Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opi työstä ja elämästä.
Tästä otsikon aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä lisää tulevissa kirjeissä. Tuossa lauseessa on niin paljon viisautta.
Tiesitkö, että on olemassa vain reaktio ja vastareaktio. Kun kohtaat huonoa käytöstä, syystä taikka toisesta, tulee sinun sisäistää yksi hyvin tärkeä asia tuosta kanssakäymisestä. Se ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku on pahoittanut turhaan mielensä, eli vastannut toisen tyranniaan ottamalla itseensä ja samalla alistunut toisen orjaksi. Jos reagoit toisen ärsykkeisin, niin menet siihen suuntaan johon toinen sinut haluaa viedä. Usko pois, että terroristi kovin mielellään vie sinua, kuin pässiä narussa. Mikäli tilanne ei ole se, että sinua lyödään juuri parhaillaan hampaisiin, että pitäisi suojella itseään, jatka vain olemista. Tee rekisteröinti asiasta, mutta jatka matkaa. Tulee vielä oikeampi aika reagoinnille. Puolustaudu vain, mikäli tilanne pakottaa. Muuten vedä happea ja ajattele järkevästi. Teflon on kivaa siinä uuden paistinpannun pinnassa, kun mikään ei tartu. Nyt kasvatetaan sinulle teflon pintaa mieleen. Ei tartu, niin ei tartu. Ai, että!
No meneehän se loukkaaminen helposti ihon alle. Varsinkin jos ihminen on sinulle jotenkin tärkeä tai luottamustasi ansainnut, tai luottamus asemassa ylipäätään. Se vaan on niin, ett joskus ihmiselle pitää opettaa asiat hyötynäkökulman kautta, ennen kuin toinen tajuaa. Toiset eivät tajua koskaan ja silloin on aika tehdä asiat selviksi. Vankilat on syyttömiä neroja täynnä.
Kaikella on hinta. Oletko valmis maksamaan?
Olin monta kertaa yrittänyt saada lapseni harjaamaan hampaansa ilman kiukuttelua. Yleensä tilanne on aiheuttanut tuttua kiemurtelua. Kunnes keksin alkaa kysymään, että kumpaa harmittaa enemmän. Minua, vai sinua, kun sinulla ei ole enää hampaita? Puhumaan oppiminen tekee hyvää, kun pystyy sanoilla luomaan värikkäitä mielikuvia.
Hetki meni, mutta hampaat harjataan jo ihan nätisti. Sama juttu oli hiustenharjauksen kanssa ja monen muuan asian kanssa. No, tässä kasvatusmotiivina on tietysti oma lapsi, joten kasvattamattajättäminen ei ole vaihtoehto. Tai, ainahan niitä vaihtoehtoja on. Ei ne 40 000 lasta suomalaisen lastensuojelun asiakkaana todellakaan saa kasvatuksen lahjaa osakseen. Ai miten niin ei saa? No koska muistan omat lapsuus vuoteni lastenkodissa. Ei siellä kukaan tullut kertaakaan kysymään, että onko ne hampaat harjattu. Onneksi ympärillä oli huonohampaisia ihmisiä, jotka vitsailivat aiheella. Taisi poika hieman säikähtää hampaattomuutta ja juurihoitokertomuksia. Niitä kauhutarinoita kannattaa muuten kertoa, alkaa kuulijaa kiinnostamaan. Varsinkin silloin, kun aihe liippaa läheltä.
Ai miten tämä liittyy suomalaiseen työelämään ja ihmisten kouluttamiseen?
Minulla oli aikanaan työkaveri, jolla oli sellainen tyyli, että hän yritti olla omasta mielestään vitsikäs koko ajan. Suurimman osan ajasta hän esitti hurmuria, joka katuälykkäällä pistelevällä naljailullaan yritti tehdä vaikutuksen ympäristöönsä. Melkein aina hän onnistui loukkaamaan verisesti ihmisiä ympärillään. Älä ymmärrä väärin, hän osasi kyllä työnsä ja oli oikein hyvä puhumaan, siksi hän sai jatkaa työtään. Syytä potkuille olisi ollut sata kertaaa. Lipevä hurmuri osasi näytellä auktoriteetin ollessa paikalla, eikä heikko itsetuntoiset työkaverit tietenkään uskaltaneet kannella öykkäristä. Hän kun vielä osasi kertoa tiukan paikan tullen, kuinka häntä on kiusattu ja kuinka hän kärsi tie mistä ongelmista. Hän kertoi monesti, kuinka hän ollut koskaan päässyt työssä omalle tasolleen, jossa hänen omasta mielestään kuuluisi olla. Tämä ilmeni katkeruutena esihenkilöitä kohtaan ja jatkuvana kettuiluna työkavereille. Tietysti kaikki verhottuna vitseihin ja naljailuun.
