Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Luin viikolla uutisen, jossa tutuista puhutaan rumaan sävyyn. Ihan oli kyllä ansaittua kuritusta, kun siellä on porukalla puhuttu vauhdissa ohi suun. Ansaittua, koska jokaisen älykkyysosamäärä kyllä riittäisi tekemään myös palveluksia itselleen. Varsinkin julkisessa esiintymisessä hermojen hallinnasta olisi paljon hyötyä. Yksi näistä harmittaa itseäni suuresti. Entinen opettajani, yksi näistä monista onnen kantamoisista, on hänkin tuhonnut uransa yhdellä somelauseella. Myötähäpeä ja haikeus tätä ihmistä kohtaan on vahva. En silti ole blokannut ketään heistä somessa tai yhtynyt haukkumiseen. Näille mokaajille on tapana se, että estot päälle, niin arvostelijat katoavat. Se kun ei sovi tekopyhän hipiälle.
Aikuisella on sellainen voima käytössään, että ei tarvitse lähteä mukaan lasten tai lapsenmielisten vinkumiseen. Jonkun se aikuisenrooli täytyy vetää. Parempi, että se olet sinä. Oli sitten kyseessä lasten kasvatukselliset uusioperheen kipuilut tai ihan vaan aikuisten yleinen hölmöilevä käytös. Kasvattamisen tarve ei pääty ihmislapsen kohdalla näköjään koskaan. Oli sitten ikävuosia viisi tai viisikymmentä. Jokainen vanhempi voi tähän samaistua. Kun kaipaa itsekin pelastajaa, tasaisin välein. Jos siis ehtii murehtia itseään, lasten jatkuvan pelastamisen tarpeen keskeltä. Kuka hoivaisi uupunutta kasvattajaa. Vähän täytyisi virittää, kun nuotit ei soi vireessä.
Some ajassa elämästä on tullut välittömämpää. Kaikki tieto on kaikilla heti. Tänä päivänä yksi some twiitti, voi polkaista kirjoittajansa päivässä takaisin alkuun ja vielä palkinnoksi kilometrin ohi lähtöruudun. Eikä armoa tule, ei. Itse katselen tätä hulinaa vakavalla tarkkaavaisudella. Kun samaan aikaan herkkähipiäiset laittavat estoja arvostelijoidensa päälle, vain päästääkseen itsensä helpolla. On selvää, että vahvahermoista kasvattajaa tarvitaan enemmän, kuin koskaan. Saarnaajan pitää siis opetella oma kirjansa ulkoa, että ei tarvitse paljastaa todellista tasoaan katselemalla koko ajan sinne kirjaan.
Työpaikalla myrkyttäjä on ihminen, joka käytöksellään pilaa kuiden ”kiva tulla töihin” tunteen.
Ja voin luvata sinulle, että tuo tunne on kaiken menestyksen takana. Muuten sitä näyttelyä kutsutaan vahingonteoksi, kun sabotöörit punovat juoniaan. Jokainen meistä tietää tarinoita tästä. Joko omia kokemuksia tai ystävän sairaskertomuksia. Mitäs, kun myrkyttäjä on valta asemassa. Tässä niitä hermoja ja vahvaa itsetuntoa vasta tarvitaankin. Tulkoon kirkkaus. Nyt pitää olla hereillä ja herättää kunnolla. Myrkky ei tiedä olevansa myrkky, jos kukaan ei kerro ja kukaan ei halua elämästä huonompaa.
Mistä sitä kirkkautta sitten saa? No, kolmanneksi tärkein tehtäväsi on pyytää apua, kun sitä kaipaat. Ei siis ole tyhmää kysymystä, on vain tyhmää kysymättä jättämistä. Ensimmäisestä ei saa suuttua, eikä kyllä toisestakaan. Turpaan vedetty saarnamieskin opettaa, että maailma on lapsenmielisten. Pitää vaan jaksaa opettaa ja kyllä se kysyminen vähenee sitten aikanaan. Jos vain panokset on oikein kohdistettu.
