Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tällä ei ole mitään tekemistä sen hyväksikäytön kanssa, jota yleensä pääset näkemään ja kokemaan. Tällä tarkoitetaan sitä käyttöä, johon sinut on parhaimmillasi tarkoitettu. Sitä missä sinä olet hyvä. Täällä sinua tarvitaan, kaivataan ja sinä tiedät sen. Oli sitten kyse työstä tai kodista.
Omenapuu tunnetaan omenoista. Joten, kun omenapuun tekijä tulee tarkastukselle, niin puussa on parempi olla omenoita. Vai miksi sitä kutsutaan, kun hedelmät puuttuvat. Yksi tulee mieleen, huono sijoitus. Niin sijoittajalle, kuin itse tuottamattomuudesta kärsivälle energiankuluttajalle. Tuon ajan olisi todellakin voinut tehdä tehokkaasti töitä. Ehkäpä se unohtui matkan varrella. Ja ajatus parka eksyi aivan jonnekin muualle, kuin missä olisi oikeasti tarvittu. Jonkun se aikuisen rooli täytyy vetää. Annetaan se siis sille, joka vetää pyytämättä. Ihan sama kuka se on. Kunhan vain hedelmiä tulee. Ei tarvita elokapinan protestia.
Ei siltä voi mitään pitävää kysyä, sehän on vaan joku siivooja.
Kyllä tähän nyt vähintään kokenut konsultti tarvitaan. Näin sanoi asiantuntija, jolle tarjottiin viisautta oman väen sisältä. Ei tainnut tulla kuuntelu enää vaihtoehdoksi, kun nokkimisjärjestys sumensi mieltä. Alhainen ajattelu esti kuuluisan maalaisjärjen käytön.
Kyseinen ”vain siivoojaksi” herjattu, kun vielä sattui olemaan entinen yrittäjä, joka on tullut lomalle palkkatöihin. Oli siis ratkaissut kyseiset ongelmat jo aikoja sitten. Nyt palkattiin kallis konsultti, joka ei tuottanut niitä hedelmiä, mitä tilattiin. Tuotos oli käyttökelvoton. Rahat menivät hukkaan. Vain tämän joutavan ”hierarkiaopin” ja ”väärä koulutustaso” ajattelun takia. No, ei ollut ensimmäinen kerta, eikä viimeinen. Näille saisi kyllä nauraa makeasti, mutta järkevä hiljenee, ymmärtää turhamaisuuden mädät omenat tämän prosessin takana. Oma väki on nyt riidoissa keskenään ja edelleen on tarve samoille omenoille. Tämäkö oli tavoite. Konsultti kiittää. Mistä lääke.
Kuten eversti Kaarna aikanaan sanoi, olisin ymmärtänyt tämän paremmin pari presidenttiä sitten, mutta vuonna 2024 tämä alkaa olla jo hieman vaikeaa. Minne katosi paremman kulttuurin johtajat. Kysyn minä. Aika paljon hukkaa tuottaa vääränlainen ajattelu, jolle annetaan mahdollisuus säilyä hengissä. Muurataan ne seinään. Säästyy niin paljon energiaa, jolla tuottaa sitä, mitä tuottaa pitää. Viestikapula sen käteen, joka tuottaa osaa. Sanon minä. Siinä lääke. Lasketaan omenat korista, jokaisen päivän päätteeksi.
Tossa se tumpinkerääjätollo taas lähtee.
Näin sanoi työkaveri toiselle, aamukahvin jälkeen. Katseltiin huoltohallin nosto-oven ikkunasta, kun ulkoaluetyöntekijä lähti ajallaan takaisin hommiin. Hän kun oli ainoa, joka piti kiinni taukoajoista. Hän oli myös yksi heistä, kenen ei lopulta tarvinnut lähteä, kun vähennysten aika koitti.
Katsos, jos työ ei tuota, niin lopulta jonkun pitää lähteä. Lähtijä on se, jonka työ ei tuota. Pitäisikö siis keskittyä töiden raportointiin, kirjaamisen vaikeudesta vinkumisen sijaan. Jos se on ainoa asia, joka enää työpaikkasi pelastaa. Ei siitä mitään hyötyä olisi. Työvaatteiden pesukorvaus, olikin eri asia, kuin korvaamaton pesuhenkilö. Hävytöntä, pitäisikö työtä tehdä palkkansa eteen.
Arvostelija oli siis itse tietenkin myöhässä. Eihän se nyt sovi, että kahvitauko olisi vain sen 12 minuuttia. Kuin varkain, se muuttuu 45 minuutiksi ja kohtahan se on jo ruokatunnille valmistautumisen aika. Kuka tässä enää mitään keikkaa ehtii aloittaa. Ei kannata, kun jää kuitenkin kesken. Päivän tavoitteet on vain ruokatunti ja kotiinlähtö. Legenda jo eläessään ”kitutunti” se on mikä kannattaa. Eihän sitä muuta ehdi enää kahden kahvin jälkeen tekemään. Menee muuten ylitöiksi.
