Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Tuohon otsikon lauseeseen kiteytyy aika paljon elämänviisautta. Näin joulun alla on syytä lahjoa ihmisiä ja yksi keino tähän on kasvattaa ihmistä lahjakkaammaksi. Niin, kaikkea kapasiteettia voi kasvattaa. Kunhan vain opit miten ja kasvatat.
Meillä kaikilla on odotuksia. Niin töissä, kotona, kuin ylipäätään elämässä. Ja odotus, ei ”oletus”, vaan odotus on sitä, että palkka tulee palkkapäivänä tilille. Onko tuo ansaittua, se onkin sitten kokonaan toinen juttu. Suurin ongelma odotuksien kanssa tulee silloin, kun toinen ihminen ei ole omaksunut tahtoasi oikein ja ei tuon vuoksi toimita kaivattua. Tajuttomana sairaala vuoteelta on vaikea kenenkään toiveita toteuttaa, mutta tuo vaihtoehto pois huomioiden, ei löydy kovinkaan montaa muuta syytä, kuin ”ei vain taida napata”.
Ajatuksia pitäisi siis osata lukea. No kyllähän me ihmiset osataankin, pitää vain tehdä huomioita, kirjata niitä ylös jotta muistat ja uskaltaa kysellen tutkia. Puolisosi muuten tykää, kun tuot lahjaksi sen mitä hän on ilmaissut haluavansa. Vielä parempi, jos hän on jo välissä unohtanut mitä on joskus ääneen toivonut, niin yllätys on kiva ja takuulla palkinnon arvoinen.
Usein ei uskalleta. Ja jos uskalletaan, niin keskustelun sointu on äkkiä sanakatepankin puutteiden vuoksi virhenuotissa ja riitasointu riidoittaa. Toisten ihmisten hätäinen arvostelu ja samalla syyttäminen pitää lopettaa. Useimmat meistä eivät arvosta itseään tarpeeksi, että uskaltaisivat ottaa toista tilille. Tilivelvollisuus on jotain, mikä pitää aloittaa heti suhteen alussa, eikä hääpäivänä. Ollaan kaukaa viisaita, kuten kilpailun jälkeen todetaan tilanne ja aloitetaan viisaampi treeniohjelma. Jokainen ihminen, kun joutuu johtamaan vähintään itseään ja hiomaan sitä omaa ajatteluaan paremmaksi, jotta suusta tulisi fiksumpaa. Ja silloin, kun johdat toista ihmistä, johdat hänen ajatuksiaan. Niistä ajatuksista pitää olla kiinnostunut. Totuuteen asti. Joskus se sattuu ja lujaa.
Tärkeä työkalu tähän on seuraava kysymys: Auttaisitko minua auttamaan sinua?
Toisen reagointitapa kertoo paljon. Pystyt arvioimaan toisen osallistumishalukkuutta tai sitoutumisen tasoa. Ainoa keino saada toinen puolellesi on saada toinen ilmaisemaan keinot, joilla ihmiset haluavat tulla itseään autettavan, kasvaakseen ja muuttuakseen. Se, mikä on sinulle sitten ok, onkin kokonaan sinun oma juttusi. Turha ketään on valinnoistaan arvostella. Ne ovat ihmisen omia. Niistä vastuun kantaa jokainen itse. Mutta aina silloin tällöin joku ihminen ympärillä ei tee käytöksellään palveluksia itselleen tai ympäristölleen ja meidän tehtävämme on puuttua ja auttaa, edellä mainitulla tavalla. Ihmisen voi olla vaikea maksaa päivän hintaa, kun se nipistää niin kovaa. Jutun juoni onkin siinä, että saamme toisen ihmisen näkemään hinnan sitten joskus. Huhu, huh. Alkaa muuten mieli muuttumaan ja äkkiä. Tai sitten ei. Toista voi kiristää ties millä, ja tähän tuo hätäisen arvostelun pitääkin loppua. Toinen on voinut kokea ihan mitä tahansa ja olla siksi sellainen kuin on. Säikky on säikky, vaikka voissa paistaisi. Siksi meidän pitää pyytää apua auttamaan toista. Kyllä ne ajatukset sieltä joskus ulos putkahtaa, jos on turvallista pelätä. Tunteet ne vain hetken estelevät, kun pelottaa niin vimmatusti. Tilivelvollisuudessa pitää olla selkeät rajat ja sinulla pitää olla selkeät hälytysarvorajat noita rajoja vahtimassa. Ei savua ilman tulta!
Jos ihminen ei vie muutosta tai tehtävää maaliin, voit pitää ihmistä tilivelvollisena siitä, mitä he sanoivat tekevänsä. Jos olet siis sopinut, tarkasti, kirjallisesti ja talteen. Niin, muisti kun voi aiheuttaa hikkaa. Ihminen tosin haluaa tulla arvioiduksi aikeidensa perusteella, eikä tehtyjen tekojen vuoksi. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Paitsi jos kyseessä on paha rikos ja rikoksen uusija. Usein hyväntahtoisuus pitääkin aina kerran palkita armon lahjalla, paitsi tunnistaessani pahuuden näytelmän. On rajoja, joita ei ylitetä, ei, ei ja ei. Tiedätkö sielusi rajat. Kannattaisiko hieman tutkia, ei siitä mitään hyötyä olisi? Muuten voi käydä elämässä aika ohraisesti. Jos ihminen kiukuttelee sinulle jostain mistä tiliä pitäisi tehdä, on siellä aina jotain syytä kiukulle. Ihminen ei huvikseen päätä seinään hakkaa. Ainakaan kauaa vapaana liikkuen.
