin sängyn alla. Mutta sitä varten kannattaa kuunnella kappaleeni narriprinssi. Tai sitten selailla näitä kirjeitä. Sieltä se tarina löytyy. Tosin, en muista missä kirjeessä siitä kerroin, joten selailua on jokin verran tiedossa. Näitä kirjeitä on meinaan jo parisen tuhatta sivua. Kaikkea sitä ehtii, kun itseään terapioi.

Sain viestin ihmiseltä, joka löysi voimansa.

Johtajan kirjeet kirja löytyy kertoman mukaan työlaukusta ja yöpöydältä. Sitä luetaan ja kysymyksiä pohditaan sopivissa rauhoittumisen hetkissä. Opastin kirjoittamaan elämän tavoitelistaa, samoin kuin päiväkirjaa niin ikään. Omat ajatukset kirkastuvat ja kirjallisen ajattelun pystyy muuttamaan helpommin suunnitelluksi tekemiseksi. Toki se vaatii monesti sen, että löydät oikeat ihmiset ympärille. Ja tuo vaatii sen, että uskallat avata suusi ja kertoa itsestäsi. Minäkin jännitin laulamista aikanaan niin paljon, että en koskaan uskonut saavani ääntäni ilmoille. Toissa päivänä julkaistiin tulevan albumini neljäs kappale. Ai, että. Kaikki kuitenkin alkoi siitä, että ystävä pyysi häälahjaksi laulamaan omissa häissään. Pyysi esittämään oman kappaleen. Pian olin toisen ystäväpariskunnan kotona äänittämässä samaista laulua. Sitten studiossa. Jännä miten elämä kulkee. Olin kuitenkin kirjoittanut toimintasuunnitelmaani, pyydä ystäviltä apua oman albumin maailmalle saattamiseen. Tuo on nyt hyvää vauhtia toteutumassa. Tässä tulee monta tärkeää oppia yhtä aikaa. Katsos, kyllä joku tuntee polun haluamaasi.

Iso kirja sanoo, että kysyvä ei tieltä eksy. Oletko siis kysynyt. Siis sellaisella lapsenomaisella tavalla, jossa jatkat, kunnes vihdoin kuulet sanan kyllä. Jos et jatka, niin kyseessä on asia, mitä et oikeasti kaivannut. Ihminen on sellainen, että mieleen tulee kaikenlaista. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että toimivat hetken mielijohteesta. Kauhea panostus alkuinnostukseen ja taas menee rahat ja aika hukkaan. Pahimmillaan terveys pettää. Tai oikeammin täytyy todeta, että jokaisen terveys pettää. Yllättäen ja ennemmin tai myöhemmin. Siksi pitää tehdä sitä mitä tekisit muutenkin. Tarinalla on voimaa. Joku viisas sanoikin, että tarinat ovat viimeinen johtamisen keino, hetki ennen maailmanloppua.

Lapsen kaltaisten on taivasten valtakunta.

Kun mietin tekemisen iloa, tulee usein päiväkoti mieleen. Se energia, jota into tuottaa. Aina ei tiedetä ihan tarkkaan mitä ollaan leikkimässä, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä tapahtuu. Tuo on muuten hyvä lause. Eräällä työkaverilla oli tapana nauhoittaa puhelimen vastaajaan juuri tuo kyseinen veisu. ”Et nyt juuri saanut minua kiinni, mutta jätä viesti, niin tapahtuu”. Hieman muokkasin omaani. Vastaanottaja kokee tärkeyden tunteen. Tuossa on hyvä opetus siitä, miten kannattaa pyytää.

Se on jännä juttu, miten tekeminen seuraa tunnetilaa. Joskus musiikki on iloisen rytmikästä ja sitten tulee melankolia. Omissa lauluissa pohditaan paljon ihmisen suhdetta ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Kuten Jope sen hienosti sanoi, jokainen kaipaa rakkautta. Hevarit, popparit, räppärit ja varsinkin ne sarjamurhaajat, jotka kuuntelevat vain klassista musiikkia. Tai näin siis eräs rikostutkija kerran minulle sanoi. Ei siis omia ajatuksia. Itsekin tykkään Mozartin yön kuningattaren aariasta oikein paljon.

Aina kaikki palaa lähtöruutuun. Juu, maailma muuttuu ja sinä sopeudut mukana. Tosi asia kuitenkin on, että perusasiat ei muutu mihinkään. Ja koska materiaali ohenee jatkuvasti, on sinun aikasi loistaa. Nyt, kun on helpompi erottua massasta, kuin koskaan. Ei tarvita kummoisia urotekoja, jotta saat sen mitä haluat. Lapsuusajan rangaistukselta tuntuneet hetket ovat muuttuneet tämän päivän palkinnoiksi. Syö terveellisesti, pese hampaasi, tee läksyt (lue jotain mielekästä somen sijaan) mene ajoissa nukkumaan. Huh huh. Mahdollisuuksia olisi, jos vain muistaisi olla kiitollinen. Moni asia muuttuu niin helposti itsestään selväksi, että sen saavuttamiseen vaadittavat lahjat ovat vain kaukaisia muistoja. Kai siinä tulee joku itseoikeutetun erivapauden etuoikeuden kiukku, kun universumin piti tarjota enemmän, jo niin paljon aiemmin. Ehkä teit niin kuin muutkin. Hankit ammatin, hait töitä ja pääsit. Sitten alkoi elämä. Johon tässä kesän kynnyksellä odotellaan loman alkua. Kuten rehtori sen kevät juhlissa sanoi. Älä huoli, syksy tulee nopeammin, kuin arvaatkaan. Saattaa alkaa ahdistaa, kun loman ensimmäiset pari viikkoa on takana. Sekin riippuu parista asiasta. Oletko ollut kuin muurahainen ja työstänyt unelmaasi. Katsos, muurahainen ajattelee talvea, koko kesän. Älä käsitä väärin, kyllä se nauttii hetkellisesti auringosta ja sateenkaarista. Mutta jos vain kulutat aikaa, saattaa surkeuksien seinä tulla vastaan nopeammin, kuin ehdit parahtaa kuuluisan kissan. Eräs kyllä sanoi raflaavasti. Nyt kun pääsee lomalle, voi unohtaa sen työn mitä stressaa aivan kauheasti, kun siellä on. Mutta onneksi on sairaslomat. Aina voi ottaa vähän hermolomaa täydellä palkalla, kun ketuttaa tarpeeksi.

Ehkä et ole löytänyt vielä omaa muurahaisintoasi. Siksi kannattaa lomalla kirjoittaa tavoitelista. Tai tee se jo tänään. Kun sitä tekee usein, alkaa mielikirkastumaan ja sitä kirkkautta kohti on kiva kulkea. Työn taika tulee, kuin itsestään ja se ei tunnu ollenkaan työltä.

Mitä ajattelit tavoitella seuravaksi?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Moni käy lääkärissä, vaikka tarvitsi vain jonkun kuuntelemaan. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.

Mietin, missä kuulin tuon lauseen edellisen kerran. Silloin taisi olla kyse siitä, että puoliso oli löytänyt ravintolakuitin siippansa taskusta ja sen myötä vyyhti alkoi purkautua. Selvisi se, mihin erittäin hyvä palkkaisen siipan kaikki perheeseen tarvittavat rahat olivat kadonneet. Selitys oli siis tuhansien eurojen kuukausittaiset ravitolalaskut, koska vaimo kullan kokkauksissa on vain niin väärä proteiini hiilari suhde. Tuon vuoksi on pitänyt käydä päivittäin ja vielä useamman kerran ravitsemusliikkeessä. Pitää saada juuri oikealla hyötysuhteella valmistettua pöperöä. Pariskunnalla saattoi tosin olla tätä episodia ennen jo vaurioasteinen vääristymä suhteessaan, joka päättyikin sitten aivan liian myöhäiseen eroon. Tuttu tarina niin kovin monelle. Selitys tosin on ainutlaatuinen. Tuon selittää korkeakoulu. Kuvitellaan korkeissa älykkyysosamääräharhoissaan osaavansa vetää naruista, jotka selittävät aukottomasti tekoset ja poistavat vastaväitteiden mahdollisuudet. Tai näin siis luulee. Mitä jos vastassa onkin oikeasti älykkäämpi yksilö. Ei ehkä jumaluuskompleksissaan tullut ajatelleeksi. Toki kulissien kaatuminen ja lasten kohtalo pelottaa jokaista vanhempaa. Edelleenkään tiedon määrä ei ole mikään älykkyyden itseisarvo. Fiksumman pitää vaan toimia.