Tässä on paljolti kyse suhtautumisesta. Miten otat kyselijän vastaan. Se, että tyhmältä kuulostava uskaltaa kysyä, on jo paljon. Vielä hienompaa, jos puhevikainen AHDH aikuispallero ottaa luurin käteen ja pelastaa kaikilta kaiken. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Into meni väsyneen ihon alle. Lapsen omaisessa innossa on paljon hyvää, jos vain aikuinen jaksaa opettaa. Miksi niitä kaikkia munia ei kannata laittaa yhteen koriin. Liiketoiminnassa sitä kutsutaan suunnitelmaksi, jolla riskejä hallitaan. Yleensä kyse on prosenttipelistä. Ja nyt ei puhuta pyöräkerhoista. Anna siis arvoa ihmiselle ja pienen mielen yrittämiselle. Kysy vastakysymyksiä, jotka puhuvat aiheesta käytännössä. Palautat haaveilijat maan päälle, lopetat työpaikkakiusaamiset siihen paikkaan ja pistät skitsofreenikonkin miettimään omien harhojensa todellisuutta. Ei kiusaamisen vuoksi, vaan opettaaksesi järkevää ajattelua, niitä elämän lainalaisuuksia. Oli sitten kyse parisuhteen muodostamisesta tai yrityksen seuraavasta tarjouskilpailusta. Se on aikuisen rooli, joka kaiken parantaa. Pitää pystyä parempaan. Suojella heikompia. Juoppokaan ei tajua hakea apua, ennen kuin ymmärtää tilanteensa ja sen aikanaan tuoman kohtalon.
Tähän olisin odottanut näiden herjattujen pystyvän. Odotus oli ladattu, mutta piippuun jäi.
Paino on sanalla odotus, ei oletus. Samaa olisin odottanut yritykseltä, joka markkinoi omasta mielestään upeita sisäisiä arvojaan maailmalle. Yritys mainostaa henkilöstön oikeuksia ja tähän vastuullisuuteen kuuluvat oikeus turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön. Arvoissa ei ole vikaa, toteutus vaan ontuu.
No, kävin juuri tapaamassa nuorta energistä ihmistä tällaisesta organisaatiosta, joka kertoi, että on esimiesten kyvyttömyyden vuoksi joutunut vaihtamaan sängynpohjan kautta työpaikkaa, koska kiusaaminen oli niin hirveää. Oli siis vuosia poissa näiden hullujen vuoksi ja pääsi palaamaan kavereiden vasta myrkyttäjän pakko pois siirron vuoksi. Kun kysyin, että miksi asiaan ei puututtu aiemmin. Vastaus oli, yllätys yllätys. Esimiehet eivät tienneet kuinka toimia, eikä hän kilttinä uskaltanut avautua rankemmin. Pomot kyllä soittelivat perään ja pihviä tarjosivat, että jos sillä saisi houkuteltua takaisin töihin. Mutta, kun ei kerpetin kerpetti saanut. Sen myrkyttäjän sieltä piti poistua. Siksi se johtajan tärkein tehtävä on niin tärkeä. Ilman sitä mihinkään suunnitelmaan ei voi luottaa. Mikäs se olikaan? Ei pidä tässä kohtaa olla enää epäselvää. Jos on niin mars vastuullisen työkäyttäytymisen koulutukseen.
Lopulta totuus tulee julki ja siinä se on, kaboom.
Kiinni jäit. Sanoi pieni tytär äidilleen, kun oli nukkumaan menonsa jälkeen hiipinyt vielä ovelle katsomaan, kun äiti vetää Fazerin sinistä töllön edessä viltin alla. Vaikka juuri hetkeä aiemmin mami oli paasannut, pallerolle, että vielä ei ole karkkipäivä. Totuus pistää. Siksi kannattaa olla rehellinen itselleen. Useimpien itsetunto ei vaan ole varustettu kestämään arjen ahdistuksia. Mistä sielun vahvuutta saisi ostettua. Sitä kysyy se vahvinkin. No tässä sitä tulee. Ole ystävä hyvä.
Päätöksestä sitä tulee. Päätä edes kerran ja lihas lähtee kasvamaan. Ai, että.
Sitten pitää oppia hyvällä esimerkillä tekemään sitä, mitä kiusatun pojan piti oppia tekemään. Puhumaan ja kysymään, etsimään ratkaisua loppuun asti. Kun hän ei sitä osannut, niin lopulta keho teki stopin hänen puolestaan. Voit siis yrittää kusettaa itseäsi, mutta hypotalamus tietää. Kaksi viikkoa peiton alla itkien, on nuorella, ennen niin iloisen energiselle aikuiselle kokemus, jota hän ei unohda koskaan. Jos käy vielä niin, että tapahtumalle herkistyy, tulee uudelle sairaslomalle jääminen olemaan aina vaan helpompaa. Herkistyminen voi jäädä päälle. Kiusattu on voi olla loppuelämänsä varuillaan, ellei ympäristö opeta luottamaan toisin. Rahallista syytäkin on, kun valtion työkyvyttömyyseläkekassa on olut tyhjä jo pitkään. Nuoria tippuu rivistä, kuin sieniä sateella. Ja ainoa mitä he kaipasivat, on se, että joku rakastaa ja antaa tarkoitusta elämään. Ei ole myöhäistä, vaikka oireet ovat jo pahat.
