Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Saattaa mennä 30 vuotta, ennen kuin isänsä hakkaama lapsi pysty kertomaan tuskastaan ja hakeutumaan apuun. Siinä välissä on tullut tehtyä omat lapset ja vietettyä kaikki lomat änkyrä kännissä. Kyllä ne lapset pärjäävät. Ja olihan niillä kuulemma hauskaakin siellä Yyterin särkillä. Onneksi tässä perheessä äiti ei ryyppää, niin lapsilla sattuu olemaan huolen pitäjä, myös sammumisen jälkeen. Kaikilla ei käy yhtä onnellisesti. Hauska loppuu, kun isä lyö. Arvet porautuvat niin syvälle, että putkahtelevat myöhemmin esille, mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Jos vain joku tarkkasilmäinen osaa katsoa pintaa syvemmälle. Kuka tahansa olisi voinut pysähtyä hetkeksi kysymään, että kuka sinä olet ja miten sinulle menee. Ai, niin mullakin. Halaus ja ystävyys.
Kun lapsi hieman kasvaa, niin ongelmat alkavat. Pahaolo synkentää sielun ja itsehoito alkaa. Kun poika kasvaa tarpeeksi, niin isä putoaa kanveesiin. Sitten otetaan yhdessä huikkaa ja poika kysyy isältään, miksi löit minua lapsena. Isä vastaa, no kun vaari hakkasi minua. Pahat teot siis elävät vahvasti ja kostetaan sukupolvelta toiselle. Sääli itku päälle. Itketään sitten yhdessä. Pullo kiertää ja lisää huikkaa. Äiti ei koskaan hokenut muuta, kuin mitä hänelle lapsena hoettiin. Jumala tautia pahentaa. Ei kuulemma auttanut tuskaan.
Onneksi poika oli päättäväinen. Hän oli tehnyt valinnan, että vaikka juokin, niin hän ei koskaan satuta omia lapsiaan. Hieno päätös. Ihminen, kun voi päättää ihan mitä tahansa. Olisiko siellä työelämässäkin aika alkaa tekemään hyviä päätöksiä. Olla ainakin kävelemättä ohi ongelmista ja ihmisitä, vain käytännön helppouden vuoksi.
Tiedän tästä aiheesta jotain. Ihan omien lapsuuden kokemuksien kautta, kun tuli nääs kasvettua lastenkodissa ja nähtyä koko kauhudraaman laajakirjoinen asteikko. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä myös 25 vuotta johtajana suurissa ja pienissä organisaatioissa on opettanut, että elämä tarjoilee pyytämättä näitä elokuvien käsikirjoituksia, jollaisiin ei ihmisen sairainkaan mielikuvitus venyisi, ilman kokemuksia ja niiden kohtaamisia.
Mitä sitten tarvitaan, että lapsena pahoinpidelty isä lakkaa juomasta.
Ja aloittaa terveellisemmän elämän. Sellaisen, jossa lomista voi nauttia koko perheen voimin, ilman krapulaa. No yhdessä tutussa tapauksessa vain yhden kokemuksen. Niin ravisuttavan, että sen jälkeen ei halua enää jatkaa vanhalla mallilla. Ja kokemuksen täytyy olla oma. Toisten kertomana se ei vaan aiheuta riittävän voimakasta vaikutusta. Lääkeannoksen pitää olla riittävän suuri, mutta ei vielä tappava.
Tässä ei siis silkkihansikkaat auta. Eikä vanhat juoppokaverit. Tai itse asiassa jälkimmäiset saattava olla juuri se syy, miksi kokemus tulee. Eli otetaan sen verran takaisin päin. Tarvitaan paljon viinaa ja pitkä ilta. Alla on jo pohjia eilisestä. Otetaan ämpärillinen korjaussarjaa ja aiheutetaan viinamyrkytyksen tila, jonka jälkeen käydään kuoleman porteilla. Krapula on nii paha, että siellä hampaiden kalistessa hiljaisen rukouksen aikana, herää ajatus. Jos tästä selviän, niin enää ikinä juo alkoholia. Päättäväiselle tapahtuu helppo ratkaisu.