Älykäs osaa toimia oikein.

Mitä itse sanoisit vastaavassa tilanteessa. Yrität pitää kodin kasassa ja syötte lasten kanssa kaurapuuroa, kantaen kortenne kekoon. Sitten paljastuu kaiken muun kauhun keskelle se, että toinen on nauttinut väitetyt tupla sisäfileet päivittäin. Tai näin ainakin asia selitetään sinulle, kun vastuulle joutuu. Älä nyt käsitä väärin, kaurapuuro on laillista superfoodia ja siitä tykkääminen on vain järkevää. Mutta ehkäpä siipan liksaa on kuitenkin mennyt johonkin muualle ja johonkin toiseen, kuin on isossa kirjassa tarkoitettu. Tai nyt sanoin tuon väärin, koska elämästä pitää oppia se, että mitään ei tapahdu ilman tarkoitusta. Ei yhtään mitään. Rumat sanat suusta ulos ja tarkoitus todellakin oli näpäyttää vastaanottajaa. Onko se viisasta ja tarpeellista, siitä ei nyt puhuta. Mutta satuttaa oli tarkoitus, kun lausuit sanasi. Siitä ei pääse mihinkään. Kuten niitä hätävalheellisia hotelliöitä voi yrittää selittää ja puolustella, mutta totuus ei pala tulessa. Jos neljä tonnia saa palamaan lounaisiin kuussa, niin siinä ei enää normilounaat riitä. Vaikka kuinka söisi sisäfilettä. Pikainen katsaus ravintolahinnastoihin paljastaa, että siellä ravitolassa pitäisi tuolla sumalla käydä keskimäärin noin neljäkertaa päivässä fileellä, että rahan saisi yksin tuhlattua. Ja nyt puhutaan ihan joka ikisestä päivästä. Toki selitys ontuu siinäkin, että läheisessä k-kaupassa on myyty jo vuosia sisäfilettä neljäkymmentä euroa kilo. Eli sata kiloa sisukkaa kuukauteen. Siinä on jo tekemistä. Vaikka söisi koko perhe. No, eihän se ole kuin rapian alle kolme ja puolikiloa päivään. Tekemistä kyllä olisi, jopa meikäläisellä. Vaikka sisukasta tykkäänkin. Tässä ei siis selitys nyt mene läpi, kun vaimo kulta olisi voinut kokata sisäfilettä, joka päivä ja juuri oikealla suhteella.

Sitten päästään siihen, että logiikka petti. Olisi pitänyt ennen lausumista tarkistaa, onko kenelläkään tavallisella toimistokuolevaisella tarvetta syödä tuollaista määrää kaloreita päivässä. Pihvistä puhumattakaan. Katsos, tuolla lihamäärällä päästää sinne noin viiden tuhannen päivittäisen kalorin paikkeille. Jo pelkkä pikainen katsaus kalorilaskuriin olisi opastanut hieman muuttamaan selitystä. Koulutustausta ja argumentti viittaavat siihen, että terveellinen ruokavalio ei ole aivan tuntematon käsite. Toki jos olisi tässä nykypäivän mega treenisessä taiteenlajissa mukana ja omaisi yhtään näkyvää lihasta, olisi väkisinkin ohi kuullen oppinut jotain lihaskuntoisen ravitsemuskulttuurin saloista. Kuten päivittäisen kaloritarpeen ja sen oikean hiilari proteiini suhteen. Yksi asia kuitenkin unohtui ja se on rasva. Se on nimittäin välttämätön ravintoaine ja rakennuspalikka elimistön hormonien valmistukselle. Erityisesti pehmeät rasvat ja kolesteroli toimivat elintärkeiden steroidihormonien, kuten sukupuolihormonien muodostumiselle. Ehkäpä tämä selittää ikävän käytöksen. Kaavassa oli vain osa kaavaa. Tärkeä elementti puuttui. Selittäisikö tuo mieshormien puute neitimäisen käytöksen. No, asia on helppo korjata. Tässäkin tapauksessa korjattiin eroamalla. Se ei tosin selitä, miksi ennen niin kultainen puoliso muuttui hirviöksi omaa kultaansa kohtaan, ilman mitään selitystä. Voisiko selitys kuitenkin löytyä peilistä. Katsos, ihminen selittää tarinaansa omasta näkökulmastaan. Mitalilla on aina kaksi puolta. Sanomattakin on selvää, että vain oma puoli kiiltää. Ei tuolla väliä. Jokaisella on oikeus rakkauteen. Pitää vain opetella hyvän kommunikaation kaava. Jotta rehellinen totuus tulee ilmi, toista tarpeettomasti loukkaamatta. Aina voi neuvotella paremmin ja kirkastaa omia tarpeitaan. Tuokin kaava löytyy näistä kirjeistä. Näitä on muuten jo aika paljon. Kirje viikossa ja yli kymmenen vuotta. Kylläpäs tässä voikin oppia kaikenlaista. Mieti mitä kaikkea voit tietää huomenna. Uskallatko kysyä, siinä kysymys.

Laitetaanko suhdeluvut kuntoon?

Niin, montako kertaa pariskunnan kuuluu harrastaa seksiä? Vastaus on helppoakin helpompi. Niin usein, että suhde säilyy. Jos ei ole seksiä, kannattaa opiskella sanan platoninen merkitys. Jos ei ole romantiikkaa, molemmat ovat romanttisesti vapaita. Toki on puolisoita, joita ei hylätä onnettomuuden jälkeen. Silti tarpeet ovat olemassa, onnettomuudesta huolimatta. Kaikelle on siis järkevä suhdeluku. Vai oletko tavannut paria, joka suunnitteli menevänsä yhteen, jotta voisi erota? Vain sen vuoksi, että kotona ei saa. Aivan. Kuten et ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaisi, että elämästä tulee huonompaa. Johonkin se yrittäminen vain katoaa. Ehkäpä tottuu siihen liikaa, toinen on siinä ja pysyy. Aletaan ottamaan toinen itsestään selvänä ja sitten työnteko loppuu. Tässä on vain yksi ratkaiseva ero. Jos olit niin onnellisessa asemassa, että olet saanut kasvaa omassa kodissa, vanhempiesi kanssa ja käynyt koulut ihan normaalisti, jokapäiväisen leivän pöydässä. Olet saattanut myöhemmin erehtyä luulemaan, että myös se tuleva koti on jotenkin samanlainen turvapaikka, jossa isi ja äiti ei hylkää. Ikävä tosi asia on se, että kyseessä on kuin työpaikka. Kun sinä lakkaat ilmaantumasta ajoissa hommiin, niin hetken päästä paikka täytetään jollain toisella ihmisellä. Maksamaton vuokra tarkoittaa häätöä. Irtisanomisaika on tosin kokemuksen osoittamana reilusti pidempi. Mutta huomautuksia ja varoituksia on sadellut jo sarjatulella pitkin aikaa, jotka sinä olet vain sivuuttanut. Olen jo vuosikymmeniä opettanut kirjallisen ajattelun voimaa. Kun jokaista menestyvää yritystä ja kukoistavaa avioparia yhdistää yhteisen toiminnan suunnittelu. Sitä siis rakennetaan yhdessä yhteistä tai yksin omaa. Ei siis vain korulauseita vuosittain pidettävistä turhista naaman näyttelyistä, joita kehityskeskusteluiksi kutsutaan. Vaan niistä toimenpiteistä, joilla meidät suunnataan oikeisiin toimiin, joilla meidät hitsataan yhteen. Yhteiset tavoitteet, omien ohella. Älä nyt käsitä väärin. Ei kaikkea tarvitse suunnitella ja tehdä yhdessä. Paitsi jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Toinen pyöräilee sisämaahan, kun toinen soutaa merelle. Kiire on ihana tekosyy ja silti ehdit harjata hampaasi joka tila. Kiire on aina karmea, kunnes lomalle pääsee. Sitten ei ole kiire mihinkään, eikä yksikään työpaikan huoli tule sinua etsimään.

