Johtajan kirje
Kiitos tästä viikosta. Mitä opin työstä ja elämästä.
Eletään herkkien hermojen aikakautta. Yleiset liikenteen ohjausmerkit kansainvälistyvät kovaa vauhtia ja tuomiolauselmista päätellen, turpaanvetotyyli nousee vahvasti viisikymmentäluvulle suuntautuvaa uudesti tulemista. Katutuomarointia osoitetaan yhtä nopeasti, kuin somepäivitykset tikkaavat ruudulla. Pikainen vilkaisu autoihin kertoo, että elämme aikakautta, jossa ei voi edes ajaessa pitää taukoa päivitysten narkkaamisesta.
Oi voi, jos joku erehtyy edes pieneen ajovirheeseen omassa läheisyydessä, niin kostoisku on välitön. Aika pitkälle oikeusvaltiosuojaan on päästy pienissä mieliessä kasvamaan, kun jokainen oman elämänsä rallimestari uskaltaa sieltä kuolemattomuussuojastaan tehdä mitä röyhkeämpiä temppuja. Sitten tasaisin välein, kuorma on arjen vastaanottajalle liian suuri. Palaa sulake. Seurataan sormen näyttäjää marketin parkkipaikalle ja oikeudenkäynti alkaa. Eihän näistä selvittelyistä se sakko nyt niin paha ole, mutta molempien pysyvästi muuttunut elämä on se kurjempi puoli. Oliko tarpeellinen. Olisiko ollut vältettävissä. Mitä jos hallitsi hermonsa.
Työrauha on se mitä kaivataan. Sielu lepää, poissa somesta, pois yleisestä hälinästä ja jatkuvista arvosteluista. Moni ei pysty tänä päivänä keskittymään työhönsä juuri ollenkaan. Niitä somepäivityksiä pitää katsoa kiihtyvällä virkistystaajuudella, kuin lääkitäkseen itseään päiväuneen, konekiväärin lailla tykittävän some syötteen kiihottaessa endorfiinituotantoa. Etsitään naurua näin, kun ei muuten naurata.
Varsinkin milleniaalit ovat nenä ruudussa kiinni jo 90% tajuissa olo ajastaan. Tai oikeastaan, ei se aikuisoletetuillakaan tuosta juuri eroa. Päivitys se on mikä kannattaa. Siellä ne kaveritkin on. Jos haluaa viettää aikaa kavereiden kanssa, niin pitää olla naama ruudussa kiinni. Tätä pitää siis ymmärtää, tällainen maailma meillä nyt vain on. Kun arempaa ei ole tulossa, tarraudutaan siihen lääkkeeseen mitä saatavilla on.
Onneksi on myös ilahduttavia poikkeuksia, vaikka tämä aiheuttaakin jo normiarkeen hysteriaa.
Katsos, kun varhaisaikuiset nykyään kohtaavat kasvotusten, niin äidin huoli kasvaa samaan aikaan suunnattomaksi. Miksi se pallero, joka muuten on aina ruudun äärellä ja vastaa mamin snapcahat viestiin kolmessa sekunnissa. Ei ole lukenut viestejä tunteihin. Onkohan se elossa. Joku onnettomuus on täytynyt tapahtua. Pitääkö lähteä etsimään. Näin se tekniikka ja päivän tavat ovat muuttaneet psyykettämme. Teini vain nyt sattui olemaan kavereiden kanssa pitkästä aikaa kasvotusten, niin ei ollut tarvetta somelle. Siellä pidetään hauskaa ja hoidetaan sielua samalla. Älä siis koskaan väheksy kasvotusten vietettyä aikaa. Se on taikaa. Vaikka se aiheuttaakin tänä päivänä pelastuslaitoksen etsintäpartion koolle kutsumista.
Työyhteisössä pitää harrastaa yhdessä hengailua.
En voi tarpeeksi sinulle rasituttaa tämän merkitystä. Ilma ei pysy puhtaana ilman suodatusta, siinä missä huolet ja järkevämmät tavat eivät paljastu, jos niille ei tule mahdollisuuksia paljastua. Onneksi tähän tulee pakotettuja mahdollisuuksia, kun nykyään pitää olla kahdensantoista eri lupakorttia taskussa, että saa ylipäätään mennä laillisesti töihin. Ei korteissa itsessään mitään vikaa itsessään ole. Vikaa on siinä, että joku korttiasia muodostetaan pakolliseksi vain muodollisena velvollisuutena. Koulutuksessa tajuat, että työpaikkojen prosessit ovat pielessä ja jengiä kuolee turhan takia. Nämä olisivat vältettävissä, jos vain asiat otettaisiin vakavasti. Eli esille kaivelun lisäksi, jatkojalostettaisiin energia oikeisiin asioihin ja lopputuloksiin. Ei vitsailla tärkeillä aisoilla ja opeteta sitä samalla kaikille muillekin. On vaikea neuvotella, jos sinuun ei luoteta. Vinkki hallitukselle.
