Vuoden viimeinen johtajan kirje.
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Pidän kädessäni lyijykynää ja mieleen tulee lause, jonka Helana mummi vainaa sanoi minulle aikanaan Kimmeltien ruokapöydän äärellä. Siinä Helsingin sanomien ristisanatehtävää täytellessä hän tokaisi ”tiedätkö Antti, että ihmiselämä on niin kuin lyijykynä”. Minä, 8-vuotias poju, söin vain lettujani iloisesti, enkä kiinnittänyt siinä kohtaa huomiota niinkään tuohon viisauteen. Ai että. Vähän sokeria letuille, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Life was good!
Nyt kun hieman katselen kädessäni olevaa lyijykynää, niin putkahtaa sieltä kaukaisuudesta tuo tilanne mummin kanssa mieleen. Herää siis vihdoin niitä kauan kaivattuja ajatuksia siitä, mitä mummi tuolla lauseella oikein mahtoi tarkoittaa. Nyt tätä pohtiessani huomaan, että tällä arkisella lyijykynällä on heti ainakin neljä tärkeää oppia inhimillisyydestä annettavanaan. Nämä viisaudet, kun muistaa, niin elämästä tulee hieman ymmärrettävämpää.
1. Jotta pysyisit käyttökuntoisena läpi elämän ja pystyisit parhaimpaasi, tulee sinunkin pysyä terävänä, aivan kuten lyijykynän. Eihän kaikki teksti tai asiat ole aina niin selviä, joten joudut välillä teroittamaan itseäsi. Ja jos sinä et hio itseäsi, niin joku muu kyllä heiluttaa teroituskirvestä puolestasi. Ja se on aivan se ja sama kuka tuon heiluttelun tekee, silti se sattuu niin perkeleesti. Ja kun sinusta vuollaan palasia, silloin maailma koulii sinusta fiksumpaa ja kestävämpää. Kun lakkaat teroittamasta itseäsi, on se lopun alku. Parempi aina, jos sinut tunnetaan terävyydestä, kuin tylsyydestä.
2. Elämässä tapahtuu paljon kurjuuksia ja virheitä. Näitä, ”lyijyn tuhrimia” me sitten yritämme korjailla, aivan kuin kynän päässä olevalla pyyhekumilla poistaen. Jos kuitenkin opimme näistä virheistä, ne eivät ole enää virheitä, vaan ne ovat tärkeitä oppitunteja. Joskus todella kalliita sellaisia. Näiden oppituntien viisauksia voimme käyttää myöhemmin elämässä. Kaikkea ei tarvitse kuitenkaan oppia kantapään kautta, jos vain uskallat kysellä lapsen omaisesti ja tarpeeksi syvälle menevästi. Kysyvä ei tieltä eksy, ainakaan loputtomiin. Joskus joku voi neuvoa sinua väärin, vilpillisesti tai vilpittömästi. Mutta tuokin tulee ymmärtää, että se on vain osa oppituntia.
3. Jokaisella meistä on oma ääni ja kirjoitamme toivottavasti itse oman tarinamme. Kaikki kenet elämässä kohtaat, joiden kanssa keskustelet, jättävät oman lyijykänän jälkensä toisiinsa. Elämää kannattaa hieman haaveilla, selvittää ja sitten suunnitella. Keskustellen ja kirjoitellen, jotta ei tulisi niin isoja yllätyksiä. Jos et tietoisesti suunnittele elämääsi, on varmaa, että joku toinen suunnittelee sen puolestasi ja et välttämättä tykkää siitä mitä on tulossa. Siksi omasta ja toisen arvomaailmasta kannattaa keskustella hieman pidemmälle. Vaikka alun sievistelyt usein totuuskeskustelua hieman kaunistelevatkin, tulee sinun ottaa selvää, mitä pinnan alla piilee, jotta on edes mahdollisuus onnellisuuteen.
4. Muista, että arvokkainta sinussa on aina se mitä on sisällä. Kynällä ei tee mitään ilman lyijyä, eikä kynällä ole itsellään yhtään ajatusta, ne tulevat sinusta, jos on tullakseen ja lyijyä riittää. Kynä ei yksinään tienaa senttiäkään. Ja kun kukaan ei tiedä miltä kauniin tekstin kirjoittanut näyttää, on kauneus todellakin katsojan silmässä. Aito kauneus menee aina ulkoisen kauneuden edelle. Ja vain kertomalla sydämesi muodosta voit kutsua oikeanlaista ympäristöä lähellesi ja vaikuttaa ihmisiin, jotka antavat sinulle mahdollisuuksia, jos vain sinusta tykkäävät. Joten anna äänesi kuulua. Totuus esille tai kaikki ympärilläsi perustuu valheelle. Valheessa kukaan ei voi olla kestävästi onnellinen.
Lupasin edellisessä kirjeessä kertoa itsensä puolustamisesta.
Tärkeä taito lapsesta vanhukseen. Paras tapa lopettaa kiusaaminen on uskottava puolustus.
Kokeneena kamppailijana ja armeijan kouluttajana, voin kertoa, että tasoja on kolme. Itsepuolustus, hyökkäys ja lähitaistelu. Tiedoksi vain, että oikeus ei hevillä katso sitä itsepuolustukseksi, jos lyöt toisen tajuttomaksi ja aiheutat samalla vamman, puhumattakaan vielä pahemmista vaurioista. Henki voi lähteä. Oli lähtö tai lopputilanne mikä tahansa, kummankaan elämä ei jatku enää entisellään.