Toki elämän voi elää niinkin, että lomat vietetään erikseen. Voihan se olla niinkin, että loma oman siipan kanssa tuntuu rangaistukselta. Tiedän montakin tapausta, jossa siippa lähtee thaikkulandiaan panemaan pariksi kuukaudeksi. Sitten siippa kutsutaan sinne mukaan muodon vuoksi, viimeistä viikkoa ennen kotiinlähtöä. Näin ollaan hyvä puoliso. Ehkäpä varoituskellojen pitäisi soida, kun siippa katoilee useiksi tunneiksi selittämättömästi aina päiväunien aikaan. Eikä osaa kertoa mitään järkevää selitystä menoilleen. Jos kerran teeskentelisi nukkuvansa ja seuraisi siippaa, saattaisi yllättyä. Toki mikään ei ole muuttunut. Kotona ei pantu, joten lomallakaan ei tarvitse. Aina voi laittaa kerhon pojat antamaan siipan naaman edessä synttärilahjaksi keinovaginan, jotta voi vedota siihen, jos halujen puute tulee puheeksi. Ai, että. Täydellinen verho. Mutta mitä tapahtuu verhojen takana. Sen tietää vain paikalla olevat.

Suosittelen tässäkin tapauksessa miettimään siipan sopivuutta elämänonnellisuuden kannalta. Jonnekin se järki ja velvollisuus tässäkin vain katoaa. Kuten eräs eronnut vanhempi sanoi ”ei kait nyt lomaa ole pakko lasten kanssa viettää. Eikös ne voi sopia siten, että molemmat saa muksut, kun on jo töissä, niin ei tarvitse katsoa niitä iltaa pidempään”. Ja näin se vanhemmuus jotenkin taianomaisesti katoaa vuoroviikoille. Ehkä olisi pitänyt hieman miettiä, mitä elämältä oikeasti tahtoo. Ennen kuin aiheuttaa suunnatonta tuhoa, vain oman nautintonsa vuoksi. Noh, lähtökohtansa jokaiselle. Kannattaa vain varmistua, että ne ovat teillä samat. Muuten saattaa tulle kuuluisa hikka.

Kolme tärkeintä kysymystä elämässä, joita tulee aika ajoin itseltään kysyä.

1. Keitä minulla on ympärillä?

2. Miten nämä tyypit vaikuttavat minuun?

3. Tykkäänkö siitä, mitä minusta on tulossa?

Jos kuulut siihen suureen enemmistöön, joka vain tuuliajelehtii elämässään ja kokee tämän vuoksi olemassaolollista kriisiä. Suosittelen kertaamaan näitä kysymyksiä ja hakeutumaan parantavan toiminnan pariin. Siellä se pelastuksesi loikoilee, runsaassa herkkujen keitaassa. Odottelee sinua taloudellisen kukoistuksen sademetsässä, laulamaan kauniit laulusi ja karistamaan turhat murheet olkapäiltäsi. Siellä sinua odottaa aktiivinen vastuunotto omasta elämästä, jota siivittää naurun remakka ystävien keskellä.

P.S. Uusin lauluni, sielunmaisena, julkaistaan alle viikon päästä tätä lukiessasi.

Tähän kirjoittaisin sen tunteenilmaisun, jota Ford Fairlane käytti rokkidekkarissa, ilmaisemaan suurinta lapsenomaista riemuaan. Mutta sille äännähdykselle ei ole sanoja.

Sinusta vain on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Kyseessä on vain väärä hiilari proteiini suhde. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työtä ja elämästä.

Vai mitä sanoisit kuvitellusta ystävästä, joka ei halua sinua kylään vain sen vuoksi, että saattaisit käydä vierailullasi saastuttamassa hänen WC:tään ja kuluttaa hänen kallista WC paperiaan. Korotetaan panoksia vielä sillä, että kyseinen yksilö sanoo tuon sinulle puolihuolimattomasti ääneen, eikä hänen mielessään näy mitään häivähdystä siitä, että tuossa olisi jotain väärää. Päinvastoin. Hän kysyy päälle, eikö voitaisikin mennä teille, niin säästyy oma paperi ja liataan vain teidän pönttönne. Voidaan siinä samalla syödä teidän kaapistanne ruuat, niin omat säästyvät. No, ei voida ja parempi, jos emme enää koskaan näe. Kiitos ja hyvää loppu elämää. Tämä on hieno esimerkki elämästä, jota yritämme kovin vaivoin ymmärtää. Vaikka tarkoitus on pitää oma polku siedettävänä. Pari kertaa on meinannut päästä yllättämään, jopa tällaisen lastenkotipoikasen. Mutta ällistys on yleensä vain bitin liikkumisen aikainen, sitten helpottaa. Kiitos kun paljastuit. Voi hyvällä omalla tunnolla jättää mätänemään. Katsos, tämä ei ole sellainen asia, jota pitää yrittää muuttaa jotenkin. Ei toisen DNA:ta pääse mitenkään uudelleen koodaamaan. Se vain on ja pysyy. Äkkiä pois. Tuo saasta voi tarttuakin, jos liian kauan viettää tuollaisten ajatusten hautomossa. Käy kuten entiselle vangille, joka tuomittiin syyttömän vankilaan. Ei ollut aiemmin väkivaltainen, mutta siellä pärjätäkseen piti hakata niin saatanasti. Näin seura tekee kaltaisekseen. Halusit tai et. Tähän voisi antaa Laten hyvän neuvon, pysy poissa vankilasta. Ei vaan tullut syyttömälle mieleen.

Motiivi, tuo niin kovin maailmaa avaava käsite.

Tuttu amerikkalaisista poliisisarjoista. Syy siihen, mikä ylipäätään ajaa ihmisen tekemään yhtään mitään. Joku hyöty, mitä haetaan. Sanomattakin on siis selvää, että WC paperi tyypillä ei ole yhtään ystävää. Ei kaverin kaveria, eikä ketään, joka olisi hänestä kiinnostunut. Niin oli silloin ja niin on nyt. Pieleen siis meni. Tyyppi tunnustaa tämän itse ja kertoi, että ei kaipaa ketään. Omien sanojensa mukaan ” hänet pitäisi työntää takaisin sisään ja työstää uudestaan”. Hän on sellainen uuden ajan loinen, joka haluaa ottaa kaiken hyödyn irti ympäristöstä ja yhteiskunnasta, mutta ei tehdä yhtään mitään sen eteen. Hän aikanaan tutustutti minulle myös sanonnan ”jokainen huolehtikoon omasta orgasmistaan”. Töissä käydään kuulemma vain palkan takia ja napin napin sen verran, kuin on pakko. Sairaslomatilastot ovat aina tarkasti tapissa, ettei vain mene kelarahoille. Siinä sisältöä elämään. Ehdin jo miettiä, että onko tyypillä joku kirjon hieman rankempi diagnoosi. Mutta ei kuulemma ole. Häneltä vain puuttuu empatiakyky. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muille eliöille tapahtuu. Ehkä juuri ja juuri tuomion välttelemisen verran.

Kun ajattelen omalle kohdalle, niin kovin paljon surullisempaa kohtaloa en keksisi. Olla täysin turha ja odottaa vain kuolemaa. Tyyppi ei ole vielä riistänyt omaa henkeään, mutta odotan siinä olevan vain kyse siitä, että niin kauan kuin on loisittavaa, niin ei ole vaan tullut mieleen. Jos oikein kurjaksi menisi, niin tuo tyyppi, jos joku, tekisi varmasti tunteettoman exitin. Veisi varmuudella niin monta mennessään, kuin suinkin pystyisi. Tässä näitä opetuksia satelee. Miten valita terveellisesti ystävät ja ympäristö. Omien lasten kohdalle, jos saisi opetettua. Jollain minimi itsetuntoisella tavalla, mitä on oikea ystävyys. Oltaisiin jo pitkällä. Noh, jostain pitää aloittaa. Yksi hyvä paikka on se, että rakkaus ei ole sanoja, se on sitä mitä teet. Jos sinä et tee, niin sinä et rakasta. Et tekemistä, etkä ihmistä. Jos toinen ei tee sinulle, niin toinen ei rakasta sinua. Se on juuri noin helppoa. Johonkin se terve järki vain heikossa itsetunnossa katoaa. Keskittykäämme siis vahvistamaan tätä ylitse muiden.