Olisiko aika laittaa rakkaus ja rajat kuntoon.
Vai mitä sanoisit, kun oma lapsesi pistetään kusipäisen kouluttajan toimesta, armeijan leirillä nukkumaan yksin teltan ulkopuolelle pakkasessa. Märissä vaatteissa ja rätti väsyneenä, kun toverit kömpivät jo lämpimään telttaan. Eikö kukaan katsonut taistelutoverin perään, kun kouluttaja oli päättänyt ottaa sinun lapsesi silmätikuksi. Olisiko enää kunnialla loppuun käytä armeija lapsen hengen arvoista. Mitä sanoisit tuosta kouluttajasta, joka raukkamaisesti teki törkeät ja jopa hengenvaaralliset temput nuorelle elämän alulle. Joka ei nyt enää luota ihmisiin, eikä instituutioihin. Hän, joka miettii nyt, että miksi tupakaverit eivät puolustaneet minua ja ottaneet telttaan kusipään kiusaamisesta huolimatta. Tämä maalaa jatkossa kaiken, minkälaisia ajatuksia sydämestä siintää, kun toveruudesta puhutaan. Miksi minut jätettiin yksin kärsimään. Turvallisuudentunteesta kulttuuri saa polttoaineensa. Usko jo.
Se on vain niin, että kyllä yksi kouluttajan mulkero olisi kyllä helposti kampattu hankeen. Siihen meteliin olisi herätetty päivystävä upseeri ja kouluttaja olisi vaihdettu siinä paikassa. Lapsesi nukkuisi nyt teltan lämmössä ja hullu kouluttaja etsisi sopivampaa paikkaa jatkaa kusipäilyään. Tiedä vaikka kokemus herättäisi parantamaan tapojaan. Kyllä ne murhaajatkin tulevat uskoon ja opettavat sen jälkeen muille, että ei kannata.
Joskus pitää vaan kysyä, että mitä ihmettä sinä oikein jäädyit.
Aivan, hänet on kasvatettu väärin. Ei vanhempien vika. Vaan edellisten sukupolvien. Katsos, silloin ei todellakaan pidä olla hiljaa, kun vääryys tapahtuu. Ensin vain älähdetään kiltisti ja sitten vähemmän kiltisti. Ero on henki ja elämä. Jos et vielä osaa tapella ja käyttää voimasi vain, kun on pakko, niin treenille mars.
Tämä ei tarkoita nyt pakollista nyrkkeilytuntia, vaikka ei siitäkään sinulle mitään haittaa olisi. Tässä on kyse soutamisen jatkamisesta, vaikka jo väsyttää. Ei anneta periksi. Muuten käy kuten taistelutovereille, jossa auktoriteetin pelko sai nuoret puolin ja toisin halvaantumaan. Onneksi tuosta selvittiin parin viikon keuhkokuumeella ja sairaalassa sai paljon jätskiä. Siellä oli sisar hento sininen, joka pyyhki kyyneleet ja toi pillimehua. Hetken maailma oli kaunis. Täältä ei välttämättä halua pois. Taivas maan päällä. Ei pidä ihmetellä, miksi porukka menee mieluummin sairaalaan, kuin töihin.
Kasvattajalla on siis aivan hemmetin iso rooli, jossa väärälle asenteelle ei saa jättää mitään sijaa.
Vai miten olisit komentaja ratkaissut kurinpidon, kun olisit saanut tietää asioiden todellisen kulun. Natsat pois ja saunan lämmitykseen. On eri asia toimia tosi tarkoituksella tilannetta harjoitellaksesi, kuin opettaa täysin päinvastoin, että kiusaaminen on sallittua. Jos puhut rumasti toisille ja käytät rumaa kieltä, niin et ole vahva ja asiasi päällä, vaan olet ihan yhtä koulutuksen kaipuussa oleva reppana, kuin ne keitä yrität väärin ojentaa. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi vastuullinen työkäyttäyminen on ollut suosituin koulutus jo toistakymmentä vuotta. Silti ihmetyttää se hiljaisuuden määrä, jota koulutuksissa joudutaan kuuntelemaan. Ihmiset kipuilevat työssä ja koulussa, koska kasvatus loppui esikouluun.
