Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta! Mitä opin työstä ja elämästä.
Viimeaikaiset asiakaskohtaamiset ovat olleet opettavaisia, kuten aina. Nyt on erityisesti paistanut läpi, että menneisyys painaa raskaasti, jatkuva kommunikointi vaje tuhoaa hyvän fiiliksen edellytyksiä ja siihen päälle tämän poikkeusajan vaikeudet. Soppa on selvä. Tai ainakin maustettu, kun kokkeja on tasan niin monta, kuin on ihmisiäkin.
Käydäänpä nämä läpi järjestyksessä ja lyhyen ytimekkäästi.
Jokaisella on menneisyyttä ja siellä päätökset tehtiin vallitsevien olosuhteiden ja odotuksien mukaisesti. Aina ei olla järkeviä, kuten tämä korona aika on meille opettanut. Anna uusia mahdollisuuksia, kunnes tosin todistetaan. Muista, että ihminen, jolla ei ole parempaa näkymää, ei tee parempia päätöksiä. Ja miksi ihminen sijoittaisi yhtään mitään, jos sijoitus valuu hukkaan. Aivan, ei sijoita. Ihminen on sillä tavalla automaatti, että sitä 50 tuhatta vuotta vanhaa aivoissa toimivaa hälytysjärjestelmää ei pysty huijaamaan. Vaikka ihminen kyllä yrittää, ihan joka ikinen päivä. Ihminen on luomakunnan ainoa olento, joka on kykeneväinen valahtelemaan itselleen. ”Juu, aloitan huomenna elämäntaparemontin, ostin lenkkarit, kerroin kavereille huomisesta aamulenkistä. Miten lenkki meni? Nooh en päässyt, kun tässä ollut vähän kaikkea”. No, tuo sama järjestelmä, joka hälyttää viereen luikertelevasta käärmeestä, joka valjastaa katkeamattoman huomiomme, estää meitä myös tekemästä yhtään mitään, jos palkkaa ei ole tulossa. Oli sitten kyseessä mikä tahansa elämän osa alue. Työ, perhe, parisuhde, luottamus. Valheella on lyhyet jäljet ja luottamuksen rakentaminen aina vaikeampaa. Ei tosin mahdotonta, mutta ymmärrät varmasti mistä tässä on kyse. Ihmisille pitää antaa valoa ja ratkaisuja. Ei velloa menneessä, vaan korjataan tulevat näkymät. Kaikki muu on energiahukkaa. Huono itsetuntoinen kyllä näköjään kestää yllättävän paljon tuota hukkaa. Ai mitä pitää tehdä. No, vahvistetaan yksilöitä ja kohdistetaan energiat parempaan tulevaisuuteen. Ei valittamista, kiukuttelua, selän takana puhumista, kielteisyyttä, tekosyitä, olettamista ja valehtelua. Tilalle näiden vastakkaista, niin johan alkaa lempi leiskumaan ja homma kiinnostamaan.
- Jatkuva kommunikointi vaje.
Ihminen on ennen kaikkea reaktiivinen olento. Pitää varoa, että ei tuolla vahingossa tuhoa ihmissuhteita ympäriltään. Se käy aika äkkiä. Ensin kaikki oli ok, mutta sitten joku sanoi jotain ja kaikki pahoittivat mielensä. Lopulta kukaan ei tiedä edes mistä tämä kaikki alkoi, kun mielet syöpyivät tunteiden tulipaloon. Tuosta tyypistä nyt vaan ei kukaan tykkää, kun se on vaikea. Kukaan ei vaan tunnu muistavan, että emme ole koskaan tavanneet ihmistä, joka haluaa, että elämästä tulee huonompaa. Mutta joku oli joskus sanonut jotain loukkaavaa. Ai että, nyt sitä selän takana puhumista vasta alkaakin esiintymään. Kunnes joku kysyy, että pitäisikö tuo juttu käydä keskustelemassa ensin kasvotusten ja sitten porukalla. Karu tosiasia on se, että useimmilla työpaikoilla ei olla keskusteltu tästä tärkeimmästä aiheesta ollenkaan. Reaktiivisuus loistaa ja ihmiset päätyvät loukkaamaan toisiaan. Tai ei ainakaan rakentamaan sitä oikeaa työpaikan hyvää fiilistä. Tuottavuuden tärkein ominaisuus kannattavan liiketoiminnan mahdollistamana on ylläpitää hyvää fiilistä. Ai miten, no vaikka kysymällä, että miten saan toiset ihmiset viihtymään ympärilläni? Kysymys, jota suurin osa ihmisistä ei ole ikinä kuullut kysyttävän työyhteisössään, tai ylipäätään missään. Puhumattakaan sen työstämisestä niin, että opittaisiin käyttäytymään edukseen. Se vaan nyt menee niin, että homman pitää olla reilua ja siedettävää, vaikka töitä olisikin kaikilla yli äyräiden. Ja vain hyvällä kohtelulla saa hyvää fiilistä. Elämän ei ole tarkoitus olla vain merkityksetöntä kärsimystä. Opetallaan helpottamaan, jotta jaksaa jatkaa.
Vaihtoehtona on aina työkyvyttömyyseläke ja it osaston top 3 lista, jossa sitä ennen työpäivien aikana eniten vieraillaan. Yllättyisit, jos kertoisin, kuinka hyvin ihmisten reaktiivisuus työyhteisössä tiettyihin kysymyksiin paljastaa tämän jo legendaksi muodostuneen ip vierailuiden osoitelistan.