Kun joku tarjoaa oikotietä onneen, sen hinta olet sinä.

Olen keskustellut monen ihmisen kanssa, joille tuli yllätyksenä se, että ovat nyt yksinhuoltajia. Katsos, se että voi tehdä lapsia toisen kanssa, ei tarkoita, että se toinenkin niitä oikeasti halusi. Pahimmillaan romantisoit itsellesi täydellisen elämän, täydellisesti väärän ihmisen kanssa. Usko pois, mikään ei kasvata niin hienoja näyttelijöitä, kuin elämä. Ihminen on parhaimmillaankin tylsistyvä olento, joka hakee nautintonsa mistä keksii. Kuten eräs uransa alkutaipaleella päiväkodin tätinä aloittanut, nykyinen johtaja kertoi juuri kokemuksiaan. Aika moni sellainen ihminen, joka lapsia haluaa ja olisi taatusti hyvä vanhempi, joka osaisi vielä kaiken päälle arvostaa tuota saamaansa lahjaa. Ei saa lapsia edes rahalla. Sitten joku hemmetin naapurin narkkari, joka myy lapsiaan naapuruston sekopäille, saa niitä putkessa viisi kappaletta, vain koska on liian pöllyssä muistamaan ehkäisyn. Ja yhteiskunta maksaa. Tasan ei mene vanhempionni. Muistan lastenkotiajoiltani parhaiten juuri tämän. Tasan ei mene nallekarkit. Onneksi jokainen voi nousta olosuhteidensa yläpuolelle. Varsinkin jos saa hieman apua. Siihen nämä empatiakyvyttömät eivät tee palveluksia. Kuten Tomppa niminen poika lastenkodista, kertoi pyytäneensä kerran isältään kääretorttua syntymäpäiväherkuksi. Isukki kävi paskantamassa voi paperiin ja ojensi pojalleen. Tätä naurettiin vuosia lastarin tupakkapaikalla. Oliko vitsi niin hyvä. Siinä suojautumismekanismia kerrakseen. Täytyy melko sairaissa paikoissa olla käynyt, jotta on tarpeeksi sairaita tarinoita kerrottavakseen. Ei tervepäinen niitä vain kenenkään kohtaloksi toivo. Ei edes paskapaperi tyypin.

Jos sinulla on vaikeuksia tutkia asioita tarkemmin, koska pelkäät, olet jo tuhon polulla.

Käy kuten ahdisteltuna elämään tottuneelle. On pitänyt puolustautua koko elämä, niin ei muusta tiedä. Puhelimella ollaan koko ajan ja eletään jatkuvasti omaa salaista pikku sivuelämää muiden tietämättä. Ei siis ole epäluottamuslause, kun toinen kysyy, kenen kanssa siellä kirjoitellaan. Se, että raivo vastaa ”mitä sä oikeen tenttaat” se on epäluottamuslause. Nyt se järki käteen.

Toki on mahdollista, että kysymykset esitetään hyvästä syystä. Molemmin puolin. Nyt vain jäljelle jää se mitä halutaan tavoitella. Olen itse kysynyt vain yhden kerran vastaavassa tilanteessa, oliko tarkoituksesi herättää luottamusta vai saada aikaan jotain muuta? Tuon jälkeen käytiin asiallinen keskustelu pelisäännöistä ja katsottiin ne viestit rennon letkeästi. Toista kertaa en olisi samaa keskustelua enää käynyt. Ilman oikeaa selitystä. Vai haluaisitko itse tietää tulevasta synttäriyllätyksestä, vain koska olet liian utelias. Mutta tuonkin olisit saanut katsoa, jos se on sinulle niin tärkeää. Usko nyt, rakkaus ei satuta, se vakuuttaa.

Eräs treenikaveri aikanaan sanoi. ”Meillä oli exän kanssa aina toistemme puhelimen koodit ja sai mennä katsomaan, jos siltä tuntui. Olisi vain pitänyt mennä aiemmin katsomaan. Olisi säätynyt niin monelta”.

Katsos, jos se puhelimen näyttäminen aiheuttaa mitään reaktiota, niin siellä on todellakin jotain sellaista, mitä sinun ei haluta näkevän. Ihminen on reaktiivinen olento ja mitä pelottavampi tilanne, sitä vahvempi reaktio. Tässä muistutan siitä, että älä kuitenkaan anna reaktiivisuutesi vahingossa tuhota ihmissuhteita ympäriltäsi. Muista sinä käyttäytyä, niin jää toisten huviksi kimittää selityksiä änkytyksiinsä. Mutta usko kerrasta, kun hälytys tulee. Todelliset karvat on paljastettu ja samaa on tulossa.

Kerran eräs työkaveri kertoi aamukahvilla, että katsottiin ne viestit. Siellä oli kuulemma vain tyhjä ruutu nimen alla. Joku viisas kysyi, että miten voi olla, jos yhtään viestiä ei ole lähetetty. Miksi on pitänyt poistaa ne se mitä on kirjoitettu. Tuli aika hiljaista kahvipöydässä. Totuus viiltää julmasti. Kun tunnelma hieman keveni, moni kertoi kohdanneensa samaa. Alkoi helpottua. Useampaa kuitenkin yhdistää samat lorut. Tunteita alavatsassa, selvittävä toiminta puuttuu. Kaikkia yhdisti entiset siipat. Paino sanalla etiset. Onneksi nykyisen kanssa voi toimia toisin. Tehdä asiat paremmin.

Ihminen on tunteva olento. Sinä tunnet varmasti. On aika alkaa ottamaan elämästä enemmän irti, olemalla läsnä. Johtajan viidenneksi tärkein tehtävä.

Mikä sinulla kaivertaa. Mitä ajattelit tehdä asialle? Oli se sitten mitä tahansa.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Ei ole tarkoitus oppia ymmärtämään elämää, vain itseään elämässä. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Loukkasiko joku, vai loukkaannuitko vain? Siinä kysymys. Saa olla herkkä ja ottaa itseensä. Tai sitten mietit vielä kerran, onko tuolla mitään väliä. Varsinkin, jos sait sen mitä olit hakemassa. Aikana, jolloin kukaan ei enää vahdi käyttäytymisen kultaisia sääntöjä, eletään yhä enempi perusviettien varassa. Juu, olet reagoiva olento perimältäsi ja alkeellinen vastaustapa tulee luonnostaan. Tuon ei tarvitse tarkoittaa, että se on juuri sinun roolisi ja kohtalosi tässä pelissä. Ellet sitten niin halua. Poliitikot esittävät päivän uutisissa omalääkäri mallia, jossa jokaiselle olisi osoitettu omat hoitajat. Uutisoinnissa kerrotaan, että henkilöitä voi vaihtaa, jos kemiat eivät kohtaa. Aikamoinen vaihdosralli olisi siis edessä.

Ihminen on oikukas olento, parhaimmillaankin.

