Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Aika paljon temppuilua on tullut nähtyä, jolla ihmisen jämäkkä toiminta sulaa pois. Yksilö ei enää puolusta tarpeitaan ja lakkaa sanomasta ei, vaikka hälytysrajat paukkuivat jo ajat sitten. Mihin katosi terve itsetunto ja sitä myötä tunnehälytyksiin reagointi. Onko se vain someajan hengen mukaista. Ymmärrän toki, hälinää on niin paljon, että on vaikea havaita oikeaa hälytystä turhasta. Ei pitäisi olla edes olemassa turhia hälytyksiä, vaan jokaiseen hälyyn pitää suhtautua oikealla asenteella ongelmien pois kitkemiseksi, että ymmärrämme asettaa hälytysrajat jatkossa Järkevämmin.
Ei ole oikein, opettaa ihmisiä olemaan reagoimatta.
Vääryyden edessä, terveen ihmisen kuuluukin suuttua, jotta ei olisi liian sopeutuvainen ja miellyttämisenhaluinen. Ei sinun kuulu ohjautua vain toisten tarpeiden mukaan tai alistua huonolle kohtelulle. Tilanne on toinen, jos seisot keskitysleirin teloitusjonossa, jossa tyrannit etsivät tekosyytä tuikata sinut tuleen. Mutta tämä mukava elämä, jota elät siellä tasaisesti lämmitetyn kotisi sääsuojassa, seuraavaa toisten valmistamaa ruokaasi suunnitellen, ei oikeuta taantumista nyky-yhteiskunnan sorjaksi. Luit ihan oikein, uusi sana. Sisältää somea, sopivaa muottia, orjuutta ja poliittista korrektiutta. Olen huomannut, että jos joku käyttää mitä tahansa termiä tarpeeksi ponnekkaasti, se tarttuu ja ihmiset sitä käyttävät. Vaikka kuinka ärsyttäisi. Se on sorja nyt.
Säännöt ovat mukavuusaluetta.
Tehty luomaan omatunto ihmisten välille. Ei saa tappaa. Sääntöjä siis kaivataan, ainakin siihen asti, kun niitä rikotaan pelastamaan sinut. Jokainen ottaa armon vastaan, jos sitä annetaan. Sillä on kuitenkin oltava rajansa, mihin vaiheeseen asti laiskuutta voi pitää älykkyytenä, ja missä kohtaa se on vain loisimista. Se kenellä tuppaa olemaan enemmän, käyttää heikompaa hyväkseen. Tässä vaiheessa luonne menee omatunnon edelle. Kuka ottaa asiat oikein ja haastaa puuttuvalla totuuspuheella. Kaikki mikä haastaa luonnollisen, kerää painetta, ja jossain kohtaa pato murtuu. Mikä tahansa virheajattelu johtaa murhenäytelmään. Kuka parantaisi ihmisten ajattelua, kun transistori on tehty matkimaan samaa vanhaa putkea ja nyt se ajatteleekin jo meidän puolestamme.
Some tekee rohkeaksi ja oikeusvaltioaika tekee sosiaalisesti tyhmäksi.
Kun kaikilla on oikeus, huono käytös rehottaa, kuin Guadalajaran metsäpalot. Kuka opettaa enää mitään, joka varmistaisi yksilöparan terveen tulevaisuuden. Kansaa yritetään sivistää ja silti tuottavuus laskee kaikkien aikojen ennätykseen, kuin pisan pisteet. Sivistys on sitä, että älykäs osaa esittää asiansa paremmin, niin että tyhmempi ei siitä loukkaannu ja tuottavuus paranee. Älykkyys on voima, jota tulee käyttää kaikkien hyväksi, ei vain keräämään lisää käpyjä, jo valmiiksi ylitsevuotavaan vatiin. Aikana jona tekopyhyys rehottaa ja lapset haaveilevat vain somevaikuttajan rahakkaasta urasta, harva muistaa kysellä kysymyksiä, jotka johtavat somekulissin taakse. Kukaan ei kerro ongelmistaan rehellisesti ja kukaan ei osaa tuottaa kestävää suunnitelmaa. Totuus paljastuu silmistä, johon harvempi enää uskaltaa katsoa. Kukaan ei soittele perään, kun seurustelu tapahtuu somepostauksilla. Ihmisten luonnollinen ääni katoaa ja tarve harjoitella sopivaa lauseenmuodostusta, vähenee entisestään. Eletään gurun aikaa.
Jokainen kaipaa oman luontonsa mukaista elämää.
On olemassa hyvä ja paha. Taivaan ja helvetin ero on se, että teetkö sitä mitä teet vapaasta tahdostasi, vai pakotettuna. Sillä ei ole mitään väliä, mistä tekemisestä on kyse. Kunhan saat tehdä sitä mihin sinut on tarkoitettu. Useimmat ihmiset eivät löydä oman elämänsä tarkoitusta koskaan. Ravisteleeko apina eläintarhassa häkkiä, näyttääkseen kuka on pomo, vai onko se epätoivoinen osoitus vapaudenkaipuusta. Turha yritys kertoa ongelmista, jotain mikä turhauttaa raivoamaan, kun ei ole yhteistä kieltä, jolla kertoa tuskastaan. Ihmiset oireilevat samalla tavalla, aikana, jona kuningas lääketiede vain työntää estäjää suuhun, jotta ravistelua olisi vähemmän. Diagnosointi on vaikea laji, siinä missä ihminen kaikessa viisaudessaan. Teetkö sitä mihin sinut on opetettu, vai sitä mikä sytyttää. Hyötysuhteen luvattuna aikakautena etsitään nopeinta reittiä, ei suinkaan sinulle parasta. Ihmishäkkiä ravistellaan ennen näkemättömällä tavalla ja kansa ei edes tiedä mistä taas kohistaan. On helpompi mennä virran mukana. Niin paljon olisi kauniita asioita, joihin sinä pystyt. Niin kauan on aikaa, kun sitä vielä on. Tuota parasta mihin pystyt.
