Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta, mitä opin työstä ja elämästä?
Olen tässä muutaman viime viikon aikana keskustellut useammassa tapaamisessa monen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsi. Aihe kyllä koskettaa, kun itsekin kuulun vanhempana autistiryhmään ja ADHD pallero kerhoon. Koskettaa tämä kyllä muutenkin. Kokeilepa olla hyvä työkaveri tai työnantaja ja olla välittämättä ihmisten kärsimyksistä. Voisitko itse elää sen kanssa, että et auta sitä apua tarvitsevaa? Niin, se junan alle kävelevä ei kerro siitä etukäteen. Olisit kyllä kuullut tilanteen rivien välistä, jos olisit oikeasti kysynyt, miten sinulla menee? Ja purrut kiinni, kun toinen alkaa kiemurrella. Ihmiselämän ei ole tarkoitus olla merkityksetönta kärsimystä!
Kaikille meille erityislasten vanhemmille on yhteistä se, että elämä on muuttunut kerralla ja lupaa kysymättä. Päivät menevät nyt lapsen tilanteen vaatimuksien mukaan ja usein vain selviytymismoodi päällä.
Tuohon päälle tulee kaikki muut elämän paineet ja surut. Eräskin keskustelu antoi karun elokuvakäsikirjoituksen siitä, kuinka erityislapsen tulo johti ensin arjen sietämättömyyteen, siitä työuupumukseen, avioeroon, konkurssiin, työttömyyteen ja pitkäaikaiseen itsetuhoiseen masennukseen. Koita nyt siinä iloita, jos sait vaikka vahingossa satasen veronpalautusta. Nooh, kyllä ulosotto sen vie, älä huoli.
Tuohon päälle, kun omat vanhemmat vielä poistuvat äkillisesti, eikä mitään tukiverkkoa ole olemassa, voi se junanraide alkaa vaikuttamaan jopa hotellisängyn lailla kutsuvalta pumpulipilveltä. Sitten luetaan some.sta, ”pitikö sen nyt helvetti ruuhka aikaan hypätä”. Kertoo aika paljon tästä ajasta, jossa eletään. Aika vähän siedetään tai tiedetään ympärillä yksilön kärsimyksistä.
Oppi nro 1: Ei pidä hätäisesti arvostella ihmisiä!
Johtajan tehtävä on auttaa ihmisiä onnistumaan omassa työssään, ei lisätä tuskaa. Tehdään tämä yhdessä ja jos epäonnistutaan, niin tehdään sekin yhdessä.
Vartin myyntitapaaminen voi siis kääntyä yhtäkkiä myyntipitsauksen sijaan tunnin mittaiseksi elämäntuskan vertaistukikokemukseksi, puolin ja toisin. Ja tuoda paljon kaivattua energiaa ja selviytymistoivoa elämänvirtaan. Olisiko tuossa huippumyyjän paras kulma? Oma kokemus on se, että mitä syvemmällä olet henkilökohtaisessa suhteessa ihmiseen, sen paremmin saat rehellistä tilannetietoa. Aina et voi ehkä saada kauppaa, kun tilanne ei sitä salli, mutta olet kyllä pikavalinnassa, kun tarve ja mahdollisuus ostaa tulee.
Oppi nro 2: Se kaikuu lujaa, miten ihmisiä kohdellaan.
Muistan, kuinka lapsena minulla oli tapana naksutella sormia. Kukaan muu ei tuosta tavasta ja sen tuottamasta äänestä pitänyt ja aina siitä toruttiin. Olihan tuo ääni varmasti ärsyttävä, mutta minua se rauhoitti.
Olinko erityinen, kun kaikki sormet piti naksutella. Ei voinut jättää välistä. Vaikka kuinka toruttiin, niin jokainen sormi piti naksauttaa. Jos yhden naksautti, meni loputkin. Piti naksauttaa, joka kerta. Muistan, kun mummi vainaa aikanaan sanoi, että ”lopeta, tulee vielä reuma, jos naksauttelee noin”. Ei auttanut, niks naks. PAKKO!!!
On muuten hassuja nämä monet epäloogisuutta huokuvat kansantarut ja lorut, joilla lapsia yritetään kasvattaa, ja vähän aikuisiakin;)
Nooh, seuraavan elämänopin, mummin lettupannujen jälkeen, sainkin jo lastenkodissa. Noista ajoista voi sanoa, että siellä ei yleensä rakennettu mitään kestävää. Ei ainakaan kaikkien osalta. Lapset on sellaisia olentoja, jotka katoaa helposti tummiin onkaloihin, eikä säikähtänyttä poikasta välttämättä löydetä ajoissa sieltä pimeästä.