Mitä siis tarvitaan? No yhteyttä toiseen ihmiseen. Tee yhteydestä vakio. Soita toiselle, laita viestiä, tapaa, juttele niistä mietteistäsi, esitä kysymyksiä ja katso silmiin. Ai, että. Jos toisen reagointi on kiukkua, kerro toiselle, että et tarkoittanut tätä. Saisinko uudelleen muotoilla sanani, jostain syystä suututin sinua. Tiedän, että olen sinulle tärkeä, joten pystymme tietenkin keskustelemaan toisen tunteet huomioiden. Jos ei pysty, niin sen hälytysrajan tulee kilkata.
Ja sitten muistat, että kiukku on siellä aina syystä ja SE YRITTÄÄ OPETTAA SINULLE JOTAIN!
Kukaan ei suutu ei mistään. Nostapa keskisormi pystyyn liikenteessä, jos haluat riitaa. Lupaan, että tarpeeksi sormen heiluttelua, niin nenä kipeytyy. Tämä toimii myös toisinpäin. Käyttäydy nätisti ja pyydä apua. Menestyjän kolmanneksi tärkein tehtävä oli mikä? Pyydä apua.
Inhimillisyydestä tulee äkkiä oppia se, että ihminen harvoin pystyy itse ohjaamaan itseään takaisin reitille, kun on sieltä kerran eksynyt.
”Työkaveri joskus kiire päivänä nosti buutsit pöydän kulmalle, antoi lippiksen valua nenälle ja tokaisi, ”menköön tämä päivä näin”. Aika reilua työkavereita kohtaan, kun toiset taistelee selviytymisestä ja yksi ottaa päivän mittaiset päikkärit valvomossa. Kyllä, valvontaa ja tilivelvollisuutta pitää olla, ja ihan ilman paijailua”.
Jokainen vanhempi tietää, että lapselle joutuu useammin kuin kerran, opettamaan asioita ja silti oppi menee lopulta perille vain sormien polttamisen kautta. Kumpa aikuiset oppisivat käyttäytymään, että ei tarvitsisi poltella niitä näppejä enää vanhemmuuden aikana. Vanhemmoi siis vastuuta ennen muuta. Lapset ne hölmöilee ympärillä, ja näin tulee aina olemaan, kunnes vastuu heille lankeaa. Hmm, siis vastuuta pitää langettaa, jotta ihminen kasvaa. Olisiko tuossa vinkkiä sinne työpaikalle.
Kun pidät yhteyden ihmisiin johdonmukaisena ja tönit heitä hellästi oikeaan suuntaan, tarjoat kahta tärkeää tukea, joita ihmiset ympärilläsi kipeästi tarvitsevat.
- Rohkaisua
- Tilivelvollisuutta
Yksi suurimmista virheistä on puhua vain odotuksista, mutta et puhu riittävästi tilivelvollisuudesta. Kysy itseltäsi ja toiselta, että mikä on järkevä aika palata tähän asiaan?
Seuraava johtajankirje käsitteleekin itsepuolustusta. Jotain mitä ihminen harvoin ajattelee tai harjoittelee oikealla ajatuksella. Itsepuolustukselle on monta tasoa. Jotta elämäsi saisi jatkua sellaisenaan, eikä tulisi ylilyöntejä, kannattaa ajatella oikein ja opettaa sinne inhimilliseen reaktiivisuuteesi jotain muutakin, kuin vain niitä vahingossa ihmissuhteita tuhoavia kiukuttelun taitoja. Vai mitä koulukiusattu olisi sanonut itsemurhan sijaan, jos olisi opetettu ajoissa reaktiivisesti puolustautumaan. Lupaan, että et jaksa kiusata kauaa, jos kohde ei siihen suostu.
7v tyttäreni kysyi aikido tunnilla minulta ”iskä, mitä jos mä en muista tätä sit ku mua kiusataan” Vastasin, tätä treenataan niin paljon ja joka päivä, että ei tarvitse muistaa. Laitathan aina tahnan automaattisesti hammasharjan päälle, eikä sitä tarvitse muistuttaa. Ei tarvitse kohta tästäkään. Tulee reaktiivinen automaatio. Ikkyo Shiho nage.
Moni kuvittelee, että itsestään pitäisi elämässä antaa jotenkin täydellinen kuva, jotta kelpaa. Uskon kuitenkin, että kelpaat juuri noin. Sinun pitää vain uskaltaa olla rehellinen. Kertoa aidosti ja avoimesti tarinasi kaikessa raadollisuudessaan. Tarinalla on valtava mahdollisuus muuttaa ihmisen elämää ja vahvistaa tätä tulevaan toimintaan. Kaikki elämä on toimintaa, tai olet kuollut. Ihmiset kunnioittavat ihmisiä, jotka kertovat totuuden ja auttavat toisia. Ole hienovarainen!
Näihin ajatuksiin. Rauhaa ja rakkautta näin joulun alla! Rauhaa ja rakkautta.
Hyvää joulua!
T. Antti
P.S. Olisiko ensi vuosi kiva aloittaa vauhdikkaasti inbody kehonkoostumusmittauksilla. Tilaa meidät työpaikallesi.