Terveellä ihmisellä on terve oikeudenmukaisuuden taju.
Kun sovitusta poiketaan, tulee suusta lyhempi versio sanasta sovittu. Olet yhtä paljon huvittunut, kun hunut poistetaan. Syy on aina jossain muualla. Aika monen esihenkilön kehitysimpulsointi, paremmaksi johtajaksi, jää johdettavien vastuulle. Aika raskas taakka. Joku sanoisi jopa kohtuuton. Samalla tavalla se puolison ja lasten kanssa lähentyminen jää arjen syytösleikkien jalkoihin. Unohdetaan oma vastuu ja se tärkein fakta, että parempaa ei ole tulossa, kun taso ei nouse. On aika nostaa ajattelun tasoa, jotta suusta tulisi paremmin tilanteeseen sopivia lausemuotoja. Tarkoitus on tuottaa vastuuntuntoa ympärille, ei riistää sitä riitaa haastamalla. Järkevä aika palata asiaan, on seuraavan mahdollisuuden tullen. Mitä silloin todella tapahtuu. On hyvä olla hiljaa ja tarkkailla. Usko, kun intuitiosi varoittaa. Sitten onkin aika haastaa totuus. Usein sanoittaminen aloitetaan liian myöhään ja uusi strategia hautautuu vanhaan tekemisen tapaan.
Turvallisessa ympäristössä vääryydestä avaudutaan herkemmin ja näin pitääkin tapahtua.
Miten muuten lapsi tai tunneälyltään lapsenkaltainen aikuinen, oppisi ymmärtämään jatkuvien pettymyksien aiheuttamia reaktiotulvia. Ajattelu on reaktiivisuuden vastakohta, siinä missä totuus ei huomioi tunteita. Jälkimmäinen jää sinulle. Esitystapa vetää järkevää ajattelua turpaan, nopeammin, kuin ehtii pyytää anteeksi. Rohkeutta ihaillaan, vaikka sitä on vaikea erottaa röyhkeydestä. Ylpeys loistaa poissaolollaan, kun ylimieliset polkevat yritteliään maan rakoon. On vaikea puolustaa ihailtavan jämäkästi omaa tonttia, ilman, että olet töykeä samaan aikaan. Ystävällisen sielun voi olla vaikea sanoa ei, kun kiltteyttä käytetään hyväkseen. Nöyryys on hyvä asia, se pitää hereillä, mutta yhtään keksintöä ihmiskunnan hyväksi ei ole tehty pelkäämällä kokeita. Jotain mistä ei tykätä koulussa ensinkään ja ollaan sitten vain helpottuneita, kun päästään työelämään ja velvollisuudet loppuivat siihen paikkaan. On helppo olettaa asioita ihmisistä, ymmärtämättä, että jokaisella on tarina, kulissihymyn takana. Pitää kehdata katsoa itseään peilistä, myös silloin kun joku toinen katsoo samaan aikaan. Ihminen on herkkä olento, joka loukkaantuu yhtä helposti, kuin Hiinokka tylypahkassa.
Elämä tarjoaa usein jotain sellaista, mitä et halua, älä sen vuoksi lakkaa tarttumasta mahdollisuuksiin, joita vastaan tulee. Et sinä treenaa muita miellyttääksesi, vaan lataat vain rahaa sinne omaan prepaidiin.
Elämä vaikuttaa helposti olevan yhtä sekoilua, jossa vallitsee hiuksen hieno tasapaino periaatteen ja itsetuhon välillä. Mitä enemmän ihmiset uskaltavat avautua elämänsä karuista tosiasioista, sitä rohkeampia ja terveempiä ihmisiä tulet näkemään. Tähän tarvitaan vähemmän kiihkoilua ja enemmän kiihkoa kohti järkevää tekemistä. Hyvä tapa on kutsua ihmisiä keskusteluun omalla esimerkillä ja huomaat, että ihmiset antavat sinulle mahdollisuuksia, koska sinä teet samoin. Ihmiset sijoittavat kerta toisensa jälkeen, vaikka maailma on huonoja sijoituksia täynnä.
Yksi on varmaa. Sinä et ole huono sijoitus, vaikka kuinka niitä itsekasvatusoppaita haukuttaisiin. Idea on ihmisen paras ystävä ja pahin vihollinen. Ei siis ole mitään väliä mistä se oikea idea sinulle tulee, kunhan se vain tulee ja löydät takaisin polullesi. Jos resurssisi ovat rajalliset, niin keskity edes alkuperäiseen valuuttaan.
Terveydestä on hyvä aloittaa.
t. Antti