Ensimmäinen ja myös suositeltavin harjoittelun taso eroaa kahdesta muusta siinä, että sen tarkoitus ei ole hyökätä toisen kimppuun aikeena satuttaa, vaan torjua sinuun kohdistuvat hyökkäykset ja tehdä tilanne vaarattomiksi. Nimensä mukaisesti toista tarpeettomasti satuttamatta. Tässä meillä kaikilla on paljon opittavaa tämän päivän kommunikaatio ongelmissa, niin töissä kuin kotona. Aika paljon voit sanoa ja tehdä fiksummin, että tilanne ei menisi rumaksi. Tiedän, että on vaikea olla sanomatta pahasti, kun harmittaa. Mutta sillä kiukullisella reaktiivisuudellasi voi kuitenkin olla kova hinta. Usein rähisevä ihminen pitää meteliä, mutta se on melkein aina vain hölmön hörhöilyä. Eräs kouluttajani suurmestari Auvo Niiniketo sanoi kerran, että ei niitä hörhöjä tarvitse pelätä, sitä vartenhan me treenataan. Se on se kiikaritähtäimen kanssa rauhassa toimiva tappaja, jota pitäisi pelätä. Mutta, kun tuo ammattitappaja toimii varjoissa, eikä tietenkään kerro tulostaan, kuolet pelkäämättä joka tapauksessa. Miksi siis pelätä väistämätöntä. Opetellaan vain ottamaan humalaisen iskut, puukot ja mailat satuttamatta pois, niin ei tule turhia tuomiota. Viisaita sanoja.
Opin aikanaan, että pienikokoinenkin ihminen voi opetella itsepuolustusta ja oppia käyttämään paljon isomman hyökkääjän kehon omaa liike-energiaa hyväkseen. Viedä siis huomattavasti isomman vastustajan turvallisesti maihin. Ja kun tuon tekee vielä sellaisella hallintaotteella, että kuristajasi ei pääse enää tekemään pahojaan, jättäen samaan aikaan toisen kätesi vapaaksi. Olet tilanteessa, jossa pääset etsimään järkevästi sijoitetun puhelimesi käteen ja soittamaan apua paikalle. Tämä jos joku on itsepuolustusta, eikä ole hätävarjelua liioiteltu.
Paras itsepuolustus on tietysti aina päästä pois tilanteesta. Eli sinun tulee osata sen verran kehon liike-energiaratoja, että pystyt vähintään irtautumaan hyökkääjästä, jos olet selkä seinää vasten. Parasta on siis olla joutumatta selkä seinää vasten. Oman elinympäristön turvallisuudesta kannattaa kuitenkin pystyä pitämään tavalla taikka toisella huolta ja pystyä myös tarvittaessa puolustautumaan ja suojelemaan heikompia. Vai minkä haluat oman kohtalosi olevan hetken päästä?
Noita kahta muuta hyökkäystaitoa tulee harjoitella ja harjoituttaa vain oikean asenteen kautta. Aina kun opetelleen satuttamaan toista hyökkäämällä, riski kasvaa, että tulee ylilyöntejä. Tuomiolle joutuukin äkkiä puolustautuja, eikä hyökkääjä. Pienikin hyökkäys voi aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa toiselle.
Viimeistä tyyliä harjoitellaan sodanajan tehtävää varten, kun enää vain vihollisen nopea tuhoaminen tulee kyseeseen. Aikaa ei ole yhdellekään turhalle liikkeelle, eikä hienouksia enää mietitä. Vain tehokkaimmat tekniikat on käytössä, eikä ole enää turhaa meteliä, vain laskelmoivaa toimintaa.
Täytyy muistaa, että ympäristö on juuri sellainen, kuin mitä sinne syötetään. Jos opetellaan satuttamaan toista, tulee toista sattumaan. Ja samalla mahdollisuus kasvaa, että sattuu pahasti. Virka-apua ei ehkä ensimmäisenä kannata siviili asioissa pyytää armeijalta.
Tärkeät itsepuolustustaidot eivät tietenkään korjaa ongelmia yhteiskunnastamme, eivätkä poista koulukiusaamista, mutta muuttavat ikäviä voimasuhteita. Ehkäpä kiusaajaa ei enää niin paljon kiinnosta, kun tietää, että tässä prosessissa voi käydä huonosti. Taito auttaa merkittävästi.
On kaunista katsottavaa, kun nyrkkeilyn maailmanmestari Tyson Fury väistelee vastustajan lyöntejä ilmiömäisesti, kunnes toinen on niin loppu, että ei jaksa enää tanssia. Hetkinen, tämänhän piti olla nyrkkeilyä. Nyrkkeilyottelussa voi siis voittaa ilman lyömistä. Wau!
Paras itsepuolustus on olla puolustuskykyinen ja sitten välttää vaaranpaikat. Ongelmien ilmaantuessa pitää ottaa äkkiä selvää tilanteesta ja toisen aikeista, sekä tarvittaessa pyytää apua.
Avun pyytäminen on johtajan ja jokaisen vääryyttä huomioivan velvollisuus. Emme osaa suojautua oikealla vahvuudella ja tarvittavilla toimilla, jos emme tiedä mitä meillä on vastassa. Sama pätee mielenterveyteen ja elämän kaikkiin ongelmiin. Sanoilla on iso avaava vaikutus. Sanat, jotka lähtevät sinusta, jos on lähteäkseen.
Aika paljon pystyisi ennakoimaan ja hoitamaan asioita kaukaa viisaasti, jos vain puhuisimme enemmän toisillemme, kuin toisistamme.
Lastenkodissa tapaamani nuorisotyöntekijän ja silloisen aikido-opettajani kysymykseen tämän kirjeen päättäen.
Tiedätkö miltä tuntuu kävellä pimeällä, ilman että tarvitsee pelätä?
Sama pätee elämäntapamuutoksiin. Pitää pyytää apua.
t. Antti
P.S. Sinusta on, joskus tarvitaan hieman ohjausta!