Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Onko näin? Kyllä vain ja tarkemmin, kuin osaat arvatakaan. Asiaa tutkittiin ensimmäistä kertaa kunnolla ja missäpä muualla, kuin USA:ssa itse kuuluisassa Harvardin lääketieteellisessä ylipistossa. Tutkimus kesti toistakymmentä vuotta ja antoi tuhansittain mielenkiintoisia tilastotuloksia.
Aerobinen kunto on ollut tähän asti ainoa kunnolla tutkittu elinajanpituuden sydänkohtauksien tilastoennustaja. Voimaharjoittelun vaikutusta on tutkittu myös, mutta ei koskaan määrällisesti. Eli kuinka vahva tai minkä kuntoinen tulisi olla, että pitkän elämän mahdollisuus toteutuu. Vain sitä oli tutkittu, että voimaa harjoittelevat elävät pidempään. Samaan aikaan kuitenkin löydettiin toinen yhtä vahva yhteys sydämen hyvinvointiin. Ja mikäs muu, kuin se armeijaelokuvista kuuluisa vanha tuttu, etunojapunnerrus. Punnerrusten määrä oli suoraan verrannollinen punnertajan sydämen kuntoon ja sydänkohtauksen mahdollisuuteen. Hyvä punnerruskunto ennustaa pitkää elämää, jos mitään selvää vikaa ei ole. Katsos, kun mikään ihmeöljy ei pelasta huonosti hiottua moottoria kitkavaurioilta.
Montako punnerrusta menee minuutissa, oletko kokeillut.
Tutkijat löysivät yli 40-vuotiailta testattavilta selvät punnerrusrajat pitkän elinajanodotteen ja seuraavan sydänkohtauspotilaan väliltä. Punnerrukset tuli suorittaa siten, että rinta osuu alhaalla lattiaan ja yläasennossa kyynärpäät ovat lukittu suoraksi, jokaisen toiston välissä.
Punnerrusta minuutissa:
40 tai yli, selvästi alentunut riski
11–39 alentunut riski
10 tai alle, selvästi kohonnut riski.
Sydänkohtauksen riskin ero alimman ja ylimmän tason välillä on 96 %
Sydänkohtausten määrä kertoo karua todellisuutta.
Tuo erotus sydänkohtausten määrässä alimman ja ylimmäntason välillä on niin raju, että sitä ei selittänyt enää millään elintapaeroilla. Joukkoon mahtuu makkaransyöjiä ja kasvisruokavaliota. Yhteistä on vain se, että pitkään elävät treenaavat. Kovaa ja loppuun asti.
Paras palvelus mitä sinä voit tehdä itsellesi on pitää huolta näistä kahdesta mittarista.
- Mikä on sinun hapenottokykysi vo2 maksimisi.
- Montako punnerrusta teet minuutissa.
Kuntoindeksi.
Vähemmän masentunutta elämää kaipaava tai ihan vaan työnantaja, joka haluaa porukan pystyvän muuhunkin, kuin koristamaan itselle maksuun tulevaa työkyvyttömyyseläketilastoa, voi testata porukkaa näillä kahdella Harvardin kehittämällä testillä. Testi mittaa porrasnousun aikamäärää ja sen jälkeen sykettä kolmessa sarjassa askelten jälkeen. Ensin kuitenkin punnerretaan niin monta kuin menee.
Vo2 maksimi.
Mitattava astuu ylös ja alas 50cm(m) 40cm (n) korkealle portaalle. 30 askelta minuutissa. Yksi sekunti ylös ja yksi alas. Viiden minuutin ajan, kunnes suotirus hajoaa alle viidentoista sekunnin. Heti perään mitattava istuu alas ja syke mitataan seuraavasti. Sydämenlyöntien kokonaismäärä ranteesta mitattuna, siten että sykettä mitataan puolen minuutin ajan, yhden, kahden ja kolmen minuutin kohdalta. Sykkeet lasketaan yhteen.
Testikaava: (100 x 300) jaettuna (2 x kokonaissyke testin jälkeisillä mittausjaksoilla).
