Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Haluat elää ilman katumusta. Minä sanon, että toimi heti, kun tulet tietoiseksi. Näin sen sanoo moraalin ja etiikan lisäksi, myös laki ja ihmisten odotukset. Lopulta katujen laki. Toisin sanoen, jos haluat tutustua elämään ilman katumusta, niin on aika tutustua kurinalaisuuden kipuun. Pidä siis suu kiinni, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Mieti vielä hetki. Sitten, älä jätä sanomatta, kun vaikuttamisen paikka tulee. Tiedät kyllä, kun se on päällä. Olet älykäs ihminen. Useimmat istuvat hiljaa, kun sanottavansa pitää sanoa. Kokemus on osoittanut, että pieleen meni, joten ei kannata.
Tässä vinkki. Älä syytä toista virheistä, vaan kysy, että mikä tässä oli tavoite. Tuliko sitä mitä piti. Ja jos vastaus on ei, niin kysy mikä tähän johti. Siitä on helppo jatkaa energian suuntaamista parempiin valintoihin. Niin sanoissa, kuin teoissa. Jompaa kumpaa näistä pääset joka tapauksessa nauttimaan vasten suuta. Mutta lupaan sinulle, että ilman katumuksen tuskaa ja omat hampaat suussa, on vaan kivempaa pureskella näkkileipää ja joutua tilille. Jos tämän yhden asian opit, niin olet paremmassa turvassa, kuin suurin osa maailman ihmisistä. Ei huono vakuutus. Mikä parasta, se on täysin ilmainen. Sitä kutsutaan kysymysten keilaksi ja se sijaitsee aivosolussa. Kyseiset solut tarvitsevat samaa jumppaa, kuin hampaiden harjaus aamuin ja illoin. Vaikea pysyä puhtaana, ilman oikeaa toimintaa.
Nää perunat on raakoja. On se hyvä, että ei noillakaan hyvin mennyt!
Näin sanoi ihminen lounaspöydässä, joka oli juuri joutunut kuuntelemaan arvostelevaa palautetta asiakastyytyväisyyden työstä, johon ei voi vaikuttaa. Tulospalkkiot on siis sidottu osa-alueisiin, joissa toisten poliittinen vastuutyö vähentää omia nallekarkkeja. Ei ihme, että politiikka ei ole kaikkia varten. Tämä ei yllätä. Sen verran monta asiakastyytyväisyystulosta on tullut nähtyä, joissa älykkäät ihmiset valitsevat palautteen keräämisaiheet lähtökohtaisesti siten, että mielipaha on taattu. Oliko tarkoitus vitsailla, vai motivoida parempaan. No mitäs se ihminen tekee, kun ymmärtää, että palkintoa ei ole koskaan tulossa. Enemmän töitä vai? Tulee katkera tyyppi, joka arvostelee muita ja toivoo pahaa, vaikka ei olekaan paha ihminen. Aika usein ne hanskat lyödään tiskiin, vain ajattelemattomuuden vuoksi. Takaisin piirustuspöydälle.
Tittu taatana, jos et lakkaa väköttämästä, niin saat käydä yksin täällä titun kaupassa.
Näin kiihtynyt huusi puolisolleen Prisman kassalla. Sen verran kovaan ääneen, että kaikki kuudentoista kassan linjalla olleet tiesivät tilanteen. Näin ei käyttäydy ihminen, joka on vähän sinne päin kallellaan. Alkaa olla lopun ajan merkit ilmoillaan. Tein havainnon, että väkötys loppui. Mutta väköttäjän kasvoista päätellen ei sen takia, että olisi halunnut käyttäytyä paremmin. Ei suinkaan. Silmistä paistoi häpeä, tästä paljastumisesta. Raivostunut puoliso oli sen verran kierroksilla, että häntä ei ympäristön paine enää häirinnyt. Kanssa kauppailijoiden empatiat olivat hänen puolellaan. Jäin pohtimaan, että osaavatko ihmiset antaa toisilleen tilaa silloin, kun hetki koittaa ja vaatia omaansa, kun aika on oikea. Suurin syy tähänkin tilanteeseen on se, että reaktiivinen ihminen ei käytöksellään osaa tehdä palveluksia itselleen, eikä lastensa kasvatukselle. Suosittelen kuitenkin, että et kipuilusta huolimatta jätä ympärillä olijoita kasvattamatta. Oli sitten kyseessä väköttävä puoliso tai kasvukipuileva lapsukainen. Mutta jos tuo huutaja haluaa viettää elämänsä keskenkasvuisen väköttäjän kanssa, niin valintahan se on sekin. Ei se ole kuin sinun elämäsi. Ehkäpä uhkaus tällä kertaa toimii. Vai oliko se niin, että tyhjä uhkailu lupaa lisää samaa jaa siihen opitaan luottamaan. Ei siis tarvitse reagoida. Oma kokemukseni on, että ihminen ei voi luonnettaan muuttaa, vaikka uusia tapoja oppisikin. Kukaan e jaksa näytellä loputtomiin. Ikävät yksityiskohdat paljastuvat. Lopussa seisoo kysymys. Mikä on sinulle ok. Kyllä varasteleva ystävä on parempi, kuin ei ystävää ollenkaan. Laita vaan arvotavarat lukkojen taakse, ennen tällejä.
