Tärkeät asiat ovat tosi yksinkertaisia ja siksi yhtä helppo unohtaa

24.9.2023 | Johtajan kirje

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"

Johtajan kirje

Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.

Olet takuuvarmasti kuullut sanonnan ”menestys on tapa”. Eiköhän se ollut itse sokrates, joka lauseen teki aikanaan kuuluisaksi. Tuo vanhimmista vanhin clíche, eli kaikista kulunein totuus. Tässä elämänmittaisessa koulutuksessa ei vain yleensä opeteta, että missä asioissa niitä hyviä tapoja kannattaa opetella. Työelämä kun ei opeta tästä enää mitään, olettaa kyllä, että osaat. Sitten loukkaannutaan ja annetaan kenkää, kun tyyli ei sovi. Eihän tässä nyt enää mitään lapsia kasvatella. Onneksi jossain kasvatellaan ja vielä vähän isompiakin. Hyvä lähtö vaatii hyvää opettajaonnea. Mikään strategia ei toteudu, mikäli toteuttajat eivät sitä osaa. Halleluja, jos sota-ajan isovanhempasi ovat olleet sinua kasvattamassa. Silloin homma todennäköisesti homma pelittää ja olet oppinut pitkäjänteiseksi opiskelijaksi. Taistelumoraalisi on kunnossa. Työt kyllä opitaan, mutta asenne vaatii oikeaa kulmaa. Särmäksi kutsutaan. Sääntöjä on monia, mutta mikään ei ole niin tärkeä, kuin se, että olet itse kykenevä.

Mummi vainaa sanoi aikanaan, että sota on kauhein asia, mitä hän tietää. Kertoi, kuinka katsoi ikkunasta museokadulle, kun Helsingin suurpommitus alkoi. Kyseinen ihminen suhtautui viimeisiin päiviinsä asti hieman totuttua herkemmin, joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo.12 tehtyyn yleisen hätämerkin testiääneen. Näin tuota säpsähtelyä viimeisiin päiviin asti.

Vaari vainaa hoki samasta aiheesta arjen kauppareissujen yhteydessä nähtyjen typeryyksien keskellä, että tarvittaisiin taas yksi sota, että opittaisiin tavoille. Jännä juttu, miten näkökulma vaikuttaa yksilöön. Sotaa ei kaipaa kukaan, mutta kuulemma sotakorvausten maksamiseen tarvittua työmoraalia sitäkin enemmän. Jotain mistä siellä eduskunnassa olisi hyvä ottaa opikseen. Porukka pitää saada mukaan talkoisiin, ei kapinoimaan. Jotain minkä sain oppia oman taisteluosastoni komentajalta sotaharjoituksissa.

Kulma se on mikä kannattaa.

Kulmia on monia. On kehon vaihekulmaa ja keskustelun lähestymiskulmaa. On kulmaa, jolla selkä pysyy terveen suorana ja sitten on vähemmän hienostuneita kulmahiomakoneita, joita yt neuvotteluissa käytetään surutta kaikkiin mielenpahoittajiin. Yhteistä jokaiselle onnistujalla on se, että pitää olla kartalla. Ja tämä on se mikä erottaa menestyjät häviäjistä. Niin töissä, kotona, kuin siellä treenisalilla. Ai miten niin. No koska mikään määrä hevosvoimia ei korjaa hiomattoman moottorin kitkan aiheuttamaa energiahukkaa. Ei voi tulla yllätyksenä, että 80 luvulla käyty atk koulutus ei kelpaa tämän päivän ohjelmointiyrityksen palkkalistoille pääsyyn. Vai voiko. Miten itse pidät työmarkkina-arvostasi huolta. Sääntö pätee ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen. Ai miten niin. No jätä parisuhteessa puolisosi tarpeeksi pitkäksi aikaa ilman huomiota ja ero on varma. Jätä työyhteisössä yhteisöllisyys rakentamatta ja pääset ihmettelemään, miksi porukka ei taistele parempien tuloksien eteen. Jätä oman lajisi tekniikka hiomatta ja pääset kokeilemaan kaikenlaista, tutkiessasi vaihtoehtoja, miksi taso ei nouse.

Hissikorin ei tarvitse paljoakaan vinossa, kun sähkömoottorit pääsevät kunnolla töihin.

Tämä sama käy niin elämässä, kuin harrastuksissa. Kuten myös ilmanvaihtokoneen taajuusmuuttajalle, kun suodatin on tukossa. Siinä sitä yritettiin venyttäen säästää uusien suodattimien hintaa. Samaan aikaan joudutaan ajamaan taajuusmuuttajan läpi ylivirtaa puhallinmoottoriin, jotta riittävä ilmamäärä kulkisi likaisien suodattimien läpi. Rahaa palaa, moottori kuluu ja säästöä ei synny. Pitää ymmärtää, että tämä tapa on huono hyötysuhde, eikä suurikaan lisätyö tuo välttämättä parempia tuloksia. Kuluttaa kyllä loppuun ennenaikaisesti.

