Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Ähäkutti. Ei se vuoden viimeinen kirje, ollutkaan vielä viimeinen. Siinä niin vitsikkään laatutakuun kaava. Lupaa vähemmän, toimita enemmän. Toimii aika moneen elämän osaa-alueeseen, kun haluat saada wau efektiä aikaan. Ja usko pois, sen waun pitää wouwata, jos meinaat iloita elämässä. Jotain mistä puolisoiden pitää ottaa ämpäri kaupalla oppia. Ei tarvitse sitten poltella karstaa, kun sieltä sydämestä tulee aikanaan ämpärillinen tuhkaa. Se on hassua, että siellä töissä kyllä miellytetään pomoa, mutta kotona tuo miellyttäminen loistaa poissaolollaan. Siis siellä, missä on sinun elämäsi tärkein ihminen. Ei harjoitella taikatemppuja. Pitäisikö. Vai onko puoliso väärä. Eikö löydy kiinnostusta tai energiaa hemmotella sitä omaa kultaa. Mistäs se kertoo. Energiaa voi kohdistaa ja hukata monella tavalla, ja haluttomuus tehdä mitä pitää, valittaen, ei kerro energiattomuudesta, vaan ihan jostain muusta. Aika moni valittaa, vaikka tasoa voisi nostaa. Jälkikäteen tapahtuva tilivelvollisuus ei yleensä helpota elämää.
No, kaikilla ei ole omaa kultaa. Toisilla taas vuosien erotyö väärästä puolisosta kertoo omaa tarinaa heikkoitsetuntoisten sietokyvystä. Älä käsitä väärin, aikuisen täytyy ymmärtää, että olosuhteet voi olla mitä vain. Ei saa olla koskaan hätäinen arvostelemaan ihmisten kärsimyksiä. Siellä voi olla taustalla ihan mitä tahansa. Joten älä oleta ja tuomitse sen mukaan. Lohdutuksen sana, jokaiselle on joku, jos vaan jaksat ihmismerestä etsiä. Sittenkin tarvitaan vielä hyvää onnea, hyvästä puoliso-onnesta puhumattakaan. Traumat muovailevat näkökulmia.
Mistä se kertoo, kun itseään laiminlyödään ja otetaan orjan rooli.
Rakkaus ei satu. Se tuntuu todella hyvältä. Rakkaus rakentaa panssarin, mutta vain jos olet viisas. Yleensä rakastunut ei sitä ole. Vahvaitsetuntoinen kuitenkin on. Harvinaista herkkua tämä vahva itsetunto. Siitä olen kirjoittanut ehkä eniten näiden vuosien varrella. Huomioni on se, että itsetuntojen laatu ei ole tässä ajassa juuri parantunut. Kyllä se ihan jokaista kiinnostaa, koska kukaan ei halua, että elämästä tulee huonompaa. Miksi sitten niin moni kuitenkin elää kynnysmaton elämää. Ei siihen ole muita syitä, kuin heikko itsetunto ja väärät valinnat. Ai miten niin. No onko elämä menossa parempaan suuntaan. Elämä, kun on aika erilaista siellä työpaikalla tai kotona jos edessäsi on hyvä kuningas tai kuningatar. Aika monta kertaa olen kuullut selityksiä, jotka kertovat karua todellisuutta elämään nivoutuvien yhdessäolojen valinnoista. Surullisinta tuo on silloin, kun toinen on tosissaan ja toinen ei. Tunteeton ei välitä mitä toiselle tapahtuu ja varsinkin parisuhteessa toinen romantisoi pettämisestä lähtien kaikki ruusunpunaisin lasein. Yksipuolinen työ toisen eteen ei ole koskaan rakkautta, vaan hyväksikäyttöä. Moni tämän ymmärtää, mutta on sisältä niin rikkinäinen, ei pysty pitämään huolta itsestään. Ei pysty pitämään puoliaan. Pomo vie ja sinä vikiset. Loukkaannut siis heistä, ketkä eivät sitä ansaitse. Sosiaaliset paineet päälle. Hiljaisuus jatkaa pysähtynyttä tilannetta, mutta vain myrkyttääkseen tulevaisuuden. Pesusieni imee kaiken itseensä, kunnes alkaa valumaan hallitsemattomasti. Tasapainottomuus uuvuttaa.
Minä pidän huolta itsestäni sinua varten ja sinä teet samoin.