Missä se onni elää.
Pitää oppia nauttimaan auringonpaisteesta ja sateen tunteesta kasvoillaan. Molemmissa on alkuvoimaa. Vinkki. Rauha on se mitä useimmat etsivät ja sitä rauhaa saa, jos kaikki osapuolet nauttivat samasta rauhasta. Ne nallekarkit pitää jakaa tasan. Muuten käy niin kuin onnelassa käy. Tulee kahden kerroksen väkeä. Siellä jaetaan mitaleita, joissa on aina kaksi puolta. Toiselle kirkas ja toiselle kansainvälinen sormimerkki. Päästään siis arvostelun maailmaan. Tätä ei helpota, kuin yksi asia. Pitää päästä näkemään maailma toisen silmin. Siksi yhteinen aika on tärkeintä. Ihmiset puhuvat selän takana pahaa, kunnes tulee syytä puhua jotain hyvää. Tämä taito opetetaan ja roolimallit ovat tässä ratkaisevassa asemassa. Kasvotusten ihmiset eivät ole yhtä taipuvaisia ajattelemattomuuteen, vaan päinvastoin. Korulauseet eivät auta. Sitä joko tehdään kaikille onnellista maailmaa tai sitten vain itselleen. Rauhaa tässä kaivataan. Muuten ollaan sodassa. Väärän työn lääkehedelmät saattavatkin löytyä nuotiopiirin ystävä porukasta, jos teetkin työkavereista ystäviä. Elämässä on paljon kallisarvoista, joita ei rahalla saa. Ne maksetaan henkisellä valuutalla. Aina on hyvä olla kohtelias ja koskaan ei ole huono idea laittaa ystävälle viestiä, että on ikävä. Ystävällisyys on rikkautta.
Pitää olla armollinen itselleen.
Elämä on jatkuvaa oppimista. Uusissa tilanteissa jokainen on vasta oppilas. Tämä jatkuu, kunnes osaat. Maailma on huomattavasti vähemmän riskialtis, kun työtä tehdään vastuullisemmin. Kun perehdytys ei olisi perinteisen työhöntulotarkastuksen kaltainen, kuuletko, kuulen, näetkö, näen. Ei muuta, kuin töihin. Eli muodollinen velvollisuus. Vaan selväksi tekevä ja oppivainen kokemus, jolla tähdätään oikeasti parempaan. Tulisi ainoa suunnitelma, johon voit ikinä luottaa. Se alkaa sanoilla, kerro mitä osaat ja sen jälkeen näytä minulle. Tätä olen päässyt opettamaan Sarasvuota myöten. Kun sparrattiin kovaa, että mistä ne maailmanmestarin tulokset ovat syntyneet. Kukaan ei halua, että elämästä tulee huonompaa, joten ihminen on valmis sanomaan sen, mikä on edullisinta tulevaisuutensa kannalta ja siinä hetkessä. Moni meistä on tavannut ihmisen, joka on kertonut meille enemmän, kuin tietää. Ei se paha ole, vain ihminen. Kasvattajan pitää aina ymmärtää tämä inhimillisyydestä. Jari sanoo taskulaskin näätä, minä sanon, vielä oppimaton. Tästä pääset nauttimaan elämässä eniten. Suosittelen valitsemaan kasvattajan lupa aseman. Vain toisten ihmisten kautta voi tulla mitään hyvää elämään. Muuten voitkin seuraavan kerran jalan katketessa ryömiä suoraan lähimmän kiven alle kuolemaan. Minä valitsen auttajan ja hetken päästä jatkan leikkimistä. Eikö olisi kuitenkin kivempaa, elää ilman turhia onnettomuuksia. Tehdä siis palveluksia elämälleen. Kuten varoa sanojaan ja auttaa ihmisiä ympärillä ajattelemaan, että mikä tässä on tärkeää. Jos on epäselvää, niin takaisin suunnittelupöydälle.