Mitä jos kaikki oppisivat ajattelemaan samalla tavalla. Mutta, kun ne muutkin tekevät väärin. Ai, ketkä, kerro ihmeessä, niin käydään keskustelut niidenkin kanssa. Mutta nyt puhutaan sinusta. Ai, tai emmä siis muista tiedä. Jep jep, kiitos kuitenkin. Täytyypä perehtyä aiheeseen.
Olisiko jonkun pitänyt kertoa, että pari tuntia ylimääräistä matkusteluaikaa ei kuulu taukoaikoihin. Olisiko pitänyt puuttua. Ei voi, kun joku saattaa pahoittaa mielensä. Ei työnjohto voi sellaista mennä sanomaan. Eikä työkaverin kannata missään nimessä vaatia tasapuolista kohtelua työpaikalla, sehän voisi luoda olosuhteet siten, että työn kuorma jaetaan tasaisesti kaikille, eikä kukaan joudu sairaslomalle työuupumuksen vuoksi. Ei siitä mitään hyötyä olisi. Mistä ne oppivat, jos ei opeteta. Asiakas kysyy, että mistä tässä maksetaan.
Hassua kuunnella tällaisia. Itse tulen sieltä, missä metsuri tietää pitää taukonsa, kun tankki on tyhjä. Ei siellä mottien keskellä mitään Shellin baaria ole. Metsuri tietää, että liike lakkaa, jos tankki on tyhjä. Niin sahasta, kuin miehestä. Jotain mikä opittiin jo isukilta pojalle. Ei ole kertaakaan tauosta työt kärsineet, eikä ole työn takia tauot jääneet kertaakaan pitämättä. Motti on motti ja urakkapalkka se on mikä kannattaa. Syö perhe paremmin. Ei siitä mitään hyötyä olis.
Tuossa menee firman tärkein tekijä.
Näin sanoi työnjohtaja, joka hoiti tonttiaan. Vietti siis aikaa keskuudessa, haistellen ilmapiiriä ja huomioita tehden. Hän, kun oli hetkeä aiemmin hiipinyt arvostelijan selän taakse ja tokaisi tuon väliotsikon lauseen ikkunassa pälyilijöiden korviin.
Ai miten niin tärkein tekijä. Mä olen kuitenkin teknikko, enkä mikään tollo. No, katsos, vastasi työnjohtaja. Jos tuo jätkä jättää tumpit keräämättä, niin kaikille alueen asiakkaillemme se näyttää siltä, että me emme tee työtämme. Ulkoalueet ovat käyntikorttimme ja jos tuo työ laiminlyödään, niin meille ei kenelläkään ole kohta enää töitä. Asiakas antaa meille potkut. Ja kun sinä, herra laitosmies nukut siellä lämmönjakohuoneessa patjallasi, tehden työtä, jota kukaan ei koskaan näe, odottaen kiitosta siitä mistä jo maksetaan. Niin tuo jäbä pitää sinulle työpaikkaa pystyssä. Voisit kunnioittaa asiakasta ja työkaveria edes sen verran, että viet sen television lämppäristä kotiin. Tämän, joka tässä ottamassani kuvassa komeilee. Ilmeisesti olitte juuri lähteneet tänne kahville, kun töllö oli vielä päällä. Myös nuo kolme laiskanlinnaa pitää viedä pois, ne ei kuulu työpaikalle. Siellä ei palotarkastajan mukaan saa olla ylimääräistä palokuormaa, ainakaan ilman paloturvakaappia. Ja nuo ei mahdu mappikaappiin. Sitten voisitte viikata talteen nuo kuvassa näkyvät suomenliput, joita käytätte torkkupeittoina. Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin nuo liput, jotka lojuivat puoliksi maassa, pitää lain mukaan hävittää. Miten ajattelitte selittää uusien suomenlippujen laskutushinnan asiakkaille. Ja arvaapa vaan, jos työt tämän takia kohteelle loppuu, niin kumpi jää. Sinä, vai tuo tumpinkerääjätollo. Hän tekee töitä ahkerasti, joka tumppi nousee. Hän viettää taukonsa kannon nokassa, repusta mehua siemaillen, peltorit ohimolla. Kun sinä kurvailet vielä 20 minuuttia lähipitäjän Shellille. Taitaa tuo päivän tehokas työaika jäädä aika pieneksi. Silti valitat, että palkka ei riitä edes lounaaseen. Mitä jos veisitte edes ne tyhjät oluttölkit sieltä lämmönjakohuoneen kisastudioista kauppaan, niin saisiko niillä lihiksen ja pillimehua välipalaksi. Ja tuo viimeisin töksäytyksesi ei ole totta. Koska palkkasi ei ole kaikki mitä työnantaja maksaa, mutta se on kaikki, mitä työnantaja haluaa maksaa sinulle. Joku toinen tienaa samaan aikaan tuplat. Taitaa sunkin liksat mennä jatkossa tunnolliselle tumpinkerääjälle. Se kun on firman tärkein jätkä.