Siinä hyvä diili. Ei TV:stä tuttua, vaan ihan todellisuutta. Terveessä parisuhteessa on yhteisiä suunnitelmia tai sitten suunnitellaan omia teitä. Tässä kohtaa intuitiosi muodostuu tärkeimmäksi havainnoitsijaksi, mutta yksin se ei riitä. Koska, jos et heikon itsetuntosi vuoksi pysty prosessoimaan asioita riittävällä voimalla. Ei muodostu vakuutusta todennäköisyyslaskimeen. Asiakas ei osta uudestaan. Reklamaatio pysyy. Tässä kohtaa kommunikaatiotaidot tulevat määritteleväksi tekijäksi. Harva osaa haastaa loukkaamatta. Monesti toisen tahtotilasta kertoo paljon tapa, jolla toinen haluaa ottaa sinut huomioon. Narsistin tunnistaa siitä, että vika on aina sinun, eikä korjaavaa liikettä tapahdu. Tapahtumat tiuskitaan aina toisen syyksi, eikä halua yhteiseen ole. Pitää siis tapahtua molempia vahvistavia aktiviteettejä tai sitten toinen on pian määräävässä valta-asemassa. Hetkellisesti tuo voi olla ihan ok, jos siitä molemmat hyötyvät pitkässä juoksussa. Tuo juoksu pitää vain olla siten vakuutettu, että toisella ei voi jäädä luu käteen. Lapsellisuus putkahtaa niin usein vastaan aikuisten maailmassa, että todellisen tilannekuvan maalaamiseen riittää yleensä enää lapselliset kysymykset. Niitä ei vain kukaan kehtaa kysyä. Häpeä on laskeutunut ja sanat takertuvat kurkkuun, vain lähteäkseen sieltä jotenkin väärin.
On aika alkaa toimimaan.
Ihmisen pitää saada haastetta. Yleensä tuo haaste tulee mitä yllättävimmästä paikasta. Jos olet aktiivinen ja seuraat ympäristöäsi, voit oppia parhaat temput vahingossa. Vanhat viholliset voivat oikeissa olosuhteissa molemmat hyötyä toisistaan, joten ei kannata olla liian periaatteellinen. Jääräpäisyys ei tee palveluksia tulevaisuudellesi, eikä sinisilmäisyys tee palveluksia herkkäuskoisen kypsymiselle. Sulkeutunut mieli ei selkeästikään kunnioita itsearvostusta. Älä anna tunteiden langettaa vankeustuomioita itsellesi. Ihmiselämää kehystää se tosiasia, että kukaan ei tiedä mistä sinä tykkäät, paitsi sinä itse. Hyvällä onnella löydät puolison, joka haluaa opiskella sinua ja sitten helpottaa. Elämä on siis elämän mittaista kokeilua parhaimmillaankin ja aika usein kalahtaa omaan nilkkaan.
Vahva itsetuntoisella on helpompaa, eikä tuota pääomaa kukaan voi ottaa sinulta pois.
Moderni someaikakausi on luomassa todella surullisen tapahtumasarjan. Maailmanlaajuinen zombi invaasio ei ole mitään tieteiskuvitelmaa, vaan pysyvä osa lapsiesi arkea. Jos saat lapsesi oppimaan jotain vanhasta maailmasta, eli tapaamaan ihmisiä kasvotusten, harjoittelemaan kehoa ja mieltä ja lukemaan paperista kirjaa, ilman, että pitää ahdistua sometauon tuomasta rauhasta. Olet jo saattanut lapsesi pelastuksen polulle. Älä nyt käsitä väärin, some on pysyvä osa elämäämme ja kaikki osto- ja vaikutuspäätökset tulevat seuraavan sukupolven aikana siirtymään virtuaalimaailmaan. Joten myös siellä pitää olla virtuoosi. Jos meinaa tehdä elantonsa. Jos yrityksesi ei siis ole somepop ja houkuttelevasti valtavirrassa näkyvillä, verkon ihmeellisessä maailmassa, niin hetken päästä sitä ei ole enää olemassa. Samoin käy sosiaalisesti tyhmälle ihmiselle, joka kaipaa pysyvää parisuhdetta, mutta ei osaa olla houkutteleva kasvotusten. Tuohon päälle tulee kyvyttömyys haistaa parisuhdepetkuttajat.
Seuraava trendi on käytöskoulu. Ainakin, kun katsotaan taajuutta, jolla yritykset tilaavat tiimikoulutuksia, joissa opetellaan ihmisten kanssa toimeentulon perustaitoja.
Se joka treenaa ja jaksaa jatkaa, voittaa lopulta koko potin.