Kun sama alkaa toistua, eikä tulokset parane.
Olet viettänyt liikaa aikaa samassa suljetussa ympyrässä ja samassa ajattelussa. Siellä ei kehitystä tapahdu. Suljetun piirin vesi alkaa pian mätänemään. Tarvitaan uusia ajatuksia. Raikasta vettä. Niitä tulee uusista tilanteista ja toisilta ihmisiltä. Täytetään verkostoa sopivalla paineella ja juuri oikea määrä. Kriittinen hälytys pitää olla osa normaalia ajatusten vaihtoa ja reagointi pitää olla opetettu etukäteen. Muuten on pian vahinkosaneeraus paikalla. Tai on se sitä muutekin, hätä ei tule kello kaulassa. Mutta reagoida kannattaa ja lisävahingot välttää. Ainakin jos korvauksia tai ymmärrystä halajaa.
Opiskele siis jotain uutta ja ala tuottaa. Ei väkisin, vaan sydämestä. Kaunokirjallisuus on siis ihan ok, siinä missä mikä tahansa ratki tiedokas tietokirja. Tärkeintä on se, että sinä pidät siitä mitä teet. Onnellisuutta on olla, kuin kala vedessä. Kaikkia ei todellakaan ole tarkoitettu joka paikkaan, mutta jokaista tarvitaan jossain. Tämä olen oppinut nyt yli kolmenkymmenenvuoden aikana, jonka olen elänyt palveluliiketoiminnan parissa. Vau, aika pitkä aika. No, kun lapsena alkaa, niin nuorena on ehtinyt jo pitkälle. Tässä vaiheessa elämää voi nauttia jo tietystä rauhallisuudesta. Kaikkea ei tarvitse jännittää. Et sinä ehkä valinnut sitä mitä nyt osaat tehdä, sydämesi pohjasta, mutta on takuulla parempi tehdä sitä mitä osaat, kuin yrittää näytellä jotain mitä ei ymmärrä. Ajatuksia kannattaa painekoestaa.
Osallistaa ja olla osallistavinaan, ovat kaksi aika lailla eri asiaa.
Takaisin suunnittelupöydälle. Monen asian kanssa pitää opettaa paluuta jäsentelyyn, jos ei muuten ajattelun taso nouse. Puhua kartasta ja olla kartalla, tuottaa jonkin verran hajontaa navigoinnissa. Oli sitten tarkoitus saada asiakastyytyväisyys nousemaan tai puolisot lähemmäs toisiaan. Samat elementit leijuvat ilmassa. Jotain mistä ihmisen ei pidä joutua murehtimaan. Ainakaan jos luottamusta halutaan elävöittää. Katuälykkyys ei yleensä kasva, mikäli kehityshaasteet puuttuvat. Jotain mitä itse kukin kaipaamme säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus ego varastaa mahdollisuudet hyvältä tarkoitukselta ja toisinaan pahin syy niihin mielenterveysongelmiin, löytyy peilistä. Tarvitaan enemmän järkevää ajattelua ja vähemmän tunteilua. Tuiki tarpeellisten tunteiden paras tarkoitusperä on ruokia oikeudenmukaisuutta ja tulkita oikeaa ja väärää. Usein tähän tunteiluun, se järkevä keskustelu sitten päättyykin. Kuka saisi aikuisuuden kasvamaan sinne pienen aikuislapsen sieluun. Ettei esitystapa aina rikkoisi ystävyyden siteitä.
Jos et ole muuttanut tapojasi, eikä ilo täytä päiviäsi, olet vaarassa pudota käytännöllisyyden harhaan. Milloin viimeksi sinua haastettiin, niin että pää pyörii pesukoneen lailla vielä seuraavanakin päivänä ja sielun täyttää odotus paremmasta, kun on nähnyt näyttämön taakse, eikä näky jätä rauhaan. Siellä se tarkoituksesi lepää. Odottaa sinua. Tik, tok, kello ei pysähdy, mutta sinun aikasi juoksee, kuin viimeinen vapaa mustangi. Tunnetko tuulen kasvoillasi, vai onko se vain pakollinen kävelymatka bussipysäkille, työhön, jota et halua tehdä. Saadaksesi rahaa, jotta voit ostaa asioita, joita et tarvitse, jotta edes hetken, arjen tuska peittyy onnen ja ilon päivään. Taidanpa ottaa kitaran käteen ja työstää seuraavaa biisiä.
Mistäs sun seuraava biisi kertoo?
Kuten aina, mukavaa alkavaa viikkoa.
T. Antti