Johtajan kirje. Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä.
Sori, ei ollut tarkoitus loukata!
Tutut sanat, joilla yritetään korjata jo tapahtunut virhe. Taitaa olla meille kaikille aika tuttu tämä juuri kuvattu kokemus. Jos siis tungeksija omaa sen verran käytöstapoja, että osaa näin katu-uskottavasti yrittää kuitata aiheuttamansa mielipahan. Nuo puolivitsikkäät sanat, kun viittaavat siihen, että toinen on jollain tasolla kiinnostunut korjaamaan loukkaantuneen mielipahaa. Täytyy muistaa, että ihminen ei tee mitään ilman tarkoitusta. Ajattelematon vain toimii ja yrittää sitten sanoittaa ajatusten kulkuaan suusta ulos tulevilla sanoilla. Usein se on myöhäistä, kun meni jo. Ikään kuin tekstiviesti, joka lähti jo, takaisin ei saa. Voi hem@£$€%
Aika moni tarvitsisi hyvien käytöstapojen kasvatusta. Ainakin jos ihmisiä hetken kuuntelee, niistä työyhteisöjen ongelmista. Tavattomuus loistaa kirkkaana, aivan kuin se sairaslomatilasto ja vastuunvälttely. Käytöstavat helpottaisivat hurjasti sitä turhaa kuohua, joka syntyy, kun ei osata tarjoilla mielipiteitään näpäyttelemättä toisia ihmisiä. Kuuluisatkin kommunikoijat sortuvat tasaisesti alhaisuuksiin ja yrittävät sitten näennäisellä pahoittelullaan korjailla tilannetta, ainakin jos muuten pääsee roska lööppeihin. Hekin siis pahoittelevat käytöstään, vaikka saarnaavat nimenomaan pahoittelun olevan halpaa ja vain reilu anteeksi pyyntö toimii.
Miksi sitten ihmiset loukkaavat ja välittömästi loukkaantuvat? No syy hätäiseen arvosteluun on yhtä ilmeinen, kuin itse kysymys. Ihminen reaktiivisena olentona ei ole vielä opetellut hyvän kommunikaation kaavoja, joten ei ole niitä sanoituksia, joilla käydä tarvittava pikakehityskeskustelu. Eli käyttää oikeaa arjen työkalua, joka ei ole vain vuosittainen huutonauruvitsi, jolla saa osuuden tulospalkkiostaan. Ei, vaan arkinen hyvä tapa, kuten yhteinen kahvihetki. Tapakasvatus toisi sinne sanakatepankkiin niitä tarvittavia lausemuotoja ja huomioonottavuuksia, jotta ei kylväisi ajattelemattomuuksillaan tuhoa itselleen ja ympäristöönsä. Täytyy pitää mielessä, että ihminen on erittäin tunteikas olento ja pahoittaa helposti mielensä. Tuosta mielentilasta ei enää apua tule ja kaikki ystävyyden siteet rikkoutuvat hetkessä yhtä helposti, kuin ajattelemattomat sanat tulivat suusta ulos. Elämän pituinen ystävyyskin loppuu, kun loukkaat toista tarpeeksi ajattelemattomasti, etkä korjaa tilannetta. Niin, mitä isovanhempien mukaan pitikään tehdä, kun toista loukkaa?
Anteeksipyytäminen on vähintään yhtä vaikeaa, kuin reilusti anteeksi antaminen. Molempia pitää harjoitella.
Oppi 1: Hyvä keskustelun avaustapa on aloittaa lause vaikkapa sanoilla, sopisiko mitenkään?
Annat tuolla sanoituksella tilaa molemmille tutkiskella hieman tilannetta. Toinen pääsee mukaan ilman väliintulosi tuomaa tuskaa ja sieltä on helpompi antaa tilaa tunkeilijalle. Tämä on jotain, jonka jokaisen palautteenantajan tulee oppia, oli sitten kyseessä johtaja, puoliso tai lastenkasvattaja. Joskus tuntuu kyllä siltä, että työelämässä ei koskaan täysin poistuta sieltä päiväkodin ilmapiiristä, ainakaan kiukuttelun määrästä päätellen. Samat nykyiset vanhemmat, jotka aikanaan lapsina itku potkivat isille kaupan karkkihyllyn luona vaatimassa makeisiaan, makaavat nyt eduskuntatalon edessä autotiellä raajat levällään ja vaativat edelleen. Siinä ironiaa, jos jossain. Olisiko jonkun pitänyt opettaa käytöstapoja, tai ainakin huonon käytöksen hinta omaan elämään. No, edelleen on vankilat syyttömiä neroja täynnä. Sanoi eräs koulutuksessani käynyt ylituomari. Kaikilla kun on oikeus mielipiteeseensä.