Kyseessä on aina se kuuluisa kapasiteetti. Sitä pitää siis kasvattaa katkeamattomasti. Lihakset ja mieli. Usko nyt, jos ylipäätään luet kirjoja, mutta et osaa opettaa sen ydinasioita katkeamattomasti ulkoa, niin ponnistelusi valuu hiekkaan. Toki siinä oppii lukemaan, mutta muuta et sitten opikaan. Jos haluat menestyä erikoisen hyvin, sinusta pitää tulla erikoinen. Se vaati poikkeuksellisia taitoja, eikä niitä ole tulossa keskinkertaisuuksilla. Tiedän aiheesta jotain. Sen verran monta kertaa olen noussut maailman huipulle ja saanut vastaani toinen toistaan ihmeellisempiä ohjeita, ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan itse saavuttaneet yhtään mitään.
Mieleen tulee yksi kivoimmista itsearvostelun kokemuksista. Jossa nalle Wahroos aikanaan rikkoi itseironisesti kliseistä itsekehun helmasyntiä, kertomalla kauhukokemuksistaan Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan hovissa.
Kävi sitten niin, että toimiessaan Svenska Handelshögskolanin kansantaloustieteen professorina, Nalle sai kutsun kuninkaanlinnan illalliselle. Kuningas oli kutsunut paikalle pohjoismaiden talouseliitin ja Nallen tehtävä oli opettaa illan aikana vaurastumisen salat. Ruuat oli syöty ja kyselytunti oli jo pitkällä. Kun jossain vaiheessa kovin tuskastunut kuningas ottaa huikan kalleinta brändyä ja kysyy Nallelta pysäyttävän kysymyksen. Tämä kysymys ohjasi köyhän Nallen sille miljardöörin polulle, josta hänet tänä päivänä maailmalla tunnetaan.
”Kuules Nalle, eikös tuossa nyt ole vähän ristiriitaa. Jos sä väität olevasi kaikkien aikojen talousguru, niin miksi vitussa sinä et ole aivan saatanan rikas?”
Niin. Kyllähän sinä tiedät mitä pitää sinun pitää tehdä.
Omata tuhat hevosvoimaa, tai puhua toisten hevosvoimista, on aika eri juttu. Kumpaan ryhmään sinä haluat kuulua?
Helppoa tietä sinne ei ole. Ai minne? No menestykseen. Sinne rakastavaan parisuhteeseen. Vaikka se löytyisikin helpolla, niin aivan yhtä helposti sinä sen pilaat. Sinne vahvaksi ihmiseksi, jonka itsetunto ja mieli ei horju elämään kuuluvien tapahtumien seurauksena. Sinne pysyvästi erikoiselle menestyjälle, jolle ei ole opetettu liian vähän, mitä on olla ihailtava ihminen. Jotain mikä olisi erityisen tarpeen suurimmalle osalle tämän ajan ihmiskuntaa. Jossa arki lyö sarjatulella tätä visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö, kaikki mulle heti mielihyväohjatun ja mielipahan välttämisen tavoitteluun opetetun ihmiskunnan naamaa. Kuin pultsari kossupullon pohjaa, kelakorvausten päivänä. Se on sorbus, joka sisällä pysyy, kun mikään muu ei enää toimi. Vai mistä tiedät, jos et ole kokeillut. Mikä on järkevä aika kokeilla. Milloin itsetunto pistää itsesuojelun päälle, vai eikö pistä.
Haluat siis tehdä palveluksen itsellesi ja lastesi tulevaisuudelle?
Opeta itsesi, opettamaan lastasi, oppimaan itsensä erikoiseksi.
Jonkun se aikuisen rooli täytyy vetää tämän murtuvan ihmiskunnan roolimallina, oikealle ja väärälle. Robotti tulee, mutta vain, jos robotti on kustannustehokkaampi. Sen mustan vyön ansaitseminen luo niin hienon maailman lapsesi ympärille, että muut ihmiset siitä kiinnostuvat. Ja siinä määrin, että idiootitkin aikanaan mieluummin seuraavat, kuin haastavat matsiin, kun elämästä tulee siten parempaa.
Jos ihmettelet yleensä kiroilemattoman sanavalintoja, niin ymmärrä aina tilanne sidonnaisuus. Tarina ei ole sama, eikä luo samaa draaman kaarta, jos sanamuotoja vaihdetaan. Ja tämä siksi, että eräs ylituomarikin sanoi aikanaan ihmiselämän todellisuuden niin hienosti.
”Mikään laki ei voi koskaan poistaa ihmisten oikeutta haluta olla kusipäitä. Mitä nopeammin opit tämän läksyn, sitä tervemielisemmin tulet elämään”.
Suosittelen psykologisesti parantavaa toimintaa tai toiminallisesti parantavaa psykologiaa.
Tulkoon tulevasta vuodesta paras tähän asti.
Hyvää uutta vuotta!
t. Antti