Tulos
97 tai yli Kiitettävä
83–96 Hyvä
68–82 Tyydyttävä
54–67 Välttävä
53 ja alle Huono
Kiitettävän ja huonon välinen erotus on vähintään kymmenen vuotta lisää elinaikaa.
Testistä on eri versiot eri kohderyhmille, jotta jokainen liikuntakykyinen pystyy iästä riippumatta testin tekemään.
Ole johtanut liiketoimintaa kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana olen päässyt seuraamaan suomalaisen työelämän johtamisen haasteita. Markkinat vaativat, että porukka pystyy parempaan. Eli, nopeammin ja edullisemmin pitää pystyä tekemään enemmän. Karu tosi asia on se fakta, että ainoa tilastotulos mikä on tänä aikana noussut, on mielenterveysongelmat ja työkyvyttömyyseläketilastot. Tätä ei olla suunniteltu. Niin vain kävi. Onneksi joukossa on myös muutamia onnistumisia. Siellä missä porukalla on kiva tulla töihin ja jaksamista parannetaan, on tulokset toimialan keskiarvotilastoja parempia.
On turha kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.
Tuhansien muistojen väliltä, tulee tässä hetkessä mieleen talvi ja lumityöt kiinteistönhuollossa. Ehkä parhaiten mieleen on jäänyt se, kun tehtiin porukalla lumitöitä jatkuvan lumisateen aikana joskus vuorokausia putkeen ja kaikkien jaksaminen oli koetuksella. Itse olin aikanaan lapion varressa ja välillä käytiin kirkon portailla polvillaan ottamassa lisähappea. Kyllä, liukas maa oli petollinen ja jään päälle satanut lumi ei auttanut hengästynyttä lapion heiluttajaa tässä asiassa.
Huvittavaa tässä oli se, että kirkon suntio oli eräs aamu katsonut juuri samalla hetkellä kirkon kameroista kuvaa minusta siinä polvillani. Olalla törröttävä Fiskarsin kolalapio oli tehnyt taakseni varjon, joka muistutti enkelinsiipiä hangessa. Siinä oli kirkon porukalla riittänyt kahvi pöydässä jutun aihetta. Itse mietin tuossa hetkessä, että heitänkö lapion taas niin pitkälle, kuin lentää. Mutta muistin edellisestä kerrasta, kuinka vaikeaa se lapio oli etsiä sieltä umpihangesta ja päätin vain tehdä samoin, kuin joskus aiemmin samassa tilanteessa. Menin juomaan kupin kahvia ja syömään välipalaa. Hetken päästä taas työt maistuivat.
Huomion arvoinen havainto vuosien varrelta.
Ruumiillista työtä tekevän porukan kunto kasvoi ja sairaslomat vähenivät. Suotuituus muuta liikuntaa ja terveellisiä vaihtoehtoja kohtaan kasvoi. Tällä ei ollut huono vaikutus tilanteessa, jossa työkyvyttömyyseläkkeet konsernissa lähentelivät viittätoista miljoonaa euroa vuodessa. Muistan elävästi, kun tuohon päälle sairasvakuutusmaksuluokka nousi pykälällä ja palkinnoksi tästä tuli yli miljoonan euron kerta lasku. Lähdepäs tuosta iloisesti budjetoimaan seuraavaa vuotta. Onneksi tarinalla on iloisempi jatko. Paremmat tavat keksittiin yhdessä koko porukan kanssa.
Parasta mitä voit työpaikalla tehdä.
Huolla porukkaa, mieltä ja kehoa. Innosta kohti terveellistä elämää. Mittaa kehonkoostumuksia, tee kuntotestejä ja ohjeista eteenpäin. Nouseva suorituskyky, parempi mielenterveys ja kohonnut itsetunto tekee ihmeitä porukan vastuunkannolle ja osallistumishalukkuudelle.
Pienestä se lähtee ja isoon ne lopulta pystyy.
Sitä saat mitä mittaat, kirjaimellisesti!
P.S. Kyllä se henki voi lähteä lunta lapioidessakin, mutta mieluummin kymmenvuotta myöhemmin.
t. Antti