Jos et ole päättäväinen sielu, niin on hankalampaa. Ei siitä siis mitään hyötyä olisi opetella päättäväiseksi. Ajattelepa tuon vaikutusta elämääsi. Mitä jos laihdutus jojoilusi päättyisikin ja voit keskittyä ihan muihin asioihin elämässä. Entisen juoponkin on nyt jo helpompi katsoa peiliin, kun pystyy pitämään itsestään huolitellumpaa naamaa hyvällä fiiliksellä. Vaimo tykkää, peitto heiluu ja lasten hymy on leveä. Ai, että. On kiva mennä töihin. Värit on jotenkin kirkkaampia ja ihmiset aitoja.
Menee siis siihen samaan työhön, jossa kymmenennet YT.t veivät juuri työpaikan pitkäaikaisilta työkavereilta, ja palkinnoksi saa hoitaa heidänkin työnsä. Onneksi on töitä ja kivoja työkavereita jäljellä. Oivalsi jotain kivaa elämästä ja sen vuoksi stressi ei enää rasita pollaa. Ai mitä?
Pitää osata pysähtyä nauttimaan elämästä.
Stressi on hyvästä silloin kun harjoittelet, jotta tulisit paremmaksi. Turhaa se on silloin, kun työyhteisöä johdetaan huonosti ja pyydetään olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Jos jokin asia pitää oikeasti saada eteenpäin, niin sitten se on se ensin hoidettava. Muut tulee myöhemmin. Hieman stressiä pitää tosin olla, kun lapset eivät enää ajele polkupyörällä, videopelit vie kaiken ajan. On siis todennäköisesti tulossa huonoa stressiä. Elämässä on värejä ja sävyjä, joita kannattaa säännöllisesti pysähtyä katselemaan. Ottaa eväät mukaan töihin ja syödä ne kivassa paikassa ja kavereiden kanssa. Tulee hyviä muistoja ja ystävyyttä. Jotain, mitä ei saa unohtaa kiireisiin hautautuessa. Metsä kävely tekee oikeasti hyvää.
Olet päässyt jo pitkälle. Todella pitkälle. Loppumatka maaliin on vain enää pienestä kiinni. Oli lajisi sitten mikä tahansa, olet jo voittaja, jos vain itsesi vuoksi sitä omaasi teet. Omaa maksimia tässä haetaan. Ja se tulee, kun vain jaksat polkea. Ei niin paljon, että et enää jaksa. Vaan sen verran, että haluat vielä palata asiaan. Liikaa mitä vaan, polttaa loppuun. Kun autosta polttoainetoiminen lisälämmitin palaa loppuun, niin sen voi vaihtaa uuteen. Mutta, kun sinä palat loppuun, ei osia niin vain vaihdeta. Suojele itseäsi.
Tänäänkin on hyvä päivä oppia puhumaan oikeilla sanoilla ja kunnioittaen.
Ihminen hullaantuu. Toiset rakastuvat joka kerta baarissa, kun muutama tuoppi on kaadettu. Yksi etsii tinderistä koko aikuisen ikänsä sitä oikeaa ja sitten hullaantuu aivan vääriin ihmisiin. Koska ihminen ei voi tapelle omaa hormonitoimintaansa vastaan. Tarvitaan parempia tapoja ja väliin tuloja, joissa välittäminen huokuu, eikä arvostelu varasta keskustelun sisältöä. Oikeat ystävät arvostavat toisiaan ja etsivät sanoitukset, joilla elämästä voi tulla parempaa. Toisen puolesta on paha kuitenkaan tehdä päätöksiä. Ihminen pitää saada sanomaan asiat itse. Omasta ideasta jokainen tykkää. Kun opit sanoittamaan asiat selvästi, tulee kirkkaampi kuva tilanteesta. On helpompi tarttua härkää sarvista ja hoitaa asiat oikein. Päälle tulee päivämäärät ja päätöksien hetket. Elämästä on tulossa parempaa, usko siihen. Tilalle tarvitaan parempi ajatus, koska et ole luopumassa mistään hyvästä, jos se ei tuottanut hyvää alun perinkään. Jossain kohtaa matkaa, vain lakkasit arvostamasta itseäsi tarpeeksi. Nyt etsitään sinut sieltä joukosta uudestaan.