Mitäs sitten, kun ihmistä ei voi vaihtaa. Perheenjäsenten kesken joudut monesti vain nielemään. Toki yrität parhaasi, mutta vaikutusmahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Vankilat ovat edelleen syyttömiä neroja täynnä ja kaikki siellä ovat jonkun lapsia. Kaikki olivat joskus suloisia lapsia. Moni taantuu takaisin lapseksi. Toiset eivät kypsy koskaan. Käy kuten apteekissa. Elämään kyllästynyt lapsiäijäproviisori kiukuttelee elämäntuskaansa ja saa asiakkaat katoamaan. Apteekkari ei ole taaskaan paikalla, eikä kukaan kauhuaan nieleskelevästä henkilökunnasta uskalla puuttua tyrannin toimintaan. Mitä jos tyranni onkin apteekkari itse. Noh, kun reppanaa katselee, tulee vakisinkin mieleen ymmärrys. Tasan ei mene elämän lahjojen nallekarkit. Sitten pitääkin vain muistaa. Jos sian kanssa lähtee painimaan, niin siinä likaantuu itsekin. Ero on siinä, että sika tykkää hieroa mutaa sieraimiinsa, mutta sinä et välttämättä jaa intoa. Joskus on siis vain hyvä olla hiljaa. Nauttia omasta ekosysteemistään, jossa siat ei varasta rauhaa. Jos se päälle tulee, niin sitten puolustaudutaan. Muuten vain äkkiä karkuun a antaa sian jäädä mutimaan. Väkivallassa on kuitenkin onneksemme, vielä aika harvinaisesta ilmiöstä kyse. Siat ei muutenkaan yleensä hakkaa, kuin naisia ja lapsia. Eli voimme siis kuitenkin joutua kilveksi väliin, kun sika innostuu liikaa. Sinua siis tarvitaan. Vaikka kuinka narkkaavan houkuttelevalta oma rauha siellä autiolla saarella tuntuu, piipahda aina silloin tällöin myös ihmisten ilmoilla. Edes muistuttamaan, miksi rakastat sitä omaa rauhaa niin paljon. Juu, tiedän. Se on voimakasta riippuvuutta aiheuttavaa, nauttia nyt omaa rauhaa. Emme silti pärjää, jos ihmiset eristäytyvät. Menestys tulee edelleen toisten ihmisten kautta. Jokainen metsien mies kaipaa hoivaajaa, kun jalka menee poikki. Tulee kuntoon ja pääsee takaisin leikkimään.

Olet parasta mitä minulle on tänään tapahtunut.

Näin sanoin, kuin aloitin luennon vastuullisesta työkäyttäytymisestä. Sitten muistutin, kuten ajatusten herättäjä kirja opettaa. Tänäänkin on hyvä päivä kysyä puolisoltasi, miten voisin tehdä sinusta tänään onnellisemman. Kaksi lausetta, mitä kukaan luennolla istuva ei ollut aiemmin kuullut. Mietipä mitä voit vielä oppia hyötysuhteesta ja onnistumistodennäköisyyden parantamisesta. Maailma on kysymyksiä täynnä ja sinulla mahdollisuus opetella tärkeimmät. Välissä on enää vain pari juttua, jotka estävät menestystäsi. Ai, mitä ne ovat? No, opiskelitko ja kysyitkö? Katsos, molemmat ovat aivan yhtä helppoja, kuin tekemättä jättäminen. Pitää viitsiä, osata ja kehdata. Täytyy löytää rohkeutta ja sielunvoimaa, tehdä tarvittava. Muuten voi käydä ohraisesti. Kuten eräs osallistuja niin hurjasti totesi, ennen luennon alkua.

”Elämäni on kuin painajaista, jossa minut joka aamu revitään johonkin helvetilliseen rinnakkaistodellisuuteen. Jossa joudun tahdostani riippumatta mukaan tappavaan pakohuonepeliin, josta ei ole pois pääsyä”.

Onneksi todellisuus ei ole aivan näin hirveää, vaikka se hetkellisesti saattaakin pahalta tuntua.

Mitä siis tehdä, kun on vaikea tarttua virheisiin.

1. Toimintaohjeet.

Et uskoisi, minkälaisia ohjeita olen joutunut kirjoittamaan, jotta oltaisiin jotenkin omalla kaistalla. Mutta miten opetat lapselle, että tuli polttaa. Sormet tulee siis palamaan. Varsinkin jos oletat, että kyllä tuo nyt sen verran tajuaa. No kun ei tajua. Joskus pitää vaan painaa nollaus nappulaa ja kirjoittaa säännöt uusiksi. Ainakin kirkastaa. Muuten moraali rapisee, kun toisia katsotaan läpi sormien. Ammattietiikka haihtuu, kun kulttuuri opettaa ohittamaan sulkuviivan kohdalta. Viimein mukaan laki tulee, joka toteaa, tasapuolinen kohtelu. Rakkaus on rajoja. Turvallisuus on luottamusta, joka ansaitaan. Toimiva arki vaatii liikennevaloja ja näitä kunnioittavaa kulttuuria. Joskus näitä ohjeita pitää kirjottaa itselleen, kun muuten voi olla vaikea muistaa. Kuten siirtyminen muovikasseista kestokasseihin. Niitä on nyt 50 ja ne ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki eteisen naulakossa, yhteen kassiin sullottuna. Arvaa ostinko taas eilen muovikassin, kun se yksi mukaan otettu jäi auton ovitaskuun.

• Perehdytys.

Luulitko, että tuo pelkkä toimintaohjekupongin olemassaolo riittää? Katsos, kulttuuri vaatii sitä, että minä tiedän, että sinä tiedät. Ja koska tuokin tietää, niin siitä jää kiinni. Sitten tulee kurinpito. Jos tästä jää epäilys, niin syyte ei pidä moraalissa, etiikassa, eikä oikeudessa. Tarvitaan parempia työkaluja viedä asiat arkeen. Kieli, käytäntö ja näyttäminen. Ei saa luistella siellä, missä edellytyksiä luodaan. Pois muodollisten velvollisuuksien hiekkalaatikolta ja kohti oikeaa tekemistä. Mikä tässä on tärkeää? Miksi se on tärkeää? Miten kuuluu toimia? Miten varmistat onnistumisen? Miksi uskot, että onnistut? Ilman viimeistä ei tapahdu, kuin pakotettua liikettä.

• Muistuttaminen.

Jokainen ymmärtää, että tärkeillä asioilla ei vitsailla. Muuten kaikki tärkeä on pian yhtä vitsiä. Monesti olen kuullut sanat, tuohon olisi pitänyt puuttua. No, miksi et sitten puuttunut? Mikä estää ja halvaannuttaa tervettä järkeä. Älä nyt käsitä väärin. Vitsit ovat tervetulleita. Niillä puhalletaan elämää sinne, missä sitä kuuluukin olla. Tähän on kuitenkin olemassa soveliaisuuden rajat ja niitä ei tule ylittää. Nämä rajat voivat hämärtyä ajansaatossa, jos niitä piirretä riittävän usein ja selkeästi. Käypäs joskus eläintarhassa ja katsele apinoita. Nuo rauhallisesti elelevät olennot viettävät 80% ajastaan toisistaan huolehtien. Johtaja mukana. Mutta menepäs kutsumatta liian lähellä. Silloin johtaja ravisuttaa kaltereita tavalla, joka muistuttaa kaikille asioiden järjestyksestä. Ilman tätä kaikilla on epämukava olla. Pitää pystyä luottamaan, että asiat menee oikein.

Niin, halusitko minulta jotain vai mikä oli tarkoituksesi?

Yleensä kun poliisi tulee paikalle, tapahtuu ihme sivistyminen. Yleensä, kun epäedullinen lopputulos ilmaantuu, tapahtuu ihme parantuminen. Jos ei tapahdu, on syytä olla tavallista enemmän hereillä. Koska aina löytyy ihmisiä, joilla ei ole enää mitään väliä. He kulkevat omaa polkuaan kohti tuhoaan ja vievät heikommat mukanaan. Siksi häkin ravistelun ohella syytä muistuttaa johtajaa, tutusta ja tuiki tärkeästä listasta. Johtajan tärkein tehtävä on ottaa selvää. Minkä kanssa olet tekemisissä. Kannattaako sijoitusta jatkaa. Kuinka turvassa olet. Pystyykö asioihin vaikuttamaan. Se on ihanaa, kun ihminen pystyy hoitamaan tonttinsa. Se on raikasta, kuin kesäpäivän sade. Luottamus elämään paranee ja on yksi murhe vähemmän.