Oppi nro 3: Älä koskaan kuuntele sellaisten ihmisten rakennusohjeita, jotka eivät ole itse rakentaneet yhtään mitään.
Muistan, kun lapsena kaverit ihmettelivät, että miksi Antin piti usein palata takaisinpäin ulko-ovilta. No kun oli tarve astua parillinen määrä laatoituksen välejä. Ja aina piti korjata tilanne, jos astui vahingossa laatoituksen välien päälle. Stiblu! Ahdistuksen luoma puristava tarve aloittaa alusta oli varma, jos askelparillisuuden jaksotus meni väärin. Ei vaan voinut antaa asian olla. Piti siis jo oppia kaukaa laskemaan, miten jaksotus osuu kohdalle tällä kertaa. Ja keksiä hyvät selitykset miksi näin tapahtuu.
Tuossa on jotain mistä tämän päivän kustannustehokkuudesta ja innovatiivisuudesta haaveilevan työelämän olisi hyödyllistä imeä oppia erityislapsilta. Jos ovea koputti vasemmalla kädellä. oli pakko tehdä se myös oikealla. Henkimaailman tasapaino meni vikatilaan, jos olisi koputtanut vain toisella kädellä, eihän niin voi tehdä.
Tätä viimeistä oli helppo peitellä TV.stä tuttuun Nasse setä maiseen tapaan, se tuttu koputusmelodia ääniefekteillä ja vitsi meni läpi. 5x Vasen oikea ja 5x oikea vasen. TASAPAINO!
Ei muuten enää hävettänyt. Niin, kun on jo itsensä nolannut, niin millä enää minut nolaat, meni jo. Ehkä tuo vitsi kuluu ja vanhenee, mutta nyt on jo erityiseen sen verran totuttu, että tuo ei aiheuta enää reagointia. Se nyt vaan on sellainen. Hmm, missä olen kuullut tuon aiemmin. Ai niin töissä, kun siitä yhdestä puhutaan aina selän takana. Siitä joka vaan murahtelee takaisin, kun sille toivotetaan hyvää huomenta. Se nyt vaan on sellainen. Eihän siihen kannata tutustua, siinähän voisi vaikka muuttaa herkkää murahtelun tasapainoa kosmoksessa:)
Oppi nro 4: Ihmisten erityisyyttä pitää oppia hyötykäyttämään, ei taistella vastaan.
Kyllä se taitaa olla ihan vaan se ennakkoluuloton ja olettamaton keskustelu, joka helpottaa. Yrityksissä tehdään kyllä kaikenlaisia testauksia, että ihmisten persoonallisuudet saataisiin selville ja porukka ymmärtämään toisiaan paremmin. Olisiko siitä apua, että oikeassa olemisen sijaan, olisitkin ystävällinen ja yrittäisit saada ihmiset ymmärtämään toisiaan, kohti oikeaa polkua. Jossa siellä työtyytyväisyyskyselyn vapaissa kommenteissa ei enää lukisi sitä vitsin siementä, että ”lue ny ne edellisen vuoden vastataukset, kun ei näitä samoja lätinöitä jaksa joka vuosi uudestaan kirjoitella”. Mutta kyllähän se kehityskeskustelun lomake kannattaa vuosittain täyttää, sanoi yksi vitsailija. Saa sitten sen tulospalkkion siivun.
Oppi nro 5: Tärkeillä asioilla vitsailu kannattaa lopettaa, jos haluaa että ihmiset lopettavat tärkeillä asioilla vitsailun.
Auttaisitko ymmärtämään… Tuossa hyvä lauseen avaus. Kokeile, toimii kuin tauti.
Kirjastani löydät paljon lisää hyvää oppia, kuten hyvän kommunikaation kaavan. #ajatustenherättäjä – johtajan kirjeet Kirja Pehmeäkantinen | Suomalainen.com
Tuota tilatessa voit tilata samalla myös markkinoiden tarkimman inbody 970 laitteen kehonkoostumusmittaukset raportteineen ja toimintaohjeineen koko henkilökunnalle ja yhdistää siihen vastuullisen työkäyttäytymisen luennon sinne omaan yritykseen. On muuten motivoivaa settiä!
Oppi nro 6: Et voi jatkaa matkaa mistään muualta, kuin siitä missä olet nyt. Usein ei tiedetä ja siksi pitää mitata ja kouluttaa.
Olehan yhteydessä!
p.044-378 0831
valmento.fi