Hyvää korttikoulutuksissa on silloin, kun koulutus tuo herätystä ja antaa jotain enemmän, kuin sen virallisen kalvosulkeisen. Sen, joka ei välttämättä liity omaan elämään mitenkään. Istutaan nyt ja kuunnellaan, kun muuten loppuu työt. Taas kerran nähtiin, että tarinoilla on se suurin vaikutus. Esimerkin voima on se mikä herättää ja jää mieleen. Koskettavaa opetustarinaa et unohda ikinä. Opetus teki tehtävänsä. Joskus itse opettaja ei ole niin kokenut, kuin yleisö ja silloin parhaat tarinat tulevat osallistujilta. Jos vain osataan kaivella niitä tarinoita, rohkeutta herättävällä tavalla. Se ei ollutkaan hymyn voima, joka on voittamaton. Vaan sydäntarina, joka voiton vei. Paras kouluttaja heittäytyy pelottomasti työhönsä. Herättää yleisönsä. Ei tule tauko edes mieleen, ellei joku meinaa pissata housuunsa.
Tälläkin kertaa paras anti oli ihmisten kokemukset ja rohkeus avautua epäkohdista. Viisaus tulee, kun joku kokenut uskaltaa avautua ja kertoo, miten heillä on hoideltu kyseiset ongelmat. Siinä tulee lupa muille tehdä samoin. Homma toimii ja polla kiittää. Ei pääse konnamaisuudet jatkumaan. Korulauseet opitaan takaamaan pois, riittävillä kirjallisuuksilla. Kukaan ei halua kriminalisoida itseään. Taso nousee. Tulee uusia työystäviä. Korvaamatonta.
Hermojen menettäminen on ikävä heikkous
Suuri ongelma, joka eniten yhteiskuntaamme vaivaa. Tarpeeksi kun ärsytetään, niin yleislakko on valmis. Se on perkele niin, vaikka henki menisi. Periaatteita on toki hyvä olla, mutta itsetuhoisuus ei ole hyve. Missä meni pieleen ja kuka tällaista opettaa. Vai oliko se vain niin loukkaavaa käytöstä, että meni ihon alle. Viha pääsi pesiytymään sydämeen. Loukkaaja ole tarpeeksi viisas pyytämään anteeksi ja neuvottelemaan asiaa uudestaan, eikä loukattu osaa ottaa selvää, että ymmärsiköhän oikein.
Pankkitilin saldo näyttää molemmille samaa lukemaa ja silti toinen yrittää selitellä mustan valkoiseksi. Itse en ole koskaan potkuille syitä joutunut keksimään, kyllä ne asiat ovat olleet ihan totta. Ja puolustaja päätynyt lopulta aivan samaan ratkaisuun. Siellä ei päänaukomiset edistä asiaa. Totuus on lopulta siinä. Pamaus, räjähti jo.
Kun kipinästä lähtee ja varoalue on puolitoistakilometriä, niin olisiko syytä käydä ne varomääräykset vielä kerran läpi. Ja sitten kerrata vielä, kunnes ne osataan opettaa silmät kiinni takaisin opettajalle. Kuinka rankkoja kokemuksia tarvitaan, että joku älähtää riittävästi. Onneksi valta ei pääse vastuustaan, vaikka kuinka kiemurtelisi. Vastuusta on hyvä muistuttaa aika ajoin, ettei pääse unohtumaan. Sakko, yhteisösakko, vankeustuomio ja elinikäinen mietintä olkansa yli henkiin jääneille. Siinä syytä tarpeeksi. Vai pitäisikö sittenkin vielä kerrata.
Tärkein vastuu on kuitenkin jokaisella yksilöllä itsellään.
Kun menetät hermosi, näytät heikolta. Tämä on tapa, jolla todistat kaikille ympärilläsi, että sinä et hallitse itseäsi. Et ole asian päällä. Näin näytät, että sinä et hallitse tunteitasi ja saat kaikki miettimään, että miten voisit hallita enää mitään muutakaan. Taitaa olla perempi repiä natsat kaulasta. Ja koska peilisolujen kautta tunne tarttuu toisiin ihmisiin, saat helposti kaiken ympärillä olevan energian kohdistettua pelon tai vihan lietsontaan. Hermojen menetys on epäkypsää ja lapsellista. Hermostuminen pilaa päätöksentekoprosessin ja lietsoo kaikki muut samaan sinfoniaan. Siellä missä tarvitaan kirkkautta ja hyviä päätöksiä, hallitaan ennen kaikkea omia hermoja, ja sitä kautta myös toisten. Kun hermostut ja alat kimittämään, et menetä vain ympäristön kunnioitusta, vaan menetät myös oman mielesi. Sinusta tulee mielipuoli ja näytätkin siltä. Luovutat samalla oikeutesi vaatia muilta luottamusta. Ja tottahan tämä on, jos mietit asiaa edes hetken. Ei sieltä ole tulossa mitään hyvää, jos sinun rumasti pitää sanoa. Vai kuka sinulle haluaa palveluksia tehdä, jos käyttäydyt kuin apina tarhassa. Alkaa pitkämuistiselle kostonpaikan loputon etsiminen. Ihmisten ero on vain siinä, että huolenpidon sijaan, saat hiljaisen vihan niskaasi, eikä mitään hyvää ole enää tulossa. Yhteistyötäkö tässä piti tehdä.