Vastuuta saatetaan kyllä iän myötä kaataa ihmisen päälle, mutta se kasvatustyö, jolla vastuun kanssa pärjäämisen työkalut taotaan, näyttää jäävan sinne päiväkotiin, pysyvästi.
Töissä ei siis enää lastenkasvatuksellisella tavalla selvitetä ja sovita niitä riitoja saman tien ja jatketa sitten leikkejä yhdessä, vaan on ihan ok jäädä yksin kiukuttelemaan sinne tuskiinsa. Jos kerran kiukutella haluaa. Ja pitkään loukattu kiukuttelija nyt vaan on sellainen kiukuttelija. Voi kunpa saataisiin tuo ikävä tyyppi savustettua vaihtamaan edes työpaikkaa. Siinä historiallisen legendaarista lääkettä työpaikan kommunikaatio-ongelmiin. No, oma kokemus kasvattajana on sellainen, että ärsytetyimmänkin tyypin saa mukaan, takaisin iloon ja kiva tulla töihin moodiin. Ai miten niin? No en ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaisi, että elämästä tulee huonompaa. Oletko sinä?
Oppi 2: Yllätyt takuuvarmasti, kun kysyt kiukuttelijalta, että sopisiko mitenkään saada sinua takaisin iloiseksi? Tuosta kehittyy uskaltajalle keskustelu, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi.
Muista, että kiusattu ei välttämättä usko sinun hyvätahtoisuuttasi aluksi ja tästä syystä luottamusta voi joutua muutaman onnistuneen keskustelun verran rakentamaan.
Koska ihminen reaktiivinen olento, on omia tunteita tärkeä oppia tunnistamaan ja suitsimaan. Pohtia miksi reagoin näin. Riidat on monesti vältettävissä, jos vain kykenet säilyttämään tunnetilanteissa järkevän ajattelun ja sitä kautta järkevän päätöksentekokykysi. Tuo on mahdollista, kun opit järkevän ajattelun säilyttämisellä kontrolloimaan tunteittesi teroittamia äkkinäisiä sanojasi. Niitä kiukkuimpulsseja. Ole hetki hiljaa ja mieti sanojasi. Joskus on ihan ok jättää sanomatta, ainakin hetkeksi. Kunnes olet muotoillut viisaamman laudemuodon keskusteluun. Odota tunteiden kuohumisen loppua ja sanoita sitten tarkoituksesi huolellisesti. On tärkeää harjoitella itsehillintää. Jokainen ihminen, kun joutuu lopulta kokemaan elämässään aina jompaa kumpaa. Eikä kannata hätäisesti ajautua johtopäätöksiin. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka haluaa riitaa riidan vuoksi. Sanonta on, että asiat ne vaan riitelee. Nooh, ehkä aluksi.
Oppi 3: Siedä hetki kurin kipua tai kärsi myöhemmin paljon kurjemmasta, katumuksen tuskasta.
Aika moni jättäisi sanomatta, jos sen lopullinen hinta olisi tiedossa sanomisen hetkellä. Menneisyytemme on aina painolasti. Eli hyvä opettaja, mutta huono elämänkumppani. Kokemukset ovat muovanneet meidät. On siis aivan varma, että tuo reaktiivinen tapasi, jolla olet aiemmin kuitannut kiukkutilanteet, tulee jatkumaan. Kunnes opettelet ja sitten opetat tilalle jotain parempaa. Nyt on paras hetki aloittaa treenit itselle ja työkavereille. Niin ne hyvin pärjäävät työyhteisöt tekevät. Kouluttautuu ja ottaa opikseen.
Tai tee kuten asiakkaani teki, kun juuri tilasi työyhteisölleen erittäin tykätyn yhteisen palvelukulttuurin määrittely työpajan, kun haluaa työkaveriensa kanssa olla jotain muuta, kuin vain porukka, joka käy töissä. Selviytyy ja suoriutuu päivästä toiseen, kukin oman onnensa nojassa. Asiakkaan sanoin. ”Ollaan jo myöhässä, eikä oikeampaa aikaa ole tulossa”. Juridisesti termi olisi, olet tietoinen ja silloin pitää toimia!
Laita viestiä, niin tapahtuu😊
T. Antti