Mitä opimme tästä?
Osa työkavereista tuli öykkärin kanssaan hyvin toimeen. Osa ei voinut sietää tätä pöyhkeilevää sikailijaa. Tein havainnon, että ne ihmiset ketkä eivät suoraan reagoineet öykkärin puheisiin, vaan pyörittelivät vain silmiään päätään hymyssä suin puistaen. He eivät yleensä saaneet osakseen enempää. He siis pystyivät elämään typeryksen vierellä ilman draamaa.
Ihmiset, jotka eivät sietäneet häntä, olivat heitä, ketkä ottivat itseensä. Aina kun tyyppi laukoi naljailuitaan, he reagoivat suuttumalla. Yleensä mielipahat sitten kuitattiin sanomalla. No hei, vitsi vitsi, anna anteeks ku mä vaan oon tällainen. Ai että! Kiusaaja niin nauttii, kun saa toisen ärsytettyä mukaansa. Loukkaajia riittää ja heidän onnekseen loukkaantuvia on vielä paljon enemmän. Reppanat eivät osaa puolustautua, kun eivät tiedä mitä sanoa. Ja esihenkilöt ovat toimintakyvyttömiä tällaisen edessä.
No, yksi hyvä kysymys, joka sinun kannattaa ehdottomasti heti sanavarastoosi opetella on: Onko tarkoituksesi loukata minua?
Opi kysymään tämä kysymys aina kun sinusta tuntuu, että sinua loukataan. Yhtä rennon letkeästi, kuin toinen sinulle kiukuttelee. Töissä on parasta, jos kysyt julkisesti. Muiden ihmisten läsnäolo tuo kaikenlaista kivaa jännitettä tuohon tilanteeseen. Julkinen rekisteröinti toimii hienosti. Paljastumisen pelko suitsii käyttäytymään oikein. Väärin tekijät pitää paljastaa, niin johan helpottaa. Kerrohan, oletko koskaan tavannut ihmistä, joka haluaa kriminalisoida itsensä? Aivan!
Ja kerrohan, kaipaisitko oikeasti ihmistä elämääsi, jos tuo tyyppi sinua tahallaan haluaa satuttaa?
No, fiksu osaa pyytää reilusti anteeksi, jos toista loukkaa. Usein tähän vain Ihmistä pitää kannustaa. Se ei ole alkuun helppoa, siihen tottumattomalle. Ihmisiä pitää ylipäätään kouluttaa reagoimaan ja käyttäytymään oikein. Esihenkilöillä on tässä ratkaiseva rooli. Jokainen yksilö tuo oman vastuullisen panoksensa pöytään. On syytä alkaa hoitamaan tonttiaan.
Yksilöstä kaikki lähtee. Jokainen meistä on yksilö ja tuo tarkoittaa sitä, että sinulla on vastuu. Halusit tai et. Vankilat on syyttömiä neroja täynnä.
No, et osaa reagoida oikein, jos kukaan ei opeta sinua siihen. Siksi työpaikoilla pitää kouluttaa kommunikaation hedelmää. Varsinkin esimiehillä on tärkeä rooli. Jos haluat ihmisten käyttäytyvän oikein ja toisia kunnioittavasti, sitä pitää ihmisiltä vaatia. Tätä joutuu harjoittelemaan, asenteilla ja sanoilla on niin ratkaiseva vaikutus. Pitää siis ottaa selvää ja tuo on herkkää puuhaa.
Pitää olla rehellinen, loukkaamatta toista.
Monesti ihminen saattaa kysyttäessä sanoa kaiken olevan ihan hyvin, koska on oppinut välttelemään konflikteja. Elämässä häntä on aina kaikin puolin tähän kannustettu. Mutta todellisuudessa siellä puhutaan toisten seläntakana ja sitten jo vaihdetaankin työpaikkaa. Kaiken ikäisten ihmisten kasvattaminen on rankkaa puuhaa. Ja varsinkin heidän, kenen kanssa joutuu joka päivä tätä elämää matkustamaan.
No fiksu ei koskaan lauo päin naamaa, vaan osaa muotoilla asiansa oikein.
Harjoitellaanko? Pistähän viestiä!
P.S. Nyt on oikea aika mittauttaa kehonkoostumus, sekä pään kunto ja alkaa tehdä sinusta kaikin puolin kestävämpää!
t. Antti