Hengitä syvään, ota askel taakse päin
Korjaa sitten virheesi ja hallitse taas itseäsi. Ote sitten seuraava askel. Ei se naapurikaan jaksa vihaa lietsoa, jos pitää yksin tapella. Kyllä siellä on vastapalveluksia tehty, mutta ei paremmalle tulevaisuudelle.
Vaikka ärsytyksesi taustalla on todellinen tunne, niin ainoa tunne, joka muille välittyy, on sama ärtymys. Sitä tulet saamaan. Se on lupaus.
Reaktiivisuutesi on vain opittu tapa muiden eleiden joukossa. Ja kuten kaikki tavat, voit oppia pois huonoista tavoistasi. Älä edelleenkään anna reaktiivisuutesi vahingossa tuhota ihmissuhteita ympäriltäsi. Oppiminen vaatii yleensä hyvää opettajaonnea. Koska tätä on todella vähän saatavilla koulunkäynnin loputtua, pääset työelämässä todennäköisesti vaihtamaan usein työpaikkaa. Katsos, kun olisi pitänyt oppia jo. Tarkkanäköiselle voi tulla valintalahjana hyvä esihenkilö, joka on kypsynyt aikuisen rooliin ja ehkä jaksaa pitää sinusta huolta omien murheiden ohella. Yleensä töitä riittää otona jo ihan tarpeeksi muutenkin. Jos olet hyvä tyyppi, niin hän voi ehkä opettaa sinut seuraavalle tasolle, jos osaat nätisti pyytää.
Oto= Oman toimen ohella.
Tämä on niitä töitä, jotka työnantaja lisää sinulle yhdellä sähköpostilla ja voi sisältää mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tästä ei makseta lisää palkkaa. Mutta jos työpaikka on sinulle tärkeä, niin teet mitä käsketään ja kiltisti. Onhan vuorokaudessa tunteja ja pari kertaa voit jättää sen iltalehden siinä kitutunnilla väliin. Tai näin ainakin itselleni sanottiin, kun kerroin, että tunnit ei vuorokaudessa tule tehtäviin riittämään. Siksi olenkin vaihtanut kolmekymmentäyksivuotisella urallani kolme kertaa työpaikkaa. Lauseen sanoja on tätä kirjoittaessani jo vihreämmillä metsästysmailla, joten rauha hänen sielulleen. Karma näyttää hoitavan ihan pyytämättäkin, se on todistettu. Pitäisikö siis keskittyä toiminnanohjausjärjestelmästä kiukuttelun sijaan, pitämään se ajan tasalla, niin pystyy näyttämään päättäjälle toteen tuon työajan riittämättömyyden. Yleensä mielipiteet ovat molemmilla ja niiden pohjalta päätökset eivät ole parhaita mahdollisia.
Kitutunti = Viimeinen tunti ennen työajan päättymistä, kun ei kannata enää aloittaa mitään tehtävää, jota ei saa työajan puitteissa päätökseen. Yleensä tämä kitu johtaa yleiseen taukoon ja ajan kuluttamiseen. Tämä aika kannattaa käyttää työkavereiden kanssa yhdessä kahvitellen ja pyytää pomo mukaan. Tulee yhteisöllisyyttä. Kaverille on vaikeampi tehdä pahasti ja yhdessä pomon kanssa vietetty kitu on ihan luvallista kaikille.
Mutta kuten sanoin, hyvät opettajat ovat erittäin harvinaisia. Jos onni käy, pääset sellaisen ihmisen ympärille, jolta ei hermot sinuun mene. Kun seuraavan kerran sinua ärsyttää, niin pohdi viisaamman kanssa, että miksi sinusta tuntuu tältä. Ei sinun tarvitse rangaista itseäsi toisen pahasta mielestä ja tuottaa lisää jo rapistuvaa mielensairautta. Työkaveri voi samalla avautua omista huolistaan ja pian on ystävyys syttynyt.
Työkaveri= Jokainen kenen kassa teet töitä. Oli kyseessä sitten pomo, alainen, yhteistyökumppani tai asiakas. Työkaverille puhutaan, kuten ihmiselle puhutaan. Kunnioituksella ja välittäen.
Pitää herättää ihmisissä parempia ajatuksia itsessään ja sitä kautta toisissa. Tässä yksi voimakas keino, josta on sinulle ja kaikille, joille sitä opetat, aivan mittaamatonta hyötyä.
Mikä sinulla on hätänä? Ahaa, no kerropas tuosta lisää, niin ohitetaan tämä vouhotusvaihe kokonaan ja puhutaan asiaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.
t. Antti