Onko siis sovittu vai pitääkö sopia uudestaan. Jos ei vielä aivan lähtenyt, joudut palaamaan piirustuspöydälle, kunnes onnistuu. Mikä on vaihtoehto, luovuttaa vai? Antaa anarkian vallata ja kirosanojen muodostua uudeksi normaaliksi. Ei, ei ja vielä kerran ei. Toki lopun aikoina elukkamaisuus rehottaa ja se kuuluu ihmisluonteeseen. Mutta tässä kohtaa kaikki muuttuu helpommaksi. On siis suora vihollinen, jota vastaan suojautua. Jokainen perhe omiensa puolesta. Toisin kävi Afganistanissa, kun rauhanturvaajat vedettiin pois. Ymmärrettiin vihdoin, että näkymätöntä vihollista vastaan on vaikea taistella. Miten voittaa sota, kun et tiedä ketä vastaan taistella. Ymmärrän hyvin, että vetäydyttiin. Täällä arjen keskellä, kun marssiväsymys meinaa iskeä, on helppo syyttää kaikkia ja kaikkea muuta ongelmistaan. Lopulta asioille tehdään jotain tai se saa jatkua. Turha tässä on mistään clichéistä muistutella. Kuluneita totuuksia riittäisi päiviteltäväksi.

Kun huomaat virheitä, niin omassa, kuin toisten tekemisessä. Puutu. Ensin lempeästi ja sitten vähemmän lempeästi. Sitä saat, mikä on sinulle ok. Välinpitämättömyyden hinta on kuitenkin sietämätön. Eikä nykyinen somesyöte tee meille tässä palveluksia. Ihminen on syöksykierteessä mukavuuteen ennennäkemättömällä vauhdilla ja se on sinun tehtäväsi pysäyttää kierre. Katse pois luurista ja kirjoittamaan siitä. Niin minäkin teen. Ai, että on vapauttavaa. Viikoittainen terapiasessio, joka koodaa ihmistietokonetta kerta toisensa jälkeen pysymään järjissään. Se jos joku on raikas tuulahdus puhdasta ilmaa, maailman myllerrysten keskellä. Mitähän kaikkea sitä vielä oppii. Samalla, kun yrittää saada itsestään irti sen, minkä on jättänyt tekemättä. Katsos, jokaiselle meistä on unelmia tai sitten olet jo kuollut.

Vielä ehtii. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Ihminen monesti liittää tarkoituksen siihen, mitä luulee sen tarkoittavan. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Mitä enemmän ympäristön vääryyksiä havaitsee, sitä enemmän oma rauha alkaa kiinnostaa. Jos tuon loman ympäristöstä käyttää viisaasti, niin jotain todella parempaa saattaa olla tulossa. Viisas rakentaa omia miniekosysteemeitä. Kuin lenkkipolkuja parempaan elämään. Vielä viisaampi rakentaa omavaraisuutta. Maatila, jossa on kaikki tarpeellinen. Vielä kun oppii tulemaan toimeen sillä mitä on, niin johan alkaa lyyti kirjoittaa. Tämä on tosin vain harvojen ja valittujen herkkua. Tällainen säännöllisen orjallinen rakentaminen vaatii jonkin syvemmän terveellisyyden diagnoosin, kuten autismin laajan kirjon lahjoja. Parempien kansojen ihannointia. Vai mitä sanoisit, jos onnistuisit kaikessa mitä teet, mutta sen hinta olisi pelkkää kaurapuuroa loppu elämä. Aivan. Kun selviytymisen suunnitelma vaatii pitkää euron tarkkuutta, ei ihmismielen mukavuuden halu tee palveluksia lopputulokselle.

Käy kuten mukavuuden haluisille työkavereille.

Se on jännä juttu mitä kaikkea voit oppia toisista ihmisistä, kun hieman muuttaa arjen rutiineja. Tai toisin sanoen luotte sellaista. Tein kerran itselleni lounasta töissä. Työkaverit olivat lähtemässä lounaspaikkaan, kun yksi heistä kävi etsimässä minua mukaan. Eipä onnistunut. Herkullinen spagetti ja jauhelihakastike oli juuri valmistumassa. Se muuten tuoksui hyvälle. Työkaveri oli kateellinen. Heillä oli ajelut edessä ja sitten kauhea kiire taas töihin. Suurin osa tauosta meni matkoihin. Kateus heräsi. Myöhemmin he tulivat porukalla kysymään, voisimmeko aloittaa lounaskolehdin ja minä valmistaisin ruuat. Kun teen sen muutenkin. Näin sovittiin ja aikaa säästyy. Olinhan jo aiemmin selittänyt itse valmistetun lounaan hyödyt.

Tosiasia oli se, että kilpaurheilija syö kuten pitää ja käy harvoin epäsopivalla lounaalla missään muualla. Täytyy tietää mitä suuhunsa laittaa ja oikean määrän. Taisi olla ensimmäisen yhteisen lounasviikon perjantai, kun valittaminen alkoi. Pitäisi keksiä lisää ruokia. Ei tällaista samanlaista pysty koko ajan syömään. Looginen keskustelu ei auttanut. Vaikka kuinka selitin, että ei siellä lounaspaikassa ole yhtään enempää raaka-aine vaihtoehtoja, kuin meillä täällä toimiston keittiössä. Opastus ei riittänyt. Kokeilu lopetettiin ensimetreille ja sain jatkaa ruokailuitani yksin. Sanomattakin on selvää, että kenestäkään paitsi yhdestä heistä ei ole koskaan tullut yhtään mitään. Olen tavannut heitä kaikkia, nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin. Yhtä lukuun ottamatta, kenelläkään ei ole ollut raportoitavana mitään positiivista kehitystä omasta elämästään. Siellä on ainoastaan loppuun palamista, eroja, kädestä suuhun elämistä. Kukaan ei ole paremmassa kunnossa. Yksikään ei ole tippaakaan vahvempi fyysisesti tai henkisesti. Pulloon tai donitsiin on tartuttu surkeaa elämää turruttamaan. Täytyy muistaa, että olen tehnyt töitä isoissa organisaatioissa ja kohtaamisia on riittänyt. Kun joku viisas vitsailee, että menestys on vain harvojen ja valittujen herkkua, hän ei todellakaan vitsaile. Normaali psyyke ei kestä hernekeittoa kolmatta päivää kauempaa. Niin löyhään nautintoon meidät on ehdollistettu. Spartalainen nauraisi meille vatsa kippurassa, ennen kuin laittaisi orjaksi peltotöihin. Välillä sitä miettii, annettiinko ihmiselle mitään mahdollisuuksia sittenkään.

Mikä erotti tuon menestyjän muista?

Hän oli ainoa, jolle järkevä riitti. Harvinaista rotua, tällä pikahuumeen annostelun aikakaudella. Hän opetti suunnittelemaan asiat, pysymään suunnitelmassa ja katsomaan loppuun asti. Hän oli paras esimies koskaan. Yhteiset lounaamme loppuivatkin vasta siihen, kun aloin esivalmistamaan viikon ruuat kotona. Tästä sain häneltä kehuja ja palkankorotuksen. Toki aika ajoin hän joutui ruokkimaan kiukuttelevaa työlaumaa jossain lounaspaikassa ja silloin saatoin itsekin käväistä mukana. Ihminen kun on, myös sosiaalinen olento. Ja onhan se ihan kiva palkinto tarkan syömisen keskellä, ilmainen herkuttelu lounas. Ai, että maistuu hyvälle. Ansaitut lisäkalorit. Mutta äkkiä takaisin tuttuun ja tarpeelliseen. Katsos, suunnitelma vaatii tarkkuutta. Jos luulet, että ruoka on jotenkin vähäpätöinen asia, niin väärässä olet. Ihminen on vettä ja ruokaa.