Eletään vahvojen auktoriteettien kaipuun aikaa.
Ja tällä ei tarkoiteta valtaa väärin käyttävää mulkeroa, joka kurmuuttaa ihmisiä valtaa rakastavan narkkarin lailla. Ei, tällä tarkoitetaan sitä suojelijaa, joka pistää ihmiset oppimaan ja opettamaan järkevämpää ajattelua ja ihmisten oikeaa kohtelua. Vastuuseen kasvatetaan. Siellä ei huudella tai säikäytellä ihmisiä huvin vuoksi, ellei kulttuuri tue siihen tutustunutta. Kyllä ihminen on valmis satuttamaan itseään, jos sillä saa kuulua voittajien heimoon. Ainoa hinta on varaukseton yhteisön puolustaminen. Jos epäilet mistä on kyse, niin käy tutustumassa googlen ihmeellisessä maailmassa, jossa vietät muutekin suurimman osan tajuissaoloajastasi. Ja etsi finderista toimiala vertailulla keskimäärin kymmenen kertaa markkinoita paremmin tuottavia organisaatioita. Käy sitten kysymässä heiltä kasvotusten, että uskovatko he tulevaisuuteen ja miksi. Niin saat tuta sellaisen kokemuksen, jossa alat ymmärtää, mistä on kyse. Tiedätkö sinä miten parhaimmat organisaatiot ovat tehneet sen kiva tulla töihin tunteen. Satoi tai paistoi. Tähän kannattaa tutustua. Eihän kyse ole kuin sinun koko elämästäsi, työssä vietät suurimman osan minuuteistasi.
Voittajalla strategia ei ole pöytälaatikossa pölyttymässä, vaan elää ihmisten kahvipuheissa. Kun sitä toteutusta tehdään joka päivä, ihan ilman pyytämättä. Tiedätkö sinä oman siivusi strategiasta, ja mikä on roolisi riittävä suoritustaso. Aivan, jos tiedät, olet onnekkaasti kymmenyksessä. Jos et tiedä, elät kuten suurin osa. Suosittelen kulttuurimuutosta.
Vielä palatakseni otsikon aiheeseen.
Pitää osata erottaa oikea ja väärä toisistaan. Tarvitset viisautta, kuten tyyneysrukouksessa opetetaan. Sen verran monta harhailijaa se on pelastanut, että kannattaa googlettaa. Yleensä energia hukataan asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, vaikka se parempi polku on ollut koko ajan suoraan edessäsi. Polku, joka vie suoraan haluttuun lopputulokseen. Luuletko, että valtiovaltaa kiinnostaa pätkääkään se, mistä ne säästöt tulevat jos ne vain tulevat, ja ne voidaan toteuttaa ilman yhtään lakkoa ja kenenkään tietämättä.
Aivan. En koskaan unohda ilmettä, jonka näin työkaverieni silmissä, kun he lopulta ymmärsivät mitä juuri sanoin. Sitten sorruin omiin virheisiin, joita olen muistellut haikeudella. Viikko sitten halasin vanhaa työkaveria, joka kertoi, että ikävä on ollut. Sitten muisteltiin menneitä ja naurettiin aina välillä sille kauhulle, mitä tapahtui ennen sivistymistämme. Sitten sille kauhulle, joka tapahtui, kun ahneus paljasti todelliset karvansa. Tätä ei saa koskaan aliarvioida. Muista se, kun suunnittelet seuraava sopimustasi tai olet perustamassa yritystä. Eräs viisas opettaa, että ei niin paljon kuin pystyy, vaan niin vähän kuin on tarpeen. Kaikkien harmiksi oppi tuli puolivuotta liian myöhään.
Onneksi aina voi rakentaa uudestaan ja sinusta tuli matkalla hyvä ja vahva ihminen, joka pärjää myös teltan ulkopuolella. Se oli minun tavoitteeni koko ajan.
Kiitos ystävä!
P.S. Jos kysyt mitä puhuttiin ja vastaus on hiljaisuutta. Todennäköisesti siellä puhuttiin sinusta.
t. Antti