Tämän päivän sana on siis loppuun palaminen. Ja kyseessä on melkein aina samat syylliset. Kulma ja kartta. Mieli muodostaa näkökulman ja kun parempaa maisemaa ei ole näköpiirissä. Alkaa taatusti väsähtämään. Kiinnostus lopahtaa yhtä nopeasti, kuin huono käytös lopettaa ystävyyden.

No mutta kun mä haluun.

Sieltä taskulaskinkoulusta valmistuu exel kettuja, ja koska päälle oksennetun tavoitetaulukon ruutu sanoo, että tämä pitää saada aikaiseksi, kun toikin sai, niin kaikkien tulosvaatimukset menevät tuon saman lähtöruudun kautta. Ei pidä siis ihmetellä, miksi hieman väsähdetään. Exel pyytää edelleen niitä lukemia. Yleensä tässä vaiheessa kuulet kaikenlaisia selityksiä, miksi juuri tänään ei onnistunut. Tämän vuoksi arvaan, että siellä exel koulussa niistä ruuduista tehtiin niin pieniä, että se selitys ei mahdu ruudukkoon, vain ne numerot. Numeroarvostelu on brutaali. Joka toimitit tai sitten et. Lupausten kanssa pitää muutenkin olla elämässä varoivainen tai muikkari on varma. Sitä vaan joutuu tänäkin päivänä valehtelemaan sujuvasti, jos haluaa töitä jatkaa. Se puuttuva totuuspuhe johtaisi ylipäätään sellaisiin riitoihin, että puukot siellä töissä heiluisivat. Arvostelu on ainoa kommunikoinnin tapa, mitä tänä päivänä näkee ja tuo on omiaan vain lisäämään niitä kuuluisia ristiriitoja ihmisten välille. Herkkähipiäistä pomoa, jos menet vahingossa laittamaan edes hieman vastuuseen, niin siitä ei mitään hyvää yleensä seuraa. Parempi olla vaan hiljaa, vai mitä. Onneksi on myös kasvatettuja pomoja. Siellä viihtyy ja jaksaa.

Mistä se hyvä ihmisten välille siten kumpuaa.

Yksi kauneimmista esimerkeistä tuli aikanaan ison sotaharjoituksen yhteydessä. Komentajalla oli tapana antaa kaikille ohikulkijoille nyrkkiin tönäisy. siis ihan jokaiselle. Opetti huolenpidon tapaa. Sama jäbä laittoi kättä poterossa olijan olkapäälle ja kysyi, että pärjäämmekö me. Puolustuksen strategia toteutuu, kun tähtisilmä vastaa, että pärjätään. Loppu on hernekeittoa ja kuivaa sukkaa. Komentajan työ ei ole olutkaan siis komentaa, vaan pitää huolta, että porukka on valmis vetämään lättyyn, kun hetki koittaa. Siinä onnistuttiin. Treenattiin kovaa. Sitten pyyhittiin hikeä ja naurettiin nuotion äärellä. Yhtenäistä on se, että kukaan ei ilkeydellä kettuillut kenellekään. Veljellinen naljailu raikui metsissä, mutta samaan aikaan tuotiin ruokaa ja iso kokko roihusi kuivattaen vaatteet päälle. Ai, että. Koskaan ei ole pannukakku maistunut paremmalle. Vaikka aihetta olisi voinut olla isompaankin ketutukseen. Silti oltiin valmiita kyseiseen jumppaan. Hahaa, tule vaan sade, yritäpä sammuttaa tämä roihu.

Eilen tuli muikkari. Treenikaveri tuli tönäisemään nyrkkiä, kun meinasi ensin unohtua. Fiilis nousi kattoon ja hurmos valtasi salin. Energian tunsi suonissa. Loppu on somessa.

Usko nyt. Tapa tarkoittaa sitä, että tiedät missä mennään. Ei mene hissi vinoon. Siinä on turvallista ja järkevää kokeilla tehoja. Hissi vain pysähtyy, jos voimat loppuu. Mutta ei koskaan sen takia, että hissi hitsaa kiinni. Eikö olis kiva elää siellä missä kaikki on kirkasta. Sinusta pidetään huolta ja jos sinä varmistajista huolimatta, kaikkesi antaneena putoat tonttiin, niin kaverit ovat sinua turvaamassa. Ehjänä seuraavaan kertaan. Takaisin juhlissa.

Aloita vaan parempien tapojen treeni omasta kehostasi, se on ihan hyvä paikka aloittaa. Ilosanoma näkyy muille. On muuten virrat päällä ja näkymät sen mukaisia. Sen energian aistii ja imee kaikki muutkin. Tulee parempia tapoja.

t. Antti

Antti Nevalainen

Kirjoittaja on palkittu kulttuurimuutosjohtaja, joka on kirjoittanut kultti-ilmiöksi muodostuneen kirjan "#Ajatusten herättäjä - Johtajan kirjeet, johtamistekoja"