Et ole mitään muuta. Vaan sellainen olento, joka päättää itse kehonkoostumuksensa, valitsemalla mitä suuhunsa pistää. Se pistämisen oikeellistaminen onkin sitten jo ihan toisen tason asioita. Harva ansaitsee herkkunsa. Se nyt vaan on kivaa, se herkuttelu. Roskaruoka on halpaa ja terveellinen olisi vielä halvempaa. Pitäisikö sitä muka jotain puntteja alkaa nostelemaan, siinähän voi vaikka lihakset alkaa kasvamaan. Kun on mahdollisuus olla mukavuudessa kylpevä ja nautiskeleva hurjastelija, niin sitä sitten ollaan. Ympäristö luo juuri sitä mitä sinun halutaan olevan. Vähemmän ajatteleva ja enemmän orjallinen työmyyrä. Jos et siis vielä ole pudonnut loisosastoon. Nykyisellä mallilla työkyvyttömyyseläke on vain yhden reseptin päässä toteutumisestaan ja sinne sinut halutaan. Markkinat kiittää. Enää ei naura edes spartalaiset. Puhumattakaan omista isovanhemmistamme. Siellä on katsottu kauhulla jo pitemmän aikaa. Ellei olla siirrytty jo ajasta ikuisuuteen. Kuten vaarina sanoi kuolin vuotellaan. Nyt tämä saa riittää, olen leponi ansainnut. Kahdesta sodasta selvinnyt ja sokeasta kävelykyvyttömästä vaimostaan omaishoitajana loppuun asti huolta pitänyt mies, oli todella sen ansainnut. Hänellä olikin tapana sanoa ”tarvittais taas yksi sota, että opittais tavoille”. Lastemme vuoksi toivon, että hieman lempeämmät keinot olisi riittävät.

Moni ansaitsee enemmän, kuin olisi ansainnut.

Ja nauttii enemmän, kuin olisi nautittavissa. Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö. Vaihtoehtoja olisi ollut. Toiminta tapahtuu vasta pakon edessä. Siinä ero, kun mukavuudesta pitäisi luopua. Totta kai pitää muistaa olosuhteet. Harva elää yksin tai haluaisi elää yksin. puolisot ja lapset pitää ruokkia. Ja vain harva pitää huolta omista vanhemmistaan kotona loppuun asti. Tässä moni tuntee vihlaisun omassatunnossa. Jos ei ole liian kännissä tai krapulassa, pystyäkseen välittämään ympäröivästä maailmasta tuon taivaallista. Ikuinen vappu, siinä lääke pahaan mieleen. Ja aina voi hakea pahanmielen sairaslomaa, jos pomo vaatii tekemään töitä palkkansa eteen. Moni kertookin kotona ongelmistaan tavalla, joka ei ruoki ymmärrystä.

Kuten moni erehtyy luulemaan pomoa ilkeäksi, kun hän pyytää lopettamaan sen iltalehden selailun ja tekemään jotain hyödyllistä. Ai mitä. Haluatko todisteita. No niitä riittää. Mutta sitä ennen kerro, montako kehitysehdotusta olet siellä työpaikalla tehnyt viime aikoina, joista uskot jotain hyvää olevan tulossa. Aivan. Ja mikä estää? Silti valitat, kun asiat eivät parane. Mitään hyvää ei ole tulossa. Ehkäpä vain oma nimi siellä Yt kattilan äänestyksessä. Vai luuletko todella, että siellä mitään arvontaa järjestetään, siitä kuka lähtee. Kuten eräs ukki aikaan vitsaili. ”Suottaapi vain olla parempi ansaita paikkansa pomon silmissä”. Oletko ollut kannattava sijoitus? Kiukuttelijoita riittää, tuottajia vähemmän.

Olin kouluttamassa automyyjiä. Heidän johtajansa oli huomannut, että mitään ei tapahdu, ellei käsketä. Käyskentelin automyyntihallissa 45min ennen aloitusta. Paijasin autoja, lueskelin esitteitä. Istuskelin eri autoissa. Kukaan ei tullut edes sanomaan huomenta. Jostain kaukaa kuulin naurun remakkaa. kävelin lähemmäs katsomaan ja siellä perällä myyjät joivat aamukahvia erään tietokoneen ruudun äärellä. Mikäs muukaan kuin sosiaalisen median meemit ne ruudulla heitä naurattivat. Ostin sitten autoni muualta. Aivan, en ollut vain tulossa kouluttamaan heitä, vaan potentiaalinen ostaja. Katsos, he suuttuivat, kun toivotin hyvää huomenta ja kerroin, että meillä päin on olut tapana tervehtiä ihmisiä tällä tavoin. Kysyin vielä päälle, enkö minä näyttänyt siltä, että minulle kannattaisi yrittää autoa myydä. Mutta aika oli täynnä, koulutus oli juuri alkamassa. Ei paras aloitus koulutukselle, kun kiukku oli käsin kosketeltava.

Koulutus alkoi ja ensimmäinen kiukuttelija kysyi tuohtuneena ”mitä sä oikein luulet tekeväs täällä, mitä ihmettä me tehdään tällaisessa turhassa naaman näyttelyssä”. Vastasin hänelle kohteliaasti. Olette täällä sen vuoksi, että toimitusjohtajanne haluaa, että teette jotain muutakin työajalla, kuin selaatte iltalehteä. Varsinkin, kun asiakas astuu sisälle liikkeeseen. Tuli kovin hiljaista. Mutta ei vielä niin hiljaista, kuin hetken päästä tulisi.

Pyysin toimitusjohtajaa nousemaan ylös ja lausumaan tervetuliais sanat. Hän katsos istui tilan edessä, isossa tuolissa makoillen, eikä hänestä näkynyt kuin kengät. Melkein pystyin kuulemaan porukan ajatukset. ”Mitähän viisauksia tässä tuli ladeltua”. Loppu koulutuksesta meni jotenkin suoraselkäisemmin.

Tästäkin porukasta näki asenteen perusteella päivän aikana, kuka tulee onnistumaan ja kuka ei. Kun kyseisen liikkeen sivuja katselee, niin vain voittajien nimet siellä edelleen lukee ja verottajan tilasto kertoo loput. Voittajat ottivat onkeen koulutuksen parhaasta annista, kun ongelma oli se, että autoja oli kyllä myyty paljonkin, mutta asiakkaita tulee liikkeeseen liian harvoin. Paras myyjä kertoi, että hän oli jo vuosia soittanut asiakkaille perään ja kysellyt mitä kuuluu. Muut selasivat iltalehteä, kun hän kutsui asiakkaita koeajolle samalla, kun tuovat autonsa huoltoon. Kerrassaan nerokasta.

Tällä myyjällä oli tapana herjata iltalehden selailijoille, että se hemmetin puhelin ei edelleenkään näppäile itseään. Hän johtaa nykyään myyntiä.

Mitäs sinä näppäilet seuraavaksi.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Kaikki yksinäiset eivät suinkaan ole yksin, vaan eristäytyneinä suojaan . julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Joka kerta, kun keskustelen ihmisten kanssa heidän ikävistä kokemuksista, se liittyy vääriin ihmisiin. Kerroin tästä ajatuksesta ystävälle, joka ymmärsi heti. Samalla tavoin, kun hän oli muuttanut mielensä siitä, mikä on yrityselämässä neljäsosan tärkeintä. Aivan, siellä ei ole vain yksi tärkeä asia, vaan neljä. Jokaista näistä neljästä tulee oppia työstämään kohti parempaa kuntoa. Väärät ihmiset taas liittyvät siihen, että yksikään näistä neljästä ei lähde lentoon. Vähiten sinä siellä keskellä. Ystävän ymmärrys liittyi siihen, että oikeiden ihmisten kanssa kaikki toimii, kuin elokuvissa. Myös sinä, joka kuulut yhteen neljännekseen. Sinkäkin lähdet lentoon. Elämä on hyvää.

Elokuvassa maailmojen sota, tohtori Okun kertoi innossaan. Kun maailmaamme orjuuttamaan saapunut emoalus ilmaantui paikalle, vuosikymmeniä aiemmin kaapatun tiedustelualuksen kaikki pienet laitteet alkoivat toimimaan. Oli innoissaan siitä, miten pääsivät nyt tutkimaan ja oppimaan niin paljon uutta. Joku toinen olisi voinut olla huolissaan siitä, että maailmojen sota on alkamassa ja huomattavasti kehittyneempi vastustaja on saapunut tuhoamaan kaiken. No, jokainen saa intonsa jostain. Yhden sota on vain toisen tutkimusmatka. Motiiveja kannattaa aina hieman tutkia, ennen yhteistyöpäätöstä.

