Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Lapsi ilman isää, hmm aika tuttua. On siis isänpäivä 14.11.2021. Monet kirjoittelevat kauniisti someen isistä ja niin pitääkin. On isien juhlat.
Olen aiemmin kertonut elämästäni ja siitä, kuinka minulla oli isä vain yhden vuoden elämässäni. Kun oli 13, isä otti tuon yhden vuoden aikana minua joka toinen viikonloppu luokseen ja puuhailtiin asioita yhdessä. Sehän oli kivaa. Asun nykyään lähellä tuota isän kotia. Liekö sattumaa, vai kohtalon ohjausta. Kuka tietää. Isän luona ollessani sain kuitenkin kokea jotain ennen kokematonta. Sen miltä tuntuu, kun oma isä välittää ja kasvattaa. Se kuuluisa kotikasvatus! Korvaamatonta.
Muistan erään Lauantaiaamupäivän, kun kuulin meteliä pihalta ja huomasin ikkunasta, että tutut kaverit siellä touhuavat. Kysyin isältä, että saanko mennä mukaan. Isä vastasi kysymyksellä. Mitäs sinä ajattelit tehdä siellä. Vastasin, että touhuan kavereiden kanssa. Isä jatkoi, että mitäs te meinaatte touhuta. Vastasin, että kaipa me jotain keksitään. Isä jatkoi hymyillen, että mitäs te aiotte keksiä. Tajusin kierron ja kysyin, kysyin, että miksi tuo on niin tärkeää. Isä vastasi, että ei halua minua hölmöilemään sinne pihalle. Hän vain tässä varmistelee asiaa, koska noiden pihalla usein kovin tutusti hölmöilevien kaverien kanssa voi tulla kaikenlaisia ajatuksia päähän. Vakuuttelin isälle, että ei mitään sellaista tapahdu. Isä vastasi, että luottaa minuun, mutta ei noihin pihalla hengaileviin idiootteihin, jotka keksivät kaikenlaista typerää jatkuvasti. Isä kysyi, että mitäs minä teen, jos kaverit keksii tyhmiä. Vastasin, että tulen heti kotiin ja kerron isälle. Isä vastasi, että hyvältä kuulostaa ja huomautti samalla, että ruoka on parin tunnin päästä valmis ja silloin pitää olla kotona. Isä sanoi myös, että toivoo minun ymmärtävän, että hän on vain kiinnostunut kasvattamaan minusta ajattelemalla pärjäävän ihmisen ja pitämään minut fiksulla polulla. Ei hän tietenkään halua estää kaverisuhteideni ylläpitoa. Hän halusi minun myös pysyvän näkyvillä. Kysyi siis, että ”jos katson makuuhuoneen ikkunasta pihalle, niin mitä minä näen?” Vastasin, että minut. Isä vastasi, että oikein. Seuraava kysymys oli, että koska tulet kotiin. Vastasin, että kun jotain hölmöä tapahtuu tai isä ikkunasta kutsuu. Sain vastaukseksi hymyn ja isä totesi, että pidä hauskaa. Suunnitelma oli siis riittävän hyvä ja perehdytys mennyt asiasta perille. Hyvää työtä! Tapahtui jotain, mitä suomalaiseen työelämään kaivataan tänä päivänä kovasti.
Tuo isän antama kasvatus oli kauniisti sanottu ja huolehdittu. Minulle täysin uusi kokemus. Tuli muuten aika turvallinen olotila. Isä välitti oikeasti ja opetti minua samalla pian tarpeeseen tulevaan kysymyksillä johtamisen ajatusmaailmaan. Jotain, jota tulisin myöhemmin käyttämään työelämässä joka päivä. Jotain, josta tuli myös työelämässä ihan oikea palkinto ja paljon työystäviä. Myös elämäntyö.
Aivan, yksi suurimmista palkinoista elämässä on ollut työpaikalla solmitut ystävyydet. johtamistyössä minulla on ollut asiassa viisastumisesta lähtien vain työkavereita ja parhaillaan työystäviä. Olit sitten millä tasolla tahansa, minulle sinä olet Matti tai Maija, asemastasi riippumatta. Samaa opetin kaikille muillekin ja opetan tänä päivänä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Olet tajuissasi suurimman osan elämästäsi työpaikalla. Eikös sinne kannata rakentaa paikka, johon on kiva mennä ystävien kanssa viettämään tuo aika?
Työyhteisössä tarvitaan paljon välittämistä, jotta kukaan välittää ylipäätään yhtään mistään. Tämä tapa, jota poliisi isäni käytti teinin kasvattamiseen, oli aika perusteellinen. Isä käytti johtajan tärkeimmät tehtävät listan kaikkia ensimäistä viittä elementtiä ja onnistui luomaan yhteyden minuun ja vaikuttamaan samalla ajatuksiini vastuuta kasvattaen. Tekemään asiat mahdollisimman selviksi, myös tunne tasolla. Tilivelvollisuus kannattaa aloittaa ajoissa, siinä samalla, kun kasvattaa muutenkin. Ettei mene mielipideväittelyiksi, kun työpaikalla totutusti vastuuta kierretään.
Kuulostaako muuten tutulta, kun tämän päivän suosituin työyhteisökoulutus, on vastuuton työkäyttäytyminen.
Johtajan tärkeimmät tehtävät.
- Ota selvää.
- Tee selväksi.
- Pyydä apua.
- Haasta kehittymään.
- ole läsnä.
Kasvattajat ovat tärkeitä. Minäkin saan olla elossa ja tässä siitä sinulle kertomassa, vain hyvän opettajaonnen vuoksi. Valitset puolisosi, ystäväsi, pomosi ja työkaverisi ihan itse, joten nämä omat valinnat määrittelevät aika pitkälle sen, miten onnellinen elämässäsi tulet olemaan.
Elämäsi tärkein onni siis on hyvä opettajaonni. Jos hyvin käy, joku opettaa sinua ymmärtämään, että kuka edellä mainituista elämänkumppaneista on sinulle tervettä ja tervetullutta seuraa. Mihin sinun nuo valintasi kannattaa perustaa.
No, elämä on haurasta parhaimmillaankin. Voit suunnitella kaiken oikein ja silti tulee meteoriitti ja tekee reiän suunnitelmaasi. Ei siis hukata elämää täydellisyyden tavoitteluun. Pysytään kuitenkin sen verran hereillä valppaana, että kun viisas opettaja sanoo kertovansa sinulle opetuksia, jolla pysyt turvassa, ollaan hiljaa ja kuunnellaan. Kysytään sitten tarkentavia kysymyksiä aina siihen asti, että mikään ei epäilytä ja otetaan sen jälkeen ne itselle hyödylliset koetut asiat huomioon, kun tehdään itse omia päätöksiä töissä ja elämässä.
Aika hyödyllistä tietoa:)
Olisiko aika valmentaa sinusta ja omasta työyhteisöstäsi vastuullinen?