Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin ryöstä ja elämästä.
Jos tunnet itsesi masentuneeksi, niin käypäs lenkillä. Huomaat pian, että kuntosi on paljon surkeampi, kuin mielentilasi. Tajuat, että tälle asialle voit itse tehdä sen, mitä tehdä pitää. Aloitit jo, koska olet lenkillä. Kuula tykkää. Tärkeintä onkin saada kaivattua tuuletusta, että et jää vellomaan ajatuksiisi. Toiminta parantaa. Ei saa jäädä jäälle makaamaan. Suurin osa ongelmista, niin kotona, kuin töissä. Johtuu siitä, että aika käytetään väärään tekemiseen. Yksi idea yleensä riittää, hyvässä ja pahassa. Niistä videopeleistä ei ollut ihan hirveästi apua, siellä kovimman talon gongilla. Rankka oppitunti. Ei ihme jos on vähän alahuuli kurtulla.
Oletko laiska. Ei se mitään, suurin osa ihmisistä on.
Miksi tehdä mitään, jos kaikki tulee ilmaiseksi. Älykäs ei käytä yhtään ylimääräistä energiaa. Vai pitäisikö kuitenkin. Se ei koskaan lakkaa yllättämästä, että fiksut ihmiset eivät saa aikaiseksi. Tarvitaan yleensä toisia ihmisiä ja tilivelvollisuutta, jotta tapahtuu. Toimeenpanokyky on kovin vaihteleva ilmiö. Tiedät tasan tarkkaan mikä on missäkin kohtaa oikein, mutta jostain tulee kyseenalaistus. Hetken, kun sinua haastetaan, jonkun kartalla olevan kanssa, ja sinäkin olet taas kirkkaasti kartalla. On tämä ihmismieli hassun hauska sirkusteltta. Emmä jos ei toikaa. No mitä jos vähä säki, ni seki. Vähän seko täällä täytyy olla.
Tuo seko tulee pyytämättäkin. Se on ainoa luotettava varma asia. Kaikki muu vaatii hieman ajattelua ja toisten huomiointia. Jokaisella on kuoppia, niin etenemisessä, kuin jaksamisessa. Vaikka kuinka olisit suunnitellut ruokavalion oikein, niin juoppo tulee kylkeen ja jalka poikki. Siinä on kiva istua sohvalla porkkanaa popsien ja laulaa marssilauluja. Ei taida tulla tapahtumaan.
Toiset sen kestää, toiset ei.
Mitä jos kokeilisit, edes kerran. Katso miltä tuntuu. Lupaan, että seuraavalla kerralla helpottaa. Joku viisas sanoi, että ihminen on tapojensa orja ja tehokkuus tulee rutiineista. Mitään ei kuitenkaan tule, jos ei tee. Yrityksillä menee huonommin, kuin koskaan. Silti välissä on firmoja, joilla menee kymmenen kertaa paremmin, kuin toisilla. Onko tuo vain hyvää onnea, vai jotain hallitumpaa. Mistä siinä on kyse, kun parhaimpienkin tulos piirtää punakynää murhaavan viillon lailla. He, ketkä opettavat talouden juuria muille, miettivät pian yrityksensä lopettamista. Tai pohtivat sitä tosissaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun omalta tililtä ei riitä enää jaettavaa toisten asuntolainoihin. Omatkin laskut pitää vielä pystyä maksamaan. Sen voin kertoa, että ego ja heikot hermot eivät tee palveluksia liikevaihdolle. Eikä paraskaan virtuoosi yksin sitä sinfoniaa soita. Olet aina toisten ihmisten armoilla. Porukka tulee valita tarkoin. Se ei ole mikään vitsi, että keitä minulla on ympärillä. Nuo tyypit vaikuttavat sinuun ja sinusta on jotain tulossa. Tai sitten ei.
Paraskaan suunnitelma ei kestä ihmisen heikkouksia.
Tiedät jo omasi, vai tiedätkö sittenkään. Hetki sitten juttelin ihmisen kanssa, joka sanoi, että työt tuli uniin. Sitä kesti hetken aikaa, mutta sitten piti saada unohtaa työt hetkeksi. Onneksi yhteiskunnassamme saa ottaa lyhyitä lomia ihan luvan kanssa, jos sitä kaipaa. Eri asia on se, jos olet suomen yrittäjien kahdensadan seitsemänkymmenen tuhannen yrityksen joukossa, jossa mikä tahansa loma on suoraan pois leipälaukusta. Ei paljon naurata. Yksinyrittäjän leipä on pääsääntöisesti vielä tuotakin paljon, paljon ohuempi.
Millä sitten suojautua maailman muhennoksia vastaan.
Mummi vainaa sanoi aikanaan, että ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Juttelin tuossa taannoin tyypin kanssa, joka tienaa kaksitoista tuhatta euroa kuukaudessa. Kaikki menee kädestä suuhun, eikä mitään jää sukan varteen. Reppana, on täysin riippuvainen seuraavasta palkastaan. Sitä voisi luulla, että tuollaisella palkalla jo elää, mutta todellisuus on toista. Elintaso tuppaa nousemaan ansaintatason mukana, eikä järki ole osana tätä suunnitelmaa. Raha polttaa, kuten mummilla oli tapana sanoa.