Kiitos koulutuksesta, se oli juuri sitä mitä meidän työyhteisössämme toivottiin.
Vaikka juuri hetkeä aiemmin keskusteltiin sisällöstä ja esitystyylistä, koska meillä asiat on niin hyvin, että emme halua hämmentää pahaa fiilistä hyvään porukkaan. Hetken päästä itkee ensimmäinen. Aika pitkällä täytyy olla, kun jo aamupalalla tulee itku. Voipi olla, että jotain on vielä hoitamatta.
Miksi sinulla on niin vaikuttavat esimerkit, ihan kuin olisit puhunut meidän työyhteisöstä. Ai, eikö teidän työyhteisönne ollutkaan se ensimmäinen, jossa on nolla ongelmaa. Kuten sanoin valmennuksen alussa, kohta kuunnellaan hiljaisuutta. Onneksi olen tottunut tähän. Hiljaisuus yllättää, varsinkin silloin, kun ennakkoon varoitellaan suulaasta oikeuksiaan vaatimaan tottuneesta yleisöstä. Et saa hetken suun vuoroa. Sitäkö tämä hiljaisuus nykyään tarkoittaa. Huudetaan vain sisällä pään. Päätteeksi porukka istuu hiljaa ja mietti maailmaa. Taaskaan ei yhtään kysymystä. Sitä odotellessa.
Pitäisikin laittaa vastuuvapauslauseke tarjouksiin. Jos yleisö ei vastaa, niin minäkin saan olla hiljaa. Saisi ihan luvan kanssa mennä koulutuksiin vetämään nokkaunet. Odottelen vain. Ei yhtään huono harjoitus tämän päivän adhd yhteiskunnan, pirisähköjänisten ja jatkuvan somesyötteen sekamelskassa.
Niin tälläkin kertaa. Tosin, kyllä porukka alkaa puhumaan, kun hieman rentoudutaan ensin. Joskus pitää vaan osallistaa, halusivat tai ei. Standup toimii hyvin. Tylsää ei saa olla. Eikä ole, kun tarinat vetävät naurusta hiljaisuuteen. Vain vakuuttunut, voi vakuuttaa vakuuttavasti.
Minkä kehitysidean olet viimeksi kuullut tai antanut, josta uskot jotain hyvää olevan tulossa?
Älkää nyt kaikki huutako yhtä aikaa, jotain rajaa. Ai, onko työ lipunut selviytymiseen päivästä toiseen. Yksi kertoo, että kehityskeskustelu kesti seitsemän minuuttia, kun pomo esitäytti kuponkia ja kahvi oli liian kuumaa juotavaksi. Ja tässäkö ei sitten ole kysymys muodollisesta velvollisuudesta. Näin saadaan ihmiset luottamaan prosessiin ja uskomaan tulevaan hyvään. Kenenkään voimat ei kasva, mitään taitoa ei tule lisää ja odotetaan parempia tuloksia. Einsteinillä taisi olla tähän hyvä meemi.
Voimakoulussa on sanonta, että jos se mitä teet ei siirry suoraan tuloksiin, niin miksi tekisit niin? Yleensä omanarvontunto pakottaa yksilön näyttämään sen mitä ikäisensä haluaa nähdä. Kun halu kuulua joukkoon ylittää järkevän ajattelun ja riiut pitää vaan hurmata.
Toisaalta voi käydä niin, että vasarantekijällä ainoa työkalu on vasara. Sitä sinulle tarjotaan. Tällä onnistuu mikä vaan. Kyllä sillä voi aika paljon tehdäkin, kun vain mielikuvitus on rajana. Voit viipaloida leivät ja ommella vähän isompaa riepua. Ja jos leipä on päässyt kuivumaan, niin saat vielä hakattua siitä sopivia suupaloja. Kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Tarjoapa vasaraa, kun sinulta seuraavan kerran pyydetään ikkunan avainta.
Tosiasia on kuitenkin se, että huomisen työkalut on hyvä tuntea. Ja siellä missä sitä vasaraa vielä tarvitaan, voisi opetella käyttämään. Sama pätee ihmistä kunnioittavaan keskustelusävyyn, jossa sydän ostetaan mukaan elämänparannustalkoisiin. Totuus sattuu, mutta lopulta totuus vie oikealle polulle, jos niikseen tulee. Sinua pitää haastaa, jotta vahvistut ja kestät ne myrskyt, joita tulossa on.
Ja usko pois, siellä rakennustelineellä ollessa ne työkalut nyt vaan kannattaa kiinnittää sinuun. Muuten tarkkasilmäinen näkee seuraavan myrskyn jo siintävän. Putoava petkele sentään.
Olisiko aika miettiä omia myrskyjä ja niihin varautumista. Normaali elämä, kun on vain yhden noron päässä norjasta ja sähköt katosi matkalla ämpärille.
T. Antti