- Työterveyden ajanvaraus, mulla olikin jo sitä pitämätöntä sairaslomaa
- Te- toimiston palvelut, etsitään uutta duunia, jos työehtosopimuksen vuoksi pitää tulla töihin, kun saikkua juuri nyt voi palkan katkeamisen vuoksi hakea lisää.
- Iltalehti tai Iltasanomat, vähän koulukunnasta riippuen.
- Poikkeusajan vaikeudet.
Ainoa asia mitä elämästä voi luvata on se, että viimeiset 6000 vuotta elämä on ollut samanlaista. Mahdollisuuksia yhdistettynä vaikeuksiin. Toisen siunaus on toisen kirous. Toisen roska on toisen aarre. Ehkä tärkein huomio on se, että vaikeuksia on ollut jo ennen poikkeusaikoja. Henkilöstöä tai asiakkaita on etsitty kissojen ja koirien kanssa jo ennen poikkeusaikoja ja sulkuja. Ei mitään uutta siis. Samaa koskee järkevän päätöksenteon vaikeutta. Se vaan näyttää yhdelle sekoilulta ja toiselle parhaalta päätökseltä tässä tilanteessa. Kristallipalloa ei ole kenelläkään. Tosi asia on kuitenkin se, että kakkua on vaikea syödä samalla, kun sen haluaa säästää. Vaatii siis aika hyvää suunnitelmaa, että ihmiset suostuvat sijoittamaan. Siltikin lupaus on vain mahdollisuudesta. Mitään takeita onnistumisesta ei ole. Hakee ne ihmiset pankista törkeän ison lainankin ja rakentaa sillä talon. Kysymys vain kuuluu, että millä kriteereillä laina myönnetään. Laita itsesi hetkeksi pankin johtajaksi ja mieti mitä myönteinen lainapäätös sinun mielestäsi vaatii. Tämän hetken keskustelut osoittavat sen, että aika pienistä asioista ihmiset tuntuvat valittavan. Tuo on hyvä asia. Jos ongelmat ovat sitä tasoa, että mille hyllylle maitopurkki jääkaapissa menee, ollaan siis aika kivassa tilanteessa. Edelleen kuulet, näet, haistat, maistat ja tunnet. Ruoka ei tule loppumaan ja töitä on tarjolla enemmän kuin koskaan. Ai mitä, menikö unelmasi pilalle, kun yritys, jonka omistit tai jossa työtäsi teit, meni konkurssiin. No, jonkun olisi pitänyt kertoa sinulle, että niin käy kaikille yrityksille ennemmin tai myöhemmin. Aika jana, eli yrityskaupat tai maksuvaikeudet ne vain elelevät omaa elämäänsä. PRH kertoo kyllä keskiarvot aika nopeasti. Tärkeintä on aina pitää huolta omasta työmarkkina-arvostasi ja kasvattaa muut samaan. Katso You tubesta joskus videoita raajattomista kuuromykkä sokeista, jotka pärjäävät, niin alat ymmärtämään. Kuten vaari vainaa aikanaan sanoi niin hienosti. ”Odotetaan kaksi viikkoa, nälkä on hyvä mauste”. Tuossa kyllä sodan muistot ja pula–aika kaikuivat enemmän, kuin entisen tehtaan johtajan silloinen lihava arki. Mutta totta joka sana.
Lopulta jäljellä jää joka kerta sinä ja ne ihmiset, joita ympärilläsi on. Osan valitset itse, osaa et. Opettajaonni korostuu jälleen. Et valitse synnyin perhettäsi, terveyttäsi, etkä menestystäsi, mutta valitset parisuhteesi, työpaikkasi ja pomosi. Ja ennen kaikkea opettajasi. Ole tarkkana, kun kohtalo koputtaa olkapäällesi. Tiesit kyllä, mutta toimitko, toimitko oikein. Käytännöllisyys on niin helppo tekosyy, jonka taakse piiloutua. Valitset elämässäsi kaiken aina, joko rakkaudesta tai pelosta. Valitse rakkaus, koska voit epäonnistua joka tapauksessa tehden asioita, joita vihaat. Älä anna elämän lipua ohi.
Minä en väitä olevani oikeassa mistään näistä. Kukaan viisas ei ikinä opettaisi sinua olemaan kenenkään sokea seuraaja. Näin minulle on opetettu. Tee aina omat johtopäätöksesi ja pidä huolta, että teet itse valintasi, joiden kanssa pystyt elämään. Rakenna elämääsi, kuten muurahaiset. Kunnes onnistut. Haali ympärillesi sinulle terveitä ihmisiä. Ja jos sato meni hallan mukana, on silti pakko kylvää, koska muuten ollaan kerjuulla. Opettelet siis hyväksi jommassa kummassa. Kylvä keväällä tai kerjää syksyllä. Ja aika montaa asiaa elämässä kylvetään tai kerjätään. Turpaa tulee kyllä pyytämättäkin. Sanomattakin on selvää, että kylvä hyvää tai kerjäät tuhoa. Jokainen sana suustasi tukee jompaa kumpaa, valitse sanasi harkiten.
Hyvää opettaja onnea sinulle toivottaen tammikuussa 2022.
Antti