Jos et ole vielä tehnyt suunnitelmaa, jossa elämästäsi on tulossa parempaa.

Niin mihin olet sitten menossa? On vaikea rakentaa toivoa sinne, missä mitään hyvää ei ole tulossa. Kuuluisaa valoa tunnelin päässä. Niin monella on kiire ei yhtään mihinkään. Ehkäpä se on tämä aikakausi, kun elämä on liian helppoa ja mukavaa. Köyhyys on kovin erilaista tänä päivänä täällä koti suomessa, kun lämpimään suihkuun pääsee joka ilta. Aivan sama miten köyhä on. Päivittäinen energiansaantikaan ei ole ongelma, kun päivän kalorit maksaa tarjouksessa noin kaksikymmentä senttiä. Ei ongelma siis ole rahallinen hinta, vaan ihmisen tylsyyttä sietämätön pääkoppa. Elämän onnellisuus on siis todellinen tarve miinus naapurikateus. Kuten ihmisen sukupuoli. Sekin on vain suhteellinen käsite siellä missä on toisia ihmisiä arvostelemaan. Yksin autiolla saarrella ei ole käsitteitä. Vain sinä ja elämä. Miksi siis antaisit toisten ihmisten määritellä sinua mitenkään. Älä anna häiritä, tai ehkä tämän hetkinen polkusi ei ole sinulle tarkoitettu.

Toivottomuus on siis yksi saatanan parhaimmista työkaluista. Tehokas kuin kulkutauti. Kykeneväinen kylvämään tuhoa mihin tahansa keskenkasvuiseen yhteisöön, jossa yhtenäisyyttä ja parhaan hyötysuhteen lapsenomaista ajattelua ei ole istutettu jokaisen epäilemättömän mieleen. Katsos, jos se keko tuli siihen aiemminkin, niin miksi epäilisit tämän hetken mahdollisuuksia. Varsinkin, kun jokainen kantaa korttaan kekoon. Jos se on ainoa asia mitä olet koskaan nähnyt, niin on saatanalla suuria vaikeuksia yrittää seuraavaa työkalua sinuun istuttaa. Ai mikä se on vai?

Se on turhautuminen. Se on sitä, kun mitään parempaa ei ole tulossa ja ruokavaraston pohja pilkistää viimeisten rippeiden alta. Jos tähän päälle olet nähnyt ilkeän pomon samaan aikaan nauttivan firman rahoilla sellaista herkkua, mihin ei todellakaan olisi varaa. Alkaa tunnetila olla valmis. Tästä on hyvä jatkaa kohti saatanan parasta työkalua. Pian nimittäin iskee masennus. Tällä kertaa ei mikään vinku tinkun ”mutta kun mä haluisin, että elämä on helpompaa” valitus. Vaan ihan oikea mieltä nakertava murhe, josta ei ole ulos pääsyä. Ainakin jos jäät paikallesi. Päälle pomo huutaa ja uhkailee sinulle, kun olet niin huono. Mitäs nyt tehdään? Ollaan vaan niin kuin ennenkin. Tyydytään osaamme.

Katsos, ei meidän isovanhempamme tunteneet masennusta tässä nykyisessä muodossaan. Ne tempaisivat pirua turpaan ja rakensivat kotinsa uudestaan. Ei siellä ehtinyt murehtia. Elämästä oli tulossa parempaa. Heille oli tärkeää vain se, että aika ei mene hukkaan. Toista se on tänä päivänä. Jos olisit puhunut mummille ja vaarille sohvaperunasta, he olisivat kysyneet, että miksi sohvalla on peruna. Hae se keittiöön. Tehdään keittoa. Alkaakin tekemään mieli kermaista lohikeittoa ja tuoretta ruisleipää. Ai, että.

Väärän ihmisen tullessa vastaan, kannattaa vain jatkaa matkaa.

Näitä vaan tupsahtaa. Tasaisen varmasti, kuin vuodenajat vaihtuvat, sinulle sopimattomia ihmisiä tulee vastaan. Ei pidä ottaa itseensä. Näillä tyypeillä on mielipiteitä sinusta, mutta he saavat pitää ne. Sinun ei tarvitse ottaa vastaan. Se mitä mieltä he ovat sinusta on heidän asiansa. Voit vain ihailla sitä voimaa ja valtaa, mikä sinulla on näihin ihmisiin. Aiheutat heissä suurta tunnetta ja se on harvinaista itsessään. Olla nyt tuollainen valta johonkin vässykkään. Tuo on muuten hyvä lause sanoa, aina kun joku arvostelee sinua epäreilusti. En tiennytkään, että minulla on tällainen valta sinuun. Sitten vain katsot hiusten päästä repimistä, ainakin henkisesti. Olet ylivoimainen olento. Joku viisas sanoikin, millä ihmeellä loukkaat enää ihmistä, joka on häpeästään luopunut? Luovu häpeästä, luovut vain.

Ei pidä hämmästyä, kun ihmiset paljastavat todelliset karvansa. Kuten Loiri laulussaan suurin piirtein kysyy. Miks on meillä niin monta mielipuolta, niin vähän soittajia kanteleen? Saatoit luulla hymyä ystävällisyydeksi. Saatoit luulla lämmintä halausta hyvää tarkoittavaksi. Vaikka tosiasiassa koit juuri maailman vanhimman myyntikikan, mitä pelikirjasta löytyy. Pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Totta kai se harmittaa, kun joudut huijauksen kohteeksi. Varsinkin silloin, kun tilannetta ja ihmistä oli vaikea lukea. Ihmiset ovat sillä tavalla viisaita, että kaikenlaisia tarinoita keksitään, jotta sinun suojauksesi saadaan alas. Saatanalla on kaunis hymy, varsinkin valeasussaan. Tarkkana pitää olla. Ja muistaa se, että ei niitä kondomeja huvin vuoksi suositella. Tarvitaan hieman pidempi tutustumisaika. Jos tuon päälle tautitesteistä kieltäydytään, on syytä vaihtaa maisemaa. Kuten työpaikkailmoituksessa kerrotaan. Kieltäytyminen koeajan huumetestistä, lopettaa työsuhteen siihen paikkaan.

Nyt mietit niitä tärkeitä neljänneksiä.

Ensimmäinen on ihmiset, toinen talous, kolmas asiakas ja neljäs sisäinen toiminta. Näitä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen, kun ei ole toista ilman toista. Ilman ihmistä, ei ole ketään etsimässä ensimmäistä asiakasta, eikä kukaan valmistamassa mitään myytävää. Ilman kannattavuutta ei ole kumpaakaan edellisistä. Ja lopulta vain riittävän laadukas toiminta luo edellytykset sille, että edellinen voisi toteutua, että joku haluaa maksaa jatkossakin. Jokaista osa-aluetta tulee työstää omanaan. Tätä suunnitelmamallia voi käyttää hienosti myös omaan elämään. Voin kertoa hienoja kokemuksia oman elämän tavoitteiden toteutumisesta, kun tämän työkalun itseesi hyödynnät. Toki voi olla vaikea hahmottaa, jos et ole koskaan tällaista tehnyt. Mutta kysyvä löytää kyllä tielle.

Moni kärsii tänä päivänä paniikkihäiriöistä. Apua haetaan milloin mistäkin. Yleensä jostain kovin epäterveellisestä. Saa ihmiset käyttäytymään itsetuhoisesti ja menettämään siivun kerrallaan itsestään, kunnes ei ole enää mitään menetettävää. Näitäkin ihmisiä on jo paljon keskuudessamme. Poliisi vain toteaa, että mitään ei tulla näitä tyypeiltä saamaan, eikä enää enempää voi rangaista. Kurjia kohtaloita.

Mitä jos alkaisit rakentamaan jotain parempaa, vaikka se alkuun hieman kirpaiseekin. Mieti minkälaista elämä voisi olla, jos vain työstäisit sitä mitä sydän eniten kaipaa. Olisiko se elämisen arvoista? Siitähän voi joku toinenkin innostua.

Sinusta on, usko siihen.

t. Antti

Artikkeli Pitää tulla herkäksi sille, ketkä ovat terveellistä seuraa. julkaistiin ensimmäisen kerran Valmento.