Rahasta haaveillaan ja sitä himoitaan. Sitten, kun olet jahdannut koko elämäsi rahaa ja käyttänyt energiasi siihen, voit lopulta todeta, että hukkaan meni. Siksi tuottaminen on niin paljon tärkeämpää onnellisuuden ja mielenterveyden kannalta. Pääomaa ei voi ottaa pois. Rahat voi varastaa hetkenä minä hyvänsä. Tiesitkö, että itsensä parantaminen ja siitä puhuminen tuottaa saman mielihyvän, kuin raha ja muut herkut. Suuttunutta ei pyydetä olemaan rauhallinen, vaan hänelle tulee kertoa, että hänellä on kaikki oikeus olla vihainen. Jos hän vaan kertoisi mikä harmittaa. Pian ollaan kaikki viisaampia.
Ihminen on siitä jännä elukka, että et voi vielä neljänkymmenen vuoden jälkeenkään olla ihan varma, että miten tässä tule käymään. Vasikka oppii savannin reunalla minuutissa kävelemään tai henki lähtee. Äiti tönii vasaa pois nisältään, siihen asti, että ollaan kävelty suojaan. Ja vaikka kuinka se lapsi itku potku raivoaa, että nälkä on. Niin mami vain kannustaa nousemaan tolpilleen, eikä tee mitään muuta siihen asti. Suojassa sitten opitaan syömään. Kokeilepa harjata hampaasi toisella kädellä huomisaamuna. Lupaan, että kannattaa.
Katselin kotini pihalta taikanäytelmää.
Kotini viereisellä niityllä pääsin pari viikkoa sitten ihailemaan, kun metsäkauriit järjestivät omat olympialaisensa. Ihan meidän kaupunkilaistollojen silmien alla tapahtuu asioita, joita ei todeksi uskoisi, ellei itse näkisi. Nämä peuroiksikin kutsutut kauniit eläimet elävät täällä keskuudessamme täyttä kaupunkielämää, kun ympäristöstä on tullut turvallinen. Täältä ei suurpedot tule häiritsemään. Ainakaan vielä. Laskin, että parhaimmillaan noita peuroja oli autoni edessä syömässä tammenterhoja, sellainen kaksitoista kappaletta. Oli pientä ja isoa. Pienemmät poukkoilevat innokkaasti sinne tänne ja tuttuun tapaan ne on ne äidit, jotka katselevat huolestuneena perään. Isät vain syövät rauhallisesti, ja välillä katsovat äitiä rauhoittavalla silmähdyksellä. Anna sen riehua. Nukkuu paremmin sitten illan tullen.
Nyt oli kuitenkin loistamisen aika. Uros peurat ilmeisesti mittelivät voimiaan, osana soidinmenoja. Daamit olivat pellon reunalla ja herrat rivissä peltoa myöten. Sitten jokainen peura vuorollaan juoksi pellon päähän ja takaisin. Muut odottivat vuoroaan. Ja voin sanoa, että ovat muuten nopeita eläimiä. Ei tullut mieleen, mutta olisin voinut kellottaa noiden juoksuaikoja. Olisi tullut mielenkiintoista dataa sadan metrin ajoista. Hullua tuosta tekee se, että ne oikeasti odottivat jokainen kiltisti vuoroaan. Eläinkunnassa on siis sääntöjä, aivan kuten meillä ihmisillä. Ja jos peuratkin tajuaa treenata ja loistaa hetkellään, niin mikäs sinun tekosyysi on. Peurayhteiskunta voi paremmin ja elää vahvana pitempään, kun ylisukupolvista viisautta jaetaan sukupolvien yli.
Jos kroppa ei toimi, niin käytä päätäsi. Kunhan vain opiskelet ja opetat eteenpäin. Elämä ei saa mennä hukkaan. Jos meinaat elää täysipäisenä ja ilman mielenongelmia, niin on aika alkaa tuottamaan ja parasta mihin pystyt. Meillä on jääkaappi ja antibiootit, sekä kaikki modernit hienoudet, koska joku ajatteli itsensä lisäksi muidenkin tason nousua.
Tason pitää nousta, muuten teet jotain väärin.
Samalla tavalla, saat samaa. Siksi, niin yritysten, kuin ihmisten, tulee opetella uusia rutiineja vanhojen päälle. Kokeilemalla saat selville. Tietysti vaatimus on se, että pitää olla uusia hyviä ideoita, eikä niitä tule kuin uusien ihmisten päistä. Muutenhan olisitte jo ihan itse keksineet lääkkeet aivan kaikkeen. Vaativaksi tämän tekee ne sosiaaliset paineet ja kyky havaita oikeat asiat kaiken hälinän keskeltä. Se mikä itsellesi on tässä kohtaa tarpeellisinta. Totta on, että kokenut tietää jo. Mutta ihminen ei ole aina parhaimmillaan, kun ympäristötekijät vaikuttavat niin voimakkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että se mikä varastaa keskittymisesi, vie mahdollisuutesi muista asioista. Syy voi olla mikä tahansa. Yleensä liittyy menneisyyteesi ja niihin ihmisiin, joita sinulla on ympärillä. Se mihin keskityt, lopulta ratkaisee. Aika ei tule yhtään lisää. Eräs viisas sanoi aikanaan, että tee tänään edes pikku riikkinen, sitä mitä tehdä pitää, niin joskus saat myös valmista. Älä siis murehdi pelkojasi, koska jos ne toteutuvat, niin ne toteutuvat joka tapauksessa. Miksi pelätä väistämätöntä. Älä siis anna murheellisten ajatustesi varastaa tulevaisuuttasi. Sinä olet niitä tärkeämpi.
Mikään ei ole enempää selkärankaa suoristavaa, kuin saada jotain parempaa aikaiseksi. Oli se sitten mitä tahansa. Taidanpa ottaa kitaran käteen.
Tsemppiä uuteen viikkoon.
t. Antti