Se fiksu ja filmaattinen tyyppi, joka sinä olet.
Ihmistä pitää ymmärtää. Sitä jää niin helposti kiinni tunteeseen ja tapaan, että toisten on turha tulla syyllistämään tilanteesta. Jokainen löytää itsensä omien huumeidensa parista. Toiselle se on älytön puhelin, toisella tietyn ihmisen tuoksu. Ei ihminen siitä arvostelua kaipaa, vaan olkapäätä, jota vasten kertoa huolistaan. Ystäviä, joiden kanssa nauttia elämästä. Haaveilua kohti unelma, joista voi tulla joskus totta, jos vain löytyy oikeanlaista energiaa ympärilleen. Enkeleiden puhelinnumeroita, jotka pelastavat sinut pahan paikan tullen, joka kerta, kerta toisensa jälkeen.
Ystäväni oli juoppo. Mutta hän oli minun juopponi. Joka ikinen kerta, kun häntä tarvitsin, hän tuli auttamaan minua. En koskaan laskenut sen varaan, että hän on auttamiskunnossa, mutta olin iloinen, kun hän tuli. Oli meillä ne selvät hetket, teimmehän töitä yhdessä vuosia. Monet herjasivat, että miksi sinä sitä juoppoa edes kutsun. Vastaan aina samalla tavalla. Hän on minun ystäväni ja en koskaan lopettaisi ystävyyttä vain sen takia, että toisella on tällainen kurja sairaus. Se on asia, jonka kanssa opitaan elämään ja yritetään muuttaa, mikäli suinkin mahdollista. Kaikille ei tässä elämässä käy hyvin, vaikka kuinka koitat auttaa, sen minkä pystyt. Et lainaa rahaa, koska takaisin ei tule. Mutta syötät, kun nälkä on päällä. Et laske sen varaan, että hän pystyy olemaan selvin päin, kun hänen pitäisi olla. Mutta sen tiedät, että jos häntä tarvitset, niin hän tulee, oli sitten kännissä tai selvin päin.
Mekin joskus kannettiin vanhaa isoa pesukonetta seitsemänteen kerrokseen kahdestaan, ja hän oli juuri siinä kynnyksellä, että pysyykö tolpillaan. Mutta sinne se pesukone lopulta kannettiin, kun hissiinkään ei mahtunut. Kannoin tosin kolme viimeistä kerrosta yksin, kun ystävän piti vetää levyksi porrastasanteelle. Lasku humala ja oksennusrefleksi ei antanut ystävälle enempää siimaa.
Jokainen meistä tarvitsee ystävän, joka tulee pelastamaan, kun hetki koittaa. Aito ystävyys on painonsa arvosta kultaa. Oli sitten se ystävä sitten juoppo tai ei.
Tosi asia on, että suurin osa kamppailee arjen pikku päätöksiensä kanssa. Sinä olet kuitenkin itsesi paras pelastaja näiden asioiden parissa. Tarvitset ehkä vain hieman tönäisyä oikeaan suuntaan. Et tarvitse kuin ajatuksen ja siitä se sitten lähti. Parempi elämä, jossa olet vihdoin itsesi. Alkaa mieli kirkastumaan, niin kotona, kuin töissä ja suusta tulee harkitumpia lauseita. Stressi on tervehtynyttä.
On ison halauksen aika. Kiitos itkun sekaisesta kohtaamisesta.
T. Antti