Poikkeuksellisen hyvä johtaminen – mistä sen tunnistaa?

Aivan kuten urheilujoukkueet yrittävät ennustaa tulevia tähtiä, yritykset ovat yrittäneet kehittää erilaisia työkaluja vastaamaan näennäisen yksinkertaiseen kysymykseen: Minkälainen henkilö on meille paras tulevaisuuden johtaja? Käyttämällä erilaisia osaamisen määritelmiä, toiminta- ja kehityssuunnitelmia ja koulutustapoja, organisaatiot rakentavat voimakkaasti perinteistä putkijohtamista. Mutta kun tulee aika erottaa toisistaan ”parhaat” johtajuuden ehdokkaat tai ”turvalliset” valinnat, he, jotka päättävät, kuka parhaiten tulisi edistämään meidän onnistumistaistelua, tarvitsisivat usein helposti tunnistettavia merkkejä oikeaa valintaa helpottamaan. Niin paljon epäonnistumista kun valinnoissa tapahtuu. Tuo epäonnistuminen voi aivan täysin olla myös alun perin suunnitteluvirhe, että lusikalla annetaan ja kauhalla vaaditaan, mutta useimmiten syyksi on kuitenkin osoittautunut väärä henkilövalinta.

Kokemukseni lukemattomissa kokoustiloissa on osoittanut, että perinteiset lähestymistavat johtajien arviointiin ja kehitykseen ovat usein virheellisiä, kun niitä oikeita ja tarvittavia piirteitä ei osata kaivaa esille.

Minkälaista ajattelua heiltä pitää sitten löytyä?

  1. He yli yksinkertaistavat monimutkaisia asioita ja keskittyvät opettamaan hyötysuhde ajattelua osaksi jokaisen tekijän arkea.
  2. He ajattelevat, että jokaisen panos on yhtä tärkeä, eikä koskaan tiedä kenen ajatus on tuleva olemaan meidän seuraava törkeä kilpailuetu. Ainakin sen hetken, kunnes kilpailijat sen monistavat. Tähän tarvitaan kaikkia ja jokainen pitää saada ajattelemaan innokkaasti tulevaa menestystä.
  3. He ovat tiimiajattelijoita, haluavat muodostaa parhaat tiimit, joita johdetaan kuitenkin aina tiimien sisältä. Säilytetään ohjeuksessa vain välttämätön tilivelvollisuussuhde, yhdessä päätettävien mittareiden ja toiminnan osalta. Mutta päivän päätteeksi ollaan kuitenkin työkavereita ja taistelutovereita. Ihan joka tasolla ja yli tiimirajojen.
  4. He eivät kerää ihailijoita ja pullistele egollaan. Eivät siis kerää seuraajia, vaan kasvattavat opiskelijoita, joista tulee niitä seuraavia tiimivetureita. He ajattelevat, että jokainen joutuu tittelistään riippumatta johtamaan vähintään itseään. Siihen tarvitaan johtamistaitoa ja viisautta, joka ei saa asua vain kulmahuoneessa. Vaan jokaisen tekijän mielessä sisäisen johtajuuden loistaessa. He kasvattavat ihmisiä, niin työ, kuin elämäntaidoiltaan.

Loistavan menestysjohtajan tulee käyttää termejä, jotka innostavat ja vahvistavat ihmisiä, sellainen ei koskaan lyttää tai myrkytä toveriensa mieliä.

Hän sanoo:

Minä menen ensin, mutta sinun kanssasi ja vain näyttääkseni sinulle, että ei tuolla ole mitään pelättävää, jotta sinä pystyt siihen hetken päästä ilman minua ja opetat samaa muille.

Taitaa toimia lasten kasvatuksessa ihan yhtä hyvin😊